Lauantaina 3.5. herätyskello soi 5:30. Suuntana oli Tampere ja tällä kertaa mukaan lähti Vesta. Aamulla vielä mietin että onko tässä touhussa mitään järkeä, kun vien kehään koiran jolla on taittokorvat ja joka ei muutenkaan ulkoisesti vastaa ihan sitä mitä ihmisillä tulee mieleen kun mainitaan perunkarvatonkoira. Silti mun oli pakko päästä kehään edes jonkun koiran kanssa, koska en ole pitkään aikaan ollut näyttelyssä muuten kuin turistina, ja minä nyt ehdottomasti halusin kehään päästä, tulee mitä tulee.
Noh, voinpahan todeta että kannatti lähteä.
Nakujen vuoro oli heti ensimmäisenä kehän alettua. Ensin vuorossa oli yksi pieni perulainen, sitten yksi iso meksikolainen ja sitten vasta kaksi isoa perulaista, joista Vesta siis oli toinen. Toinen oli valioluokan uros, tuontikoira Ruotsista.
Uros meni kehän ensin ja se sai koko litanian palkintoja, eli ERI PU1 SA CACIB. Uroksen ollessa kehässä minä odottelin Vestan kanssa omaa vuoroamme kehän laidalla. Sitten kehäsihteeri kuulutti narttua valmistautumaan vuoroonsa, ja vastasin huuteluun että "täällä ollaan!" Kehäsihteeri huikkasi takaisin, että käypäs hakemassa koira niin saadaan arvostelut etenemään sujuvasti. Vastasin, että koira on tässä mulla jo. Kehäsihteerin ilme oli näkemisen arvoinen, ja kävi hän siinä vielä varmistamassa että ihanko oikeasti minun koirani on perunkarvatonkoira. (Juuei, muuten vaan sekarotuisen kanssa tulin kokeilemaan onneani!) ;P
Niimpä me Vestan kanssa liihoteltiin kehään. Tuomarinkin ihmetys oli selvästi nähtävissä, kun kehään tepastelikin täysin karvainen koira nakun sijaan. Arvostelu alkoi normaalisti, juoksin Vestan kanssa edestakaisin ja kehän ympäri ja laitoin koiran seisomaan. Tuomari luetteli arvostelua, mistä minä kuulin vain satunnaisia pätkiä. Hyvältä kuulosti silti! Sitten tuli laatuarvostelun aika. Tuomari ja kehäsihteerit supattelivat Vestan karvoista ja miettivät, voiko sille antaa jonkun hyväksytyn laatuarvostelun, tai pitääkö kenties antaa hylätty. Sitten kehäsihteeri nousi tuolistaan ja tuli sanomaan, että nyt tässä vähän kestää kun heillä ei ole rotumääritelmää (vaikka yleensä kehäsihteereillä sellainen pitäisi olla) ja tuomari haluaa nyt perinpohjaisesti selvittää että onko se karvallisuus sallittua, ja samalla hän pyysi meitä sivummalle odottelemaan, ettei tarvitse turhaan patsastella ja kyllästyttää koiraa sillä aikaa kun he selvittelevät rotumääritelmäasiaa.
Siinä me sitten Vestan kanssa hengailtiin keskellä kehää kaikkien ihmisten pällisteltävänä. :D Kehäsihteerit soittelivat hullun lailla näyttelytoimistoon, kunnes toinen kehis keksi, että tässä odotellessa voisi ottaa seuraavan rodun tähän väliin ja jatkaa sitten perulaisista. Tuomari totesi idean olevan ihan hyvä, ja tuli siihen mun luokse selittämään tilanteen. Tuomari selitti hauskan aksentin sävyttämällä englannilla, että hän haluaa saada rotumääritelmän nähtäväkseen, koska ei halua tehdä minua ja Vestaa kohtaan väärin jos tietämättömyyttään antaa meille hylätyn, mutta toisaalta hän myös haluaa varmistaa että onhan karvallisuus oikeasti OK, koska tilanne oli hänelle täysin uusi. Sanoin ymmärtäväni tilanteen oikein hyvin ja siirryin Vestan kanssa kehän laidalle odottelemaan, että perulaisten jälkeen olevat dogo argentinot saatiin arvosteltua.
Dogojen arvostelun aikana oli perulaisten rotumääritelmä vihdoinkin saatu paikalle, joten tuomari sitä silmäili hetken ja sitten meidät kutsuttiin takaisin kehään. Aloitimme homman alusta niin, että juoksimme Vestan kanssa uudestaan edestakaisin ja kehän ympäri, ja taas seisomaan. Sen jälkeen kaikki tapahtuikin hurjan nopeasti, tuomari pomppasi pystyyn, marssi kättelemään ja kehäsihteeri kuulutti Vestan tulokset,
ERI, SA, PN1, SERT ja CACIB.
Noh, minähän en siinä jännityksessäni ja liikutuksessani pysynyt enää kasassa ollenkaan vaan aloin itkeä. :D Ulisin siinä keskellä kehää ja taisin kyynelehtiä vielä siinäkin kun rotunsa parasta valittiin. Vesta oli
VSP ja tuomari tuli kättelemään ja onnittelemaan minua, sanoi että tämä oli ensimmäinen kerta hänelle kun karvallisen kehässä näkee ja että Vesta on hyvin kaunis koira. Siitä kirmasin sitten kehästä pois ja koska minä pillitin niin Mirkakin alkoi itkeä, ja Vestahan sai ihan hirveän kohtauksen kun raukka pelästyi että meillä on joku hätä. <3
Arvostelu oli seuraavanlainen:
Tuomari oli Carlos Saevich, Argentiina:
"Excellent type, excellent head & topline, excellent hindquarters, well-set tail, excellent temperament."
Lyhyt ja ytimekäs, mutta pelkkää hunajaa! <3 Koska kyseessä oli ensimmäinen kerta kun Vesta sai jotain palkintoja, halusin ehdottomasti ottaa ne pokaaleina, vaikka vaihtoehtoina oli myös lahjakortit, puruluita tai pehmoleluja. Onneksi pokaalit oli nättejä, niin kelpasi ottaakin semmoiset. :)
Kyllä mä ajattelin että voisi yrittää saada tuosta Vestasta ihan valionkin. Vielä en vaan ole miettinyt mihin sen ilmoittaisin, mutta onhan tässä aikaa!
 |
| © Julia Hyttinen |
 |
| © Mirka Rautio |
Seuraavaksi olisikin sitten vuorossa tämän viikon sunnuntaina äitienpäivänäyttely, Royal Canin Show Tuomarinkartanossa. Olen ilmoittanut Junon sinne. Se ei ole ollut näyttelyssä sitten viime elokuun, joten hiukan jännittää että miten sen kanssa käy, osaako se enää käyttäytyä ollenkaan.. Treenattu ollaan kyllä, ja onneksi Ariel lopetti juoksutkin jo jokin aika sitten, ettei Juno enää ole niistä höyrypäissään. :D
