Jossain ihmeellisessä mielenhairahduksessa ilmoitettiin Mirkan kanssa kaksi urosta Kouvola + Heinola viikonloppuun. Minä ilmoitin Junon, jolta puuttui kaksi sertiä ja Mirka ilmoitti Junon veljen Liamin, joka on jo valio.
No joo. Eipä nuo koirat mitään ongelmia aiheuttaneet. Toisaalta hyvä että varauduttiin kaiken maailman kuonokopilla ja muilla apuvälineillä (jotka kuonopantaa lukuunottamatta osoittautuivat tarpeettomiksi tälle reissulle), koska jos niitä ei olisi ollut niin taatusti olisi tullut tarvetta. :D Kokemuksista viisastuneena nääs, joten tällä kertaa osattiin olla kaukaa viisaita.
Lauantaiaamuna siis suunnattiin Mirkan, Annun ja koirien kanssa Kouvolaan. Oltiin katsottu netistä reittikartasta, että Kouvolaan ajaa max kaksi tuntia. Lähdettiin yhdeksän maissa ajelemaan Nurmijärveltä. Oltiin perillä juuri ja juuri kahdentoista aikaan.. Jotain sille kahdelle tunnille tapahtui, kun yhtäkkiä matkaan olikin kulunut kolme tuntia. :D Upsis. Oltiin kuitenkin siinä mielessä tosi hyvissä ajoin paikalla, että tuomari arvosteli ihan muita koiria vielä klo 14 jälkeenkin ja me päästiin kehään vasta joskus pikkuisen ennen kolmea.
Junolla oli lauantaina selvästi vouhotuspäivä, sillä oli mielettömät varastot energiaa ja testosteronia. Kehässä liikkeistä ei tullut oikeastaan yhtään mitään, joka suunnasta Juno olisi halunnut maistella kehän laidalla seisoskelevia koiria. Seisomiset sentään sujuivat loistavasti, mutta koska tuomari leperteli Nunnulle kovasti, Juno tuli hirmu onnelliseksi ja onnellisena sitä alkaa muikuttaa, mikä meinaa sitä että korvat menee nätisti linttaan ja Nunnu yrittää näyttää niin pieneltä ja viattomalta että kaikki vaan häntä voisivat kilpaa rakastaa ja palluutella. <3
Tuomari Milosava Matejevic Devic Serbiasta päätyi Junon (ja hyvin monen muunkin koiran) kohdalla tämmöiseen arvosteluun:
"Strong male. Strong head, correct pigmentation, correct bodyproportion, correct bite. Ears should be more firm. Correct depth og chest. Correct tail."
Juno sai ERI:n ilman SA:ta, koska korvat. Aiheesta tuli huomautus siis, ainakin toisen korvan kohdalla. Toinen korvahan Junolla on pysty. Ja tosiaan mitä nyt muiden koirien arvosteluita luin/kuulin niin melkoista copypastea ne oli kaikki. :D Tuomari oli joka tapauksessa ihan mukava täti. Tiukka mutta mukava.
Näyttelyn jälkeen käännettiin auton nokka kohti Hollolaa, mistä oltiin varattu Messilän leirintäalueelta leirintämökki, ettei tarvinnut näyttelyiden välissä ajaa takaisin kotiin ja lähteä heti seuraavana päivänä ajelemaan pitkää matkaa uudelleen. Leirintämökki oli mukavan edullinen vaihtoehto, ja olihan mökissä kuvauksen mukaan myös jääkaappi! Ajateltiin että mökki olisi semmoinen perusmökki, missä olisi joku keittosyvennys, jos kerta jääkaappikin on.
No ei ollut.
Mökki oli pienempi kuin mitä kukaan meistä osasi kuvitellakaan! Ulkoa päin katsottuna mietittiin, että miten päin tuonne mahtuu kaksi kerrossänkyä (nekin kun oli kuvauksessa mainittu). Ajateltiin, että ne on varmaan tolla pitkällä seinällä lyhyet päät vastakkain, koska eihän kukaan mahdu makoilemaan tuon lyhyen päädyn pituiseen tilaan.. Noh, niissä lyhyissä päädyissähän ne sängyt oli. Näyttää äärettömän kapealta, mutta kyllä siihen sänky mahtui. En tosin usko sängyn olleen normaalipituinen, onko se nyt 2 m yleensä se pituus, koska mulla meni aina joko pää tai jalat laidan yli ja mulla on pituutta 172 cm. Länttäsin mieluummin jalat seinää vasten, koska mökissä oli hämähäkki, ja jos niitä olisi ollut lisää, en olisi halunnut että ne kiipeilisi seinältä mun päähän. :D
Ihan mukava leirintäalue oli tuo Messilä kuitenkin! Kyllä siellä mökissä sen yhden yön nukkui, koirillekin mahtui häkit juuri sopivasti jääkaapin molemmin puolin. Ainiin, se jääkaappi. Ei ollut ihan semmoista perinteisintä mallia.
Siinä ihan leirintäalueen yhteydessä oli ihan kivan kokoinen hiekkaranta ja pieni venesatama. Käytiin siellä ihmettelemässä saunalauttaa (siis järvellä huristeli semmoinen moottoroitu kelluva saunamökki). Semmoinen olisi kiva joskus vuokrata. Näytti hauskalta nimittäin. :P
 |
| Tästä tulee mieleen Kaukametsän pakolaiset :P |
Sunnuntaiaamuna saatiin nukkua ihanan pitkään. Herätyskello oli soimassa vasta varttia yli yhdeksän, kun Heinolan näyttelypaikalla piti olla viimeistään klo 12. Heräsin ensimmäisen kerran seitsemältä, kun Liam alkoi nyyhkimään häkissään. Sain kuitenkin jatkettua unia vielä pari tuntia, ja voi miten ihanaa nukkuminen olikaan!
Heinolan näyttelyssä olen ollut viimeksi 2 vuotta sitten. Silloin siellä oli paljon amppareita, ja niin muuten oli nytkin. Onneksi yksikään ei pistänyt, vaikka ne ympärillä pörräsikin aina jos hetkeksikin meni teltan ulkopuolelle seisomaan.. Paitsi sitten kun satoi vettä. :P Meidän kehän aikana ei satanut, sade loppui sopivasti juuri ennen sitä, ja jatkui välittömästi sen jälkeen.
Juno oli sunnuntain näyttelyssä huomattavasti rennompi kuin lauantaina, ehkä väsymyksestäkin johtuen. Se ei jaksanut kyylätä niin kovasti muiden koirien perään ja kehässä se katsoi valtaosan ajasta minua, eikä ympärillä vilistäviä koiria. Tuomarina oli Hannu Talvi, rempseän oloinen, mukavia höpöttelevä vanhempi mieshenkilö.
"Voimakas, hyvä sukupuolileima, oikeat pään mittasuhteet, jalo pitkä kaula, hyvä selkälinja, sopivan täyteläinen runko. Eturintaa voisi olla enemmän. Riittävästi kulmautuneet raajat. Hyvä nahka, rauhallinen luonne, normiliike."
Arvostelun jälkeen tuomari tuli mun luokse kysymään, että mitäs hänen pitäisi Junolle antaa. Sanoin, että sertin kiitos, muuta ei tarvita. Tuomari siinä katteli hetken, tuijotti silmiin oikein tarkkaan ja minähän tuijotin takaisin, sitten hän totesi kovaan ääneen, että "No okei, koira saa ERI:n ja SA:n!"
Juno seisoi kuulemma upeasti ja ryhdikkäästi, jopa sen hieman löysät ranteet olivat olleet suoremmat kuin yleensä. Korvatkin tosiaan olivat ihan huippupystyt. Liikkeetkin sujuivat rauhallisesti ryntäilemättä, ja katsojan silmään touhu oli kuulemma näyttänyt varsin mallikkaalta. :) Yleensä Junon kanssa kehäänmeno on sellaista säätämistä, kun joko se pällistelee niitä muita koiria, tai sitten se ei muuten vaan malta esiintyä kun kaikki muu olis niin kivaa!
Myös Liam sai ERI:n ja SA:n, joten sitten mentiin molemmat parhaan uroksen ja samalla rotunsa parhaan valintaan. Tuomari ei meitä siinä enää edes juoksuttanut, vaan marssi suoraan minun ja Junon luokse ja totesi, että Juno on tällä kertaa ykkönen, koska "sillä on enemmän miehen mallia" (= huomattavasti kookkaampi vähän joka suuntaan). Niimpä Juno täräytti sekä sen kaivatun sertin, että PU-1 tuloksen ja oli siis myös ROP! Harmi ettei Juno valioitunut vielä samaan syssyyn, mutta toisaalta ei liikaa makeaa mahan täydeltä. ;) Yllärinä tuli tuo PU-1 sekä mulle että Mirkalle, kun ainakaan meidän roduissa ei usein sitä näe, että tuomari sijoittaisi avoimen luokan koiran valion edelle.
Kun menin meidän arvostelulappuja noutamaan, tuomari selitti kehäsihteereille, että voittaja oli katsonut häntä niin kauniisti silmiin, että hän oikein suli! Kun kehäsihteereistä toinen kysyi, että tarkoittiko tuomari koiraa vai esittäjää, totesi tuomari hetken hiljaisuuden jälkeen, että "molemmat". Meillä on Nunnun kanssa selvästi pätevät koiranpentukatseet. :D
 |
| Heinola 24.8. |
Kerta kaikkiaan hieno reissu, ja seurakin oli mitä parhainta. Kiitokset Mirkalle ja Annulle!
 |
| Kotimatkalla pojat oli aika hiljaisia |
Ensi viikonloppuna olisi Junon kanssa vielä Tervakoski KV. Sinne lähtee seuraksi Junon lempparikaveri, Chara. Toivon oikein oikein kovasti, että Juno saisi sieltä sen viimeisen puuttuvan sertin, koska en ole Junolle enää tälle vuodelle näyttelyitä suunnitellut. Vähän olisi nimittäin toiveena, että voisin viedä sen kastroitavaksi ennen Arielin seuraavia juoksuja, joiden pitäisi tulla joskus loka-marraskuussa. Jos se juoksuväli olisi siis sen n. 6 kk. Toisaalta Arsulla on ollut vasta yhdet juoksut, joten rytmi ei välttämättä ole vielä niin säännöllinen.
Jännä nähdä miten meidän käy. :)
