Kesä lähestyy ja tämän vuoden näyttelykausi alkaa pikkuhiljaa käynnistyä. Tässä kuussa mennään Lahteen ja Turkuun ja sitten on seuraavat näyttelyt vasta toukokuussa, mutta sen jälkeen näyttelyitä onkin useammin ja useammin kun kesäkauden ulkonäyttelyt starttaa. :) Junohan ei enää kastraattina virallisiin kehiin voi osallistua (tai voi, mutta saisi pelkkiä hylättyjä), mutta tyttöjä olen tähän mennessä ilmoittanut / suunnitellut ilmoittavani näyttelyihin seuraavasti:
21.3. Lahti KV - Ariel
28.3. Turku KV - Ariel
1.5. Lahti ryhmis - Vesta
2.5. Tampere KV - Ariel
24.5. Helsinki KV - Ariel
6.6. Riihimäki KR - Vesta
13.6. Salo KR - Ariel
4.7. Tuusula KR - Ariel
12.7. Nastola erkkari - Ariel & Vesta
18.7. Riihimäki SuKaRon Open Show (epävirallinen) - Vesta, Juno & Ariel
24.7. Helsinki KV - Ariel
Ehkä vähän hullunakin tavoitteena saada molemmista tytöistä muotovaliot tänä vuonna. Arielin kanssa niin tulee todennäköisemmin käymäänkin, Vestan kanssa taas kokeilen ihan vaan huvin, urheilun ja karvallisen muunnoksen tunnetummaksi tekemisen vuoksi. :)
perjantai 13. maaliskuuta 2015
Junon kastraatio
Varoitus! Postaus sisältää kuvia koiran vehkeistä. Myös melko mustelmaisista sellaisista.
Junon kastrointi on ollut suunnitelmissa jo melkein pari vuotta. Koska mulla on sekalauma ja asunnossa rajallinen määrä neliöitä, on kaikkien kannalta mukavampaa ja helpompaa, ettei ylimääräisiä hormonihuuruja ole. :) Mirkan kanssa sovittiin jo aikoinaan, että käytän Junon näyttelyissä muotovalioksi asti ja sitten kun ikää on tarpeeksi, niin käydään leikkauttamassa.
Helmikuun alussa sitten tuli puhe Mirkan kanssa, että pitäisköhän nyt leikkauttaa Juno, niin ehtii sitten parantua kunnolla ennen kesän rientoja. Rimpautus tutulle eläinlääkärille ja ajan saikin siitä jo viikon päähän. Maanantaina 16.2. oli sitten Junon palleroiden tuomiopäivä. Sain töistäkin lomapäivän, että pystyin olemaan kotona vahtimassa ettei Juno lääkehuuruissaan pahasti törppöile.
Maanantaina sitten mentiin eläinlääkärille hyvissä ajoin. Mirka oli mukana, koska Junon kokoista koiraa olisi ollut hiukan haastavaa raahata julkisilla kulkuvälineillä, varsinkaan leikkauksen jälkeen. Käytiin viemässä Juno eläinlääkärille ja sinne se jäi tyytyväisenä, kun me lähdettiin siitä sitten kiinalaiseen ravintolaan lounaalle. Kuulemma Juno oli ollut äärettömän kiltti ja helppo potilas vaikka mä en ollutkaan paikalla kun se rauhoitettiin. Häntä Junolla oli heilunut viimeisenä asiana ennen nukahtamista ja ensimmäisenä heti sen herättyä. :D
Kun mentiin hakemaan Junoa, se oli "pikkuisen" tokkurassa. Kovasti se olisi halunnut kaikkien sylkkyyn mennä kiehnäämään, mutta ihan ei jalat totelleet. Silmätkin sillä pyöri päässä ja kieli roikkui suusta. Raasu oli ihan pöllyssä, ja me vaan naurettiin sille. Sitten kun olisi pitänyt kotiin lähteä, Juno sujahtikin takaisin häkkiinsä ja oli sitä mieltä että hän nukkuu nyt.
Juno sai leikkauksen jälkeen kolmen päivän kipulääkekuurin ja leikkaushaavan päällä olevan liimasiteen sai poistaa parin vuorokauden kuluttua leikkauksesta. Lisäksi ämpäriä piti pitää mielellään kaksi viikkoa. Tikit oli itsestään sulavat, mutta ne sai mennä halutessaan poistattamaan eläinlääkärillekin. Tikkien poistokäynti sisältyi leikkauksen hintaan.
Ensimmäisenä iltana Juno oli aika raasu. Ruoka maistui ensimmäisen kerran vasta kymmeneltä illalla, ja sekin pari nappulaa kerrallaan kädestä syötettynä. Pidin Junolla paksuja kalsareita ja fleecepaitaa, koska rauhoitus laskee ruumiinlämpöä ja Junolla olikin aika kylmä. Korvat, häntä ja tassu sillä oli tosi viileät, joten aina kun se asettui johonkin nukkumaan, menin käärimään sen fleecepeittoon ja yön se sai nukkua mun kanssa sängyssä peiton alla. :) Siellä missä ennen oli valtavat kivekset, oli vain pieni sievä nahkarusina. :D
Seuraavaan päivään mennessä Junon lääketokkura oli jo hyvin haihtunut ja ruokakin maistui jo entiseen tapaansa. Juno on ennenkin joutunut pitämään ämpäriä (viime syksynä kun siltä irtosi kannuskynsi), joten se tiesi jo ennestään miten ämpäri päässä voi syödä, juoda ja liikkua. Juno vietti päivät yksin olohuoneessa, ettei tytöt hoivavietissään päässeet nuolemaan sen haavaa, ja luulen että Junolla on ollut lelujensa kanssa kunnon bileet, koska toisena päivänä leikkauksesta jalkoväli näytti aika hurjalta.
Meinasin kuolla järkytyksestä kun ekan kerran tuon näin. Silloin kun Vesta steriloitiin, ei sen haavaan tullut mitään tuollaista verenpurkaumaa tai turvotusta muutenkaan. Eläinlääkäri oli unohtanut mainita verenpurkaumien mahdollisuudesta, koska kiveksissä on paljon pieniä verisuonia ja mitä enemmän koira hötkyilee niin sitä todennäköisemmin verenpurkaumia ja turvotusta tulee. Noh, eihän tuo mitään. Rumista mustelmista huolimatta Juno siis selviää hengissä. Seuraavana päivänä jalkoväli vaan oli vielä hirveämmän näköinen.
Turvotus ja verenpurkaumat olivat levinneet jo pitemmälle kilin varteen ja ympärille. Hyi hitto että se oli hirveän näköinen, mutta onneksi mustelmat eivät tuosta enempää levinneet. Mustelmat kuitenkin paranivat äkkiä ja suunnilleen viikossa väri oli jo palautunut normaaliksi. MUTTA. Kivespusseissa turvotus jatkui. Toinen kivespussi oli tyhjentynyt niin kuin pitikin, mutta toinen oli todella turvoksissa. Kun kaksi viikkoa leikkauksesta oli kulunut, halusin mennä poistattamaan tikit eläinlääkärillä, että eläinlääkäri voisi samalla katsoa että kaikki on ok. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että vaikka toinen kives olikin melkein kivikova kun oli niin pinkeänä nestettä, se ei vaikuttanut kipeältä ja jos turvotus ei vielä seuraavankaan kahden viikon aikana laske, kannattaa pussi tyhjennyttää eläinlääkärillä.
Viikon päästä tikkien poistosta turvonnut pussi oli edelleen ihan pinkeänä eikä turvotus vaikuttanut lieventyneen ollenkaan. Lisäksi Juno alkoi kovasti nuolla jalkoväliään, joten oletin sillä olevan aika tukala olo. Niimpä soitin eläinlääkärille ja varasin ajan tyhjennykseen. Tyhjentäminen tapahtui paksulla neulalla ja isolla ruiskulla paikallispuudutuksessa. Junoa ei tarvinnut rauhoittaa, koska se oli tosi kiltti potilas taas kerran. :) Neuloista se ei sanonut mitään, mutta puudutuslääke voi kuulemma hiukan kirvellä ja se saikin Junon vähän kitisemään. Sitten pussi tyhjennettiin ruiskulla, 20 ml nestettä sieltä lähti. Neste oli kuitenkin kirkasta, eli tulehdusta siellä ei onneksi ollut. Tyhjennyksen jälkeen eläinlääkäri pisti kivekseen vielä kortisonipiikin, mikä laskee turvotusta ja estää kivestä turpoamasta enää lisää. Tyhjennysoperaation jälkeen paraneminen toisenkin pussin kohdalla on ollut hurjan nopeaa, ja nyt viikon päästä tyhjennyksestä Junolla lerppaakin jalkovälissä pelkkää nahkaa.
Olen ihan älyttömän tyytyväinen että kastrointi on nyt tehty. :) Suuret kiitokset eläinlääkäri Johanna Rauliolle + henkilökunnalle Junon hyvästä hoidosta!
Junon kastrointi on ollut suunnitelmissa jo melkein pari vuotta. Koska mulla on sekalauma ja asunnossa rajallinen määrä neliöitä, on kaikkien kannalta mukavampaa ja helpompaa, ettei ylimääräisiä hormonihuuruja ole. :) Mirkan kanssa sovittiin jo aikoinaan, että käytän Junon näyttelyissä muotovalioksi asti ja sitten kun ikää on tarpeeksi, niin käydään leikkauttamassa.
Helmikuun alussa sitten tuli puhe Mirkan kanssa, että pitäisköhän nyt leikkauttaa Juno, niin ehtii sitten parantua kunnolla ennen kesän rientoja. Rimpautus tutulle eläinlääkärille ja ajan saikin siitä jo viikon päähän. Maanantaina 16.2. oli sitten Junon palleroiden tuomiopäivä. Sain töistäkin lomapäivän, että pystyin olemaan kotona vahtimassa ettei Juno lääkehuuruissaan pahasti törppöile.
Maanantaina sitten mentiin eläinlääkärille hyvissä ajoin. Mirka oli mukana, koska Junon kokoista koiraa olisi ollut hiukan haastavaa raahata julkisilla kulkuvälineillä, varsinkaan leikkauksen jälkeen. Käytiin viemässä Juno eläinlääkärille ja sinne se jäi tyytyväisenä, kun me lähdettiin siitä sitten kiinalaiseen ravintolaan lounaalle. Kuulemma Juno oli ollut äärettömän kiltti ja helppo potilas vaikka mä en ollutkaan paikalla kun se rauhoitettiin. Häntä Junolla oli heilunut viimeisenä asiana ennen nukahtamista ja ensimmäisenä heti sen herättyä. :D
Kun mentiin hakemaan Junoa, se oli "pikkuisen" tokkurassa. Kovasti se olisi halunnut kaikkien sylkkyyn mennä kiehnäämään, mutta ihan ei jalat totelleet. Silmätkin sillä pyöri päässä ja kieli roikkui suusta. Raasu oli ihan pöllyssä, ja me vaan naurettiin sille. Sitten kun olisi pitänyt kotiin lähteä, Juno sujahtikin takaisin häkkiinsä ja oli sitä mieltä että hän nukkuu nyt.
 |
| Noutohetkellä tokkurainen Juno |
 |
| Kotimatkalla hyyyvin unisena |
Juno sai leikkauksen jälkeen kolmen päivän kipulääkekuurin ja leikkaushaavan päällä olevan liimasiteen sai poistaa parin vuorokauden kuluttua leikkauksesta. Lisäksi ämpäriä piti pitää mielellään kaksi viikkoa. Tikit oli itsestään sulavat, mutta ne sai mennä halutessaan poistattamaan eläinlääkärillekin. Tikkien poistokäynti sisältyi leikkauksen hintaan.
Ensimmäisenä iltana Juno oli aika raasu. Ruoka maistui ensimmäisen kerran vasta kymmeneltä illalla, ja sekin pari nappulaa kerrallaan kädestä syötettynä. Pidin Junolla paksuja kalsareita ja fleecepaitaa, koska rauhoitus laskee ruumiinlämpöä ja Junolla olikin aika kylmä. Korvat, häntä ja tassu sillä oli tosi viileät, joten aina kun se asettui johonkin nukkumaan, menin käärimään sen fleecepeittoon ja yön se sai nukkua mun kanssa sängyssä peiton alla. :) Siellä missä ennen oli valtavat kivekset, oli vain pieni sievä nahkarusina. :D
Seuraavaan päivään mennessä Junon lääketokkura oli jo hyvin haihtunut ja ruokakin maistui jo entiseen tapaansa. Juno on ennenkin joutunut pitämään ämpäriä (viime syksynä kun siltä irtosi kannuskynsi), joten se tiesi jo ennestään miten ämpäri päässä voi syödä, juoda ja liikkua. Juno vietti päivät yksin olohuoneessa, ettei tytöt hoivavietissään päässeet nuolemaan sen haavaa, ja luulen että Junolla on ollut lelujensa kanssa kunnon bileet, koska toisena päivänä leikkauksesta jalkoväli näytti aika hurjalta.
Meinasin kuolla järkytyksestä kun ekan kerran tuon näin. Silloin kun Vesta steriloitiin, ei sen haavaan tullut mitään tuollaista verenpurkaumaa tai turvotusta muutenkaan. Eläinlääkäri oli unohtanut mainita verenpurkaumien mahdollisuudesta, koska kiveksissä on paljon pieniä verisuonia ja mitä enemmän koira hötkyilee niin sitä todennäköisemmin verenpurkaumia ja turvotusta tulee. Noh, eihän tuo mitään. Rumista mustelmista huolimatta Juno siis selviää hengissä. Seuraavana päivänä jalkoväli vaan oli vielä hirveämmän näköinen.
Turvotus ja verenpurkaumat olivat levinneet jo pitemmälle kilin varteen ja ympärille. Hyi hitto että se oli hirveän näköinen, mutta onneksi mustelmat eivät tuosta enempää levinneet. Mustelmat kuitenkin paranivat äkkiä ja suunnilleen viikossa väri oli jo palautunut normaaliksi. MUTTA. Kivespusseissa turvotus jatkui. Toinen kivespussi oli tyhjentynyt niin kuin pitikin, mutta toinen oli todella turvoksissa. Kun kaksi viikkoa leikkauksesta oli kulunut, halusin mennä poistattamaan tikit eläinlääkärillä, että eläinlääkäri voisi samalla katsoa että kaikki on ok. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että vaikka toinen kives olikin melkein kivikova kun oli niin pinkeänä nestettä, se ei vaikuttanut kipeältä ja jos turvotus ei vielä seuraavankaan kahden viikon aikana laske, kannattaa pussi tyhjennyttää eläinlääkärillä.
 |
| Turvonnut pussi ja normaalisti parantunut pussi sen päällä |
Viikon päästä tikkien poistosta turvonnut pussi oli edelleen ihan pinkeänä eikä turvotus vaikuttanut lieventyneen ollenkaan. Lisäksi Juno alkoi kovasti nuolla jalkoväliään, joten oletin sillä olevan aika tukala olo. Niimpä soitin eläinlääkärille ja varasin ajan tyhjennykseen. Tyhjentäminen tapahtui paksulla neulalla ja isolla ruiskulla paikallispuudutuksessa. Junoa ei tarvinnut rauhoittaa, koska se oli tosi kiltti potilas taas kerran. :) Neuloista se ei sanonut mitään, mutta puudutuslääke voi kuulemma hiukan kirvellä ja se saikin Junon vähän kitisemään. Sitten pussi tyhjennettiin ruiskulla, 20 ml nestettä sieltä lähti. Neste oli kuitenkin kirkasta, eli tulehdusta siellä ei onneksi ollut. Tyhjennyksen jälkeen eläinlääkäri pisti kivekseen vielä kortisonipiikin, mikä laskee turvotusta ja estää kivestä turpoamasta enää lisää. Tyhjennysoperaation jälkeen paraneminen toisenkin pussin kohdalla on ollut hurjan nopeaa, ja nyt viikon päästä tyhjennyksestä Junolla lerppaakin jalkovälissä pelkkää nahkaa.
Olen ihan älyttömän tyytyväinen että kastrointi on nyt tehty. :) Suuret kiitokset eläinlääkäri Johanna Rauliolle + henkilökunnalle Junon hyvästä hoidosta!
maanantai 8. joulukuuta 2014
Helsinki Winner ja Voittaja 2014
Näyttelyvuoden päätös ja kohokohta on nyt ohi. Osallistuimme Arielin kanssa molempina päivinä Voittaja-näyttelyihin. Ariel oli molempina päivinä ainoa pieni meksikolainen. Ylipäätään karvattomien koirien osallistujamäärät jäivät tänä vuonna pieniksi. Lieneekö sitten ollut syynä kesän Maailmanvoittajanäyttely vai mikä.
Meillä meni kuitenkin tosi kivasti Arielin kanssa. Olen tosi tyytyväinen arvosteluihin ja Arielin käytökseen, vaikka edellisestä näyttelystä on jokunen kuukausi ja tässä välissä on päästy vähän "erakoitumaan". Rotuesittelyissä ollaan kuitenkin käyty, jotta vieraiden ihmisten lääppimiset pysyy hyvin muistissa. :) Hallinäyttelyiden hälinässä Ariel ei ole ihan ylväimmillään, ulkonäyttelyissä se pystyy olemaan huomattavasti rennommin. Lauantain ja sunnuntain välillä huomasi kyllä selvän eron myös, lauantaina Ariel vielä vähän jännitti, mutta sunnuntaina se esiintyi vähemmällä hätiköinnillä (paitsi kun tuomari halusi mitata sen) ja oli kehässä paljon rennompi ja pystyi keskittymään paremmin.
Lauantaina 6.12. tuomarina oli Jarmo Vuorinen:
"Seistessä oikeat mittasuhteet omaava juniori. Hyvän muotoinen pää. Oikein kannetut korvat. Kulmauksia saisi olla enemmän. Ikäisekseen riittävä rungon syvyys. Liikkuu hieman leveästi edestä. Valitettavasti liikkeessä mittasuhteet muuttuvat pitkänlaiseksi."
Tulos ERI HeJW-14
Sunnuntaina 7.12. tuomari oli Kati Kilpeläinen:
"Hieman kookas narttu, joka voisi mittasuhteiltaan olla hieman pidempi. Sopiva luusto, hyvät pään mittasuhteet, oikea ilme. Alaleuka voisi olla voimakkaampi. Hyvät korvat. Pysty olkavarsi. Eturinta ja runko saa vielä vahvistua, riittävät takakulmaukset. Liikkuu hyvin edestä ja takaa. Hyvä hännän kanto. Hyvä nahka."
Tulos ERI JV-14
Seuraavat näyttelyt onkin sitten vasta ensi vuoden maaliskuussa. Tammikuun Turku KV:een ei aiota osallistua tällä kertaa. :)
Meillä meni kuitenkin tosi kivasti Arielin kanssa. Olen tosi tyytyväinen arvosteluihin ja Arielin käytökseen, vaikka edellisestä näyttelystä on jokunen kuukausi ja tässä välissä on päästy vähän "erakoitumaan". Rotuesittelyissä ollaan kuitenkin käyty, jotta vieraiden ihmisten lääppimiset pysyy hyvin muistissa. :) Hallinäyttelyiden hälinässä Ariel ei ole ihan ylväimmillään, ulkonäyttelyissä se pystyy olemaan huomattavasti rennommin. Lauantain ja sunnuntain välillä huomasi kyllä selvän eron myös, lauantaina Ariel vielä vähän jännitti, mutta sunnuntaina se esiintyi vähemmällä hätiköinnillä (paitsi kun tuomari halusi mitata sen) ja oli kehässä paljon rennompi ja pystyi keskittymään paremmin.
Lauantaina 6.12. tuomarina oli Jarmo Vuorinen:
"Seistessä oikeat mittasuhteet omaava juniori. Hyvän muotoinen pää. Oikein kannetut korvat. Kulmauksia saisi olla enemmän. Ikäisekseen riittävä rungon syvyys. Liikkuu hieman leveästi edestä. Valitettavasti liikkeessä mittasuhteet muuttuvat pitkänlaiseksi."
Tulos ERI HeJW-14
Sunnuntaina 7.12. tuomari oli Kati Kilpeläinen:
"Hieman kookas narttu, joka voisi mittasuhteiltaan olla hieman pidempi. Sopiva luusto, hyvät pään mittasuhteet, oikea ilme. Alaleuka voisi olla voimakkaampi. Hyvät korvat. Pysty olkavarsi. Eturinta ja runko saa vielä vahvistua, riittävät takakulmaukset. Liikkuu hyvin edestä ja takaa. Hyvä hännän kanto. Hyvä nahka."
Tulos ERI JV-14
Seuraavat näyttelyt onkin sitten vasta ensi vuoden maaliskuussa. Tammikuun Turku KV:een ei aiota osallistua tällä kertaa. :)
sunnuntai 14. syyskuuta 2014
Porvoo KR 14.9.
Ja niin on ohi tämän kesän näyttelykausi. :) Meidän lauman viimeinen näyttely tältä kesältä/syksyltä oli siis tänään Porvoon KR-näyttely ja mukana edustamassa oli Ariel.
Tuomarina meillä oli Paul Stanton Ruotsista. Erittäin mukava ja koiria kauniisti ja taitavasti käsittelevä herrasmies! Hän tutki ja käpälöi koiria erittäin tarkkaan ja arvostelutkin olivat sen mukaisesti mukavan pitkiä ja yksityiskohtaisia.
Arielista tuomari tuntui pitävän erittäin kovasti, johan sen näkee arvostelustakin! Kirjoitan tähän käännöksen ruotsinkielisestä arvostelusta, kun en siitä alkuperäisestä puutteellisen kielitaitoni ja epäselvähkön käsialan vuoksi saa mitään selvää. Kiitos käännösavusta kuuluu Marialle. :)
"Erinomainen kokonaisuus, erittäin hieno ilme, hyvä kallo, kauniit silmät, erinomainen alaleuka, kaunis kaula, hieno luusto ja tassut, erinomainen rintakehä, erinom. takakulmaukset, tyypillinen edestä, erinom. iho & lihaksisto. Hyvät liikkeet, pitää tulla stabiilimmaksi edestä, erittäin kaunis, tarvitsee hieman enemmän itseluottamusta."
Tuomari kehui lisäksi Arielin hampaiden määrää, totesi vaan että Arsullahan on enemmän hampaita kuin isommilla (kaksi isoa ja yksi keskari) on yhteensä.. :D Totesin vaan, että noin täysi purukalusto on enempi poikkeus sääntöön, kun hammaspuutokset kuuluu karvattomuusgeenin "oheistuotteisiin". Vielä palkintoruusukkeita ojentaessaan tuomari huomautti, että kun Ariel ensin lähti liikkumaan, sen etupää oli kovin painuksissa ja koira näytti matelevan. Sitten olin tehnyt Arielin kanssa "jäähysilmukan" (ollaan harjoiteltu sitä, että tehdään pieni kieppi jos Arsu lähtee sudittamaan) ja tuomarin sanoin Arsu oli sen jälkeen suorastaan puhjennut kukkaan ja jatkanut liikkumista erittäin kauniisti. :) Loppuun vielä huomautti, että kunhan varmuutta tulee lisää niin Arielista tulee todellinen tähti!
Arielin tulokset olivat seuraavanlaiset: ERI1, SA, PN-1, SERT, ROP, ROP JUN
Porvoossa oli rotunsa parhaille junnuille oma kilpailu, joten menimme Arsun kanssa isoon kehään kahdesti. Ensin junnukisaan ja sen jälkeen pyyhällettiin suoraan täyttä vauhtia ryhmäkilpailuun. Kannatti mennä, sillä tuomari (sama joka arvosteli rodunkin) nosti Arielin seitsemän parhaan joukkoon! Sekä perulaisista että meksikolaisista oli näytillä jokaisen kokomuunnoksen edustajat ja meidän pieni juniorihyttynen pääsi ainoana nakuna jatkoon! Kilpakumppaneina oli muun muassa isoja näyttäväturkkisia pystykorvia, joille sijoitukset pääasiassa menivät, mutta jokainen nostokin on jo voitto itsessään! Tänä vuonna xoloja onkin kiitettävästi nostettu jatkoon ja pari kertaa jopa sijoitettu, tämä nosto vaan oli meidän lauman ensimmäinen. :) Tuomari taisi siis todellakin ihastua Arieliin! Täytyy joskus viedä Ariel hänelle uudestaan, sitten kun tyttö on vähän kasvanut (ja jos tuomari vielä joskus jossain nakuja arvostelee). Hirmu mukava heppu!
Tuomarina meillä oli Paul Stanton Ruotsista. Erittäin mukava ja koiria kauniisti ja taitavasti käsittelevä herrasmies! Hän tutki ja käpälöi koiria erittäin tarkkaan ja arvostelutkin olivat sen mukaisesti mukavan pitkiä ja yksityiskohtaisia.
Arielista tuomari tuntui pitävän erittäin kovasti, johan sen näkee arvostelustakin! Kirjoitan tähän käännöksen ruotsinkielisestä arvostelusta, kun en siitä alkuperäisestä puutteellisen kielitaitoni ja epäselvähkön käsialan vuoksi saa mitään selvää. Kiitos käännösavusta kuuluu Marialle. :)
"Erinomainen kokonaisuus, erittäin hieno ilme, hyvä kallo, kauniit silmät, erinomainen alaleuka, kaunis kaula, hieno luusto ja tassut, erinomainen rintakehä, erinom. takakulmaukset, tyypillinen edestä, erinom. iho & lihaksisto. Hyvät liikkeet, pitää tulla stabiilimmaksi edestä, erittäin kaunis, tarvitsee hieman enemmän itseluottamusta."
Tuomari kehui lisäksi Arielin hampaiden määrää, totesi vaan että Arsullahan on enemmän hampaita kuin isommilla (kaksi isoa ja yksi keskari) on yhteensä.. :D Totesin vaan, että noin täysi purukalusto on enempi poikkeus sääntöön, kun hammaspuutokset kuuluu karvattomuusgeenin "oheistuotteisiin". Vielä palkintoruusukkeita ojentaessaan tuomari huomautti, että kun Ariel ensin lähti liikkumaan, sen etupää oli kovin painuksissa ja koira näytti matelevan. Sitten olin tehnyt Arielin kanssa "jäähysilmukan" (ollaan harjoiteltu sitä, että tehdään pieni kieppi jos Arsu lähtee sudittamaan) ja tuomarin sanoin Arsu oli sen jälkeen suorastaan puhjennut kukkaan ja jatkanut liikkumista erittäin kauniisti. :) Loppuun vielä huomautti, että kunhan varmuutta tulee lisää niin Arielista tulee todellinen tähti!
Arielin tulokset olivat seuraavanlaiset: ERI1, SA, PN-1, SERT, ROP, ROP JUN
Porvoossa oli rotunsa parhaille junnuille oma kilpailu, joten menimme Arsun kanssa isoon kehään kahdesti. Ensin junnukisaan ja sen jälkeen pyyhällettiin suoraan täyttä vauhtia ryhmäkilpailuun. Kannatti mennä, sillä tuomari (sama joka arvosteli rodunkin) nosti Arielin seitsemän parhaan joukkoon! Sekä perulaisista että meksikolaisista oli näytillä jokaisen kokomuunnoksen edustajat ja meidän pieni juniorihyttynen pääsi ainoana nakuna jatkoon! Kilpakumppaneina oli muun muassa isoja näyttäväturkkisia pystykorvia, joille sijoitukset pääasiassa menivät, mutta jokainen nostokin on jo voitto itsessään! Tänä vuonna xoloja onkin kiitettävästi nostettu jatkoon ja pari kertaa jopa sijoitettu, tämä nosto vaan oli meidän lauman ensimmäinen. :) Tuomari taisi siis todellakin ihastua Arieliin! Täytyy joskus viedä Ariel hänelle uudestaan, sitten kun tyttö on vähän kasvanut (ja jos tuomari vielä joskus jossain nakuja arvostelee). Hirmu mukava heppu!
sunnuntai 7. syyskuuta 2014
Helsinki KR 7.9.2014
Tänään oltiin Helsingissä Mirkan ja Viivin kanssa. Vaikka ollaankin hyvin syyskuun puolella, oli näyttelysää erittäin mainio! Aurinko paistoi ja oli lämmin. Telttaa kasatessa tuli jopa kuuma, mutta heti kun aurinko meni pilveen niin tulikin taas todella kylmä. Onneksi valtaosan ajasta oli kuitenkin aurinkoista ja Arsukin pärjäsi ilman kalsareita, vaikka olin sellaiset varalta mukaan ottanut.
Tuomarina meillä oli Kirsi Honkanen. Mirka meni Liamin kanssa kehään ensimmäisenä, minkä jälkeen oli meidän vuoro. Vein Arielin pöydälle jo siinä vaiheessa kun Liamista otettiin ROP-kuvia, joten ehdittiin siinä hyvin asettautua ja tuputin Arsulle lihapullia ja silittelin sitä "lämmittelyn" vuoksi. Hyvin kelpasi lihapullat ja paijailut. :)
Tuomari oli Arsun kanssa aivan ihana! Tullessaan pöydän luokse hän kiersi meidät niin että lähestyi Arsua edestä päin, eikä tullut edes suoraan koiraan kiinni vaan jäi hetkeksi pöydän viereen vaan seisomaan ja juttelemaan koiralle. Vielä ennen varsinaisen kopeloinnin alkua tuomari vain silitteli ja jutteli Arielille, ja sekä tuomari että minä huomattiin miten Arsu rentoutui. Sitten kovasti Arsua kehuen tuomari suoritti kopeloinnin ja kehui vielä jälkeenpäinkin miten maltillisesti Ariel pöydällä oli, vaikka sitä selvästi jännittikin.
Liikkumiset meni aivan älyttömän hyvin! Ariel ei kertaakaan lähtenyt rynnimään, se ei ottanut laukka-askeleita, ei painanut etukroppaansa alas eikä myöskään pälyillyt tuomaria ollenkaan. Harjoitus on siis selvästikin tehnyt tehtävänsä! :) Keskittymiskyky jännityksestä huolimatta on selvästi parantunut. Nurmikko näyttelyalueella oli aika pitkää, joten Arsun kipitti hirmu korkealla etuliikkeellä, mutta sentään liikkui edes jotenkin! On sitä huonompaakin liikkumista nähty..
Arvostelu oli oikein hyvä ja ihanan pitkä ja perusteellinen, olen hirmu tyytyväinen!
"Hyvät mittasuhteet omaava, vielä kesken kehityksen. Oikealinjainen pää. Hyvä ilme ja korvat. Erinomainen kaula. Ylälinja saa iän myötä tasoittua. Riittävä eturinta. Rintakehä saisi olla pidempi ja täyteläisempi. Pitkä lanne. Riittävä raajaluuston vahvuus. Niukat etukulmaukset. Pystyt olkavarret. Riittävät takakulmaukset. Liikkeessä hyvä askelpituus. Tällä hetkellä vielä korkeat etuliikkeet. Leveät takaliikkeet. Hyväkuntoinen iho."
Huomenna mennään Arielin kanssa taas Riihimäelle kennel Lagoonin koiranäyttelytreeneihin. Mukaan lähtee jokunen Omicron's perulaisvekara. Oltiin viimeksikin "pentuporukalla" treenailemassa ja hirmu positiivinen fiilis jäi. Kolmatta vuotta (vasta..) olen näyttelyissä Vestan ja Junon kanssa käynyt, mutta nyt kun on uusi näyttelykoira niin vaikka ne esittämisniksit kuinka hyvin osaisi ja tietäisi, niin aina ne täytyy uuden koiran kanssa harjoitella alusta alkaen. Ei pelkästään koiran vaan myös itsensä takia. Pitää löytää se kullekin koiralle sopivin tapa esittää. Arsun kanssa ollaan päästy jo hyvään alkuun. :)
Tuomarina meillä oli Kirsi Honkanen. Mirka meni Liamin kanssa kehään ensimmäisenä, minkä jälkeen oli meidän vuoro. Vein Arielin pöydälle jo siinä vaiheessa kun Liamista otettiin ROP-kuvia, joten ehdittiin siinä hyvin asettautua ja tuputin Arsulle lihapullia ja silittelin sitä "lämmittelyn" vuoksi. Hyvin kelpasi lihapullat ja paijailut. :)
Tuomari oli Arsun kanssa aivan ihana! Tullessaan pöydän luokse hän kiersi meidät niin että lähestyi Arsua edestä päin, eikä tullut edes suoraan koiraan kiinni vaan jäi hetkeksi pöydän viereen vaan seisomaan ja juttelemaan koiralle. Vielä ennen varsinaisen kopeloinnin alkua tuomari vain silitteli ja jutteli Arielille, ja sekä tuomari että minä huomattiin miten Arsu rentoutui. Sitten kovasti Arsua kehuen tuomari suoritti kopeloinnin ja kehui vielä jälkeenpäinkin miten maltillisesti Ariel pöydällä oli, vaikka sitä selvästi jännittikin.
Liikkumiset meni aivan älyttömän hyvin! Ariel ei kertaakaan lähtenyt rynnimään, se ei ottanut laukka-askeleita, ei painanut etukroppaansa alas eikä myöskään pälyillyt tuomaria ollenkaan. Harjoitus on siis selvästikin tehnyt tehtävänsä! :) Keskittymiskyky jännityksestä huolimatta on selvästi parantunut. Nurmikko näyttelyalueella oli aika pitkää, joten Arsun kipitti hirmu korkealla etuliikkeellä, mutta sentään liikkui edes jotenkin! On sitä huonompaakin liikkumista nähty..
Arvostelu oli oikein hyvä ja ihanan pitkä ja perusteellinen, olen hirmu tyytyväinen!
"Hyvät mittasuhteet omaava, vielä kesken kehityksen. Oikealinjainen pää. Hyvä ilme ja korvat. Erinomainen kaula. Ylälinja saa iän myötä tasoittua. Riittävä eturinta. Rintakehä saisi olla pidempi ja täyteläisempi. Pitkä lanne. Riittävä raajaluuston vahvuus. Niukat etukulmaukset. Pystyt olkavarret. Riittävät takakulmaukset. Liikkeessä hyvä askelpituus. Tällä hetkellä vielä korkeat etuliikkeet. Leveät takaliikkeet. Hyväkuntoinen iho."
Huomenna mennään Arielin kanssa taas Riihimäelle kennel Lagoonin koiranäyttelytreeneihin. Mukaan lähtee jokunen Omicron's perulaisvekara. Oltiin viimeksikin "pentuporukalla" treenailemassa ja hirmu positiivinen fiilis jäi. Kolmatta vuotta (vasta..) olen näyttelyissä Vestan ja Junon kanssa käynyt, mutta nyt kun on uusi näyttelykoira niin vaikka ne esittämisniksit kuinka hyvin osaisi ja tietäisi, niin aina ne täytyy uuden koiran kanssa harjoitella alusta alkaen. Ei pelkästään koiran vaan myös itsensä takia. Pitää löytää se kullekin koiralle sopivin tapa esittää. Arsun kanssa ollaan päästy jo hyvään alkuun. :)
sunnuntai 31. elokuuta 2014
Tervakoski KV 30.8.2014, Juno FI MVA!
Tehtiin Mirkan kanssa kesän viimeinen näyttely- ja mökkireissu Tervakosken näyttelyyn. Lauantaiaamuna aikaisin lähdettiin ajelemaan. Aivan liian aikaisin. Luultiin, että Tervakoskelle olisi kestänyt ajaa yli tunti (etukäteenhän ei tietenkään voinut tarkistaa), mutta oltiinkin perillä n. puolessa tunnissa.. Oltiin paikalla ennen kymmentä, ja kehän aikataulu oli sellainen, että meidän vuoro olisi aikaisintaan klo 12. Noh, ei me oltu kuin tunti etuajassa, siinä ehdittiin mukavasti sitten pystyttää leiri ja käydä vähän ostoksilla ja juostiin myös amppareita karkuun. Niitä oli edelleen ihan pirusti viilentyneistä keleistä huolimatta.
Kehässä meitä ennen oli alaskanmalamuutit. Tuomari oli Shaun Watson Kyprokselta, pitkä mies jolla oli kasvoillaan kovin juron ja vakavan oloinen ilme. En nähnyt tuomarin juuri jutustelevan kenenkään kanssa tai edes hymyilevän, joten olin aikalailla paskahalvauksen partaalla siinä omaa vuoroa odotellessa. :D Malamuuteissa tuomari antoi tosi monille koirille EH:n (tai ainakin niille koirille jotka kehässä olivat kun kävin kehän etenemistä kurkkimassa), joten alkoi siinä jo vähän valioitumistoiveet hiipua. Ajattelin kuitenkin että vedetään tyylillä, tulee mitä tulee, onhan tässä aikaa valioitua myöhemminkin.
Juno meni kehään nakukoirista ensimmäisenä. Tuomari pällisteli pöytänsä takaa edelleen kovin vakavana. Sitten se tuli tutkimaan Junoa, ja Junohan meni tilanteesta aivan pähkinöiksi kun huomasi että jokuhan aikoo tulla silittelemään juuri HÄNTÄ! :D Tuomarinkin olemus muuttui heti kun hän koiran luokse marssi, vakava ilme muuttui herttaiseksi hymyksi ja voi miten kauniisti tuomari koiraa käsittelikään! Jutteli myös mukavia sekä minulle että koiralle siinä arvostelun edetessä. :)
Kehässä mua jännitti sen verran kovasti, etten kuullut arvostelusta juuri mitään, vaikka seisoinkin ihan lähellä tuomarin pöytää. Sen sentään kuulin, kun tuomari sanoi että koira saa ERI:n ja SA:n. Itku meinasi päästä kun tajusin, että sehän tarkoittaa valioitumista! Arvostelun päätteeksi tuomari vielä kysyi, josko hänen vaimonsa (joka istui tuomariteltassa myöskin, joskin turistina vaan) saisi tulla kokeilemaan Junon ihoa myös. Sanoin että käyhän se, joten sieltä tuli rouva Watsonkin Junoa silittelemään. Juno leijaili seitsemännessä taivaassa kun sai jakamattoman huomion. :) Molemmat ihastelivat kovasti ihon tuntua, ja sanoivat että niin usein tulee arvosteltua vain karvaisia koiria, että karvattomien koirien koskettaminen on aina kuin koskisi nakua ensimmäistä kertaa.
Arvostelukin oli aivan huikea! Ehkä parhain ikinä, mitä Juno on saanut.
"Good for size, correct in bone. Could move just a little wider in behind, enough drive. Head of correct proportion. Good stop. Correct well set ears when used. Good neck. Correct topline. Correct amount of tail. Excellent temperament. Well handled. Well presented."
Tuloksena ERI1, PU-1, SA, SERT, CACIB, VSP, FI MVA!
Jälleen kerran mun sydän sulaa kun Junon erinomaista luonnetta kehutaan. Se rakastaa niin äärettömästi ihmisiä, eikä siinä ole hitustakaan alkukantaisille roduille ominaista varautuneisuutta vieraita kohtaan. Lisäksi mieltä lämmittää nuo kaksi viimeistä kommenttia, että Juno esiintyy ja esitetään hyvin. Kovasti on saatu treenata nimenomaan tuota esiintymistä, kun Juno on vähän semmoinen että ottaa kierroksia niin kovin helposti, ja yleensä silloin liikkeet kärsii ja niistä onkin tullut sanomista. Kehitystä on selvästi tapahtunut, kun arvosteluissa ei enää ole ollut mainintaa kauhovista liikkeistä tai liikkeessä köyristyvästä selkälinjasta. :)
Nyt on Junon osalta tavoite saavutettu, ja seuraavaksi aletaankin katselemaan Nunnulle kastrointiaikaa. Harmi leikkauttaa niin upeaksi kasvanut poju, mutta eipä se pallejaan enää mihinkään tarvitse. Ja koska talossa on leikkaamaton narttu ja Juno on omasta mielestään maailman uljain testosteronihärkä, on kaikkien osapuolten kannalta mukavampaa, jos menoa saisi vähän tasaisemmaksi. Muita harrastuksia voidaan sentään jatkaa, ja näyttelyihinkin voidaan mennä vaikka mätsäreissä tai muissa epävirallisissa, jos mieli tekee.
Loppuun vielä vähän fiilistelykuvia mökiltä. Vaikka vesi oli jo tosi kylmää (kävin itsekin pulahtamassa), niin Juno siellä ui ja sukelsi käpyjen perässä ja välillä ihan muuten vaan, se kun todella tuntuu nauttivan vedestä, vaikka ei kovin usein ole uimaan päässytkään. Onnellinen lapsi. <3
Kehässä meitä ennen oli alaskanmalamuutit. Tuomari oli Shaun Watson Kyprokselta, pitkä mies jolla oli kasvoillaan kovin juron ja vakavan oloinen ilme. En nähnyt tuomarin juuri jutustelevan kenenkään kanssa tai edes hymyilevän, joten olin aikalailla paskahalvauksen partaalla siinä omaa vuoroa odotellessa. :D Malamuuteissa tuomari antoi tosi monille koirille EH:n (tai ainakin niille koirille jotka kehässä olivat kun kävin kehän etenemistä kurkkimassa), joten alkoi siinä jo vähän valioitumistoiveet hiipua. Ajattelin kuitenkin että vedetään tyylillä, tulee mitä tulee, onhan tässä aikaa valioitua myöhemminkin.
Juno meni kehään nakukoirista ensimmäisenä. Tuomari pällisteli pöytänsä takaa edelleen kovin vakavana. Sitten se tuli tutkimaan Junoa, ja Junohan meni tilanteesta aivan pähkinöiksi kun huomasi että jokuhan aikoo tulla silittelemään juuri HÄNTÄ! :D Tuomarinkin olemus muuttui heti kun hän koiran luokse marssi, vakava ilme muuttui herttaiseksi hymyksi ja voi miten kauniisti tuomari koiraa käsittelikään! Jutteli myös mukavia sekä minulle että koiralle siinä arvostelun edetessä. :)
Kehässä mua jännitti sen verran kovasti, etten kuullut arvostelusta juuri mitään, vaikka seisoinkin ihan lähellä tuomarin pöytää. Sen sentään kuulin, kun tuomari sanoi että koira saa ERI:n ja SA:n. Itku meinasi päästä kun tajusin, että sehän tarkoittaa valioitumista! Arvostelun päätteeksi tuomari vielä kysyi, josko hänen vaimonsa (joka istui tuomariteltassa myöskin, joskin turistina vaan) saisi tulla kokeilemaan Junon ihoa myös. Sanoin että käyhän se, joten sieltä tuli rouva Watsonkin Junoa silittelemään. Juno leijaili seitsemännessä taivaassa kun sai jakamattoman huomion. :) Molemmat ihastelivat kovasti ihon tuntua, ja sanoivat että niin usein tulee arvosteltua vain karvaisia koiria, että karvattomien koirien koskettaminen on aina kuin koskisi nakua ensimmäistä kertaa.
Arvostelukin oli aivan huikea! Ehkä parhain ikinä, mitä Juno on saanut.
"Good for size, correct in bone. Could move just a little wider in behind, enough drive. Head of correct proportion. Good stop. Correct well set ears when used. Good neck. Correct topline. Correct amount of tail. Excellent temperament. Well handled. Well presented."
Tuloksena ERI1, PU-1, SA, SERT, CACIB, VSP, FI MVA!
Jälleen kerran mun sydän sulaa kun Junon erinomaista luonnetta kehutaan. Se rakastaa niin äärettömästi ihmisiä, eikä siinä ole hitustakaan alkukantaisille roduille ominaista varautuneisuutta vieraita kohtaan. Lisäksi mieltä lämmittää nuo kaksi viimeistä kommenttia, että Juno esiintyy ja esitetään hyvin. Kovasti on saatu treenata nimenomaan tuota esiintymistä, kun Juno on vähän semmoinen että ottaa kierroksia niin kovin helposti, ja yleensä silloin liikkeet kärsii ja niistä onkin tullut sanomista. Kehitystä on selvästi tapahtunut, kun arvosteluissa ei enää ole ollut mainintaa kauhovista liikkeistä tai liikkeessä köyristyvästä selkälinjasta. :)
Nyt on Junon osalta tavoite saavutettu, ja seuraavaksi aletaankin katselemaan Nunnulle kastrointiaikaa. Harmi leikkauttaa niin upeaksi kasvanut poju, mutta eipä se pallejaan enää mihinkään tarvitse. Ja koska talossa on leikkaamaton narttu ja Juno on omasta mielestään maailman uljain testosteronihärkä, on kaikkien osapuolten kannalta mukavampaa, jos menoa saisi vähän tasaisemmaksi. Muita harrastuksia voidaan sentään jatkaa, ja näyttelyihinkin voidaan mennä vaikka mätsäreissä tai muissa epävirallisissa, jos mieli tekee.
Loppuun vielä vähän fiilistelykuvia mökiltä. Vaikka vesi oli jo tosi kylmää (kävin itsekin pulahtamassa), niin Juno siellä ui ja sukelsi käpyjen perässä ja välillä ihan muuten vaan, se kun todella tuntuu nauttivan vedestä, vaikka ei kovin usein ole uimaan päässytkään. Onnellinen lapsi. <3
 |
| Juno & Chara |
 |
| Juno rakastaa <3 |
 |
| Valioitumislahjaksi äijäpanta! |
 |
| Vesipeto |
 |
| Vesipeto |
 |
| Vesipeto |
sunnuntai 24. elokuuta 2014
Kouvola KR & Heinola KR 23.-24.8.
Jossain ihmeellisessä mielenhairahduksessa ilmoitettiin Mirkan kanssa kaksi urosta Kouvola + Heinola viikonloppuun. Minä ilmoitin Junon, jolta puuttui kaksi sertiä ja Mirka ilmoitti Junon veljen Liamin, joka on jo valio.
No joo. Eipä nuo koirat mitään ongelmia aiheuttaneet. Toisaalta hyvä että varauduttiin kaiken maailman kuonokopilla ja muilla apuvälineillä (jotka kuonopantaa lukuunottamatta osoittautuivat tarpeettomiksi tälle reissulle), koska jos niitä ei olisi ollut niin taatusti olisi tullut tarvetta. :D Kokemuksista viisastuneena nääs, joten tällä kertaa osattiin olla kaukaa viisaita.
Lauantaiaamuna siis suunnattiin Mirkan, Annun ja koirien kanssa Kouvolaan. Oltiin katsottu netistä reittikartasta, että Kouvolaan ajaa max kaksi tuntia. Lähdettiin yhdeksän maissa ajelemaan Nurmijärveltä. Oltiin perillä juuri ja juuri kahdentoista aikaan.. Jotain sille kahdelle tunnille tapahtui, kun yhtäkkiä matkaan olikin kulunut kolme tuntia. :D Upsis. Oltiin kuitenkin siinä mielessä tosi hyvissä ajoin paikalla, että tuomari arvosteli ihan muita koiria vielä klo 14 jälkeenkin ja me päästiin kehään vasta joskus pikkuisen ennen kolmea.
Junolla oli lauantaina selvästi vouhotuspäivä, sillä oli mielettömät varastot energiaa ja testosteronia. Kehässä liikkeistä ei tullut oikeastaan yhtään mitään, joka suunnasta Juno olisi halunnut maistella kehän laidalla seisoskelevia koiria. Seisomiset sentään sujuivat loistavasti, mutta koska tuomari leperteli Nunnulle kovasti, Juno tuli hirmu onnelliseksi ja onnellisena sitä alkaa muikuttaa, mikä meinaa sitä että korvat menee nätisti linttaan ja Nunnu yrittää näyttää niin pieneltä ja viattomalta että kaikki vaan häntä voisivat kilpaa rakastaa ja palluutella. <3
Tuomari Milosava Matejevic Devic Serbiasta päätyi Junon (ja hyvin monen muunkin koiran) kohdalla tämmöiseen arvosteluun:
"Strong male. Strong head, correct pigmentation, correct bodyproportion, correct bite. Ears should be more firm. Correct depth og chest. Correct tail."
Juno sai ERI:n ilman SA:ta, koska korvat. Aiheesta tuli huomautus siis, ainakin toisen korvan kohdalla. Toinen korvahan Junolla on pysty. Ja tosiaan mitä nyt muiden koirien arvosteluita luin/kuulin niin melkoista copypastea ne oli kaikki. :D Tuomari oli joka tapauksessa ihan mukava täti. Tiukka mutta mukava.
Näyttelyn jälkeen käännettiin auton nokka kohti Hollolaa, mistä oltiin varattu Messilän leirintäalueelta leirintämökki, ettei tarvinnut näyttelyiden välissä ajaa takaisin kotiin ja lähteä heti seuraavana päivänä ajelemaan pitkää matkaa uudelleen. Leirintämökki oli mukavan edullinen vaihtoehto, ja olihan mökissä kuvauksen mukaan myös jääkaappi! Ajateltiin että mökki olisi semmoinen perusmökki, missä olisi joku keittosyvennys, jos kerta jääkaappikin on.
No ei ollut.
Juno oli sunnuntain näyttelyssä huomattavasti rennompi kuin lauantaina, ehkä väsymyksestäkin johtuen. Se ei jaksanut kyylätä niin kovasti muiden koirien perään ja kehässä se katsoi valtaosan ajasta minua, eikä ympärillä vilistäviä koiria. Tuomarina oli Hannu Talvi, rempseän oloinen, mukavia höpöttelevä vanhempi mieshenkilö.
No joo. Eipä nuo koirat mitään ongelmia aiheuttaneet. Toisaalta hyvä että varauduttiin kaiken maailman kuonokopilla ja muilla apuvälineillä (jotka kuonopantaa lukuunottamatta osoittautuivat tarpeettomiksi tälle reissulle), koska jos niitä ei olisi ollut niin taatusti olisi tullut tarvetta. :D Kokemuksista viisastuneena nääs, joten tällä kertaa osattiin olla kaukaa viisaita.
Lauantaiaamuna siis suunnattiin Mirkan, Annun ja koirien kanssa Kouvolaan. Oltiin katsottu netistä reittikartasta, että Kouvolaan ajaa max kaksi tuntia. Lähdettiin yhdeksän maissa ajelemaan Nurmijärveltä. Oltiin perillä juuri ja juuri kahdentoista aikaan.. Jotain sille kahdelle tunnille tapahtui, kun yhtäkkiä matkaan olikin kulunut kolme tuntia. :D Upsis. Oltiin kuitenkin siinä mielessä tosi hyvissä ajoin paikalla, että tuomari arvosteli ihan muita koiria vielä klo 14 jälkeenkin ja me päästiin kehään vasta joskus pikkuisen ennen kolmea.
Junolla oli lauantaina selvästi vouhotuspäivä, sillä oli mielettömät varastot energiaa ja testosteronia. Kehässä liikkeistä ei tullut oikeastaan yhtään mitään, joka suunnasta Juno olisi halunnut maistella kehän laidalla seisoskelevia koiria. Seisomiset sentään sujuivat loistavasti, mutta koska tuomari leperteli Nunnulle kovasti, Juno tuli hirmu onnelliseksi ja onnellisena sitä alkaa muikuttaa, mikä meinaa sitä että korvat menee nätisti linttaan ja Nunnu yrittää näyttää niin pieneltä ja viattomalta että kaikki vaan häntä voisivat kilpaa rakastaa ja palluutella. <3
Tuomari Milosava Matejevic Devic Serbiasta päätyi Junon (ja hyvin monen muunkin koiran) kohdalla tämmöiseen arvosteluun:
"Strong male. Strong head, correct pigmentation, correct bodyproportion, correct bite. Ears should be more firm. Correct depth og chest. Correct tail."
Juno sai ERI:n ilman SA:ta, koska korvat. Aiheesta tuli huomautus siis, ainakin toisen korvan kohdalla. Toinen korvahan Junolla on pysty. Ja tosiaan mitä nyt muiden koirien arvosteluita luin/kuulin niin melkoista copypastea ne oli kaikki. :D Tuomari oli joka tapauksessa ihan mukava täti. Tiukka mutta mukava.
Näyttelyn jälkeen käännettiin auton nokka kohti Hollolaa, mistä oltiin varattu Messilän leirintäalueelta leirintämökki, ettei tarvinnut näyttelyiden välissä ajaa takaisin kotiin ja lähteä heti seuraavana päivänä ajelemaan pitkää matkaa uudelleen. Leirintämökki oli mukavan edullinen vaihtoehto, ja olihan mökissä kuvauksen mukaan myös jääkaappi! Ajateltiin että mökki olisi semmoinen perusmökki, missä olisi joku keittosyvennys, jos kerta jääkaappikin on.
No ei ollut.
Mökki oli pienempi kuin mitä kukaan meistä osasi kuvitellakaan! Ulkoa päin katsottuna mietittiin, että miten päin tuonne mahtuu kaksi kerrossänkyä (nekin kun oli kuvauksessa mainittu). Ajateltiin, että ne on varmaan tolla pitkällä seinällä lyhyet päät vastakkain, koska eihän kukaan mahdu makoilemaan tuon lyhyen päädyn pituiseen tilaan.. Noh, niissä lyhyissä päädyissähän ne sängyt oli. Näyttää äärettömän kapealta, mutta kyllä siihen sänky mahtui. En tosin usko sängyn olleen normaalipituinen, onko se nyt 2 m yleensä se pituus, koska mulla meni aina joko pää tai jalat laidan yli ja mulla on pituutta 172 cm. Länttäsin mieluummin jalat seinää vasten, koska mökissä oli hämähäkki, ja jos niitä olisi ollut lisää, en olisi halunnut että ne kiipeilisi seinältä mun päähän. :D
Ihan mukava leirintäalue oli tuo Messilä kuitenkin! Kyllä siellä mökissä sen yhden yön nukkui, koirillekin mahtui häkit juuri sopivasti jääkaapin molemmin puolin. Ainiin, se jääkaappi. Ei ollut ihan semmoista perinteisintä mallia.
Siinä ihan leirintäalueen yhteydessä oli ihan kivan kokoinen hiekkaranta ja pieni venesatama. Käytiin siellä ihmettelemässä saunalauttaa (siis järvellä huristeli semmoinen moottoroitu kelluva saunamökki). Semmoinen olisi kiva joskus vuokrata. Näytti hauskalta nimittäin. :P
 |
| Tästä tulee mieleen Kaukametsän pakolaiset :P |
Sunnuntaiaamuna saatiin nukkua ihanan pitkään. Herätyskello oli soimassa vasta varttia yli yhdeksän, kun Heinolan näyttelypaikalla piti olla viimeistään klo 12. Heräsin ensimmäisen kerran seitsemältä, kun Liam alkoi nyyhkimään häkissään. Sain kuitenkin jatkettua unia vielä pari tuntia, ja voi miten ihanaa nukkuminen olikaan!
Heinolan näyttelyssä olen ollut viimeksi 2 vuotta sitten. Silloin siellä oli paljon amppareita, ja niin muuten oli nytkin. Onneksi yksikään ei pistänyt, vaikka ne ympärillä pörräsikin aina jos hetkeksikin meni teltan ulkopuolelle seisomaan.. Paitsi sitten kun satoi vettä. :P Meidän kehän aikana ei satanut, sade loppui sopivasti juuri ennen sitä, ja jatkui välittömästi sen jälkeen.
Juno oli sunnuntain näyttelyssä huomattavasti rennompi kuin lauantaina, ehkä väsymyksestäkin johtuen. Se ei jaksanut kyylätä niin kovasti muiden koirien perään ja kehässä se katsoi valtaosan ajasta minua, eikä ympärillä vilistäviä koiria. Tuomarina oli Hannu Talvi, rempseän oloinen, mukavia höpöttelevä vanhempi mieshenkilö.
"Voimakas, hyvä sukupuolileima, oikeat pään mittasuhteet, jalo pitkä kaula, hyvä selkälinja, sopivan täyteläinen runko. Eturintaa voisi olla enemmän. Riittävästi kulmautuneet raajat. Hyvä nahka, rauhallinen luonne, normiliike."
Arvostelun jälkeen tuomari tuli mun luokse kysymään, että mitäs hänen pitäisi Junolle antaa. Sanoin, että sertin kiitos, muuta ei tarvita. Tuomari siinä katteli hetken, tuijotti silmiin oikein tarkkaan ja minähän tuijotin takaisin, sitten hän totesi kovaan ääneen, että "No okei, koira saa ERI:n ja SA:n!"
Juno seisoi kuulemma upeasti ja ryhdikkäästi, jopa sen hieman löysät ranteet olivat olleet suoremmat kuin yleensä. Korvatkin tosiaan olivat ihan huippupystyt. Liikkeetkin sujuivat rauhallisesti ryntäilemättä, ja katsojan silmään touhu oli kuulemma näyttänyt varsin mallikkaalta. :) Yleensä Junon kanssa kehäänmeno on sellaista säätämistä, kun joko se pällistelee niitä muita koiria, tai sitten se ei muuten vaan malta esiintyä kun kaikki muu olis niin kivaa!
Myös Liam sai ERI:n ja SA:n, joten sitten mentiin molemmat parhaan uroksen ja samalla rotunsa parhaan valintaan. Tuomari ei meitä siinä enää edes juoksuttanut, vaan marssi suoraan minun ja Junon luokse ja totesi, että Juno on tällä kertaa ykkönen, koska "sillä on enemmän miehen mallia" (= huomattavasti kookkaampi vähän joka suuntaan). Niimpä Juno täräytti sekä sen kaivatun sertin, että PU-1 tuloksen ja oli siis myös ROP! Harmi ettei Juno valioitunut vielä samaan syssyyn, mutta toisaalta ei liikaa makeaa mahan täydeltä. ;) Yllärinä tuli tuo PU-1 sekä mulle että Mirkalle, kun ainakaan meidän roduissa ei usein sitä näe, että tuomari sijoittaisi avoimen luokan koiran valion edelle.
Kun menin meidän arvostelulappuja noutamaan, tuomari selitti kehäsihteereille, että voittaja oli katsonut häntä niin kauniisti silmiin, että hän oikein suli! Kun kehäsihteereistä toinen kysyi, että tarkoittiko tuomari koiraa vai esittäjää, totesi tuomari hetken hiljaisuuden jälkeen, että "molemmat". Meillä on Nunnun kanssa selvästi pätevät koiranpentukatseet. :D
 |
| Heinola 24.8. |
Kerta kaikkiaan hieno reissu, ja seurakin oli mitä parhainta. Kiitokset Mirkalle ja Annulle!
 |
| Kotimatkalla pojat oli aika hiljaisia |
Ensi viikonloppuna olisi Junon kanssa vielä Tervakoski KV. Sinne lähtee seuraksi Junon lempparikaveri, Chara. Toivon oikein oikein kovasti, että Juno saisi sieltä sen viimeisen puuttuvan sertin, koska en ole Junolle enää tälle vuodelle näyttelyitä suunnitellut. Vähän olisi nimittäin toiveena, että voisin viedä sen kastroitavaksi ennen Arielin seuraavia juoksuja, joiden pitäisi tulla joskus loka-marraskuussa. Jos se juoksuväli olisi siis sen n. 6 kk. Toisaalta Arsulla on ollut vasta yhdet juoksut, joten rytmi ei välttämättä ole vielä niin säännöllinen.
Jännä nähdä miten meidän käy. :)
keskiviikko 13. elokuuta 2014
Maailman Voittaja Helsinki 9.8.2014
Jollain hullulla höyrähdyksen hetkellä tulin ilmoittaneeksi Arielin maailmanvoittajaan. Xoloja oli ilmoitettu kaikista kokomuunnoksista yhteensä 85 koiraa. Niistä pieniä oli 30, ja niistä junnunarttuja oli viisi, Ariel mukaanlukien. Yksi junnunartuista ei tosin ilmaantunut paikalle, joten junnuluokassa kisasi neljä narttua.
Kyseessä oli ensimmäinen kerta kun a. Ariel oli hallinäyttelyssä ja b. Arielin arvosteli miestuomari. Siihen nähden meillä meni oikein hyvin! Kun kaikki junnunartut oli kehässä, Ariel kulki kivasti jonon jatkeena. Yksilöarvostelussa liikkeet olikin vähän niin ja näin, sillä tuomari oli Arsun mielestä vähän hirvittävä, ja aina tuomarista pois päin mentäessä Ariel suditteli oikein urakalla ja halusi vaan äkkiä mahdollisimman kauas tuomarista. Tuomariin päin kulkiessa se taas liikkui oikeinkin nätisti, mutta kyllä niistä liikkeistä tuli sanomista silti, ja ihan aiheesta.
Pöydälläolo ja seisominen sujui jäälleen aivan loistavasti, niistä olen erittäin ylpeä. :) Tuomarina meillä oli Argentiinalainen David Ojalvo.
"Correcta hembra con correcta cabeza. Para muy mal temperamento que no permite ver su calidad. No se muove correctamente por temor."
Käännös:
"Correct female with correct head, but with very bad temperament that doesn't let her quality show. She doesn't move correctly because of fear."
Jännityksestä huolimatta Ariel sai EH:n ja sijoittui luokassaan neljänneksi. :) Aika hyvin minusta, tosin tuomari ei kovin tiukka vaikuttanut olevan muutenkaan, kun valtaosa koirista sai ERI:n ja loput EH:n, vaikka olis ollut millainen jänishousu. En odottanut Arielille edes näin hyvää tulosta, koska tiesin että se tulee hermoilemaan hallin hälinää ja ruuhkaa. Oli kuitenkin positiivinen yllätys tämä, ja olen tulokseen tyytyväinen! :)
Päivän päätteeksi olin vielä Mirkan kanssa esittämässä thai ridgebackien ROP-kasvattajaryhmää (kennel Kikkanokan) BIS-kasvattajakisassa. Ikinä en ole päässyt messukeskuksessa isoon kehään, joten olihan se huikea tunne juosta siellä hurjasti taputtavan yleisön edessä musiikin soidessa. :) Minulla oli handlattavana hurjan suloinen Dara, jolla on niin isot lautassilmät ja ryppyinen otsa, että se näyttää aina vähän eksyneeltä pennulta. Kokoomakehässä isoon kehään pääsyä odotellessa löydettiin Daran kanssa toimiva yhteinen sävel (sinä seisot niin saat lihapullaa), että sain jopa sen hännän heilumaan ja se esiintyi hurjan maltillisesti ja kauniisti. Ihana Dara. <3
Ensi viikonloppuna onkin sitten pitkästä aikaa vapaata, suunnitelmissa ei ole muuta kuin sunnuntaina yhdet synttärit. :) Seuraavat näyttelyt ovatkin siitä sitten viikon päästä, kun lähdetään Mirkan kanssa Kouvolaan ja Heinolaan. Tarkoituksena olisi lähteä metsästämään Junolle kahta sertiä, että sen saisi muotovalioksi. Varmuuden vuoksi ilmoitin sen vielä Tervakoskellekin elokuun viimeiselle viikonlopulle, että on sitten paremmat mahdollisuudet saada ne kaksi puuttuvaa sertiä. :) Mukaan Kouvola-Heinola-reissuun lähtee Junon veli Liam, joka on jo valio, eli se ei voi "viedä" Junolta sertejä. Jos tuomarit katsoo Junon ansaitsevan sertit, niin sitten siitä tulee valio suoraan, koska kilpailua samassa luokassa ei ole. Se taas on ihan sama kumpi pojista on paras uros, mulle merkkaa tasan se, että saisin Junosta valion. :) (Minkä jälkeen pallit lähtee nipsnaps ja Junosta tulee harrastekoira muihin touhuihin, ja jos vielä näyttelyitä haluaa sen kanssa harrastaa, niin mennään mätsäreihin, koska niissä ei palleja vaadita.)
Sitten on toki vielä se, että miten meidän hermot kestää kahta keekoilevaa urosta koko viikonlopun.. Me kun varattiin Messilästä mökkimajoitus la-su yöksi, ettei tarvitse välissä ajella kotiin ja sitten taas seuraavana päivänä liikenteeseen.. Vähän hirvittää jo valmiiksi, että mitä sitä tuli tehtyä. x)
Kyseessä oli ensimmäinen kerta kun a. Ariel oli hallinäyttelyssä ja b. Arielin arvosteli miestuomari. Siihen nähden meillä meni oikein hyvin! Kun kaikki junnunartut oli kehässä, Ariel kulki kivasti jonon jatkeena. Yksilöarvostelussa liikkeet olikin vähän niin ja näin, sillä tuomari oli Arsun mielestä vähän hirvittävä, ja aina tuomarista pois päin mentäessä Ariel suditteli oikein urakalla ja halusi vaan äkkiä mahdollisimman kauas tuomarista. Tuomariin päin kulkiessa se taas liikkui oikeinkin nätisti, mutta kyllä niistä liikkeistä tuli sanomista silti, ja ihan aiheesta.
Pöydälläolo ja seisominen sujui jäälleen aivan loistavasti, niistä olen erittäin ylpeä. :) Tuomarina meillä oli Argentiinalainen David Ojalvo.
"Correcta hembra con correcta cabeza. Para muy mal temperamento que no permite ver su calidad. No se muove correctamente por temor."
Käännös:
"Correct female with correct head, but with very bad temperament that doesn't let her quality show. She doesn't move correctly because of fear."
Jännityksestä huolimatta Ariel sai EH:n ja sijoittui luokassaan neljänneksi. :) Aika hyvin minusta, tosin tuomari ei kovin tiukka vaikuttanut olevan muutenkaan, kun valtaosa koirista sai ERI:n ja loput EH:n, vaikka olis ollut millainen jänishousu. En odottanut Arielille edes näin hyvää tulosta, koska tiesin että se tulee hermoilemaan hallin hälinää ja ruuhkaa. Oli kuitenkin positiivinen yllätys tämä, ja olen tulokseen tyytyväinen! :)
Päivän päätteeksi olin vielä Mirkan kanssa esittämässä thai ridgebackien ROP-kasvattajaryhmää (kennel Kikkanokan) BIS-kasvattajakisassa. Ikinä en ole päässyt messukeskuksessa isoon kehään, joten olihan se huikea tunne juosta siellä hurjasti taputtavan yleisön edessä musiikin soidessa. :) Minulla oli handlattavana hurjan suloinen Dara, jolla on niin isot lautassilmät ja ryppyinen otsa, että se näyttää aina vähän eksyneeltä pennulta. Kokoomakehässä isoon kehään pääsyä odotellessa löydettiin Daran kanssa toimiva yhteinen sävel (sinä seisot niin saat lihapullaa), että sain jopa sen hännän heilumaan ja se esiintyi hurjan maltillisesti ja kauniisti. Ihana Dara. <3
Ensi viikonloppuna onkin sitten pitkästä aikaa vapaata, suunnitelmissa ei ole muuta kuin sunnuntaina yhdet synttärit. :) Seuraavat näyttelyt ovatkin siitä sitten viikon päästä, kun lähdetään Mirkan kanssa Kouvolaan ja Heinolaan. Tarkoituksena olisi lähteä metsästämään Junolle kahta sertiä, että sen saisi muotovalioksi. Varmuuden vuoksi ilmoitin sen vielä Tervakoskellekin elokuun viimeiselle viikonlopulle, että on sitten paremmat mahdollisuudet saada ne kaksi puuttuvaa sertiä. :) Mukaan Kouvola-Heinola-reissuun lähtee Junon veli Liam, joka on jo valio, eli se ei voi "viedä" Junolta sertejä. Jos tuomarit katsoo Junon ansaitsevan sertit, niin sitten siitä tulee valio suoraan, koska kilpailua samassa luokassa ei ole. Se taas on ihan sama kumpi pojista on paras uros, mulle merkkaa tasan se, että saisin Junosta valion. :) (Minkä jälkeen pallit lähtee nipsnaps ja Junosta tulee harrastekoira muihin touhuihin, ja jos vielä näyttelyitä haluaa sen kanssa harrastaa, niin mennään mätsäreihin, koska niissä ei palleja vaadita.)
Sitten on toki vielä se, että miten meidän hermot kestää kahta keekoilevaa urosta koko viikonlopun.. Me kun varattiin Messilästä mökkimajoitus la-su yöksi, ettei tarvitse välissä ajella kotiin ja sitten taas seuraavana päivänä liikenteeseen.. Vähän hirvittää jo valmiiksi, että mitä sitä tuli tehtyä. x)
Sawo Show Kuopio 1.-3.8.2014
Elokuun alussa tein ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti pitkän näyttelymatkan. Kohteena oli Kuopion kolmepäiväinen Sawo Show. Meitä lähti reissuun kolmen ihmisen ja kolmen koiran porukka. Mulla oli mukana Ariel. :)
Minun ja Arielin matka alkoi jo torstaina iltapäivällä, kun lähdettiin Nurmijärvelle Mirkan luo. Suunnitelmissa oli lähteä ajamaan torstai-perjantai välisenä yönä niin, että oltaisiin aamulla aikaisin perillä Kuopiossa. Meidän oli tarkoitus nukkua pienet "päikkärit" Mirkalla ennen matkalle lähtöä, mutta eihän siitä nukkumisesta mitään tullut..
Emma tuli hakemaan meitä yhden maissa yöllä. Auto oli jo osittain pakattu valmiiksi, joten heitettiin vaan reput ja koirat kyytiin ja lähdettiin matkaan. Matka sujui yllättävänkin kepeästi ja virkeästi aina Juvalle asti. Oltiin ajettu niin reipasta tahtia ja vähin pysähdyksin, että päätettiin ottaa Juvan ABC:llä pienet unet. Ei olis kannattanut, koska sen jälkeen väsytti ihan pirusti! Nuokuin ja sippailin koko loppumatkan Kuopioon asti. Emma-parka kun joutui ajamaan kun kyytiläiset torkahteli.. :D
Kuopiossa oltiin seitsemän maissa aamulla. Jonon jonoa ei ollut missään, saatiin auto tosi lähelle näyttelyalueen porttia ja rokotustarkastuksissakaan ei ollut jonoa. Meidän kehät oli joka päivä ihan eri puolilla näyttelyaluetta, joten vietiin teltta ensimmäisen päivän kehän laidalle, missä oli silloin vielä loistavasti tilaa. Päivän mittaan koko raviradan sisäreuna täyttyi teltoista, eikä tyhjiä välejä ollut lainkaan.
Perjantaina meidän tuomarina oli Marianne Baden Tanskasta, ja lisäksi kehässä oli tuomariharjoittelija. Tuomarointi tuntui olevan lähinnä virheiden etsimistä (kenties harjoitustuomarin vuoksi?), mutta sentään Arielista löytyi jotain hyvääkin. :)
"Feminin bitch up to size. Fem. head, good shape of eyes. Ok neck. Topline could be better. Very tucked up underline. Sufficient angulations. Quite high set tail. Has to assess, she is not moving freely."
Tuloksena ERI ilman SA:ta. Olin tosi tyytyväinen, kun tuomarin sanelua kuunnellessa tuli lähinnä olo että nyt tulee varmaan joku T..
Näyttelypäivän jälkeen hurautettiin kaupan ja Mäkkärin kautta hotellille. Majoituttiin Hotelli Koivurannassa, kuten teki aika moni muukin näyttelymatkaaja. Huone oli tosi kiva ja siisti, ja palvelukin oli oikein pätevää. Suosittelen lämpimästi, koiratkin olivat hotelliin tervetulleita!
Lauantaina saatiin nukkua onneksi ihanan pitkään. Oltiin perjantaina päivän päätteeksi siirretty teltta jo valmiiksi lauantain kehän lähistölle. Meidän kehä alkoi vasta iltapäivästä, joten meidän piti olla näyttelypaikalla viimeistään klo 12. Nukuttiin kymmeneen asti. Se oli aika luksusta! :)
Toisen päivän tuomarina meillä oli suomalainen Elina Haapaniemi. Tiukka tuomari, mutta sentään arvostelu oli pelkkää asiaa. Lisäksi tuomari selvästi tiesi rodun "oikut", esimerkiksi hän olisi halunnut mitata Arielin, mutta koska Ariel oli selvästi vähän hermona ja sitä ei ollut aiemmin mitattu, ei tuomari halunnut sitä alkaa säikyttelemään. Lisäksi kun kehäsihteeri huusi tuloksia todella kovalla äänellä, sanoi tuomari hänelle että jos voisi ihan pikkuisen hiljempaa kailottaa, kun koiria hermostuttaa jo muutenkin ihan tarpeeksi. Suoraan meidän kehän vieressä oli valtava rekka tai kuorma-auto, joka piti koko ajan ihan ihmeellistä hurinaa ja pauketta.. Monet koirat eivät siitä oikein tykänneet, myös muunrotuisissa kuin nakuissa oli aistittavissa semmoista.
"Vuoden vanha liian arasti käyttäytyvä juniorinarttu, joka tarvitsee paljon harjoitusta. Hyvä pään muoto, erinomainen purenta, riittävän tummat silmät. Etuosan tulisi olla parempi, hieman köyryselkäinen, takaosa saa vahvistua. Hyvä iho, vaikeasti arvosteltavat liikkeet."
Tuloksemme lauantailta oli H (tosin Koiranettiin on virheellisesti merkitty EH). Tuomari sanoi, että kunhan koira vähän täyttyy kroppaansa ja saa lisää varmuutta, siitä tulee oikein hyvä. Ihasteli erityisesti Arielin purentaa ja lähes täyttä purukalustoa. Lopuksi saatiin vielä suositus alkaa käyttää valjaita ulkoillessa, kun niiden käyttö kehittää erityisesti koiran etuosaa. Valjaita meillä kyllä jo käytetäänkin, mutta Ariel on vasta vuoden ikäinen, niin eihän se mitenkään voi olla valmis vielä. Kaikki aikanaan. :)
Sunnuntaina tuomarina oli Anne Indergaard Norjasta. Hirveän ihana tuomari! Ariel oli paljon rennompi viimeisenä näyttelypäivänä, ja se näkyi sen käytöksessä. :) Liikkuminen oli taas vähän sätkimistä, mutta sentään seisotukset sujuivat erinomaisesti. Tuomari käsitteli koiria kauniisti ja jutteli niille niitä näitä. Minun ei tarvinnut edes tukea Arsua takapuolesta sen ollessa pöydällä, sen verran rentona se oli!
" 1 year ol, showing a beautiful profile standing. Dry head, underjaw could be slightly stronger, uses her ears well, elegant neck. Very well angulated hindquarters but straight in upperarm, and tends to tip over in the joint. Good length of ribcage, moves well when she's settled down. Needs to build confidence."
Saatiin sunnuntaina sitten kotiinviemisiäkin, kun Ariel oli ERI, sai sertin ja oli VSP! Vastustaja uros oli upea meksikontuonti, joka asustaa tätä nykyä Norjassa. Se oli ROP joka päivä ja sunnuntaina se saikin sitten Suomen muotovalion arvon. Tosi hieno ja oikeasti pienikokoinen xolouros. :)
Pääsimme sunnuntaina sen verran aikaisin pois näyttelystä, että päätimme ajaa saman tien kotiin. Alunperin oli tarkoitus jäädä Kuopioon vielä yhdeksi yöksi, jos näyttelyssä olisi mennyt pitkään. Tällä kertaa pidimme matkalla parit pysähdystauot, koska väsymys painoi kuitenkin sen verran kovasti ettei yhtä soittoa ajaminen ollut mitenkään mielekäs idea.
Kotona olin n. yhdentoista aikaan illalla. Siskoni oli käynyt Junon ja Vestan kanssa lenkillä hiukan aiemmin, joten minun ei tarvinnut saman tien lähteä mihinkään. Sain vaan lysähtää sohvalle ja jonkin aikaa vaan olla. Oli ihanaa. Jalkoja särki ja väsymys painoi, mutta olipahan hieno reissu. Ehkäpä kahden vuoden päästä lähdetään Kuopioon uudelleen!
Minun ja Arielin matka alkoi jo torstaina iltapäivällä, kun lähdettiin Nurmijärvelle Mirkan luo. Suunnitelmissa oli lähteä ajamaan torstai-perjantai välisenä yönä niin, että oltaisiin aamulla aikaisin perillä Kuopiossa. Meidän oli tarkoitus nukkua pienet "päikkärit" Mirkalla ennen matkalle lähtöä, mutta eihän siitä nukkumisesta mitään tullut..
Emma tuli hakemaan meitä yhden maissa yöllä. Auto oli jo osittain pakattu valmiiksi, joten heitettiin vaan reput ja koirat kyytiin ja lähdettiin matkaan. Matka sujui yllättävänkin kepeästi ja virkeästi aina Juvalle asti. Oltiin ajettu niin reipasta tahtia ja vähin pysähdyksin, että päätettiin ottaa Juvan ABC:llä pienet unet. Ei olis kannattanut, koska sen jälkeen väsytti ihan pirusti! Nuokuin ja sippailin koko loppumatkan Kuopioon asti. Emma-parka kun joutui ajamaan kun kyytiläiset torkahteli.. :D
Perjantaina meidän tuomarina oli Marianne Baden Tanskasta, ja lisäksi kehässä oli tuomariharjoittelija. Tuomarointi tuntui olevan lähinnä virheiden etsimistä (kenties harjoitustuomarin vuoksi?), mutta sentään Arielista löytyi jotain hyvääkin. :)
"Feminin bitch up to size. Fem. head, good shape of eyes. Ok neck. Topline could be better. Very tucked up underline. Sufficient angulations. Quite high set tail. Has to assess, she is not moving freely."
Tuloksena ERI ilman SA:ta. Olin tosi tyytyväinen, kun tuomarin sanelua kuunnellessa tuli lähinnä olo että nyt tulee varmaan joku T..
Näyttelypäivän jälkeen hurautettiin kaupan ja Mäkkärin kautta hotellille. Majoituttiin Hotelli Koivurannassa, kuten teki aika moni muukin näyttelymatkaaja. Huone oli tosi kiva ja siisti, ja palvelukin oli oikein pätevää. Suosittelen lämpimästi, koiratkin olivat hotelliin tervetulleita!
Lauantaina saatiin nukkua onneksi ihanan pitkään. Oltiin perjantaina päivän päätteeksi siirretty teltta jo valmiiksi lauantain kehän lähistölle. Meidän kehä alkoi vasta iltapäivästä, joten meidän piti olla näyttelypaikalla viimeistään klo 12. Nukuttiin kymmeneen asti. Se oli aika luksusta! :)
 |
| Näkymä hotellin terassilta |
Toisen päivän tuomarina meillä oli suomalainen Elina Haapaniemi. Tiukka tuomari, mutta sentään arvostelu oli pelkkää asiaa. Lisäksi tuomari selvästi tiesi rodun "oikut", esimerkiksi hän olisi halunnut mitata Arielin, mutta koska Ariel oli selvästi vähän hermona ja sitä ei ollut aiemmin mitattu, ei tuomari halunnut sitä alkaa säikyttelemään. Lisäksi kun kehäsihteeri huusi tuloksia todella kovalla äänellä, sanoi tuomari hänelle että jos voisi ihan pikkuisen hiljempaa kailottaa, kun koiria hermostuttaa jo muutenkin ihan tarpeeksi. Suoraan meidän kehän vieressä oli valtava rekka tai kuorma-auto, joka piti koko ajan ihan ihmeellistä hurinaa ja pauketta.. Monet koirat eivät siitä oikein tykänneet, myös muunrotuisissa kuin nakuissa oli aistittavissa semmoista.
"Vuoden vanha liian arasti käyttäytyvä juniorinarttu, joka tarvitsee paljon harjoitusta. Hyvä pään muoto, erinomainen purenta, riittävän tummat silmät. Etuosan tulisi olla parempi, hieman köyryselkäinen, takaosa saa vahvistua. Hyvä iho, vaikeasti arvosteltavat liikkeet."
Tuloksemme lauantailta oli H (tosin Koiranettiin on virheellisesti merkitty EH). Tuomari sanoi, että kunhan koira vähän täyttyy kroppaansa ja saa lisää varmuutta, siitä tulee oikein hyvä. Ihasteli erityisesti Arielin purentaa ja lähes täyttä purukalustoa. Lopuksi saatiin vielä suositus alkaa käyttää valjaita ulkoillessa, kun niiden käyttö kehittää erityisesti koiran etuosaa. Valjaita meillä kyllä jo käytetäänkin, mutta Ariel on vasta vuoden ikäinen, niin eihän se mitenkään voi olla valmis vielä. Kaikki aikanaan. :)
Sunnuntaina tuomarina oli Anne Indergaard Norjasta. Hirveän ihana tuomari! Ariel oli paljon rennompi viimeisenä näyttelypäivänä, ja se näkyi sen käytöksessä. :) Liikkuminen oli taas vähän sätkimistä, mutta sentään seisotukset sujuivat erinomaisesti. Tuomari käsitteli koiria kauniisti ja jutteli niille niitä näitä. Minun ei tarvinnut edes tukea Arsua takapuolesta sen ollessa pöydällä, sen verran rentona se oli!
" 1 year ol, showing a beautiful profile standing. Dry head, underjaw could be slightly stronger, uses her ears well, elegant neck. Very well angulated hindquarters but straight in upperarm, and tends to tip over in the joint. Good length of ribcage, moves well when she's settled down. Needs to build confidence."
Saatiin sunnuntaina sitten kotiinviemisiäkin, kun Ariel oli ERI, sai sertin ja oli VSP! Vastustaja uros oli upea meksikontuonti, joka asustaa tätä nykyä Norjassa. Se oli ROP joka päivä ja sunnuntaina se saikin sitten Suomen muotovalion arvon. Tosi hieno ja oikeasti pienikokoinen xolouros. :)
 |
| Näyttelyaluetta |
Pääsimme sunnuntaina sen verran aikaisin pois näyttelystä, että päätimme ajaa saman tien kotiin. Alunperin oli tarkoitus jäädä Kuopioon vielä yhdeksi yöksi, jos näyttelyssä olisi mennyt pitkään. Tällä kertaa pidimme matkalla parit pysähdystauot, koska väsymys painoi kuitenkin sen verran kovasti ettei yhtä soittoa ajaminen ollut mitenkään mielekäs idea.
 |
| Arielille iski väsy kotimatkalla |
Kotona olin n. yhdentoista aikaan illalla. Siskoni oli käynyt Junon ja Vestan kanssa lenkillä hiukan aiemmin, joten minun ei tarvinnut saman tien lähteä mihinkään. Sain vaan lysähtää sohvalle ja jonkin aikaa vaan olla. Oli ihanaa. Jalkoja särki ja väsymys painoi, mutta olipahan hieno reissu. Ehkäpä kahden vuoden päästä lähdetään Kuopioon uudelleen!
maanantai 28. heinäkuuta 2014
Helsinki KR 26.7.2014
Lauantaina oltiin Helsingin kaikkien rotujen kesänäyttelyssä. Jumalaare että oli kuuma! Alkupäivästä ei edes tuullut, eikä taivaalla ollut pilven pilveä. Ihan pelkkä näyttelyteltan kokoaminenkin sai hien virtaamaan, ja mukaan varattu kolmen litran vesikanisteri hupeni melkoista vauhtia.
Tuomarina oli Ineke Zwaartman-Pinster Alankomaista. Tosi mukava täti, joka käsitteli koiria kauniisti ja puhui ihanan selkeää englantia! Lisäksi pidin siitä, että arvostelun päätteeksi hän vielä itse kertoi koiran esittäjälle, mistä koirassa erityisesti piti ja missä asioissa koira voisi hänen mielestään kehittyä.
Ariel esiintyi jälleen ihan kivasti. :) Tällä kertaa seisominen meni tosi hyvin, liikkeissä se sai pari kertaa spurttikohtauksia ja meinasi lähteä keulimaan. Kiepsautin siinä pienen silmukan ja johan meno rauhoittui, ja päästiin kipittämään kehän ympäri hillitymmin. Luulen, että kuumuus ja odottelun aiheuttama väsymys vähän ahdisti Arsua, koska kehän jälkeen kun hain pullollisen viileää vettä ja sain pikkuisen vihdoinkin vähän juomaan ja lopuksi valelin vettä vielä Arielin ihollekin, se rauhoittui huomattavasti.
"1 year old. Very feminine, lovely type in head. Good ears, eyes & expression & pigmentation. Enough body for age. Good front & rear angulation. Excellent topline, but needs to settle in movement. Good tail in movement."
Tuloksena ERI, PN-1, SA, ROP, SERT! Jipiii!!
Myös meidän seurueen muilla koirilla meni erinomaisen loistavasti. Junon siskopuoli, iso xolo Gia oli myös ROP ja sai sertin. Lisäksi kaverin keskikokoinen karvallinen perulainen Theola oli myös ROP ja sai kolmannen sertinsä, tullen näin Suomen ensimmäiseksi karvalliseksi valioksi! Ihan huippua! :)
Ryhmäkehiä odotellessa lähdimme Mirkan äidin luokse pariksi tunniksi. Mukavampaa oli odotella ryhmäkehien alkua ilmastoidussa asunnossa läkähdyttävän kuuman näyttelypaikan sijasta.. Syötiin ranskalaisia ja nugetteja ja otettiin koirista kuvia palkintoineen. :)
Itse olin ensimmäistä kertaa ryhmäkehässä oman koiran kanssa ja olihan se jännää ja erittäin antoisa kokemus, vaikka en menestystä odottanutkaan, eikä sitä meille myöskään tullut. Vitosryhmässä on vaan niin paljon näyttäviä pörröturkkisia koiria, että nämä "lamarakit" jää usein vähän niiden varjoon, mutta tällä kertaa kävikin niin hienosti, että Gia nostettiin 8 parhaan joukkoon! Sijoitus jäi tällä kertaa väliin, mutta jokainen nosto on jo nakuille voitto itsessään.
Seuraavaksi onkin tiedossa vähän rankempi rupeama, nimittäin Kuopion kolmepäiväinen Sawo Show tulevana viikonloppuna. Olen ilmoittanut Arielin mukaan jokaiselle päivälle, ja sinne on ilmoitettu myös joku toinen pikkuxolo. Mukavaa, että on vähän kilpailuakin sitten. :) Täytyy vaan koittaa levätä riittävästi, että jaksaa kaikki kolme päivää kunnialla läpi.
Tuomarina oli Ineke Zwaartman-Pinster Alankomaista. Tosi mukava täti, joka käsitteli koiria kauniisti ja puhui ihanan selkeää englantia! Lisäksi pidin siitä, että arvostelun päätteeksi hän vielä itse kertoi koiran esittäjälle, mistä koirassa erityisesti piti ja missä asioissa koira voisi hänen mielestään kehittyä.
Ariel esiintyi jälleen ihan kivasti. :) Tällä kertaa seisominen meni tosi hyvin, liikkeissä se sai pari kertaa spurttikohtauksia ja meinasi lähteä keulimaan. Kiepsautin siinä pienen silmukan ja johan meno rauhoittui, ja päästiin kipittämään kehän ympäri hillitymmin. Luulen, että kuumuus ja odottelun aiheuttama väsymys vähän ahdisti Arsua, koska kehän jälkeen kun hain pullollisen viileää vettä ja sain pikkuisen vihdoinkin vähän juomaan ja lopuksi valelin vettä vielä Arielin ihollekin, se rauhoittui huomattavasti.
"1 year old. Very feminine, lovely type in head. Good ears, eyes & expression & pigmentation. Enough body for age. Good front & rear angulation. Excellent topline, but needs to settle in movement. Good tail in movement."
Tuloksena ERI, PN-1, SA, ROP, SERT! Jipiii!!
Myös meidän seurueen muilla koirilla meni erinomaisen loistavasti. Junon siskopuoli, iso xolo Gia oli myös ROP ja sai sertin. Lisäksi kaverin keskikokoinen karvallinen perulainen Theola oli myös ROP ja sai kolmannen sertinsä, tullen näin Suomen ensimmäiseksi karvalliseksi valioksi! Ihan huippua! :)
Ryhmäkehiä odotellessa lähdimme Mirkan äidin luokse pariksi tunniksi. Mukavampaa oli odotella ryhmäkehien alkua ilmastoidussa asunnossa läkähdyttävän kuuman näyttelypaikan sijasta.. Syötiin ranskalaisia ja nugetteja ja otettiin koirista kuvia palkintoineen. :)
 |
| © Isabella Fagerström |
 |
| © Isabella Fagerström |
 |
| © M. Rautio |
Itse olin ensimmäistä kertaa ryhmäkehässä oman koiran kanssa ja olihan se jännää ja erittäin antoisa kokemus, vaikka en menestystä odottanutkaan, eikä sitä meille myöskään tullut. Vitosryhmässä on vaan niin paljon näyttäviä pörröturkkisia koiria, että nämä "lamarakit" jää usein vähän niiden varjoon, mutta tällä kertaa kävikin niin hienosti, että Gia nostettiin 8 parhaan joukkoon! Sijoitus jäi tällä kertaa väliin, mutta jokainen nosto on jo nakuille voitto itsessään.
Seuraavaksi onkin tiedossa vähän rankempi rupeama, nimittäin Kuopion kolmepäiväinen Sawo Show tulevana viikonloppuna. Olen ilmoittanut Arielin mukaan jokaiselle päivälle, ja sinne on ilmoitettu myös joku toinen pikkuxolo. Mukavaa, että on vähän kilpailuakin sitten. :) Täytyy vaan koittaa levätä riittävästi, että jaksaa kaikki kolme päivää kunnialla läpi.
torstai 24. heinäkuuta 2014
Mäntsälä KR 19.7.2014
Viime viikonloppuna lähdettiin Mäntsälään kaikkien rotujen näyttelyyn. Ilmoitin geimeihin Vestan, koska kaveri ilmoitti kehään Junon veljen ja Arielin paperit eivät olleet vielä ilmoittautumisen umpeutuessa tulleet.
Oli ihan kivaa olla vaihteeksi reissussa Vestan kanssa, se on niin helppoa ja mukavaa matkaseuraa. :) Se ei turhia hötkyile eikä öykkäröi, toisin kuin esimerkiksi Juno. :D
Tuomarina meillä oli venäläinen Lyudmila Tchistiakova. Hyvin omituinen tuomari minusta, arvostelut olivat lyhyitä, vähän kuin liukuhihnatavaraa, ja monet koirat tuomari jätti kopeloimatta kokonaan. Esimerkiksi Vestankin hampaat näytin tuomarille itse, eikä hän hipaissutkaan koiraan koko arvostelun aikana. Arvostelu oli seuraavanlainen:
"Could be more typical. Needs more compact body. Too heavy in body. Overline could be stronger. Correct tail. All teeth in mouth. Free movement."
Tuomari antoi Vestalle H:n. Perusteena oli, että Vesta on hänen mielestä liian skrode perulaiseksi. Tottahan se on, ettei Vestasta saa semmoista vinttikoiramaista oikein mitenkään päin, joten siinä mielessä tuo arvostelu on ihan asiaa. Ainoa mitä en allekirjoita, on tuo selkälinjakommentti. Vestallahan on todella hyvä ja suora selkälinja, niin liikkeessä kuin seistessäkin. Ehkä sitten nuo muhkeat selkäkarvat hämäsi tai jotain, Vestalla kun on niin pörheät karvat varsinkin persuksen päältä, että monet on luulleet sitä takakorkeaksi. :D
Paikalla oli myös toinen karvallinen perulainen, keskikokoinen, oikein sievä ja nätti narttu. Tuomari ei tuntunut oikein pitävän siitäkään, se koira oli kyllä siro, mutta tuomarin mielestä sillä ei sitten ollut lihaksia. Ehkä se ei vaan lämmennyt ajatukselle näistä karvallisista, ainakin sen ilme oli näkemisen arvoinen kun karvalliset marssi kehään. Tuomari joutui vähän keräilemään leukaansa maasta..
Tulevana lauantaina olisikin sitten taas Arielin vuoro mennä kehään. Silloin on Tuomarinkartanossa Helsingin KR kesänäyttely. Kuumaa säätä on luvassa, onneksi Arsun kanssa ei tarvitse juosta! Tosin kuuma mulla tulee varmaan muutenkin, varsinkin kun varmaan hermoilenkin, niin soijaa pukkaa aivan taatusti! :)
Oli ihan kivaa olla vaihteeksi reissussa Vestan kanssa, se on niin helppoa ja mukavaa matkaseuraa. :) Se ei turhia hötkyile eikä öykkäröi, toisin kuin esimerkiksi Juno. :D
Tuomarina meillä oli venäläinen Lyudmila Tchistiakova. Hyvin omituinen tuomari minusta, arvostelut olivat lyhyitä, vähän kuin liukuhihnatavaraa, ja monet koirat tuomari jätti kopeloimatta kokonaan. Esimerkiksi Vestankin hampaat näytin tuomarille itse, eikä hän hipaissutkaan koiraan koko arvostelun aikana. Arvostelu oli seuraavanlainen:
"Could be more typical. Needs more compact body. Too heavy in body. Overline could be stronger. Correct tail. All teeth in mouth. Free movement."
Tuomari antoi Vestalle H:n. Perusteena oli, että Vesta on hänen mielestä liian skrode perulaiseksi. Tottahan se on, ettei Vestasta saa semmoista vinttikoiramaista oikein mitenkään päin, joten siinä mielessä tuo arvostelu on ihan asiaa. Ainoa mitä en allekirjoita, on tuo selkälinjakommentti. Vestallahan on todella hyvä ja suora selkälinja, niin liikkeessä kuin seistessäkin. Ehkä sitten nuo muhkeat selkäkarvat hämäsi tai jotain, Vestalla kun on niin pörheät karvat varsinkin persuksen päältä, että monet on luulleet sitä takakorkeaksi. :D
Paikalla oli myös toinen karvallinen perulainen, keskikokoinen, oikein sievä ja nätti narttu. Tuomari ei tuntunut oikein pitävän siitäkään, se koira oli kyllä siro, mutta tuomarin mielestä sillä ei sitten ollut lihaksia. Ehkä se ei vaan lämmennyt ajatukselle näistä karvallisista, ainakin sen ilme oli näkemisen arvoinen kun karvalliset marssi kehään. Tuomari joutui vähän keräilemään leukaansa maasta..
Tulevana lauantaina olisikin sitten taas Arielin vuoro mennä kehään. Silloin on Tuomarinkartanossa Helsingin KR kesänäyttely. Kuumaa säätä on luvassa, onneksi Arsun kanssa ei tarvitse juosta! Tosin kuuma mulla tulee varmaan muutenkin, varsinkin kun varmaan hermoilenkin, niin soijaa pukkaa aivan taatusti! :)
maanantai 7. heinäkuuta 2014
Nastola, SSKY erkkari 5.7.2014
Lauantaina oli Arielin debyyttinäyttely SSKY:n erkkarissa Nastolassa. Näyttelyä edeltävänä yönä mua jännitti hirveästi, enkä nukkunut paljon ollenkaan. :D Matkaan lähdettiin kahdeksalta aamulla. Silmät seisoi päässä, mutta aamu sujui yllättävän sutjakkaasti. Bussillekin pääsin lähtemään ajoissa, enkä edes unohtanut mitään! Mentiin siis ensin bussilla Mirkalle, mistä jatkettiin porukalla matkaa Nastolaan.
Näyttelypäivän sää oli kerrankin hyvä! :) Oli aurinkoista ja tosi lämmin. Vähän ehkä jopa kuuma, mutta onneksi koko ajan kävi pieni tuulenvire, joka vähän viilensi olematta kuitenkaan kylmä. Lämpöinen sää on nakukoirien kanssa siitä hyvä, etteivät ne ole sellaisia täriseviä kasaantaittuneita säälittäviä piskiparkoja.. Koita semmoinen koira nyt saada seisomaan nätisti.
Ariel oli tällä kertaa ainoa pieni xolo. Luetteloon oli merkitty toinenkin, mutta se ei ollut tullut paikalle. Menin Arielin kanssa kehään ja kiikutin sen saman tien pöydälle. Yllätyin positiivisesti, kun Ariel jopa seisoi siinä! :D Se ei nojannut muhun eikä tärissyt tai nostellut jalkoja. Kaikki jalat pysyi sievästi pöydässä kiinni, tosin sitten kun tuomari tuli kopeloimaan, Arsu jännitti selän vähän kaarelle, mutta silti se pysyi paikallaan ja tuomari sai tutkiskella ja lääppiä kaikessa rauhassa.
Ariel esiintyi muutoinkin oikein kauniisti. Liikkumiset meni loistavasti ilman mitään laukkahepuleita, ja upean maltillisesti nakkeli jaksoi myös seistä paikallaan. :) Namit ei sille oikein kehässä maistuneet, taisi kuitenkin sen verran vielä jännittää.
Tuomarina meillä oli Nina Janger. Hän on tosi uusi tuomari rotujen parissa. Olisiko ehkä ollut jopa ensimmäinen kerta kun nakukoiria oli arvostelemassa. Kokemattomuuden näki arvosteluiden ristiriitaisuuksissa, mutta jostainhan niiden uusienkin on aloitettava. :)
Meillä meni joka tapauksessa ihan loistavasti. Ariel sai EH:n! Ennen näyttelyä olin mielessäni maalaillut kauhukuvia niin hirveästä sähläämisestä, että saataisiin vaan joku EVA. Onneksi niin ei käynyt!
"11 kk vanha mittasuhteiltaan tyypillinen, leikkaava purenta. Pää voisi olla hieman pidempi. Hyvä feminiininen kokonaisuus. Hyvä kaula. Runko vielä kovin keskeneräinen. Voisi olla paremmin kulmautunut edestä, hyvin kulmautunut takaa. Pyöristää hieman ylälinjaansa. Tarvitsee aikaa kehittyäkseen. Liikkuu yhdensuuntaisesti takaa, löysin kyynärin edestä. Esitetään kauniisti."
Jotenkin se aina lämmittää mieltä, kun arvostelussa sanotaan että koira esiintyy/esitetään kauniisti. Varsinkin minä joka en ole kovin kokenut handleri, niin kyllähän se tuntuu hyvältä kun tietää että on osannut tehdä jotain oikein. :)
Näyttelypäivän sää oli kerrankin hyvä! :) Oli aurinkoista ja tosi lämmin. Vähän ehkä jopa kuuma, mutta onneksi koko ajan kävi pieni tuulenvire, joka vähän viilensi olematta kuitenkaan kylmä. Lämpöinen sää on nakukoirien kanssa siitä hyvä, etteivät ne ole sellaisia täriseviä kasaantaittuneita säälittäviä piskiparkoja.. Koita semmoinen koira nyt saada seisomaan nätisti.
Ariel oli tällä kertaa ainoa pieni xolo. Luetteloon oli merkitty toinenkin, mutta se ei ollut tullut paikalle. Menin Arielin kanssa kehään ja kiikutin sen saman tien pöydälle. Yllätyin positiivisesti, kun Ariel jopa seisoi siinä! :D Se ei nojannut muhun eikä tärissyt tai nostellut jalkoja. Kaikki jalat pysyi sievästi pöydässä kiinni, tosin sitten kun tuomari tuli kopeloimaan, Arsu jännitti selän vähän kaarelle, mutta silti se pysyi paikallaan ja tuomari sai tutkiskella ja lääppiä kaikessa rauhassa.
Ariel esiintyi muutoinkin oikein kauniisti. Liikkumiset meni loistavasti ilman mitään laukkahepuleita, ja upean maltillisesti nakkeli jaksoi myös seistä paikallaan. :) Namit ei sille oikein kehässä maistuneet, taisi kuitenkin sen verran vielä jännittää.
 |
| © M. Rautio |
Tuomarina meillä oli Nina Janger. Hän on tosi uusi tuomari rotujen parissa. Olisiko ehkä ollut jopa ensimmäinen kerta kun nakukoiria oli arvostelemassa. Kokemattomuuden näki arvosteluiden ristiriitaisuuksissa, mutta jostainhan niiden uusienkin on aloitettava. :)
Meillä meni joka tapauksessa ihan loistavasti. Ariel sai EH:n! Ennen näyttelyä olin mielessäni maalaillut kauhukuvia niin hirveästä sähläämisestä, että saataisiin vaan joku EVA. Onneksi niin ei käynyt!
"11 kk vanha mittasuhteiltaan tyypillinen, leikkaava purenta. Pää voisi olla hieman pidempi. Hyvä feminiininen kokonaisuus. Hyvä kaula. Runko vielä kovin keskeneräinen. Voisi olla paremmin kulmautunut edestä, hyvin kulmautunut takaa. Pyöristää hieman ylälinjaansa. Tarvitsee aikaa kehittyäkseen. Liikkuu yhdensuuntaisesti takaa, löysin kyynärin edestä. Esitetään kauniisti."
Jotenkin se aina lämmittää mieltä, kun arvostelussa sanotaan että koira esiintyy/esitetään kauniisti. Varsinkin minä joka en ole kovin kokenut handleri, niin kyllähän se tuntuu hyvältä kun tietää että on osannut tehdä jotain oikein. :)
maanantai 30. kesäkuuta 2014
Forssa KR 28.6.2014
Viime viikonloppuna meillä oli kaveriporukalla taas eräänlaiseksi perinteeksi muodostunut yhdistetty näyttely- ja mökkireissu. Lähdettiin kahden kaverin (sekä Junon ja kahden muun koiran) kanssa matkaan jo perjantaina. Onneksi kaikilla oli perjantai vapaa, niin päästiin lähtemään ajoissa. Käytiin kaupassa ja saatiin majoittua mökille rauhassa, ettei tarvinnut lauantaina pitkän näyttelypäivän jälkeen tehdä kaikkea. Eipä me oikeastaan perjantaina muuta tehty kun mässättiin ja käytiin saunassa. Käytiin Junon kanssa heittämässä talviturkitkin järveen! Muutoin ei kauheasti ulkona viitsinyt olla, kun vettä tuli aika reippaasti.
Lauantaiaamuna saatiin nukkua aika pitkään, kun näyttelyssä piti olla viimeistään n. klo 11 ja mökiltä näyttelypaikalle oli noin puolen tunnin matka. Forssan näyttelyn näyttelyalue Mustialassa on ehkä kaunein koiranäyttelymiljöö missä olen ikinä ollut! Puisto on hurjan nätti suurine puineen ja vihreine ruohikkoineen. Tällä kertaa meitä lykästi säänkin suhteen, aurinko paistoi muttei ollut kuitenkaan liian kuuma, puut ja näyttelyteltta varjostivat mukavasti.
Tällä kertaa meillä oli tuomarina Juha Putkonen. Olipahan tarkka tyyppi ja kova pulisemaan! :D Heti alkuun tuomari halusi mitata Junon. Mittaustulokseksi ilmoitti "60 ja vähän yli, mutta tämä mittausmaasto on epäluotettava". Kyllähän minä tiedän että Juno on vähän turhan suuri, sen verran kotimittauksillakin olen saanut jonkinlaista suuntaa sen koosta. Tämä oli muistaakseni toinen kerta kun Juno on virallisessa kehässä mitattu. Kerran on taidettu mitata myös pentuluokassa. Toinen asia mikä tuomaria kovasti kiinnosti, oli Junon kulmahampaat. Ne kun ovat vähän kummallisessa asennossa, törröttävät enempi eteenpäin kuin alas päin, miten kulmahampaat yleensä ovat. Nakuillahan hammaspuutokset ja virheasennot ovat ihan sallittuja, kunhan purenta on oikea. Tuomari kovasti mietti millä termillä hän Junon kulmahampaita kutsuisi. Mainitsin, että rodun piirissä puhutaan syöksyhampaista. Tuomari ihmetteli, että onko joku tuomari joskus käyttänyt moista termiä. Totesin vaan etten tiedä, ei ole minulla tullut koskaan vastaan.
Kokonaisuudessaan tuomari tuntui pitävän Junosta kovasti, ja arvostelukin oli ihanan perusteellinen ja mielestäni todella hieno!
"Kookkaanpuoleinen, erinomaista tyyppiä oleva, mittasuhteiltaan oikea. Kokoon sopiva luusto. Hyvä pään profiili. Hyväasentoiset korvat. Hyvä kallo-osa. Sopivan täyteläinen kuono. Keskiruskeat silmät. Hyvä purenta. Kapea alaleuka. Hyvin kehittynyt rintakehä. Sopivasti eturintaa. Lämmin, hieman näppyläinen iho. Hieman painuneet ranteet. Käpälät voisivat olla tiiviimmät. Hyvä häntä. Liikkuu riittävällä askelpituudella. Edestä kääntää kyynärpäitä hieman ulospäin."
Kaikki huomiot ovat ihan täyttä asiaa, paitsi ehkä nuo hyväasentoiset korvat. :D Junollahan on toinen korva taitteella, mutta jotenkin jännästi se usein näyttelyssä skarppaa sen pystyyn. No, joka tapauksessa kaikki muut mainitut kohdat olen itsekin Junossa huomannut ja tiedän sen plussat ja miinukset, ja olen tyytyväinen että tuo arvostelu on täyttä asiaa, eikä mitään vähän sinne päin.
Tuloksena oli ERI1 SA PU3 VASERT. :) Junon seuraava näyttely on vielä vähän auki, mutta syksymmälle se taitaa mennä. Tervakosken näyttelyyn olisi tarkoitus tehdä samanlainen mökkireissu, ja sinne ajattelin taas Junon viedä.
Seuraava näyttely onkin sitten ensi lauantaina SSKY:n erikoisnäyttely Nastolassa, mikä on samalla Arielin debyytti virallisissa kehissä. Jännää!
 |
| © M. Rautio |
Lauantaiaamuna saatiin nukkua aika pitkään, kun näyttelyssä piti olla viimeistään n. klo 11 ja mökiltä näyttelypaikalle oli noin puolen tunnin matka. Forssan näyttelyn näyttelyalue Mustialassa on ehkä kaunein koiranäyttelymiljöö missä olen ikinä ollut! Puisto on hurjan nätti suurine puineen ja vihreine ruohikkoineen. Tällä kertaa meitä lykästi säänkin suhteen, aurinko paistoi muttei ollut kuitenkaan liian kuuma, puut ja näyttelyteltta varjostivat mukavasti.
Tällä kertaa meillä oli tuomarina Juha Putkonen. Olipahan tarkka tyyppi ja kova pulisemaan! :D Heti alkuun tuomari halusi mitata Junon. Mittaustulokseksi ilmoitti "60 ja vähän yli, mutta tämä mittausmaasto on epäluotettava". Kyllähän minä tiedän että Juno on vähän turhan suuri, sen verran kotimittauksillakin olen saanut jonkinlaista suuntaa sen koosta. Tämä oli muistaakseni toinen kerta kun Juno on virallisessa kehässä mitattu. Kerran on taidettu mitata myös pentuluokassa. Toinen asia mikä tuomaria kovasti kiinnosti, oli Junon kulmahampaat. Ne kun ovat vähän kummallisessa asennossa, törröttävät enempi eteenpäin kuin alas päin, miten kulmahampaat yleensä ovat. Nakuillahan hammaspuutokset ja virheasennot ovat ihan sallittuja, kunhan purenta on oikea. Tuomari kovasti mietti millä termillä hän Junon kulmahampaita kutsuisi. Mainitsin, että rodun piirissä puhutaan syöksyhampaista. Tuomari ihmetteli, että onko joku tuomari joskus käyttänyt moista termiä. Totesin vaan etten tiedä, ei ole minulla tullut koskaan vastaan.
Kokonaisuudessaan tuomari tuntui pitävän Junosta kovasti, ja arvostelukin oli ihanan perusteellinen ja mielestäni todella hieno!
"Kookkaanpuoleinen, erinomaista tyyppiä oleva, mittasuhteiltaan oikea. Kokoon sopiva luusto. Hyvä pään profiili. Hyväasentoiset korvat. Hyvä kallo-osa. Sopivan täyteläinen kuono. Keskiruskeat silmät. Hyvä purenta. Kapea alaleuka. Hyvin kehittynyt rintakehä. Sopivasti eturintaa. Lämmin, hieman näppyläinen iho. Hieman painuneet ranteet. Käpälät voisivat olla tiiviimmät. Hyvä häntä. Liikkuu riittävällä askelpituudella. Edestä kääntää kyynärpäitä hieman ulospäin."
Kaikki huomiot ovat ihan täyttä asiaa, paitsi ehkä nuo hyväasentoiset korvat. :D Junollahan on toinen korva taitteella, mutta jotenkin jännästi se usein näyttelyssä skarppaa sen pystyyn. No, joka tapauksessa kaikki muut mainitut kohdat olen itsekin Junossa huomannut ja tiedän sen plussat ja miinukset, ja olen tyytyväinen että tuo arvostelu on täyttä asiaa, eikä mitään vähän sinne päin.
Tuloksena oli ERI1 SA PU3 VASERT. :) Junon seuraava näyttely on vielä vähän auki, mutta syksymmälle se taitaa mennä. Tervakosken näyttelyyn olisi tarkoitus tehdä samanlainen mökkireissu, ja sinne ajattelin taas Junon viedä.
 |
| © M. Rautio |
 |
| © M. Rautio |
Seuraava näyttely onkin sitten ensi lauantaina SSKY:n erikoisnäyttely Nastolassa, mikä on samalla Arielin debyytti virallisissa kehissä. Jännää!
keskiviikko 25. kesäkuuta 2014
Mätsärit Hyvinkää 14.6.2014 ja Vantaa 16.6.2014
Reilu viikko sitten oli parikin mätsäriä missä tuli käytyä. Ensin oli hyväntekeväisyysmätsäri Hyvinkäällä 14.6., missä match show oli osa isompaa tapahtumaa. Jotain sählyä ja korista ja muita urheilujuttujakin siellä oli. Ariel pääsi taas harjoittelemaan, ja siellä oli myös Mirka Junon äidin Yashten kanssa. Tuomareina siellä oli julkkiksia. Iih! (Harmi että ne oli naisia kaikki..) :D
Sää ei taaskaan hellinyt. Tuuli oli ihan hirveän kova. Onneksi olin ottanut Arielille mukaan sekä kalsarit että fleecehaalarin. Kerrospukeutuminen lämmitti ja Ariel ei juuri palellut. Mulla itellä meinasi kyllä tulla kylmä, vaikka mun takin pitäisi olla tuulta pitävä niin tuntui että se hirvittävä viima meni siitä kyllä sujahtaen läpi..
Hyvinkäällä pienten pentujen tuomari oli Sini Sabotage. Ariel esiintyi liikkeessä ja seisotuksessa tosi kauniisti, mutta pöydällä se meni aivan p*skajäykäksi ja pyrki vaan nojaamaan muhun. :D Reppana. Sanoin Sinille että käpälöi koiran ihan kunnolla läpi, kun harjoituksen vuoksi siellä oltiin ja Arsun täytyy oppia sitä lääppimistä sietämään. Sini sai katsottua Arsulta hampaatkin ja kopeloi koiran läpeensä. Se tuntui tykkäävän Arsun pienestä siilitukasta kovasti. :D Pentuja oli paikalla aika paljon ja monet oli oikein taitaviakin esiintyjiä. :) Meidän parina oli suloinen ja reipas pörröpentu (joku terrieri kai?), mutta tällä kertaa Arsu pokkasi punaisen nauhan, joka oli muuten Arsun ensimmäinen! Aiemmat on olleet sinisiä. Tosin nehän on aikalailla yksi ja sama asia, kun sinisen nauhan saaneilla on ihan yhtä suuret mahdollisuudet voittaa koko show kuin punaisillakin. :)
Loppukilpailussa mua alkoi vähän jännittää miten käy, kun tuuli vaan yltyi ja vettäkin alkoi sataa. Arielin seisoskelu oli taas semmoista katkarapuhenkistä, mutta niinpä taas huomasin tuomarin lähettävän ulos kehästä muita koiria sen verran että oltiin loppunelikossa. PUN4 oli meidän lopullinen sijoitus, ja voi miten hurjan ylpeä olinkaan meidän pikkuisesta!
Kertaakaan ei ole Arielin kanssa tarvinnut mätsäristä tyhjin käsin kotiin lähteä. <3 Palkinnotkin oli Hyvinkäällä ihan huikeat, tässä kuva Arielista palkintoineen (miekkavalaslelun ostin sille itse palkinnoksi hienosta suorituksesta, ja nuo kaksi isoa keksipussia oli ilmaisjakelussa Hyvinkään Faunatarissa):
Aika hyvä saalis. Kattoi taas matkat ja osallistumismaksunkin. :)
16.6. oli sitten mätsäri Vantaalla Koivukylässä. Ajattelin ensin viedä sinne Arielin, mutta kun sää oli taas vaihteeksi todella persiöstä ja vettä tuli ihan hitosti, päätin lähteä mätsäröimään Vestan kanssa, kun silläkin on pian näyttely tiedossa niin on hyvä muistella esiintymisjuttuja. Ja Vesta on mun koirista ainoa joka kestää sadetta ilman vaatteita, vaikka ei se sateesta kauheasti nautikaan. Tottakai olisin voinut jättää menemättä, mutta olin jo asennoitunut lähtemään niin pakkohan sitä oli sitten päästä. :)
Hyvillä mielin marssittiin bussipysäkille bussia odottamaan. Me odotettiin. Ja odotettiin. Lopulta bussi tuli reippaasti myöhässä. Mietin, että jos bussi nyt ajaisi tarpeeksi kovaa niin vielä ehditään vaihtobussiin, johon olisi alunperin ollut reilusti vaihtoaikaa. No eihän se bussi tietenkään kovaa ajanut, ja joka hemmetin pysäkillä jäi joku kyydistä pois. Niimpä vaihtopysäkille päästyäni katselin vaan kun toinen bussi jatkoi juuri matkaansa.. Jes. Äkkiä soitto isosiskolle, että voisiko se lähteä heittämään. Ja koska mun sisko on paras, niin lähtihän se. <3 Löydettiin jopa tapahtumapaikalle eksymättä, vaikka Koivukylä onkin niin peffassa kuin vaan voi kaupunginosa olla.. :D
Säästä huolimatta paikalla oli runsaasti koiria. Siis ihan todella paljon! Kaikenrotuisia kavereita oli paikalle saapunut runsain mitoin ja onhan se kiva että on kunnolla kilpailuakin. Meitä vastaan kilpaili nuori bokserinarttu, jonka riehakkaan energistä poukkoilua Vesta vähän jännitti ja liikkumisesta ei tullut mitään kun yhdessä juostiin kehä ympäri. Yksilöarvostelussa Vesta liikkui jo huomattavasti rennommin ja kauniimmin. :) Saatiin sininen nauha ja ihana yllätys oli, että tässä mätsärissä sai myös rasti ruutuun-tyyppiset arvostelulaput! Vestan lappu oli oikein mainio. :)
Koiria oli paikalla sen verran paljon että odotteluaika oman vuoron jälkeen oli melko pitkä, mutta hienosti Vesta malttoi olla ja jaksoi vielä kehässäkin tsempata kun loppukilpailujen aika oli. Tuomari valikoi koiria jatkoon osoittamalla, ja meidän kohdalla tuomari osoitti kaksi kertaa, ensin meidän viereen ja sitten meitä. Hetken siinä mietin että mitä, mekö muka päästiin jatkoon, osoittiko se meitä nyt ihan varmasti!? Mutta kyllähän siinä niin kävi, ja lopputuloksena oli sijoitus SIN4. Tuomari sanoi että Vesta on hurjan suloinen ja hyväkäytöksinen koira ja oli innoissaan kun näki ensimmäistä kertaa (tietoisesti) karvallisen karvattoman. :)
Palkintopussissa oli herkkuja, luu ja superhieno solmunarulelu! Olen semmoisen hankkimista miettinyt jo pitempään kun noita on monissa näyttelyissä ollut myynnissä, ja nyt päästiinkin kokeilemaan että onko tuollainen lelu mieluinen. Jos on, niin niitä voi sitten ostaa lisää. :)
Kerrassaan hyvin on siis mätsäririntamalla mennyt. Täytyy vaan toivoa, että hyvä flow jatkuisi vielä virallisissakin kehissä. Tulevana viikonloppuna on Junon vuoro, kun lähdetään Forssaan ja ollaan koko viikonloppu isolla kaveriporukalla mökillä siellä näyttelypaikan lähellä. :)
Sää ei taaskaan hellinyt. Tuuli oli ihan hirveän kova. Onneksi olin ottanut Arielille mukaan sekä kalsarit että fleecehaalarin. Kerrospukeutuminen lämmitti ja Ariel ei juuri palellut. Mulla itellä meinasi kyllä tulla kylmä, vaikka mun takin pitäisi olla tuulta pitävä niin tuntui että se hirvittävä viima meni siitä kyllä sujahtaen läpi..
Hyvinkäällä pienten pentujen tuomari oli Sini Sabotage. Ariel esiintyi liikkeessä ja seisotuksessa tosi kauniisti, mutta pöydällä se meni aivan p*skajäykäksi ja pyrki vaan nojaamaan muhun. :D Reppana. Sanoin Sinille että käpälöi koiran ihan kunnolla läpi, kun harjoituksen vuoksi siellä oltiin ja Arsun täytyy oppia sitä lääppimistä sietämään. Sini sai katsottua Arsulta hampaatkin ja kopeloi koiran läpeensä. Se tuntui tykkäävän Arsun pienestä siilitukasta kovasti. :D Pentuja oli paikalla aika paljon ja monet oli oikein taitaviakin esiintyjiä. :) Meidän parina oli suloinen ja reipas pörröpentu (joku terrieri kai?), mutta tällä kertaa Arsu pokkasi punaisen nauhan, joka oli muuten Arsun ensimmäinen! Aiemmat on olleet sinisiä. Tosin nehän on aikalailla yksi ja sama asia, kun sinisen nauhan saaneilla on ihan yhtä suuret mahdollisuudet voittaa koko show kuin punaisillakin. :)
 |
| © M. Rautio |
Loppukilpailussa mua alkoi vähän jännittää miten käy, kun tuuli vaan yltyi ja vettäkin alkoi sataa. Arielin seisoskelu oli taas semmoista katkarapuhenkistä, mutta niinpä taas huomasin tuomarin lähettävän ulos kehästä muita koiria sen verran että oltiin loppunelikossa. PUN4 oli meidän lopullinen sijoitus, ja voi miten hurjan ylpeä olinkaan meidän pikkuisesta!
 |
| © M. Rautio |
Kertaakaan ei ole Arielin kanssa tarvinnut mätsäristä tyhjin käsin kotiin lähteä. <3 Palkinnotkin oli Hyvinkäällä ihan huikeat, tässä kuva Arielista palkintoineen (miekkavalaslelun ostin sille itse palkinnoksi hienosta suorituksesta, ja nuo kaksi isoa keksipussia oli ilmaisjakelussa Hyvinkään Faunatarissa):
Aika hyvä saalis. Kattoi taas matkat ja osallistumismaksunkin. :)
16.6. oli sitten mätsäri Vantaalla Koivukylässä. Ajattelin ensin viedä sinne Arielin, mutta kun sää oli taas vaihteeksi todella persiöstä ja vettä tuli ihan hitosti, päätin lähteä mätsäröimään Vestan kanssa, kun silläkin on pian näyttely tiedossa niin on hyvä muistella esiintymisjuttuja. Ja Vesta on mun koirista ainoa joka kestää sadetta ilman vaatteita, vaikka ei se sateesta kauheasti nautikaan. Tottakai olisin voinut jättää menemättä, mutta olin jo asennoitunut lähtemään niin pakkohan sitä oli sitten päästä. :)
Hyvillä mielin marssittiin bussipysäkille bussia odottamaan. Me odotettiin. Ja odotettiin. Lopulta bussi tuli reippaasti myöhässä. Mietin, että jos bussi nyt ajaisi tarpeeksi kovaa niin vielä ehditään vaihtobussiin, johon olisi alunperin ollut reilusti vaihtoaikaa. No eihän se bussi tietenkään kovaa ajanut, ja joka hemmetin pysäkillä jäi joku kyydistä pois. Niimpä vaihtopysäkille päästyäni katselin vaan kun toinen bussi jatkoi juuri matkaansa.. Jes. Äkkiä soitto isosiskolle, että voisiko se lähteä heittämään. Ja koska mun sisko on paras, niin lähtihän se. <3 Löydettiin jopa tapahtumapaikalle eksymättä, vaikka Koivukylä onkin niin peffassa kuin vaan voi kaupunginosa olla.. :D
Säästä huolimatta paikalla oli runsaasti koiria. Siis ihan todella paljon! Kaikenrotuisia kavereita oli paikalle saapunut runsain mitoin ja onhan se kiva että on kunnolla kilpailuakin. Meitä vastaan kilpaili nuori bokserinarttu, jonka riehakkaan energistä poukkoilua Vesta vähän jännitti ja liikkumisesta ei tullut mitään kun yhdessä juostiin kehä ympäri. Yksilöarvostelussa Vesta liikkui jo huomattavasti rennommin ja kauniimmin. :) Saatiin sininen nauha ja ihana yllätys oli, että tässä mätsärissä sai myös rasti ruutuun-tyyppiset arvostelulaput! Vestan lappu oli oikein mainio. :)
Koiria oli paikalla sen verran paljon että odotteluaika oman vuoron jälkeen oli melko pitkä, mutta hienosti Vesta malttoi olla ja jaksoi vielä kehässäkin tsempata kun loppukilpailujen aika oli. Tuomari valikoi koiria jatkoon osoittamalla, ja meidän kohdalla tuomari osoitti kaksi kertaa, ensin meidän viereen ja sitten meitä. Hetken siinä mietin että mitä, mekö muka päästiin jatkoon, osoittiko se meitä nyt ihan varmasti!? Mutta kyllähän siinä niin kävi, ja lopputuloksena oli sijoitus SIN4. Tuomari sanoi että Vesta on hurjan suloinen ja hyväkäytöksinen koira ja oli innoissaan kun näki ensimmäistä kertaa (tietoisesti) karvallisen karvattoman. :)
Palkintopussissa oli herkkuja, luu ja superhieno solmunarulelu! Olen semmoisen hankkimista miettinyt jo pitempään kun noita on monissa näyttelyissä ollut myynnissä, ja nyt päästiinkin kokeilemaan että onko tuollainen lelu mieluinen. Jos on, niin niitä voi sitten ostaa lisää. :)
Kerrassaan hyvin on siis mätsäririntamalla mennyt. Täytyy vaan toivoa, että hyvä flow jatkuisi vielä virallisissakin kehissä. Tulevana viikonloppuna on Junon vuoro, kun lähdetään Forssaan ja ollaan koko viikonloppu isolla kaveriporukalla mökillä siellä näyttelypaikan lähellä. :)
tiistai 3. kesäkuuta 2014
Match Show Nurmijärvi 27.5.2014
Mentiinpä viime viikolla sadesäätä uhmaten Arielin kanssa Match Showhun Nurmijärvelle. Mätsäri oli Myllykukon huoltoaseman parkkipaikalla, mukavan tilava alue ja parkkipaikatkin kehien välittömässä läheisyydessä. Itsehän tosin menin paikalle bussilla, ja olipahan taas säätöä silläkin matkalla.
Matkaan lähdin siis Arielin kanssa. Sekä itseni että Arsun olin pukenut oikein kunnolla kerrospukeutumiseen panostaen, koska sää oli tosiaan viileä ja vettäkin tuli. Oman päällystakkini vaan kiireessä sulloin väärään reppuun (koirareppu ja työreppu roikkuu vierekkäin eteisen naulakossa), mutta onneksi mulla oli kuitenkin lämpimästi päällä ja koirarepussa oli sentään sateenvarjo! :P
Hirveällä kiireellä paahdettiin bussipysäkille. Se oli kylläkin ihan turhaa, koska bussi oli 20 minuuttia myöhässä. Jos olisin tiennyt sen olevan niin paljon jäljessä aikataulusta, olisin ehtinyt kävellä kotiin vielä kymmenen kertaa takkia hakemaan, mutta kun bussi oli myöhässä niin tiesin sen voivan ilmestyä millä hetkellä hyvänsä. Onneksi bussipysäkillä oli katos. :)
Nurmijärvellä oli todella voimakas tuuli ja vettäkin tuli enemmän kuin Vantaan puolella. Kaverit oli myöhässä joten jouduttiin Arielin kanssa hetki odottelemaan että päästään kunnolla sateensuojaan autoon. Sateenvarjosta ei kauheasti ollut apua siinä vaiheessa kun tuuli heitti vettä vaakasuunnassa.. Päästiin me sitten kuitenkin autoon sateensuojaan kun kaverit vihdoinkin kurvasi paikalle, ja sitten vaan odoteltiin että kehät alkaa.
Ariel osallistui pentuihin, missä oli sekä isot että pienet pennut keskenään, kun yleensä nekin on jaettu koon mukaan eri luokkiin. Nyt oli vaan yksi iso penturyhmä ja osallistujia olikin lähes parikymmentä. Ariel oli osallistuja nro 4, joten oltiin kehässä ensimmäisten joukossa ja päästiin takaisin auton suojiin odottelemaan loppukilpailua.
Arvostelu itsessään meni hyvin, ensimmäisellä kierroksella pidin Arielilla haalarin päällä kun vettä tuli niin kovasti ja tuuli oli voimakasta. Ariel liikkui kauniisti ja seisoikin kivasti, pöydälläolo sitä hiukan jännitti, mutta sitten tyrkkäsin Arsun tuomarin syliin, se rauhoittui ja tuomari sai jopa hampaatkin katsottua. :) Ariel sai sinisen nauhan.
Loppukisaan Arsu meni ihan nakuna, kun sade oli sen verran laantunut. Ariel liikkui edelleenkin reippaasti ja suorin selin, kertaakaan ei mennyt häntä koipien väliin eikä tullut mitään paniikkisäpsähdyksiä. Seisominenkin meni alkuun hyvin, mutta sitten kun tuomari alkoi sijoittamaan koiria ja siinä miettimisessä kesti ja kesti ja kesti, alkoi Arielilla tulla jo vähän vilu ja se mieluummin yritti kiivetä minun syliin. Tuomari kun alkoi kätellä porukkaa pois, Ariel aloitti juuri sillä hetkellä kovan häsläämisen ja pyörimisen. Ajattelin että voi kekkuli, tämä oli nyt tässä. :D Noh, sitten kuulinkin kun kehäsihteeri kajautti viidenneksi tulleen koiran. Silloin tajusin, että ei hitsi mehän sijoitutaan! :) Sitten kehäsihteeri ilmoitti neljänneksi tulleen koiran. Tuli siinä semmoinen fiilis että voi juma, ollaan top-3:ssa! No kolmashan Ariel sitten olikin ja voi että miten tyytyväinen olinkaan mun pikkumussukkaan! :)
Säätä uhmaten lähdettiin kisaamaan ja hienot palkinnot saatiinkin. Pokaalin ja ruusukkeen lisäksi saatiin tuotekassi, missä oli kaksi pussia koirien nameja, Husse-ruokalahjakortti ja neljä erilaista Care4Pets-tuotepakettia. Oli vitamiinilisää, vatsan toiminnan tasapainottajaa sekä korvan- ja silmänpuhdistusaineita. Kaikki oikein tarpeeseen tulevia tuotteita! :) Sen verran hyvät palkinnot oli, että kattoivat kyllä mainiosti sekä osallistumismaksun että bussimatkatkin!
Meidän koko porukalla meni oikein kivasti, Junon Tzino-isä oli isojen aikuisten PUN2 ja kaverini karvallinen perulainen oli pienten aikuisten PUN3. :)
Arsun papereita tässä odotellaan vieläkin, eli joudutaan toistaiseksi ravaamaan vaan näissä epävirallisissa näyttelyissä. Tämän kesän virallisiin tuskin Arielin kanssa päästään (ellei jotain ihmettä pikkuhiljaa tapahdu), harmittaa tietysti, mutta onpahan aikaa harjoitella kunnolla, että ollaan sitten valmiimpia kun vihdoinkin virallisiin kehiin voidaan osallistua. :)
Matkaan lähdin siis Arielin kanssa. Sekä itseni että Arsun olin pukenut oikein kunnolla kerrospukeutumiseen panostaen, koska sää oli tosiaan viileä ja vettäkin tuli. Oman päällystakkini vaan kiireessä sulloin väärään reppuun (koirareppu ja työreppu roikkuu vierekkäin eteisen naulakossa), mutta onneksi mulla oli kuitenkin lämpimästi päällä ja koirarepussa oli sentään sateenvarjo! :P
Hirveällä kiireellä paahdettiin bussipysäkille. Se oli kylläkin ihan turhaa, koska bussi oli 20 minuuttia myöhässä. Jos olisin tiennyt sen olevan niin paljon jäljessä aikataulusta, olisin ehtinyt kävellä kotiin vielä kymmenen kertaa takkia hakemaan, mutta kun bussi oli myöhässä niin tiesin sen voivan ilmestyä millä hetkellä hyvänsä. Onneksi bussipysäkillä oli katos. :)
Nurmijärvellä oli todella voimakas tuuli ja vettäkin tuli enemmän kuin Vantaan puolella. Kaverit oli myöhässä joten jouduttiin Arielin kanssa hetki odottelemaan että päästään kunnolla sateensuojaan autoon. Sateenvarjosta ei kauheasti ollut apua siinä vaiheessa kun tuuli heitti vettä vaakasuunnassa.. Päästiin me sitten kuitenkin autoon sateensuojaan kun kaverit vihdoinkin kurvasi paikalle, ja sitten vaan odoteltiin että kehät alkaa.
Ariel osallistui pentuihin, missä oli sekä isot että pienet pennut keskenään, kun yleensä nekin on jaettu koon mukaan eri luokkiin. Nyt oli vaan yksi iso penturyhmä ja osallistujia olikin lähes parikymmentä. Ariel oli osallistuja nro 4, joten oltiin kehässä ensimmäisten joukossa ja päästiin takaisin auton suojiin odottelemaan loppukilpailua.
Arvostelu itsessään meni hyvin, ensimmäisellä kierroksella pidin Arielilla haalarin päällä kun vettä tuli niin kovasti ja tuuli oli voimakasta. Ariel liikkui kauniisti ja seisoikin kivasti, pöydälläolo sitä hiukan jännitti, mutta sitten tyrkkäsin Arsun tuomarin syliin, se rauhoittui ja tuomari sai jopa hampaatkin katsottua. :) Ariel sai sinisen nauhan.
Loppukisaan Arsu meni ihan nakuna, kun sade oli sen verran laantunut. Ariel liikkui edelleenkin reippaasti ja suorin selin, kertaakaan ei mennyt häntä koipien väliin eikä tullut mitään paniikkisäpsähdyksiä. Seisominenkin meni alkuun hyvin, mutta sitten kun tuomari alkoi sijoittamaan koiria ja siinä miettimisessä kesti ja kesti ja kesti, alkoi Arielilla tulla jo vähän vilu ja se mieluummin yritti kiivetä minun syliin. Tuomari kun alkoi kätellä porukkaa pois, Ariel aloitti juuri sillä hetkellä kovan häsläämisen ja pyörimisen. Ajattelin että voi kekkuli, tämä oli nyt tässä. :D Noh, sitten kuulinkin kun kehäsihteeri kajautti viidenneksi tulleen koiran. Silloin tajusin, että ei hitsi mehän sijoitutaan! :) Sitten kehäsihteeri ilmoitti neljänneksi tulleen koiran. Tuli siinä semmoinen fiilis että voi juma, ollaan top-3:ssa! No kolmashan Ariel sitten olikin ja voi että miten tyytyväinen olinkaan mun pikkumussukkaan! :)
Säätä uhmaten lähdettiin kisaamaan ja hienot palkinnot saatiinkin. Pokaalin ja ruusukkeen lisäksi saatiin tuotekassi, missä oli kaksi pussia koirien nameja, Husse-ruokalahjakortti ja neljä erilaista Care4Pets-tuotepakettia. Oli vitamiinilisää, vatsan toiminnan tasapainottajaa sekä korvan- ja silmänpuhdistusaineita. Kaikki oikein tarpeeseen tulevia tuotteita! :) Sen verran hyvät palkinnot oli, että kattoivat kyllä mainiosti sekä osallistumismaksun että bussimatkatkin!
Meidän koko porukalla meni oikein kivasti, Junon Tzino-isä oli isojen aikuisten PUN2 ja kaverini karvallinen perulainen oli pienten aikuisten PUN3. :)
Arsun papereita tässä odotellaan vieläkin, eli joudutaan toistaiseksi ravaamaan vaan näissä epävirallisissa näyttelyissä. Tämän kesän virallisiin tuskin Arielin kanssa päästään (ellei jotain ihmettä pikkuhiljaa tapahdu), harmittaa tietysti, mutta onpahan aikaa harjoitella kunnolla, että ollaan sitten valmiimpia kun vihdoinkin virallisiin kehiin voidaan osallistua. :)
maanantai 12. toukokuuta 2014
Helsinki KV 11.5.2014
Eilen äitienpäivänä oli pitkästä aikaa Junon vuoro lähteä näyttelyreissuun. Viime kerrasta onkin jo aikaa, silloin oltiin elokuussa 2013 Tervakoskella, ja nyt oli vuorossa Helsinki KV Royal Canin Show.
Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että ei mulla ollut Junolle oikein mitään odotuksia. Tottakai se on minun mielestä maailman hienoin xolopoika, mutta mielipiteitä on niin monta kuin on ihmisiäkin.. Kyllä mä sen tiesin, ettei se huonoa arvostelua tule saamaan, kun on se sen verran paljon komistunut kasvettuaan ja saatuaan lisää massaa tuohon jätti-isoon ja jalkavaan kroppaansa. :) Eniten huolestutti Junon liikkeet (joista on tullut sanomista aiemminkin ja joita on yritetty kovasti petrata).
Tuomarina oli siis Heidi Kirschbichler, Itävalta:
"Good substance, good body. Nice head, scissor bite, dark eyes. Ears well set. Correct neck. Straight front, good breast, well angulated in the back. Very nice movement."
Tuomari tykkäsi Junosta ja Junokin tykkäsi tuomarista. Juno on aina ollut tosi varma tyyppi tuomareiden kanssa, enpä muista että koskaan olisi väistänyt tai edes mulkoillut ketään, enempi on semmoinen että menee ihan vekkuliksi kun huomaa että joku lähestyy ja on aivan varmasti tulossa paijaamaan pientä Vauva-Nunnua. :D
Näyttelytauon huomasi ehkä parhaiten siitä, että Juno kiinnitti vähän väliä huomiota muihin koiriin eikä meinannut jaksaa keskittyä omaan suoritukseensa, paitsi sitten kun oltiin yksin kehässä. Parasta urosta ja rotunsa parasta valittaessa Juno keskittyi enimmäkseen kisakaverin pällistelyyn ja liikkeistä ei meinannut tulla mitään, mutta kyllä tuomari ilmeisesti oli niistä jotain irti saanut ainakin yksilöarvostelussa, kun kerran arvostelussa oli maininta hyvistä liikkeistä. :) Ja olipahan Nina onnistunut saamaan kuviakin missä Juno liikkuu tosi kauniisti! :)
Tuloksena oli sama rimpsu kuin Vestalla Tampereella, ERI, SA, PU1, SERT, CACIB ja VSP. ROP oli Junon sisko Anouk.
Lopuksi vielä kun aikaa oli, otettiin pari kivaa näyttelyposeerauskuvaa. Kyllä mulla on hieno koira!
Tulin tässä siihen tulokseen että voisin koittaa saada Junon valioksi nyt kesällä ja syksyllä sitten ennen Arielin seuraavia juoksuja sanotaan heipat nyytteröille ja siirrytään harrastamaan muita juttuja. Jännä nähdä kuka näistä koirista valioituu ensimmäisenä. Vestalla ja Junolla on jo sertitilit auki. :D
Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että ei mulla ollut Junolle oikein mitään odotuksia. Tottakai se on minun mielestä maailman hienoin xolopoika, mutta mielipiteitä on niin monta kuin on ihmisiäkin.. Kyllä mä sen tiesin, ettei se huonoa arvostelua tule saamaan, kun on se sen verran paljon komistunut kasvettuaan ja saatuaan lisää massaa tuohon jätti-isoon ja jalkavaan kroppaansa. :) Eniten huolestutti Junon liikkeet (joista on tullut sanomista aiemminkin ja joita on yritetty kovasti petrata).
Tuomarina oli siis Heidi Kirschbichler, Itävalta:
"Good substance, good body. Nice head, scissor bite, dark eyes. Ears well set. Correct neck. Straight front, good breast, well angulated in the back. Very nice movement."
 |
| © N. Virtanen |
 |
| © N. Virtanen |
Tuomari tykkäsi Junosta ja Junokin tykkäsi tuomarista. Juno on aina ollut tosi varma tyyppi tuomareiden kanssa, enpä muista että koskaan olisi väistänyt tai edes mulkoillut ketään, enempi on semmoinen että menee ihan vekkuliksi kun huomaa että joku lähestyy ja on aivan varmasti tulossa paijaamaan pientä Vauva-Nunnua. :D
Näyttelytauon huomasi ehkä parhaiten siitä, että Juno kiinnitti vähän väliä huomiota muihin koiriin eikä meinannut jaksaa keskittyä omaan suoritukseensa, paitsi sitten kun oltiin yksin kehässä. Parasta urosta ja rotunsa parasta valittaessa Juno keskittyi enimmäkseen kisakaverin pällistelyyn ja liikkeistä ei meinannut tulla mitään, mutta kyllä tuomari ilmeisesti oli niistä jotain irti saanut ainakin yksilöarvostelussa, kun kerran arvostelussa oli maininta hyvistä liikkeistä. :) Ja olipahan Nina onnistunut saamaan kuviakin missä Juno liikkuu tosi kauniisti! :)
 |
| © N. Virtanen |
Tuloksena oli sama rimpsu kuin Vestalla Tampereella, ERI, SA, PU1, SERT, CACIB ja VSP. ROP oli Junon sisko Anouk.
 |
| © N. Virtanen |
Lopuksi vielä kun aikaa oli, otettiin pari kivaa näyttelyposeerauskuvaa. Kyllä mulla on hieno koira!
 |
| © N. Virtanen |
 |
| © N. Virtanen |
Tulin tässä siihen tulokseen että voisin koittaa saada Junon valioksi nyt kesällä ja syksyllä sitten ennen Arielin seuraavia juoksuja sanotaan heipat nyytteröille ja siirrytään harrastamaan muita juttuja. Jännä nähdä kuka näistä koirista valioituu ensimmäisenä. Vestalla ja Junolla on jo sertitilit auki. :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)