Tervakoski KV 30.8.2014, Juno FI MVA!

Tehtiin Mirkan kanssa kesän viimeinen näyttely- ja mökkireissu Tervakosken näyttelyyn. Lauantaiaamuna aikaisin lähdettiin ajelemaan. Aivan liian aikaisin. Luultiin, että Tervakoskelle olisi kestänyt ajaa yli tunti (etukäteenhän ei tietenkään voinut tarkistaa), mutta oltiinkin perillä n. puolessa tunnissa.. Oltiin paikalla ennen kymmentä, ja kehän aikataulu oli sellainen, että meidän vuoro olisi aikaisintaan klo 12. Noh, ei me oltu kuin tunti etuajassa, siinä ehdittiin mukavasti sitten pystyttää leiri ja käydä vähän ostoksilla ja juostiin myös amppareita karkuun. Niitä oli edelleen ihan pirusti viilentyneistä keleistä huolimatta.

Kehässä meitä ennen oli alaskanmalamuutit. Tuomari oli Shaun Watson Kyprokselta, pitkä mies jolla oli kasvoillaan kovin juron ja vakavan oloinen ilme. En nähnyt tuomarin juuri jutustelevan kenenkään kanssa tai edes hymyilevän, joten olin aikalailla paskahalvauksen partaalla siinä omaa vuoroa odotellessa. :D Malamuuteissa tuomari antoi tosi monille koirille EH:n (tai ainakin niille koirille jotka kehässä olivat kun kävin kehän etenemistä kurkkimassa), joten alkoi siinä jo vähän valioitumistoiveet hiipua. Ajattelin kuitenkin että vedetään tyylillä, tulee mitä tulee, onhan tässä aikaa valioitua myöhemminkin.

Juno meni kehään nakukoirista ensimmäisenä. Tuomari pällisteli pöytänsä takaa edelleen kovin vakavana. Sitten se tuli tutkimaan Junoa, ja Junohan meni tilanteesta aivan pähkinöiksi kun huomasi että jokuhan aikoo tulla silittelemään juuri HÄNTÄ! :D Tuomarinkin olemus muuttui heti kun hän koiran luokse marssi, vakava ilme muuttui herttaiseksi hymyksi ja voi miten kauniisti tuomari koiraa käsittelikään! Jutteli myös mukavia sekä minulle että koiralle siinä arvostelun edetessä. :)

Kehässä mua jännitti sen verran kovasti, etten kuullut arvostelusta juuri mitään, vaikka seisoinkin ihan lähellä tuomarin pöytää. Sen sentään kuulin, kun tuomari sanoi että koira saa ERI:n ja SA:n. Itku meinasi päästä kun tajusin, että sehän tarkoittaa valioitumista! Arvostelun päätteeksi tuomari vielä kysyi, josko hänen vaimonsa (joka istui tuomariteltassa myöskin, joskin turistina vaan) saisi tulla kokeilemaan Junon ihoa myös. Sanoin että käyhän se, joten sieltä tuli rouva Watsonkin Junoa silittelemään. Juno leijaili seitsemännessä taivaassa kun sai jakamattoman huomion. :) Molemmat ihastelivat kovasti ihon tuntua, ja sanoivat että niin usein tulee arvosteltua vain karvaisia koiria, että karvattomien koirien koskettaminen on aina kuin koskisi nakua ensimmäistä kertaa.

Arvostelukin oli aivan huikea! Ehkä parhain ikinä, mitä Juno on saanut.

"Good for size, correct in bone. Could move just a little wider in behind, enough drive. Head of correct proportion. Good stop. Correct well set ears when used. Good neck. Correct topline. Correct amount of tail. Excellent temperament. Well handled. Well presented."

Tuloksena ERI1, PU-1, SA, SERT, CACIB, VSP, FI MVA!

Jälleen kerran mun sydän sulaa kun Junon erinomaista luonnetta kehutaan. Se rakastaa niin äärettömästi ihmisiä, eikä siinä ole hitustakaan alkukantaisille roduille ominaista varautuneisuutta vieraita kohtaan. Lisäksi mieltä lämmittää nuo kaksi viimeistä kommenttia, että Juno esiintyy ja esitetään hyvin. Kovasti on saatu treenata nimenomaan tuota esiintymistä, kun Juno on vähän semmoinen että ottaa kierroksia niin kovin helposti, ja yleensä silloin liikkeet kärsii ja niistä onkin tullut sanomista. Kehitystä on selvästi tapahtunut, kun arvosteluissa ei enää ole ollut mainintaa kauhovista liikkeistä tai liikkeessä köyristyvästä selkälinjasta. :)

Nyt on Junon osalta tavoite saavutettu, ja seuraavaksi aletaankin katselemaan Nunnulle kastrointiaikaa. Harmi leikkauttaa niin upeaksi kasvanut poju, mutta eipä se pallejaan enää mihinkään tarvitse. Ja koska talossa on leikkaamaton narttu ja Juno on omasta mielestään maailman uljain testosteronihärkä, on kaikkien osapuolten kannalta mukavampaa, jos menoa saisi vähän tasaisemmaksi. Muita harrastuksia voidaan sentään jatkaa, ja näyttelyihinkin voidaan mennä vaikka mätsäreissä tai muissa epävirallisissa, jos mieli tekee.

Loppuun vielä vähän fiilistelykuvia mökiltä. Vaikka vesi oli jo tosi kylmää (kävin itsekin pulahtamassa), niin Juno siellä ui ja sukelsi käpyjen perässä ja välillä ihan muuten vaan, se kun todella tuntuu nauttivan vedestä, vaikka ei kovin usein ole uimaan päässytkään. Onnellinen lapsi. <3

Juno & Chara

Juno rakastaa <3

Valioitumislahjaksi äijäpanta!

Vesipeto

Vesipeto

Vesipeto

Forssa KR 28.6.2014

Viime viikonloppuna meillä oli kaveriporukalla taas eräänlaiseksi perinteeksi muodostunut yhdistetty näyttely- ja mökkireissu. Lähdettiin kahden kaverin (sekä Junon ja kahden muun koiran) kanssa matkaan jo perjantaina. Onneksi kaikilla oli perjantai vapaa, niin päästiin lähtemään ajoissa. Käytiin kaupassa ja saatiin majoittua mökille rauhassa, ettei tarvinnut lauantaina pitkän näyttelypäivän jälkeen tehdä kaikkea. Eipä me oikeastaan perjantaina muuta tehty kun mässättiin ja käytiin saunassa. Käytiin Junon kanssa heittämässä talviturkitkin järveen! Muutoin ei kauheasti ulkona viitsinyt olla, kun vettä tuli aika reippaasti.

© M. Rautio

Lauantaiaamuna saatiin nukkua aika pitkään, kun näyttelyssä piti olla viimeistään n. klo 11 ja mökiltä näyttelypaikalle oli noin puolen tunnin matka. Forssan näyttelyn näyttelyalue Mustialassa on ehkä kaunein koiranäyttelymiljöö missä olen ikinä ollut! Puisto on hurjan nätti suurine puineen ja vihreine ruohikkoineen. Tällä kertaa meitä lykästi säänkin suhteen, aurinko paistoi muttei ollut kuitenkaan liian kuuma, puut ja näyttelyteltta varjostivat mukavasti.

Tällä kertaa meillä oli tuomarina Juha Putkonen. Olipahan tarkka tyyppi ja kova pulisemaan! :D Heti alkuun tuomari halusi mitata Junon. Mittaustulokseksi ilmoitti "60 ja vähän yli, mutta tämä mittausmaasto on epäluotettava". Kyllähän minä tiedän että Juno on vähän turhan suuri, sen verran kotimittauksillakin olen saanut jonkinlaista suuntaa sen koosta. Tämä oli muistaakseni toinen kerta kun Juno on virallisessa kehässä mitattu. Kerran on taidettu mitata myös pentuluokassa. Toinen asia mikä tuomaria kovasti kiinnosti, oli Junon kulmahampaat. Ne kun ovat vähän kummallisessa asennossa, törröttävät enempi eteenpäin kuin alas päin, miten kulmahampaat yleensä ovat. Nakuillahan hammaspuutokset ja virheasennot ovat ihan sallittuja, kunhan purenta on oikea. Tuomari kovasti mietti millä termillä hän Junon kulmahampaita kutsuisi. Mainitsin, että rodun piirissä puhutaan syöksyhampaista. Tuomari ihmetteli, että onko joku tuomari joskus käyttänyt moista termiä. Totesin vaan etten tiedä, ei ole minulla tullut koskaan vastaan.

Kokonaisuudessaan tuomari tuntui pitävän Junosta kovasti, ja arvostelukin oli ihanan perusteellinen ja mielestäni todella hieno!

"Kookkaanpuoleinen, erinomaista tyyppiä oleva, mittasuhteiltaan oikea. Kokoon sopiva luusto. Hyvä pään profiili. Hyväasentoiset korvat. Hyvä kallo-osa. Sopivan täyteläinen kuono. Keskiruskeat silmät. Hyvä purenta. Kapea alaleuka. Hyvin kehittynyt rintakehä. Sopivasti eturintaa. Lämmin, hieman näppyläinen iho. Hieman painuneet ranteet. Käpälät voisivat olla tiiviimmät. Hyvä häntä. Liikkuu riittävällä askelpituudella. Edestä kääntää kyynärpäitä hieman ulospäin."

Kaikki huomiot ovat ihan täyttä asiaa, paitsi ehkä nuo hyväasentoiset korvat. :D Junollahan on toinen korva taitteella, mutta jotenkin jännästi se usein näyttelyssä skarppaa sen pystyyn. No, joka tapauksessa kaikki muut mainitut kohdat olen itsekin Junossa huomannut ja tiedän sen plussat ja miinukset, ja olen tyytyväinen että tuo arvostelu on täyttä asiaa, eikä mitään vähän sinne päin.

Tuloksena oli ERI1 SA PU3 VASERT. :) Junon seuraava näyttely on vielä vähän auki, mutta syksymmälle se taitaa mennä. Tervakosken näyttelyyn olisi tarkoitus tehdä samanlainen mökkireissu, ja sinne ajattelin taas Junon viedä.

© M. Rautio

© M. Rautio

Seuraava näyttely onkin sitten ensi lauantaina SSKY:n erikoisnäyttely Nastolassa, mikä on samalla Arielin debyytti virallisissa kehissä. Jännää!

Tervakoski KV 24.8.2013

Elokuussa oltiin taas kaveriporukalla mökillä ja samalla suoritettiin pieni näyttelyreissu Tervakoskelle. Viime vuonna tehtiin mökkireissu Forssan näyttelyn aikaan, mutta koska Forssan näyttelyä ei järjestetä joka vuosi, oli pakko valita mökkiviikonloppu jonkun toisen näyttelyn yhteyteen.

Tervakosken näyttelyssä tuomarina oli Leni Finne ja minä olin ilmoittanut näyttelyyn Junon. Juno sai EH:n (erittäin hyvä) ja arvostelu oli seuraavanlainen:

"Oikeat mittasuhteet, riittävä luusto. Oikealinjainen pää. Erinomaiset tummat silmät, valitettavan pehmeät korvat. Hieman kevyt alaleuka. Hyvä kaula & ylälinja. Oikean mallinen rintakehä. Etuasentoiset niukasti kulmautuneet eturaajat. Ok takakulmaukset. Hieman pehmeät ranteet. Hyväkuntoinen iho, liikkuu takaraajat rungon alla. Hieman ulkonevat kyynärpäät."

Leni kehui Junoa kovin ystävällismieliseksi kaveriksi, ja sitähän se onkin. Seuraavalle kehässäolijalle tuomari oli kuitenkin todennut, että Juno oli ollut liiankin avoin. :D Onhan se ihmisiä kohtaan epäxolomaisen rakastava, mutta mua se ei haittaa ollenkaan. Helpompaa on elämä koiran kanssa joka ei turhia epäile. :)

Nyt Juno jääkin sitten näyttelytauolle, en tiedä kuinka pitkäksi aikaa. Mätsäreissä sen kanssa meinaan kuitenkin käydä, ettei sen kehäkäytös pääse unohtumaan jos joskus vielä sen viralliseen näyttelyyn vien.

Vesta taas pääsee elämänsä toista kertaa viralliseen näyttelyyn, taas kerran SSKY:n erikoisnäyttelyyn parin viikon päästä. Viime vuonnakin oltiin siellä, silloin Vesta sai HYL:n (hylätty, koska turkki) Perunkarvattomien rotumääritelmää muutettiin elokuussa niin, että nyt karvalliset perulaiset ovat samalla viivalla nakujen kanssa, eli Vestakin on vihdoinkin kunnon perulainen! Paitsi että sen korvien pitäisi olla pystyt.. Mutta samapa tuo, aion sen kuitenkin mennä tuomarille näyttämään, koska pakkohan tuomareille on nyt esitellä mahdollisimman kattava kuva siitä millaisia nämä karvalliset voivat olla, näitä kun on monenlaisia ja ihan laidasta laitaan erilaisia korvia ja erilaisia turkkeja, väreistä puhumattakaan. Tulee menestystä tai ei, olen onnellinen perunkarvattomien puolesta. :) Meksikolaisilla saman muutoksen parissa jahkaillaan vielä, mutta eiköhän sekin jossain vaiheessa mene läpi.