SSKY erkkari 21.9.2013

Vesta oli tänään pitkästä aikaa näyttelyssä. Junon jätin kotiin, kun se on ollut niin monta kertaa mun kanssa reissussa että nyt oli Vestan vuoro. Herättiin aamulla hurjan aikaisin ja Vesta ei olis millään jaksanut nousta vaikka mä pakkasinkin kamoja. Kai se on tottunut että pääsee takaisin nukkumaan kun mä olen Junon kanssa lähtenyt, mutta nytpä se olikin Juno joka pääsi jatkamaan uniaan mukavasti. :D

Ensin köröteltiin bussilla Nurmijärvelle, mistä jatkettiin matkaa kaverin kanssa kohti Heinolaa. Siellä oli tänään SSKY:n (Suomen seurakoirayhdistys) erikoisnäyttely, eli kyseessä oli myös nakukoirien erikoisnäyttely.

Koska perunkarvattomien rotumääritelmä muuttui reilu kuukausi sitten niin, että nyt karvalliset on näyttelyitä ajatellen nakujen kanssa samalla viivalla, oli paikalle tullut nakujen lisäksi neljä karvallista "nakua", joista Vesta siis oli yksi. :) Vestan lisäksi isoja perulaisia oli Vestan täti, lisäksi oli yksi karvallinen keskikokoisissa ja yksi pienissä. Tällä kertaa yksikään karvallinen ei saanut hylättyä, kuten vuosi sitten Vesta ja tätinsä saivat. :)

Vesta meni kehään karvallisista ensimmäisenä. Jos nyt niin voi ajatella niin Vesta on Suomen ensimmäinen hyväksytyn laatumaininnan saanut karvallinen perulainen. :) Me ei olla Vestan kanssa oikein koskaan tuommosia koiranäyttelyjuttuja kauheasti harjoiteltu, lähinnä seisomista, mutta hienosti meni ravit ja hampaiden näytöt ja kaikki! Olin hurjan ylpeä siitä miten hyvin Vesta malttoi olla kehässä ja keskittyi upeasti, vaikka meidän kehävuorolla tulikin vettä jonkun verran ja maa oli ällön lätäkköinen!

Tuomari tykkäsi Vestasta ihan hirveästi, katseli pitkään, kommentoi ja jutteli näistä karvallisista muutenkin. Hän vaikutti aidosti kiinnostuneelta tästä karvallisesta muunnoksesta ja hyvä niin, tärkeintähän on nyt tuoda muunnosta tuomareiden tietoisuuteen, kun se kerta nyt sallittu muunnos on. Lopuksi tuomari tuli vielä perinpohjaisesti selittämään miksi hän antaa sen laatumaininnan minkä antaa, enkä ollut mitenkään odottanut mitään ihmeellistä, kunhan tulis edes jotain hylättyä parempaa. Tuomari selitti tykänneensä kovasti Vestan kauniista rakenteesta ja kauniista liikkeistä, pääkin on oikeanlainen ja on kaikin puolin terveen ja kauniin näköinen koira, mutta hänen makuunsa vaan liian pitkäkroppainen ja taittokorvatkin vähän laski arvosanaa. Sitten tuomari sanoi "että jos annan sille nyt sitten EH:n" (=erittäin hyvän). Meinasin alkaa itkeä, en ollut yhtään odottanut että Vesta voisi saada niinkin hyvän laatumaininnan! Minun rakas ennen niin virheellinen Vestulaiseni olikin nyt erittäin hyvä!

Tuomarinahan oli siis Tuula Savolainen, ja arvostelu kuului näin:

"Voisi olla mittasuhteiltaan aavistuksen lyhyempi. Oikealinjainen pää, tummat silmät. Korvat vaaka-asentoiset. Oikean muotoinen rintakehä. Hyvä tasapainoinen raajarakenne. Hieman lyhyt jyrkkä lantio. Alaskiinnittynyt häntä. Sivuliikkeessä hyvä pitkä askel. Hyvä raajaluusto. Takaliikkeet kapeat. Hyvä karvanlaatu. Hyvä raajaluusto. Rodun pitkäkarvainen muunnos."

Arvostelusta selvästi näkee että tuomari tykkäsi Vestan raajaluustosta, kun sitä on pitänyt oikein moneen kertaan kehua. Ja pitkiä karvojahan Vestalla ei ole, veikkaan että pitkäkarvaisen kohdalla pitäisi lukea ennemmin "karvallinen". :)

Minä kirmasin kehästä pois iloisempana kuin ikinä, taisin siinä vähän hypähdellä ja hurratakin. :D Aihetta kuitenkin oli! :)

Vesta viime vuoden erkkarissa © K. Jokimies

Tervakoski KV 24.8.2013

Elokuussa oltiin taas kaveriporukalla mökillä ja samalla suoritettiin pieni näyttelyreissu Tervakoskelle. Viime vuonna tehtiin mökkireissu Forssan näyttelyn aikaan, mutta koska Forssan näyttelyä ei järjestetä joka vuosi, oli pakko valita mökkiviikonloppu jonkun toisen näyttelyn yhteyteen.

Tervakosken näyttelyssä tuomarina oli Leni Finne ja minä olin ilmoittanut näyttelyyn Junon. Juno sai EH:n (erittäin hyvä) ja arvostelu oli seuraavanlainen:

"Oikeat mittasuhteet, riittävä luusto. Oikealinjainen pää. Erinomaiset tummat silmät, valitettavan pehmeät korvat. Hieman kevyt alaleuka. Hyvä kaula & ylälinja. Oikean mallinen rintakehä. Etuasentoiset niukasti kulmautuneet eturaajat. Ok takakulmaukset. Hieman pehmeät ranteet. Hyväkuntoinen iho, liikkuu takaraajat rungon alla. Hieman ulkonevat kyynärpäät."

Leni kehui Junoa kovin ystävällismieliseksi kaveriksi, ja sitähän se onkin. Seuraavalle kehässäolijalle tuomari oli kuitenkin todennut, että Juno oli ollut liiankin avoin. :D Onhan se ihmisiä kohtaan epäxolomaisen rakastava, mutta mua se ei haittaa ollenkaan. Helpompaa on elämä koiran kanssa joka ei turhia epäile. :)

Nyt Juno jääkin sitten näyttelytauolle, en tiedä kuinka pitkäksi aikaa. Mätsäreissä sen kanssa meinaan kuitenkin käydä, ettei sen kehäkäytös pääse unohtumaan jos joskus vielä sen viralliseen näyttelyyn vien.

Vesta taas pääsee elämänsä toista kertaa viralliseen näyttelyyn, taas kerran SSKY:n erikoisnäyttelyyn parin viikon päästä. Viime vuonnakin oltiin siellä, silloin Vesta sai HYL:n (hylätty, koska turkki) Perunkarvattomien rotumääritelmää muutettiin elokuussa niin, että nyt karvalliset perulaiset ovat samalla viivalla nakujen kanssa, eli Vestakin on vihdoinkin kunnon perulainen! Paitsi että sen korvien pitäisi olla pystyt.. Mutta samapa tuo, aion sen kuitenkin mennä tuomarille näyttämään, koska pakkohan tuomareille on nyt esitellä mahdollisimman kattava kuva siitä millaisia nämä karvalliset voivat olla, näitä kun on monenlaisia ja ihan laidasta laitaan erilaisia korvia ja erilaisia turkkeja, väreistä puhumattakaan. Tulee menestystä tai ei, olen onnellinen perunkarvattomien puolesta. :) Meksikolaisilla saman muutoksen parissa jahkaillaan vielä, mutta eiköhän sekin jossain vaiheessa mene läpi.

Hämeenlinna KR turistina & Tuusula KR 29.6.2013

Mulla oli taas pitkästä aikaa näyttelypitoinen viikonloppu. Lauantaina oli aivan liian aikainen aamuherätys, varsinkin siihen nähden etten saanut unta kun oli kuumaa ja kosteeta ja nukuin koko yönä ehkä 3-4 tuntia. Koko aamu menikin sitten aika perseelleen, mulla tuli kauhea kiire bussiin kun muistin bussin lähtöajan väärin ja jouduin sitten odottelemaan pysäkillä 10 minuuttia.. Kiireellisen lähdön takia unohdin vaihtovaatteet ja muutakin tavaraa kotiin, enkä olisi ehtinyt käymään enää uudestaan kotona sen 10 minuutin aikana, kun pysäkille on sen verran matkaa.

Noh, pääsin sitten Nurmijärvelle asti kaverin luokse, missä syötiin vähän aamupalaa ja lähdettiin sitten ajelemaan kohti Hämeenlinnaa. Heitettiin osoite navigaattoriin ja lähdettiin ajelemaan. Navigaattorilla ei vaan ollut hajuakaan että mihin me oltiin matkalla.. Näyttelypaikan sivuilla oleva osoite oli puutteellinen, eikä ajo-ohjeitakaan ollut. Ajettiin monta kertaa ihan vääriin paikkoihin, mutta loppujen lopuksi sitten löydettiin oikeaan osoitteeseen ja just ja just ehdittiin ihan ajoissakin paikalle.

Mulla ei ollut koiraa mukana Hämeenlinnassa, olin vaan turistina ja apukäsinä. Kisaamassa oli Junon veli Liam ja se oli ROP (rotunsa paras). Muita meksikonkarvattomia ei paikalla ollutkaan, eikä muitakaan nakuja. Kaksi keskikokoista perulaista oli ilmoitettu, mutta niitä ei näkynyt missään.

Näyttelypäivän päätteeksi käytiin ostamassa säkilliset koiranruokaa ja lähdettiin ajelemaan takaisin Nurmijärvelle, missä tapahtui pikainen ehostautuminen (ärsytti kun ne vaihtovaatteet unohtui) ja siitä jatkettiinkin matkaa Vihtiin, missä oli tarkoitus pitää kaverille yllätyssynttärit. Juhlakalu oli ehtinyt paikalle juuri ja juuri ennen meitä, harmi ettei päästy näkemään hänen ilmettä kun järjestettiin yllätysjuhlat! Hankimme porukalla kaverille lahjaksi hänen kauan kaipaamansa kasvihuoneen ja voi että miten onnellinen synttärisankari olikaan. :) Juhlat olivat oikein mukavat, tarjoilut hoidettiin nyyttärimeiningillä ja ruokaa oli PALJON!

Pääsin tapaamaan pitkästä aikaa myös hoitolaiseni Heklan. Voi että miten pieni muru olikaan kasvanut! Se sekosi ihan totaalisesti mut nähdessään. :D Käytiin myös tutustumassa kaverin puutarhaan ja voi että minkä aarteen siellä huomasin, jättipuskan raparperia!! Sain sieltä sitten muovikassillisen raparperinvarsia mukaani. :) Namsk! Lisäksi sain vielä pari säkillistä koiranruokaa ja muutaman pussin kissanruokaa palkaksi Heklan hoitamisesta. Niissä olikin hommaa kun raahasin kolme säkkiä koiranruokaa, kissanruuat ja raparperit kotiin. :D

Sunnuntaina oli vuorossa Tuusulan näyttely, mihin osallistuin Junon kanssa. En odottanut mitään ihmeellistä, mutta saatiin sentään ERI (erinomainen). Tuomarina oli ranskalainen Desserne Sylvie, joka arvosteli Junon näin:

"Strong boy, ear not well carried right side, correct head, bit heavy skull, correct mouth & neck & shoulder, very musculed, moves ok, needs more ring training"

© Isabella Fagerström

© Isabella Fagerström

Junon toinen korva ei millään malttanut nousta pystyyn vaikka miten houkuttelin. Tuomari ei kuitenkaan pitänyt sitä pahana asiana, sanoi vaan että korva voisi tosiaan olla parempi. SA (sertin arvoinen) jäi saamatta, koska Juno ei meinannut oikein keskittyä esiintymiseen. Ravissa se kärkkyi koko ajan kehän laidalla seisovia muita koiria, mutta ei sentään alkanut öykkäröimään. Junon sisko Anouk oli ROP ja toisen kaverin xolouros Fuego oli sitten VSP (vastakkaisen sukupuolen paras).

Loppupäivä menikin sitten odotellessa, kun mun kuskina ollut kaveri jäi koiransa kanssa ryhmäkehään. Meitä oli isohko porukka paikalla ja aika meni kyllä kuin siivillä. Aurinkokin paistoi täydeltä terältä ja oli lämmintä, melkein kuumaa! Onneksi oli aurinkorasvaa, onnistuin välttämään palamisen. :D