Kesä lähestyy ja tämän vuoden näyttelykausi alkaa pikkuhiljaa käynnistyä. Tässä kuussa mennään Lahteen ja Turkuun ja sitten on seuraavat näyttelyt vasta toukokuussa, mutta sen jälkeen näyttelyitä onkin useammin ja useammin kun kesäkauden ulkonäyttelyt starttaa. :) Junohan ei enää kastraattina virallisiin kehiin voi osallistua (tai voi, mutta saisi pelkkiä hylättyjä), mutta tyttöjä olen tähän mennessä ilmoittanut / suunnitellut ilmoittavani näyttelyihin seuraavasti:
21.3. Lahti KV - Ariel
28.3. Turku KV - Ariel
1.5. Lahti ryhmis - Vesta
2.5. Tampere KV - Ariel
24.5. Helsinki KV - Ariel
6.6. Riihimäki KR - Vesta
13.6. Salo KR - Ariel
4.7. Tuusula KR - Ariel
12.7. Nastola erkkari - Ariel & Vesta
18.7. Riihimäki SuKaRon Open Show (epävirallinen) - Vesta, Juno & Ariel
24.7. Helsinki KV - Ariel
Ehkä vähän hullunakin tavoitteena saada molemmista tytöistä muotovaliot tänä vuonna. Arielin kanssa niin tulee todennäköisemmin käymäänkin, Vestan kanssa taas kokeilen ihan vaan huvin, urheilun ja karvallisen muunnoksen tunnetummaksi tekemisen vuoksi. :)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste karvallinen karvaton. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste karvallinen karvaton. Näytä kaikki tekstit
perjantai 13. maaliskuuta 2015
torstai 24. heinäkuuta 2014
Mäntsälä KR 19.7.2014
Viime viikonloppuna lähdettiin Mäntsälään kaikkien rotujen näyttelyyn. Ilmoitin geimeihin Vestan, koska kaveri ilmoitti kehään Junon veljen ja Arielin paperit eivät olleet vielä ilmoittautumisen umpeutuessa tulleet.
Oli ihan kivaa olla vaihteeksi reissussa Vestan kanssa, se on niin helppoa ja mukavaa matkaseuraa. :) Se ei turhia hötkyile eikä öykkäröi, toisin kuin esimerkiksi Juno. :D
Tuomarina meillä oli venäläinen Lyudmila Tchistiakova. Hyvin omituinen tuomari minusta, arvostelut olivat lyhyitä, vähän kuin liukuhihnatavaraa, ja monet koirat tuomari jätti kopeloimatta kokonaan. Esimerkiksi Vestankin hampaat näytin tuomarille itse, eikä hän hipaissutkaan koiraan koko arvostelun aikana. Arvostelu oli seuraavanlainen:
"Could be more typical. Needs more compact body. Too heavy in body. Overline could be stronger. Correct tail. All teeth in mouth. Free movement."
Tuomari antoi Vestalle H:n. Perusteena oli, että Vesta on hänen mielestä liian skrode perulaiseksi. Tottahan se on, ettei Vestasta saa semmoista vinttikoiramaista oikein mitenkään päin, joten siinä mielessä tuo arvostelu on ihan asiaa. Ainoa mitä en allekirjoita, on tuo selkälinjakommentti. Vestallahan on todella hyvä ja suora selkälinja, niin liikkeessä kuin seistessäkin. Ehkä sitten nuo muhkeat selkäkarvat hämäsi tai jotain, Vestalla kun on niin pörheät karvat varsinkin persuksen päältä, että monet on luulleet sitä takakorkeaksi. :D
Paikalla oli myös toinen karvallinen perulainen, keskikokoinen, oikein sievä ja nätti narttu. Tuomari ei tuntunut oikein pitävän siitäkään, se koira oli kyllä siro, mutta tuomarin mielestä sillä ei sitten ollut lihaksia. Ehkä se ei vaan lämmennyt ajatukselle näistä karvallisista, ainakin sen ilme oli näkemisen arvoinen kun karvalliset marssi kehään. Tuomari joutui vähän keräilemään leukaansa maasta..
Tulevana lauantaina olisikin sitten taas Arielin vuoro mennä kehään. Silloin on Tuomarinkartanossa Helsingin KR kesänäyttely. Kuumaa säätä on luvassa, onneksi Arsun kanssa ei tarvitse juosta! Tosin kuuma mulla tulee varmaan muutenkin, varsinkin kun varmaan hermoilenkin, niin soijaa pukkaa aivan taatusti! :)
Oli ihan kivaa olla vaihteeksi reissussa Vestan kanssa, se on niin helppoa ja mukavaa matkaseuraa. :) Se ei turhia hötkyile eikä öykkäröi, toisin kuin esimerkiksi Juno. :D
Tuomarina meillä oli venäläinen Lyudmila Tchistiakova. Hyvin omituinen tuomari minusta, arvostelut olivat lyhyitä, vähän kuin liukuhihnatavaraa, ja monet koirat tuomari jätti kopeloimatta kokonaan. Esimerkiksi Vestankin hampaat näytin tuomarille itse, eikä hän hipaissutkaan koiraan koko arvostelun aikana. Arvostelu oli seuraavanlainen:
"Could be more typical. Needs more compact body. Too heavy in body. Overline could be stronger. Correct tail. All teeth in mouth. Free movement."
Tuomari antoi Vestalle H:n. Perusteena oli, että Vesta on hänen mielestä liian skrode perulaiseksi. Tottahan se on, ettei Vestasta saa semmoista vinttikoiramaista oikein mitenkään päin, joten siinä mielessä tuo arvostelu on ihan asiaa. Ainoa mitä en allekirjoita, on tuo selkälinjakommentti. Vestallahan on todella hyvä ja suora selkälinja, niin liikkeessä kuin seistessäkin. Ehkä sitten nuo muhkeat selkäkarvat hämäsi tai jotain, Vestalla kun on niin pörheät karvat varsinkin persuksen päältä, että monet on luulleet sitä takakorkeaksi. :D
Paikalla oli myös toinen karvallinen perulainen, keskikokoinen, oikein sievä ja nätti narttu. Tuomari ei tuntunut oikein pitävän siitäkään, se koira oli kyllä siro, mutta tuomarin mielestä sillä ei sitten ollut lihaksia. Ehkä se ei vaan lämmennyt ajatukselle näistä karvallisista, ainakin sen ilme oli näkemisen arvoinen kun karvalliset marssi kehään. Tuomari joutui vähän keräilemään leukaansa maasta..
Tulevana lauantaina olisikin sitten taas Arielin vuoro mennä kehään. Silloin on Tuomarinkartanossa Helsingin KR kesänäyttely. Kuumaa säätä on luvassa, onneksi Arsun kanssa ei tarvitse juosta! Tosin kuuma mulla tulee varmaan muutenkin, varsinkin kun varmaan hermoilenkin, niin soijaa pukkaa aivan taatusti! :)
keskiviikko 25. kesäkuuta 2014
Mätsärit Hyvinkää 14.6.2014 ja Vantaa 16.6.2014
Reilu viikko sitten oli parikin mätsäriä missä tuli käytyä. Ensin oli hyväntekeväisyysmätsäri Hyvinkäällä 14.6., missä match show oli osa isompaa tapahtumaa. Jotain sählyä ja korista ja muita urheilujuttujakin siellä oli. Ariel pääsi taas harjoittelemaan, ja siellä oli myös Mirka Junon äidin Yashten kanssa. Tuomareina siellä oli julkkiksia. Iih! (Harmi että ne oli naisia kaikki..) :D
Sää ei taaskaan hellinyt. Tuuli oli ihan hirveän kova. Onneksi olin ottanut Arielille mukaan sekä kalsarit että fleecehaalarin. Kerrospukeutuminen lämmitti ja Ariel ei juuri palellut. Mulla itellä meinasi kyllä tulla kylmä, vaikka mun takin pitäisi olla tuulta pitävä niin tuntui että se hirvittävä viima meni siitä kyllä sujahtaen läpi..
Hyvinkäällä pienten pentujen tuomari oli Sini Sabotage. Ariel esiintyi liikkeessä ja seisotuksessa tosi kauniisti, mutta pöydällä se meni aivan p*skajäykäksi ja pyrki vaan nojaamaan muhun. :D Reppana. Sanoin Sinille että käpälöi koiran ihan kunnolla läpi, kun harjoituksen vuoksi siellä oltiin ja Arsun täytyy oppia sitä lääppimistä sietämään. Sini sai katsottua Arsulta hampaatkin ja kopeloi koiran läpeensä. Se tuntui tykkäävän Arsun pienestä siilitukasta kovasti. :D Pentuja oli paikalla aika paljon ja monet oli oikein taitaviakin esiintyjiä. :) Meidän parina oli suloinen ja reipas pörröpentu (joku terrieri kai?), mutta tällä kertaa Arsu pokkasi punaisen nauhan, joka oli muuten Arsun ensimmäinen! Aiemmat on olleet sinisiä. Tosin nehän on aikalailla yksi ja sama asia, kun sinisen nauhan saaneilla on ihan yhtä suuret mahdollisuudet voittaa koko show kuin punaisillakin. :)
Loppukilpailussa mua alkoi vähän jännittää miten käy, kun tuuli vaan yltyi ja vettäkin alkoi sataa. Arielin seisoskelu oli taas semmoista katkarapuhenkistä, mutta niinpä taas huomasin tuomarin lähettävän ulos kehästä muita koiria sen verran että oltiin loppunelikossa. PUN4 oli meidän lopullinen sijoitus, ja voi miten hurjan ylpeä olinkaan meidän pikkuisesta!
Kertaakaan ei ole Arielin kanssa tarvinnut mätsäristä tyhjin käsin kotiin lähteä. <3 Palkinnotkin oli Hyvinkäällä ihan huikeat, tässä kuva Arielista palkintoineen (miekkavalaslelun ostin sille itse palkinnoksi hienosta suorituksesta, ja nuo kaksi isoa keksipussia oli ilmaisjakelussa Hyvinkään Faunatarissa):
Aika hyvä saalis. Kattoi taas matkat ja osallistumismaksunkin. :)
16.6. oli sitten mätsäri Vantaalla Koivukylässä. Ajattelin ensin viedä sinne Arielin, mutta kun sää oli taas vaihteeksi todella persiöstä ja vettä tuli ihan hitosti, päätin lähteä mätsäröimään Vestan kanssa, kun silläkin on pian näyttely tiedossa niin on hyvä muistella esiintymisjuttuja. Ja Vesta on mun koirista ainoa joka kestää sadetta ilman vaatteita, vaikka ei se sateesta kauheasti nautikaan. Tottakai olisin voinut jättää menemättä, mutta olin jo asennoitunut lähtemään niin pakkohan sitä oli sitten päästä. :)
Hyvillä mielin marssittiin bussipysäkille bussia odottamaan. Me odotettiin. Ja odotettiin. Lopulta bussi tuli reippaasti myöhässä. Mietin, että jos bussi nyt ajaisi tarpeeksi kovaa niin vielä ehditään vaihtobussiin, johon olisi alunperin ollut reilusti vaihtoaikaa. No eihän se bussi tietenkään kovaa ajanut, ja joka hemmetin pysäkillä jäi joku kyydistä pois. Niimpä vaihtopysäkille päästyäni katselin vaan kun toinen bussi jatkoi juuri matkaansa.. Jes. Äkkiä soitto isosiskolle, että voisiko se lähteä heittämään. Ja koska mun sisko on paras, niin lähtihän se. <3 Löydettiin jopa tapahtumapaikalle eksymättä, vaikka Koivukylä onkin niin peffassa kuin vaan voi kaupunginosa olla.. :D
Säästä huolimatta paikalla oli runsaasti koiria. Siis ihan todella paljon! Kaikenrotuisia kavereita oli paikalle saapunut runsain mitoin ja onhan se kiva että on kunnolla kilpailuakin. Meitä vastaan kilpaili nuori bokserinarttu, jonka riehakkaan energistä poukkoilua Vesta vähän jännitti ja liikkumisesta ei tullut mitään kun yhdessä juostiin kehä ympäri. Yksilöarvostelussa Vesta liikkui jo huomattavasti rennommin ja kauniimmin. :) Saatiin sininen nauha ja ihana yllätys oli, että tässä mätsärissä sai myös rasti ruutuun-tyyppiset arvostelulaput! Vestan lappu oli oikein mainio. :)
Koiria oli paikalla sen verran paljon että odotteluaika oman vuoron jälkeen oli melko pitkä, mutta hienosti Vesta malttoi olla ja jaksoi vielä kehässäkin tsempata kun loppukilpailujen aika oli. Tuomari valikoi koiria jatkoon osoittamalla, ja meidän kohdalla tuomari osoitti kaksi kertaa, ensin meidän viereen ja sitten meitä. Hetken siinä mietin että mitä, mekö muka päästiin jatkoon, osoittiko se meitä nyt ihan varmasti!? Mutta kyllähän siinä niin kävi, ja lopputuloksena oli sijoitus SIN4. Tuomari sanoi että Vesta on hurjan suloinen ja hyväkäytöksinen koira ja oli innoissaan kun näki ensimmäistä kertaa (tietoisesti) karvallisen karvattoman. :)
Palkintopussissa oli herkkuja, luu ja superhieno solmunarulelu! Olen semmoisen hankkimista miettinyt jo pitempään kun noita on monissa näyttelyissä ollut myynnissä, ja nyt päästiinkin kokeilemaan että onko tuollainen lelu mieluinen. Jos on, niin niitä voi sitten ostaa lisää. :)
Kerrassaan hyvin on siis mätsäririntamalla mennyt. Täytyy vaan toivoa, että hyvä flow jatkuisi vielä virallisissakin kehissä. Tulevana viikonloppuna on Junon vuoro, kun lähdetään Forssaan ja ollaan koko viikonloppu isolla kaveriporukalla mökillä siellä näyttelypaikan lähellä. :)
Sää ei taaskaan hellinyt. Tuuli oli ihan hirveän kova. Onneksi olin ottanut Arielille mukaan sekä kalsarit että fleecehaalarin. Kerrospukeutuminen lämmitti ja Ariel ei juuri palellut. Mulla itellä meinasi kyllä tulla kylmä, vaikka mun takin pitäisi olla tuulta pitävä niin tuntui että se hirvittävä viima meni siitä kyllä sujahtaen läpi..
Hyvinkäällä pienten pentujen tuomari oli Sini Sabotage. Ariel esiintyi liikkeessä ja seisotuksessa tosi kauniisti, mutta pöydällä se meni aivan p*skajäykäksi ja pyrki vaan nojaamaan muhun. :D Reppana. Sanoin Sinille että käpälöi koiran ihan kunnolla läpi, kun harjoituksen vuoksi siellä oltiin ja Arsun täytyy oppia sitä lääppimistä sietämään. Sini sai katsottua Arsulta hampaatkin ja kopeloi koiran läpeensä. Se tuntui tykkäävän Arsun pienestä siilitukasta kovasti. :D Pentuja oli paikalla aika paljon ja monet oli oikein taitaviakin esiintyjiä. :) Meidän parina oli suloinen ja reipas pörröpentu (joku terrieri kai?), mutta tällä kertaa Arsu pokkasi punaisen nauhan, joka oli muuten Arsun ensimmäinen! Aiemmat on olleet sinisiä. Tosin nehän on aikalailla yksi ja sama asia, kun sinisen nauhan saaneilla on ihan yhtä suuret mahdollisuudet voittaa koko show kuin punaisillakin. :)
 |
| © M. Rautio |
Loppukilpailussa mua alkoi vähän jännittää miten käy, kun tuuli vaan yltyi ja vettäkin alkoi sataa. Arielin seisoskelu oli taas semmoista katkarapuhenkistä, mutta niinpä taas huomasin tuomarin lähettävän ulos kehästä muita koiria sen verran että oltiin loppunelikossa. PUN4 oli meidän lopullinen sijoitus, ja voi miten hurjan ylpeä olinkaan meidän pikkuisesta!
 |
| © M. Rautio |
Kertaakaan ei ole Arielin kanssa tarvinnut mätsäristä tyhjin käsin kotiin lähteä. <3 Palkinnotkin oli Hyvinkäällä ihan huikeat, tässä kuva Arielista palkintoineen (miekkavalaslelun ostin sille itse palkinnoksi hienosta suorituksesta, ja nuo kaksi isoa keksipussia oli ilmaisjakelussa Hyvinkään Faunatarissa):
Aika hyvä saalis. Kattoi taas matkat ja osallistumismaksunkin. :)
16.6. oli sitten mätsäri Vantaalla Koivukylässä. Ajattelin ensin viedä sinne Arielin, mutta kun sää oli taas vaihteeksi todella persiöstä ja vettä tuli ihan hitosti, päätin lähteä mätsäröimään Vestan kanssa, kun silläkin on pian näyttely tiedossa niin on hyvä muistella esiintymisjuttuja. Ja Vesta on mun koirista ainoa joka kestää sadetta ilman vaatteita, vaikka ei se sateesta kauheasti nautikaan. Tottakai olisin voinut jättää menemättä, mutta olin jo asennoitunut lähtemään niin pakkohan sitä oli sitten päästä. :)
Hyvillä mielin marssittiin bussipysäkille bussia odottamaan. Me odotettiin. Ja odotettiin. Lopulta bussi tuli reippaasti myöhässä. Mietin, että jos bussi nyt ajaisi tarpeeksi kovaa niin vielä ehditään vaihtobussiin, johon olisi alunperin ollut reilusti vaihtoaikaa. No eihän se bussi tietenkään kovaa ajanut, ja joka hemmetin pysäkillä jäi joku kyydistä pois. Niimpä vaihtopysäkille päästyäni katselin vaan kun toinen bussi jatkoi juuri matkaansa.. Jes. Äkkiä soitto isosiskolle, että voisiko se lähteä heittämään. Ja koska mun sisko on paras, niin lähtihän se. <3 Löydettiin jopa tapahtumapaikalle eksymättä, vaikka Koivukylä onkin niin peffassa kuin vaan voi kaupunginosa olla.. :D
Säästä huolimatta paikalla oli runsaasti koiria. Siis ihan todella paljon! Kaikenrotuisia kavereita oli paikalle saapunut runsain mitoin ja onhan se kiva että on kunnolla kilpailuakin. Meitä vastaan kilpaili nuori bokserinarttu, jonka riehakkaan energistä poukkoilua Vesta vähän jännitti ja liikkumisesta ei tullut mitään kun yhdessä juostiin kehä ympäri. Yksilöarvostelussa Vesta liikkui jo huomattavasti rennommin ja kauniimmin. :) Saatiin sininen nauha ja ihana yllätys oli, että tässä mätsärissä sai myös rasti ruutuun-tyyppiset arvostelulaput! Vestan lappu oli oikein mainio. :)
Koiria oli paikalla sen verran paljon että odotteluaika oman vuoron jälkeen oli melko pitkä, mutta hienosti Vesta malttoi olla ja jaksoi vielä kehässäkin tsempata kun loppukilpailujen aika oli. Tuomari valikoi koiria jatkoon osoittamalla, ja meidän kohdalla tuomari osoitti kaksi kertaa, ensin meidän viereen ja sitten meitä. Hetken siinä mietin että mitä, mekö muka päästiin jatkoon, osoittiko se meitä nyt ihan varmasti!? Mutta kyllähän siinä niin kävi, ja lopputuloksena oli sijoitus SIN4. Tuomari sanoi että Vesta on hurjan suloinen ja hyväkäytöksinen koira ja oli innoissaan kun näki ensimmäistä kertaa (tietoisesti) karvallisen karvattoman. :)
Palkintopussissa oli herkkuja, luu ja superhieno solmunarulelu! Olen semmoisen hankkimista miettinyt jo pitempään kun noita on monissa näyttelyissä ollut myynnissä, ja nyt päästiinkin kokeilemaan että onko tuollainen lelu mieluinen. Jos on, niin niitä voi sitten ostaa lisää. :)
Kerrassaan hyvin on siis mätsäririntamalla mennyt. Täytyy vaan toivoa, että hyvä flow jatkuisi vielä virallisissakin kehissä. Tulevana viikonloppuna on Junon vuoro, kun lähdetään Forssaan ja ollaan koko viikonloppu isolla kaveriporukalla mökillä siellä näyttelypaikan lähellä. :)
lauantai 21. syyskuuta 2013
SSKY erkkari 21.9.2013
Vesta oli tänään pitkästä aikaa näyttelyssä. Junon jätin kotiin, kun se on ollut niin monta kertaa mun kanssa reissussa että nyt oli Vestan vuoro. Herättiin aamulla hurjan aikaisin ja Vesta ei olis millään jaksanut nousta vaikka mä pakkasinkin kamoja. Kai se on tottunut että pääsee takaisin nukkumaan kun mä olen Junon kanssa lähtenyt, mutta nytpä se olikin Juno joka pääsi jatkamaan uniaan mukavasti. :D
Ensin köröteltiin bussilla Nurmijärvelle, mistä jatkettiin matkaa kaverin kanssa kohti Heinolaa. Siellä oli tänään SSKY:n (Suomen seurakoirayhdistys) erikoisnäyttely, eli kyseessä oli myös nakukoirien erikoisnäyttely.
Koska perunkarvattomien rotumääritelmä muuttui reilu kuukausi sitten niin, että nyt karvalliset on näyttelyitä ajatellen nakujen kanssa samalla viivalla, oli paikalle tullut nakujen lisäksi neljä karvallista "nakua", joista Vesta siis oli yksi. :) Vestan lisäksi isoja perulaisia oli Vestan täti, lisäksi oli yksi karvallinen keskikokoisissa ja yksi pienissä. Tällä kertaa yksikään karvallinen ei saanut hylättyä, kuten vuosi sitten Vesta ja tätinsä saivat. :)
Vesta meni kehään karvallisista ensimmäisenä. Jos nyt niin voi ajatella niin Vesta on Suomen ensimmäinen hyväksytyn laatumaininnan saanut karvallinen perulainen. :) Me ei olla Vestan kanssa oikein koskaan tuommosia koiranäyttelyjuttuja kauheasti harjoiteltu, lähinnä seisomista, mutta hienosti meni ravit ja hampaiden näytöt ja kaikki! Olin hurjan ylpeä siitä miten hyvin Vesta malttoi olla kehässä ja keskittyi upeasti, vaikka meidän kehävuorolla tulikin vettä jonkun verran ja maa oli ällön lätäkköinen!
Tuomari tykkäsi Vestasta ihan hirveästi, katseli pitkään, kommentoi ja jutteli näistä karvallisista muutenkin. Hän vaikutti aidosti kiinnostuneelta tästä karvallisesta muunnoksesta ja hyvä niin, tärkeintähän on nyt tuoda muunnosta tuomareiden tietoisuuteen, kun se kerta nyt sallittu muunnos on. Lopuksi tuomari tuli vielä perinpohjaisesti selittämään miksi hän antaa sen laatumaininnan minkä antaa, enkä ollut mitenkään odottanut mitään ihmeellistä, kunhan tulis edes jotain hylättyä parempaa. Tuomari selitti tykänneensä kovasti Vestan kauniista rakenteesta ja kauniista liikkeistä, pääkin on oikeanlainen ja on kaikin puolin terveen ja kauniin näköinen koira, mutta hänen makuunsa vaan liian pitkäkroppainen ja taittokorvatkin vähän laski arvosanaa. Sitten tuomari sanoi "että jos annan sille nyt sitten EH:n" (=erittäin hyvän). Meinasin alkaa itkeä, en ollut yhtään odottanut että Vesta voisi saada niinkin hyvän laatumaininnan! Minun rakas ennen niin virheellinen Vestulaiseni olikin nyt erittäin hyvä!
Tuomarinahan oli siis Tuula Savolainen, ja arvostelu kuului näin:
"Voisi olla mittasuhteiltaan aavistuksen lyhyempi. Oikealinjainen pää, tummat silmät. Korvat vaaka-asentoiset. Oikean muotoinen rintakehä. Hyvä tasapainoinen raajarakenne. Hieman lyhyt jyrkkä lantio. Alaskiinnittynyt häntä. Sivuliikkeessä hyvä pitkä askel. Hyvä raajaluusto. Takaliikkeet kapeat. Hyvä karvanlaatu. Hyvä raajaluusto. Rodun pitkäkarvainen muunnos."
Arvostelusta selvästi näkee että tuomari tykkäsi Vestan raajaluustosta, kun sitä on pitänyt oikein moneen kertaan kehua. Ja pitkiä karvojahan Vestalla ei ole, veikkaan että pitkäkarvaisen kohdalla pitäisi lukea ennemmin "karvallinen". :)
Minä kirmasin kehästä pois iloisempana kuin ikinä, taisin siinä vähän hypähdellä ja hurratakin. :D Aihetta kuitenkin oli! :)
Ensin köröteltiin bussilla Nurmijärvelle, mistä jatkettiin matkaa kaverin kanssa kohti Heinolaa. Siellä oli tänään SSKY:n (Suomen seurakoirayhdistys) erikoisnäyttely, eli kyseessä oli myös nakukoirien erikoisnäyttely.
Koska perunkarvattomien rotumääritelmä muuttui reilu kuukausi sitten niin, että nyt karvalliset on näyttelyitä ajatellen nakujen kanssa samalla viivalla, oli paikalle tullut nakujen lisäksi neljä karvallista "nakua", joista Vesta siis oli yksi. :) Vestan lisäksi isoja perulaisia oli Vestan täti, lisäksi oli yksi karvallinen keskikokoisissa ja yksi pienissä. Tällä kertaa yksikään karvallinen ei saanut hylättyä, kuten vuosi sitten Vesta ja tätinsä saivat. :)
Vesta meni kehään karvallisista ensimmäisenä. Jos nyt niin voi ajatella niin Vesta on Suomen ensimmäinen hyväksytyn laatumaininnan saanut karvallinen perulainen. :) Me ei olla Vestan kanssa oikein koskaan tuommosia koiranäyttelyjuttuja kauheasti harjoiteltu, lähinnä seisomista, mutta hienosti meni ravit ja hampaiden näytöt ja kaikki! Olin hurjan ylpeä siitä miten hyvin Vesta malttoi olla kehässä ja keskittyi upeasti, vaikka meidän kehävuorolla tulikin vettä jonkun verran ja maa oli ällön lätäkköinen!
Tuomari tykkäsi Vestasta ihan hirveästi, katseli pitkään, kommentoi ja jutteli näistä karvallisista muutenkin. Hän vaikutti aidosti kiinnostuneelta tästä karvallisesta muunnoksesta ja hyvä niin, tärkeintähän on nyt tuoda muunnosta tuomareiden tietoisuuteen, kun se kerta nyt sallittu muunnos on. Lopuksi tuomari tuli vielä perinpohjaisesti selittämään miksi hän antaa sen laatumaininnan minkä antaa, enkä ollut mitenkään odottanut mitään ihmeellistä, kunhan tulis edes jotain hylättyä parempaa. Tuomari selitti tykänneensä kovasti Vestan kauniista rakenteesta ja kauniista liikkeistä, pääkin on oikeanlainen ja on kaikin puolin terveen ja kauniin näköinen koira, mutta hänen makuunsa vaan liian pitkäkroppainen ja taittokorvatkin vähän laski arvosanaa. Sitten tuomari sanoi "että jos annan sille nyt sitten EH:n" (=erittäin hyvän). Meinasin alkaa itkeä, en ollut yhtään odottanut että Vesta voisi saada niinkin hyvän laatumaininnan! Minun rakas ennen niin virheellinen Vestulaiseni olikin nyt erittäin hyvä!
Tuomarinahan oli siis Tuula Savolainen, ja arvostelu kuului näin:
"Voisi olla mittasuhteiltaan aavistuksen lyhyempi. Oikealinjainen pää, tummat silmät. Korvat vaaka-asentoiset. Oikean muotoinen rintakehä. Hyvä tasapainoinen raajarakenne. Hieman lyhyt jyrkkä lantio. Alaskiinnittynyt häntä. Sivuliikkeessä hyvä pitkä askel. Hyvä raajaluusto. Takaliikkeet kapeat. Hyvä karvanlaatu. Hyvä raajaluusto. Rodun pitkäkarvainen muunnos."
Arvostelusta selvästi näkee että tuomari tykkäsi Vestan raajaluustosta, kun sitä on pitänyt oikein moneen kertaan kehua. Ja pitkiä karvojahan Vestalla ei ole, veikkaan että pitkäkarvaisen kohdalla pitäisi lukea ennemmin "karvallinen". :)
Minä kirmasin kehästä pois iloisempana kuin ikinä, taisin siinä vähän hypähdellä ja hurratakin. :D Aihetta kuitenkin oli! :)
 |
| Vesta viime vuoden erkkarissa © K. Jokimies |
keskiviikko 4. syyskuuta 2013
Tervakoski KV 24.8.2013
Elokuussa oltiin taas kaveriporukalla mökillä ja samalla suoritettiin pieni näyttelyreissu Tervakoskelle. Viime vuonna tehtiin mökkireissu Forssan näyttelyn aikaan, mutta koska Forssan näyttelyä ei järjestetä joka vuosi, oli pakko valita mökkiviikonloppu jonkun toisen näyttelyn yhteyteen.
Tervakosken näyttelyssä tuomarina oli Leni Finne ja minä olin ilmoittanut näyttelyyn Junon. Juno sai EH:n (erittäin hyvä) ja arvostelu oli seuraavanlainen:
"Oikeat mittasuhteet, riittävä luusto. Oikealinjainen pää. Erinomaiset tummat silmät, valitettavan pehmeät korvat. Hieman kevyt alaleuka. Hyvä kaula & ylälinja. Oikean mallinen rintakehä. Etuasentoiset niukasti kulmautuneet eturaajat. Ok takakulmaukset. Hieman pehmeät ranteet. Hyväkuntoinen iho, liikkuu takaraajat rungon alla. Hieman ulkonevat kyynärpäät."
Leni kehui Junoa kovin ystävällismieliseksi kaveriksi, ja sitähän se onkin. Seuraavalle kehässäolijalle tuomari oli kuitenkin todennut, että Juno oli ollut liiankin avoin. :D Onhan se ihmisiä kohtaan epäxolomaisen rakastava, mutta mua se ei haittaa ollenkaan. Helpompaa on elämä koiran kanssa joka ei turhia epäile. :)
Nyt Juno jääkin sitten näyttelytauolle, en tiedä kuinka pitkäksi aikaa. Mätsäreissä sen kanssa meinaan kuitenkin käydä, ettei sen kehäkäytös pääse unohtumaan jos joskus vielä sen viralliseen näyttelyyn vien.
Vesta taas pääsee elämänsä toista kertaa viralliseen näyttelyyn, taas kerran SSKY:n erikoisnäyttelyyn parin viikon päästä. Viime vuonnakin oltiin siellä, silloin Vesta sai HYL:n (hylätty, koska turkki) Perunkarvattomien rotumääritelmää muutettiin elokuussa niin, että nyt karvalliset perulaiset ovat samalla viivalla nakujen kanssa, eli Vestakin on vihdoinkin kunnon perulainen! Paitsi että sen korvien pitäisi olla pystyt.. Mutta samapa tuo, aion sen kuitenkin mennä tuomarille näyttämään, koska pakkohan tuomareille on nyt esitellä mahdollisimman kattava kuva siitä millaisia nämä karvalliset voivat olla, näitä kun on monenlaisia ja ihan laidasta laitaan erilaisia korvia ja erilaisia turkkeja, väreistä puhumattakaan. Tulee menestystä tai ei, olen onnellinen perunkarvattomien puolesta. :) Meksikolaisilla saman muutoksen parissa jahkaillaan vielä, mutta eiköhän sekin jossain vaiheessa mene läpi.
Tervakosken näyttelyssä tuomarina oli Leni Finne ja minä olin ilmoittanut näyttelyyn Junon. Juno sai EH:n (erittäin hyvä) ja arvostelu oli seuraavanlainen:
"Oikeat mittasuhteet, riittävä luusto. Oikealinjainen pää. Erinomaiset tummat silmät, valitettavan pehmeät korvat. Hieman kevyt alaleuka. Hyvä kaula & ylälinja. Oikean mallinen rintakehä. Etuasentoiset niukasti kulmautuneet eturaajat. Ok takakulmaukset. Hieman pehmeät ranteet. Hyväkuntoinen iho, liikkuu takaraajat rungon alla. Hieman ulkonevat kyynärpäät."
Leni kehui Junoa kovin ystävällismieliseksi kaveriksi, ja sitähän se onkin. Seuraavalle kehässäolijalle tuomari oli kuitenkin todennut, että Juno oli ollut liiankin avoin. :D Onhan se ihmisiä kohtaan epäxolomaisen rakastava, mutta mua se ei haittaa ollenkaan. Helpompaa on elämä koiran kanssa joka ei turhia epäile. :)
Nyt Juno jääkin sitten näyttelytauolle, en tiedä kuinka pitkäksi aikaa. Mätsäreissä sen kanssa meinaan kuitenkin käydä, ettei sen kehäkäytös pääse unohtumaan jos joskus vielä sen viralliseen näyttelyyn vien.
Vesta taas pääsee elämänsä toista kertaa viralliseen näyttelyyn, taas kerran SSKY:n erikoisnäyttelyyn parin viikon päästä. Viime vuonnakin oltiin siellä, silloin Vesta sai HYL:n (hylätty, koska turkki) Perunkarvattomien rotumääritelmää muutettiin elokuussa niin, että nyt karvalliset perulaiset ovat samalla viivalla nakujen kanssa, eli Vestakin on vihdoinkin kunnon perulainen! Paitsi että sen korvien pitäisi olla pystyt.. Mutta samapa tuo, aion sen kuitenkin mennä tuomarille näyttämään, koska pakkohan tuomareille on nyt esitellä mahdollisimman kattava kuva siitä millaisia nämä karvalliset voivat olla, näitä kun on monenlaisia ja ihan laidasta laitaan erilaisia korvia ja erilaisia turkkeja, väreistä puhumattakaan. Tulee menestystä tai ei, olen onnellinen perunkarvattomien puolesta. :) Meksikolaisilla saman muutoksen parissa jahkaillaan vielä, mutta eiköhän sekin jossain vaiheessa mene läpi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)