Mätsärimenestystä, jee!

Olin eilen Vestan kanssa Petikossa Uudenmaan koiraharrastajien järjestämässä Match showssa. Mätsäri oli järjestetty hevostallin maneesissa ja siellä oli aika viileää. (Onneksi en ottanut Junoa mukaan!) Vestan mantteli oli unohtunut kotiin, mutta ei se onneksi palellut kun oltiin kuitenkin tuulelta suojassa. Ja oli siellä sen verran tilaa että sai koiraa liikutettua, ettei tarvinnut paikoillaan pönöttää koko aikaa.

Vesta kilpaili isojen aikuisten (rotukoirien) luokassa numerolla 10. Vestan parina oli kultainennoutaja. Vesta sai sinisen nauhan. Lopuksi kaikki saman luokan sinisen nauhan saaneet palasivat kehään. Yleensä tuomarit eivät kauheasti arvosta heille itselleen tuntemattomia rotuja, ja varsinkaan jos on kyseessä rotukoira joka ei näytä rotukoiralta ollenkaan. :D Ilokseni tuomari kuitenkin tuli palkintokassin kanssa meidän luo ja Vesta sijoittui neljänneksi! Jee! Vestan eka mätsärisijoitus ikinä. :) Olin aivan riemuissani ja Vestakin siinä innostui hyppelemään. Minun rakas hassu. <3

Vesta kotona palkintopystin kanssa

Paikalla oli myös kaveripariskunta englanninvinttikoirapentunsa kanssa. Laki sijoittui punaisen nauhan saaneiden isojen pentujen ykköseksi ja oli lopuksi BIS3. :) Jee! Vähän siinä meinasi tulla kylmä loppukehiä odotellessa, varsinkin hallin tyhjentyessä kun varsinaiset arvostelukehät oli ohi ja pudonneet koirakot lähtivät kotiin. Onneksi mulla oli lämpimät kengät ja hanskat. Kun sormet ja varpaat ei palele niin kylmää kestää paremmin!

Kaverini toi mulle mätsäriin lasikorun, minkä hän on itse tehnyt. Facebookissa oli kuvia hänen tekemistään koruista ja tämä yksi oli niin ihana että mun oli pakko saada se! :P Samalla tilasin toisen korun mihin tulee Vestan ja Junon kuva. :) En malta odottaa että näen millainen siitä korusta tulee!

Pon & Zi-koru

Näyttelyvuoden huipennus, Voittaja-näyttelyt 8.-9.12.2012

Niin on tämä vuosi taputeltu pakettiin näyttelyiden osalta. Nyt viikonloppuna oli kaksi suurta näyttelyä, joita yleensä kutsutaan ihan vaan yleisnimellä "messari", koska näyttelyt järjestetään perinteisesti Helsingin messukeskuksessa. Eilen lauantaina oli Helsingin Voittaja -12 ja tänään Voittaja -12 näyttelyt. Messarin näyttelyt on monille näyttelyihmisille vuoden kohokohta, ja osanottajia tulee sankoin joukoin yleensä myös ulkomailta. Tänä vuonna näyttelyissä oli yhteensä n. 16 000 koiraa. Juno oli mukana Voittaja-näyttelyssä  ja se kilpaili (viimeistä kertaa) juniorluokassa.

Tuomarina meillä oli Kirsi Honkanen. Alunperin piti olla romanialainen tuomari, mutta suuren koiramäärän vuoksi tuomarivaihdoksia jouduttiin tekemään ja meksikolaisille vaihtui suomalainen tuomari. Olisi ollut kivaa viedä Juno ulkomaalaiselle tuomarille, kun ollaan noilla suomalaisilla aika paljon käyty. En silti perunut Junon osallistumista vaikka sen olisi tuomarimuutoksen takia voinutkin tehdä, kun ei olla aiemmin tällä Honkasella oltu arvosteltavana. Tuomari sanoi Junosta seuraavaa:

"Kookas, vahvarakenteinen uros. Vahva uroksen pää. Huomattavan paljon hampaita karvattomalla koiralla. Vahva kuono-osa. Kaunis kaula. Ylälinja saa vielä kehittyä. Hyvä häntä. Tilava rintakehä. Hyvä raajaluuston vahvuus, kauttaaltaan riittävästi kulmautunut. Liikkuu hyvällä askelpituudella, mutta korkein etuaskelin. Paikoitellen hieman punoittava iho. Ystävällinen käytös."

Lopputuloksena laatuarvostelu EH (erittäin hyvä) ja Juno sijoittui luokassaan toiseksi. Olen hirmu ylpeä pojasta! Keskittyminen sillä meinasi olla vähän vaikeaa, kun se rakastui kovin erääseen keskikokoiseen juniornarttuun Dzhumaan, joka oli meidän matkassa näytelmöimässä. Kehässä ollessaan Juno haki kovasti katseellaan uutta "rakastaan" ja eihän sille namit maistuneet ollenkaan. Morsmaikun perään haikailun tuoksinnassa nylonpanta hiersi Junon kaulan ihan punaiseksi. Olihan se vähän hurjan näköinen, vaaleasta koirasta kun näkyykin nuo punaiset jäljet tosi selkeästi.. Selvittiin kuitennii esiintymisestä kunnialla. :)

Yksi hieno tapahtuma tänä viikonloppuna oli Junon karvallisen veljen hieno tulos tältä päivältä. Karvalliset xolot on Meksikossa jo hyväksytty osaksi rotua, mutta uusi rotumääritelmä on vielä käsiteltävänä FCI:ssä, joten se ei ole vielä virallisesti hyväksytty Suomessa. Eli periaatteessa karvallisuus on hylkäävä virhe vielä toistaiseksi. Bailey (tämä karvallinen veli siis) saikin eilen näyttelyssä HYL:n juurikin karvapeitteen vuoksi. Tänään meinasi koko porukalta pudota leuat lattiaan kun harmaan lapun sijaan kehäsihteeri näyttikin keltaista lappua!! Keltainen on H, eli hyvä, eli kolmanneksi paras laatuarvostelu! Tuomarin sanoja lainatakseni, koira oli kaikin puolin niin erinomainen ettei kehdannut antaa sille hylsyä pelkästään karvapeitteen vuoksi. Hienoa Kirsi Honkanen! :) Tällaisia tuomareita lisää, jotka ovat rodusta ajan tasalla!

Kokolailla olen hyvin tyytyväinen tämän vuoden saldoon. Sertejä ei saatu, mutta Juno on saanut pelkkiä ERI ja EH -laatuarvosteluita. :) Ja olihan se ekassa pentunäyttelyssään VSP-pentu! :) Täysin palkinnoitta ei tänä vuonna kuitenkaan jääty. Junoa muistettiin rotua harrastavan yhdistyksemme (nyt jo lopetetun sellaisen), Pemekan, pikkujouluissa Vuoden Aktiivikoiran ja Vuoden Symppiksen palkinnoilla. Aktiivikoirapalkinto tuli siitä hyvästä, että olen osallistunut Junon kanssa monenlaiseen toimintaan ja osoittanut että rodusta on tekijäksi kaikenlaiseen touhuun. Vuoden Symppis-palkinto jaettiin ensimmäistä kertaa ikinä. Mulla meinasi mennä roska silmään kun tajusin että minun pientä vaaleanpunaista possua on muistettu palkinnolla, kun se on niin hieno poika. <3

Pemeka on nyt kuollut ja kuopattu, mutta jatkossa koitamme saada eloa viralliseen rotuyhdistykseemme Sukaroon. :)

Paljon onnea Vesta!

Ensimmäinen ikioma koirani, Vesta, täytti tänään 5 vuotta. Niin nopeasti on aika mennyt, että välillä ihan hirvittää. Muistan edelleenkin ensimmäisen vierailun Vestan kasvattajan luokse. Ja sen, miten kasvattaja sanoi että vielä voin vaihtaa pentua (muut karvalliset narttupennut oli alustavasti varattu paitsi Vesta, mutta kahden muun nartun varaukset olikin ilmeisesti peruttu). Pentuja siinä tutkaillessani ja tarkkaillessani tulin siihen tulokseen etten muuta päätöstäni. Ja hyvä niin. Sain maailman ihanimman koiran. <3 Paljon onnea rakas!

Wanhan Wuoren Cõõuc Kualcc (WW Ruskan Väri)
saamelaishenkisessä kuvassa ennen luovutusikää

Ensimmäinen kuva Vestasta kotona

Juno ja Vesta synttärikesteillä.
Tarjolla maksalaatikko-raejuusto-rouhetikku-kakkua

Virallinen synttärikuva

Kyllä Junoa nyt koetellaan

Ilmat kylmenee ja itse kullakin iho kuivuu. Mulla menee kädet, naama ja kantapäät talvisin ihan korpuksi ja sitten pitää rasvata ja kärsiä kirvelystä koko talven.. Junollakin alkaa korvankärjet taas kuivua ja rasvaamisesta huolimatta toisen korvan kärki aukesi. Ravistaessa korvat läpsyy niin voimakkaasti päätä vasten, että haavaa on vaikea saada umpeen kun se kerran aukeaa. Nyt on vaan ahkerasti rasvailtu ja toivotaan että haava ehtii umpeutua ennen kunnon pakkasia. Korvastakin kuitenkin tulee sitä verta vaikka vekki olisi pienikin. Ja sitä verta myös lentää joka paikkaan kun ravistuksetkin on sen verran voimakkaita..

Ostin Junolle Turun näyttelystä Hurtan fleecehaalarin. Haalari on tosi hyvä, mutta tänään lenkin jälkeen huomasin, että yksi sauma on hangannut Junon kintereen ihon rikki. Tutkailin haalaria lähemmin ja totesin että toisen takajalan lahkeen sauma on tosi kova yhdestä kohtaa, kun muissa lahkeissa saumat on pehmeät ja "litteät". Tässä yhdessä lahkeessa sauma on kova ja vähän kohollaan, ja se on hangannut Junon jalkaa.  :/ Nyt pidetään sitten manttelia sen aikaa että iho paranee, onneksi vielä ei ole kauhean kylmä! Pitää varmaan ommella sauman päälle joku fleecesuikale, mikä ehkäisisi hiertymiä jatkossa.

Saatiin tänään terveisiä Ruotsista. Emma (ruotsalainen xolokasvattaja) oli alkusyksystä Suomessa käymässä ja hän suositteli Junolle kokokuristavaa näyttelypantaa. Suomesta emme oikeanlaista pantaa löytäneet, joten Emma lupasi etsiä minulle Ruotsista sellaisen ja postittaa sen tänne. Tänään se hihna sitten tuli. :) Nyt pitäisi vaan sitten treenata, kun joulukuussa on näyttely. Toivon mahdollisimman vähäsateisia päiviä, että voidaan treenata ulkona. Sisällä ei ole tilaa juosta. :S

Vuoden viimeisiä näyttelyitä, Turku KV 20.10.2012

Oltiin tänään Junon kanssa Turussa. Matkaan lähdettiin Junon kasvattajan ja nuoren Meksikontuontinartun Charan kanssa. Hirmu kiva reissu oli, joskin aika raskas myös! Herätys ei ollut kovin aikainen, koska meidän kehä oli merkitty alkavaksi klo 12:45 ja kehässä oli hiukan päältä 20 shibaa ennen meidän vuoroa. Meidän piti siis olla paikalla viimeistään kahdeltatoista. Vähän myöhästyttiin kun lähtö venähti, mutta se ei haitannut ollenkaan. Vähän kyllä harmitti kun jäi näkemättä yksi Turun kaveri (oltiin koirapuistotuttuja kun asuin Turussa muutama vuosi sitten), se joutui lähtemään aikaisemmin näyttelystä pois kun sillä oli muuta menoa.

Tuomarina oli Christian Jouanchicot Ranskasta, joka tuomaroi myös Mastery-näyttelyssä Helsingissä syyskuun alussa. Taas kerran hän tykkäsi Junosta sen verran, että saatiin ERI. SA jäi saamatta, koska Juno oli tuomarin makuun liian iso. Arvostelu oli kyllä taas vaihteeksi oikein hyvä, kyllä olen tyytyväinen. :)

Correct bite. On the big size. Correct topline. Correct head with exc. proportions & lines. Very good ears. Very good front. Feet could be better. Correct chest for the age, but needs to develop more. Correct hind quarters. Correct tailset. Very good mover, but needs more drive. Keeps hunchy topline in the movement.

Tällä kertaa liikkeet oli hyvät! Jes! Vielä kun saisi Junon ravaamaan "täysillä tehoilla" ja selkä suorassa niin avot. :) Treeniä treeniä! Tämän näyttelyn jälkeen on vuorossa enää vaan Voittajanäyttely joulukuussa. Sen jälkeen ajattelin pitää taukoa ainakin talven yli.

Mä taas vaihteeksi vähän niinkuin vannoin etten ostaisi näyttelystä mitään. Joo en ostanut. Mitä nyt iPhonen suojakuori, kaksi monitoimitalutinta, purutikkupaketti ja fleecehaalari löytyi kassista kun kotiin tulin.. iPhonen suojakuori mulla olis kyllä ollut hankintalistalla muutenkin, kun vanha meni rikki, eikä se muutenkaan pysynyt paikoillaan yhtään, kun oli semmonen löysä kuminen lötkökuori. Tänään ostamani on hieno kirkkaanvihreä tassukuvioinen kuori, joka on kovempaa muovia ja se ei irtoa vahingossa, eikä kauhean helposti tahallaankaan. :) Ilman kuorta puhelin oli mun kuiville käpälille liian liukas. Nyt se ei putoile. Hurtalla oli näyttelyssä myyntipiste, missä vanhanmalliset fleecehaalarit maksoi vaan 5€. Ostin Junolle sellaisen, kun sillä on yksi mikä on liian iso. Nyt on sopivan kokoinen haalari talveksi! Samasta kojusta ostin myös purutikkupaketin kun halvalla lähti, 2€ sata tikkua. Monitoimitaluttimet on myös olleet hankintalistalla jo pitkään, nyt sain nekin hommattua kun kerrankin oli rahaa. Hollolan nahkapajan kojusta löytyi. :) Jeejee!

Huomenna menen katsomaan yhtä asuntoa. Löysin etuovesta ilmoituksen tosi kivasta rivarikaksiosta Nurmijärvellä. Pitäähän se käydä katsastamassa. :) Voi että miten mä odotankaan, että pääsen muuttamaan pois.. Suunnitelmissa se on ollut jo varmaan vuoden, kun en viihdy kaupungissa. Haluan vähän omaa rauhaa ja mahdollisuuden päästä pois ihmisten ilmoilta, mutta silti haluan asua kohtuullisen bussi/automatkan päässä pk-seudulta.

Juno 1v!

Niin siinä kävi, että pieni vatipäinen kultapoikani täytti perjantaina vuoden. :) Hyvää syntymäpäivää Nunnu! Paljon on vuodessa koettu, ja vielä on paljon koettavaa ja opittavaa edessä.

Muistan ensitapaamiseni Junon kanssa. Olin alunperin kovasti sitä mieltä, että haluan narttupennun. Olin viime syksynä viikon kasvattajan luona hoitamassa 5-6 viikkoisia pennuja. Rankkaa oli, mutta sen viikon aikana rakastuin maskinaamaiseen possunväriseen poikapentuun.. Sain myöhemmin itse valita pentuni, ja siihen Mutanaamaksi (maskin takia) kutsuttuun pennunpalleroon sitten päädyinkin. Ei ole kaduttanut. Juno on niin "mun oloinen" koira, sopii meidän perheeseen kuin nenä päähän. :) Olet rakas, Nunnuka-mies! <3

Perjantaina meille tuli myös vieraita, kun Myrsky saapui meille taas lainaan määrittelemättömäksi ajaksi. Lisäksi eräs kaverini piipahti autonostomatkallaan meillä. Oli kiva nähdä sitäkin, kun muuten nähdään niin harvoin kun välimatkaa on enemmän kuin tarpeeksi, kaveri nimittäin asuu Joensuussa. Se toi Junolle lahjaksi kongin, missä on tuommosia kangassuikalejuttuja lelulla leikkimistä helpottamaan. Vesta tykästyi leluun kovasti ja pölli sen. Lopputulemana kangassuikale oli purtu poikki. Hienoa.

Junon lahja Vestan kovissa otteissa

Myrsky

Lauantaipäivä meni aika horroksessa. Nukuin aika pitkään, sitten kun olin päässyt sängystä ylös joskus puolen päivän aikaan, lenkitin koirat hyvinkin laiskahkon raahustuslenkin, minkä jälkeen kävin tämän joensuulaiskaverini kanssa Amarillossa syömässä. Oli namia minute steakia (kuten aina)! Illalla oli onneksi jo freesimpi olo, kun kuuden aikaan oli tarkoitus mennä toisen kaverin synttäreille Korsoon. Oli muuten aika eksoottinen paikka se Korso.. Bileet oli aika jees, tosin jatkoille ei lähdetty. En varmaan olis jaksanutkaan, kotiin päästyä käytin vaan koirat pikaisesti ulkona ja menin suoraan nukkumaan. Hyvin tuli uni. :)

Sunnuntaina meillä oli pentujen synttäritreffit. Tavattiin tuossa lähellä Jokiuoman puistossa ja käytiin ihastelemassa Kaivokselan rautamalmikaivoksia ja otettiin kuvia pennuista. Jokainen sai Baileyn (karvallinen uros) omistajalta rannekorut, missä on värin mukaan puuhelmet jokaiselle pennulle. Junon helmi on semmoinen possunpinkki. :)

Pentutreffien jälkeen lähdin vielä kaikkien koirien kanssa lenkille, minkä jälkeen oli vuorossa vierailu Junon kasvattajan luona. Meillä oli Foreverin tuote-esittelyilta. Tuote-esittelyn päätteeksi päästiin maistamaan aloe vera-mehua ja sitten tehtiin ostoksia. Itse ostin kahta erilaista suihketta, toisen lähinnä koirille ja toisen itselleni. Tosin sillä ei ole väliä vaikka käyttäisin itsekin esim. koirien suihketta, kun samaa tavaraa ne on. Ainoa ero on, että Aloe First-suihkeessa on mukana yrttejä, mitä taas ei ole Aloe Veterinary Formulassa. Suihkeiden lisäksi ostin Aloe Propolis Cremeä. Sen pitäisi auttaa kuivaan ja halkeilevaan ihoon. Mullahan on ongelmana talvi-iho, eli kämmenselät ja kantapäät kuivuu ja halkeilee tosi pahasti. Nytkin on yksi sormenpää halki, ja käsien iho alkaa olla paikoitellen kuivaa. Kantapäät on onneksi vielä pysyneet ehjinä, tosin ajattelin laittaa tuota voidetta jo ennaltaehkäisevästi, jos kantapäät vaikka pysyisivät halkeamatta koko talven. :)

Aloe First ja Veterinary Formula
(suutinosat vielä laittamatta)

Propolis Creme kuivalle iholle

Aloe vera-mehu
(tästä löytyi myös karpalo/omenan sekä
persikan makuiset vaihtoehdot)

Hyvinkään ryhmänäyttely 16.9.2012

Tänään oltiin ryhmänäyttelyssä Hyvinkäällä. Päästiin kehään melkeinpä heti, Junoa ennen oli vain yksi kaanaankoira. En olisi todellakaan jaksanut odottaa yhtä kauan kuin eilen..

Tuomarina oli Eeva Resko, mukavan oloinen naisihminen. :) Juno pomppasi heti alkuunsa halimaan ja pusimaan tuomaria, ja tuomari sanoikin kovasti pitävänsä Junon avoimuudesta. Arvostelu kuului näin:

"Hyvän tyyppinen, hyvät mittasuhteet omaava uros. Hyvä pää ja ilme. Kaunis kaula. Hyvä runko ja luusto. Hieman painuneet ranteet ja litteät käpälät. Voisi olla tiiviimmät kyynärpäät. Hyvin kulm. takaa. Saisi kantaa itsensä paremmin liikkeessä & liikkua paremmin edestä ja takaa."

Tuloksena EH (erittäin hyvä), kuten eilenkin. Junon sisko Anouk sai sertin ja oli rotunsa paras. :) Paikalla oli myös eräs Nero-niminen uros, joka oli vastakkaisen sukupuolen paras ja sai kolmannen sertinsä tullen näin Suomen muotovalioksi. :)

Mun tarttis saada aikaiseksi virittää springeri kiinni pyörään, että pääsisi juoksuttamaan Junoa pyörän vierellä. Se olisi hyvää liikuntaa niin että se oppii samalla ravaamaan "normaalisti" ja kroppa muutenkin vahvistuu. Tuomari totesi, että Juno olisi muuten erinomainen, mutta liikkeissä on parantamisen varaa. Seuraava näyttely on lokakuussa Turussa. Se onkin sitten jo sisänäyttely. Niin se talvi taas tulee..

SSKY erikoisnäyttely 15.9.2012

Oltiinpas näytelmöimässä! Pitkä päivä oli, en ole koskaan ennen joutunut kykkimään näyttelyssä näin kauaa. Ja tämä oli vielä suht pieni näyttely! Saavuttiin näyttelypaikalle hiukan yhdentoista jälkeen, ja meidän rotujen vuoroa saatiin odotella varmaan pari kolme tuntia.. Melkoista rääkkiä se oli. Mulla oli tuoli mukana, mutta eipä sekään mua täysin pelastanut alaselkäkivulta. Kauhea jomotus!

Juno meni kehään ekojen joukossa. Heti alkuun tuomari mittasi Junon, tuloksena 62 cm!! Se on xoloilla maksimikoko, joten tästä isommaksi ei enää paranisi kasvaa.. Tuomari Harri Lehkonen arvosteli Junon seuraavanlaisesti:

"Koon ylärajalla oleva reippaasti esiintyvä uros. Maskuliininen pää, hyvät korvat. Lavat voisi olla viistommat. Hyvät takakulmaukset. Rungon tulee vahvistua. Liikkeessä pyöristää hieman lannetta. Taka-askel voisi olla pidempi. Melko hyväasentoinen häntä."

Juno sai EH:n (erittäin hyvä) ja oli junnu-urosten toinen.

Vesta oli ensimmäistä kertaa ikinä virallisessa näyttelyssä. Karvallinen versio perulaisista ei ole vielä hyväksytty rotumääritelmään, mutta ilmeisesti muutos on tekeillä. Päätin nyt kuitenkin ilmoittaa Vestan erkkariin ihan muuten vaan, että tuomaritkin vähän näkee millaisia nämä karvakaverit on. Mukana oli myös Vestan karvallinen Lupe-täti ja Junon karvallinen Bailey-veli. Kaikki kolme saivat HYL:n (eli hylätyn, karvojen takia). Arvostelut olivat silti kaikilla sen verran hienot, että niistä kannattaa olla ylpeä. Vesta todellakin esiintyi edukseen. Se malttoi seistä kauniisti ja ravasikin ihan tyytyväisenä vierellä, eikä alkanut pahemmin jarruttelemaan. Hajut sitä kovasti kiinnostivat, mutta onneksi saatiin edes jonkin verran kaunista ravia aikaiseksi. :) Vesta antoi mukisematta tuomarin katsoa hampaatkin! Vestasta Lehkonen totesi näin:

"Vahvarakenteinen narttu. Hyvä pää, ruusukorvat. Erittäin hyvin kulmautuneet raajat. Saisi olla mittasuhteiltaan neliömäisempi. Hyvä häntä, terveet liikkeet. Esiintyy rauhallisesti. Koska koira on kauttaaltaan karvoittunut, palkintosijaan vaikuttaen."

Hirmu hyvä arvostelu minusta! Tuomari totesikin, että jos Vestalla olisi pystykorvat, hivenen lyhyempi kroppa ja ei karvoja, se olisi saanut ERI:n. :) Minun kaunis tyttöni. <3

Nyt täytyy alkaa valmistautua illanviettoon. Meillä on meksikolaishenkiset iltamat Junon kasvattajan luona. Nammm meksikolaista ruokaa!! Kovin myöhään ei voi viipyä, kun huomenna olisi Junon kanssa vuorossa Hyvinkään ryhmänäyttely..

Yksi valvoo

No voi moro! Mulla on huomenna aikainen herätys ja tässä mä vielä luuhaan. Kävin palkkapäivän kunniaksi siskolan väen kanssa Amarillossa pöperöimässä ja sitten mentiin katsomaan Tediä. Ted alkoi vasta 23:15.. Leffa oli aika ennalta-arvattava, mutta oikein viihdyttävä siltikin. Nauroin taas ihan kauheasti. :)

Koska olin tänään tehokas, ehdin työpäivän ja leffareissun välissä myös pestä koirat huomista varten! Juno menee jo rutiinilla, mutta Vesta ei varmaan opi ikinä arvostamaan suihkuttelua.. Ennen koko pesun aloittamista Vesta seisoi suihkunurkassa ja tuijotti mua kuin piesty raukka. Suihkuttelun jälkeen annoin Vestan möyrytä pyyhkeessä, josko ikävä suihkuttelutapaus kuittaantuisi sillä. Vesta tykkää sukeltaa pyyhkeen sisään ja olla siellä sokkona. Sitten se ryömii ympäriinsä pyyhe silmillä ja örisee. Pönttöpää. <3

Älä tee tätä minulle! :(

Kävin ostamassa tänään retkituolin. Samalla reissulla ostin myös Frilly-lankaa. Se on semmoista jänskää "verkkolankaa", mistä voi tehdä hauskoja hörhelöhuiveja. Kunhan perehdyn tuon neulomiseen, niin tarkoituksena olisi tehdä siskolle ja äidille joululahjaksi hörhelökaulahuivit. Ja itselle myös, tosin ei joululahjaksi.

Kynsilakka alkaa kuivahtaa, pääsen vihdoinkin nukkumaan. :) Leppäkertut sai kyytiä ja tilalle tuli petrolinvihreät mustalla graffitilla. Värilakka jäi vähän turhan hailakaksi kun en jaksanut laittaa kahta kerrosta, mutta ei mahda mitään, en jaksa tehdä uusiakaan kun uni painaa silmää jo!

Laittelen huomenna tai sunnuntaina näyttelykuulumisia riippuen miten ehdin. Viikonloppuja!

Näyttelytreeniä

Töissä oli niin crappy päivä että mun piti päästä purkamaan äkäisyyttäni jollain reippaalla toiminnalla. Siispä otin koirat mukaan ja lähdettiin treenaamaan näyttelyjuttuja yhdelle entiselle autotienpätkälle, mistä harvemmin kulkee läpi ketään vaikka se aika keskeisellä paikalla "ihmisten ilmoilla" onkin.

Aloitin Junon kanssa. Juno on saanut useammaltakin tuomarilta palautetta epävakaasta ylälinjasta liikkeessä. Se tarkoittaa siis sitä, että Juno kyyristää selkää ravissa. Seuraavassa kuvassa näkyy aika hyvin miten selkä kaartuu hiukan.

© Tanja Paananen

Ravattiin Junon kanssa tietä edestakaisin ja vähän myös ympyrää. Aiemmin olen pitänyt Junolla näyttelyhihnaa kireällä, koska se lähtee niin helposti laukkaamaan. Nyt harjoiteltiin ravia löysässä hihnassa. Alkuun Juno tempoi ja pelleili minkä ehti, siispä me hypittiin ja pelleiltiin molemmat. Hauskuutteluhetken jälkeen Juno malttoikin jo paremmin keskittyä ja seisominenkin sujui mallikkaasti, vaikka mukana olikin turhan hajuttomia nameja. Yleensä ainoa mikä saa Junon tuijottamaan "seisotussormea" herkeämättä, on mahdollisimman haiseva eineslihapulla. Itse koiran kanssa juostessa oli vaikea nähdä miten Juno juoksi löysässä narussa, mutta mielestäni sen selkä oli suorempi ja askel pitempää kuin aiemmin on ollut. Otin puhelimellakin videokuvaa, mutta ei siitäkään mitenkään huippuhyvin näy ne liikkeet. Ideaaleinta olisi, jos olisi joku muu ottamassa videokuvaa kun minä juoksutan koiraa.

Vestan kanssa treenit meni oikein nätisti. :) Vesta osaa ravata hihnassa ja seisookin maltillisesti paikoillaan, eikä välttämättä tarvitse olla edes haisevia lihapullia, kunhan on jotain herkkua edes. Vesta on niin mun tyttö, tehdään me mitä vaan niin se on aina mielellään mukana. Paitsi jos pitää lähteä lenkille vesisateessa, mutta kukapa siitä tykkäisi.. Vesta sai harjoittelun jälkeen kipsutella vapaana jonkun aikaa, se kun osaa kuunnella ja pysyy lähellä. Juno olis varmaan juossut kolmostielle ja jäänyt ensimmäisen auton alle.. Siitä on nyt tullut niin iso poika (pääkopaltaan) että sen kanssa saa olla tarkkana! Eilen koirapuistossa kerrattiinkin luoksetuloa, menestys oli hyvin vaihtelevaa.

Kissat on taas ryhdistäytyneet ruoan varastamisessa. Ostan kissanruokapurkkeja aina muoviin käärityssä sixpackissa. Pojat ottaa aina siitä muovista kiinni ja heittää koko pinkan lattialle. Kai ne luulee, että ne purkit menee rikki siinä pudotuksessa.. Tänään ostin kauppareissulla pojille pari pikkupurkkia Shebaa, kun se oli alessa. Näyttelytreenistä palattuani purkit oli lattialla tallottuna ja pureskeltuina. Onneksi olivat sentään säilyneet ehjinä! Muuten olisin saattanut vähän suutahtaa ja pojat olisi taatusti jääneet ilman iltaruokaa tänään..

Runnotut purkit

Mastery-näyttely Helsinki 1.9.2012

Oltiin Junon kanssa näyttelemässä tänään. Mukana oli myös Junon Anouk-sisko ja kaksi muuta urosmeksikolaista. Lisäksi meidän kanssa samassa "näyttelyleirissä" oli muutama perulainen ja ns. vääränrotuinen, eli alaskanmalamuutti. :)

Junon vuoro oli ensimmäisenä ja meidät kutsuttiin kehään. Oltiin juuri asettauduttu edustusasemiin, kun tuomari ehdotti että olisko sittenkin tauon paikka (xolot merkitty alkavaksi klo 11, ja kello oli n. 20 vaille). No sittenhän se tauko pidettiin ja eiku Junolle takki takaisin niskaan ja odottelemaan sen 20 minuuttia että päästään uudestaan kehään.

Tuomari Christian Jouanchicot Ranskasta käpälöi Junon kovin tarkkaan. Se venytti ja vanutti Junon ihoa ja suunpieliä ja kopeloi sen läpikotaisin. Juno seisoi hienosti paikoillaan eikä väistänyt tuomaria ollenkaan. Ei Juno tosin ole ennenkään sitä tehnyt, joten hyvä vaan. :) Tuomarilla ollut vinkulelu oli Junon mielestä ihan huippu!

Tuloksena ERI mutta ei SA:ta, koska Junolla oli tuomarin mielestä liian lepsut etuliikkeet. Pidin siitä, että tuomari perusteli että miksi näin. Jotkut tuomarit ei perustele ja se on vähän tyhmää, jos arvostelu on täynnä pelkkää hyvää, mutta SA:ta ei tule. Vetelistä etuliikkeistä huolimatta arvostelu oli mun mielestä hirmu hyvä:

"Correct bite for the breed. Exc. construction & topline. Nice neck. Very good head, too much lips. Correct ears. Exc. eyes. Very good front & chest. Correct back angelations & tailset. Exc. skin & character. Loose in front in movement & topline could be better."

Mun ei pitänyt ostaa näyttelystä mitään, mutta kävihän siinä sitten niin, että sorruin shoppaamaan. Yhdessä kojussa oli paksuja isoja makuualustoja niin edullisesti, että yksi semmoinen tarttui matkaan. Se on niin iso, että siitä voi leikata kaksi pienempää palaa niin on molemmille koirille omat.

Nyt onkin sitten seuraavaan näyttelyyn taas pari viikkoa. Silloin ollaan koko viikonloppu reissussa, ensin Heinolassa ja sitten Hyvinkäällä. 15.9. on Heinolassa SSKY:n näyttely, mikä on muun muassa perulaisten ja meksikolaisten erikoisnäyttely. Sinne tulee 35 karvatonta, mutta mukaan mahtuu myös pari karvaisempaa yllättäjää. ;) 16.9. on Hyvinkäällä FCI 5:n ryhmänäyttely, sinne ollaan menossa myös.

Vestalla oli "tätilässä" kiva kyläilyreissu. Ensin sillä oli ollut vähän koti-ikävä, mutta kun se oli päässyt sohvalle kivojen ihmisten kaikkuun, niin johan oli ikävä unohtunut. Tänään kävin näyttelyn jälkeen hakemassa Vestan kotiin ja se melkein repesi liitoksistaan kun huomasi, että ovesta tulinkin minä eikä siskoni. :) Nyt on kotona kaksi tyytyväisen raukeaa koiraa.

Kun Vestasta tuli nivelrikkoinen

Vestan lonkka- ja kyynärkuvien lausunnot tuli tänään. Tuloksena kyynärät 0/0 (terveet) ja lonkat D/D (asteikko A-E). Jotenkin osasin aavistaa, että täysin terveet ei lonkat ole (ja sen takia Vestan kuvauksiin veinkin), mutta D:n lonkat oli silti aikamoinen ylläri. Raportissa on maininta, että Vestalla on asteen 2 kohtalainen arthrosis, eli nivelrikkoa/-kulumaa molemmissa lonkkanivelissä.

Tottakai mua harmittaa, mutta ei tässä auta jäädä murehtimaan. Kausikortti Helsingin koirauimalaan ja nivelvalmisteet on hankintalistalla. :) Olen onnellinen siitä, että muilta osin Vesta on kunnossa. Polvi- tai kyynärnivelongelmat olisi omasta mielestäni olleet ikävämpi juttu. Lihaskunnon ylläpitoa, nivelystävällistä liikuntaa ja iloista mieltä, niin eiköhän me tästä selvitä.

Minun rakas Vestu. <3

Heinolan KR-näyttely 19.8.

Noniin, näyttelystä kotiuduttu! Olipa taas semmonen reissu, että on ihan kivaa etten ole niin näyttelyhullu että olisin joka viikonloppu jossain näyttelyssä. :) Kivaahan meillä toki oli ja seurakin oli mitä mainiointa, mutta näyttelyn suurimmaksi ongelmaksi koin ahtauden.. Kehät olivat tosi lähekkäin ja häkeille tai ylipäätään leiriytymiselle jäi tosi vähän tilaa. Kehien väliset "käytävät" olivat tosi kapeat.. Onneksi otin Junolle häkin mukaan, se sai kölliä siellä niin ei tarvinnut kyylätä jatkuvasti läheltä ohi kulkevia koiria. Sääkin olisi voinut olla parempi. Meidän kehän aikaan tihutti ärsyttävästi ja myöhemmin alkoi sataa reippaammalla kädellä.

Junolla meni näyttelyssä ihan kivasti. Tosi hyvin se malttoi ravata ja seisoskella koleahkosta sateesta huolimatta. Tuomari Markku Mähönen oli hyvin tarkka ja se kopeloikin koiran päästä varpaisiin ja katseli jopa hampaita aika kauan, kun yleensä tuomarit vaan kurkkaa koiran suuhun. Lisäksi me juostiin Junon kanssa kehä ympäri useampaan kertaan. Arvostelu oli seuraavanlainen:

"Hyvä vahvuusaste, hyvä uroksen leima. Oikea pään muoto, hieman vielä pehmeyttä korvissa. Hyvä kaula sekä seistessä ylälinja. Hyvät kulmaukset. Hieman pehmeyttä käpälissä. Liikkeessä ylälinja pyöristyy ja lantio pyöristyy, askel voisi olla pidempää."

Samoista asioista tuli siis palautetta kuin edellisilläkin kerroilla. Junolla on aika rennot ranteet vielä. Harkinnassa on, että alan käyttää koiria säännöllisesti koirauimalassa. Helsingin koirauimala olisi lähempänä, mutta siellä on pienempi allas kuin Hyvinkäällä. Hyvinkäälle veisin koirat ehdottomasti jos mulla olis auto, mutta eiköhän tuo Helsingin uimalakin meille kelpaa. Uimalla saisi Junon kroppaan vähän lisää jäntevyyttä (ja ranteille tehokasta ja nivelystävällistä vahvistusta) ja Vestallekin uinti voisi tehdä hyvää kuntoilumielessä. Sarjakortin ajattelin hankkia, mutta niitä on myynnissä rajallinen määrä. Otan huomenna koirauimalaan yhteyttä ja kysyn että josko niitä on vielä saatavilla.

Tuloksena ERI JUK1, ei SA:ta, eli serti jäi saamatta. Lisää harjoitusta ja ranteita ja selkää vahvistavaa liikuntaa niin hyvä tulee. :) Vaikka onhan Juno jo nyt minusta maailman suloisin ja hienoin pikkuinen xolo-lapsi. <3

Juno mäkkärin parkkiksella valmiina lähtöön!

Terveystutkimuksia ja ihonhoitoa

Viimeinen lomaviikko alkoi sillä, että nukuin vähän liian pitkään. Tai siis kyllä mä aamulla heräsin ja käytin koirat, mutta sitten menin vielä takaisin sänkyyn sen jälkeen.. Ja heräsin klo 15! Ups. Sitten vaan pikapikaa suihkuun ja Junon kanssa ulos, koska meillä oli Vestan kanssa tiedossa eläinlääkärireissu.

Mevetiin siis suunnistimme! Ihana ylläri oli, että täältä meiltä pääsi sinne suoraan bussilla, melkein ovelta ovelle! Ihan huippua, kun yleensä kaikki tarpeelliset bussit lähtee vaan Myyrmäestä, eikä aja läheltäkään Kaivokselaa. Bussi oli myös ihanan tyhjä ja siellä oli tehokas ilmastointi. Oli nautinnollinen bussimatka kerrankin. :) Mevetissä oltiin n. 10 minuuttia etuajassa ja pikkuhiljaa sitä alkoi muutkin valua paikalle. Sain Vestalle pupilleja laajentavat silmätipat ja sitten vaan odoteltiin että ne alkaa vaikuttamaan. Meidän vuoro olikin ekana, kun kaikki muut koirat piti rauhoittaa röntgenkuvauksen takia. Vestan tutkimuksia varten ei tarvinnut rauhoitusta.

Vestan tutki mukava ja rempseä herra Per Axelsson. Vestan mielestä kyseinen herra ei kyllä ollut kovinkaan mukava, kun Vesta vähän arastelee kookkaita ja matalaäänisiä miehiä. Vähän Vesta siinä pöydällä tutisi, varsinkin kun silmiä tutkittiin, kun eläinlääkärin naama oli ihan likellä Vestan nassua. Vesta ei sentään ruvennut murisemaan, mitä se yleensä tekee jos se ei ole jostain tilanteesta varma. Sydämen kuuntelu ja polvien kopelointi menikin huomattavasti mukavammissa ja rennommissa merkeissä. :)

Tutkimuksiin meni aikaa ehkä 20 minuuttia ja pois lähdettiin terveen paperit kourassa. Vestan polvissa tulos 0/0 (eli paras mahdollinen), silmät terveet ja sydänäänissä ei ollut mitään huomautettavaa. Nyt vielä odotellaan lonkka- ja kyynärlausuntoja Kennelliitosta, toivon toki että sieltäkin tulee yhtä iloisia uutisia. Silmätutkimus mua jännitti erityisesti, koska Vestan yhdellä sisaruksella oli silmäongelmia ja pimeään aikaan tai pimeässä tunnelissa tmv. Vesta on usein varpaillaan ja säikkyy helposti. Minä tietysti pienessä päässäni kauhistelin, että mun koiran silmissä on taatusti vikaa jos se ei näe pimeässä. Mutta se taitaakin olla vaan "pimeänpelkoa". Huh!

Kotimatkalla otin Vestasta kuvan, missä toinen on niiin nättinä että! Minun kaunis prinsessa. <3

Tuosta kuvasta näkee hyvin miten Vestan karva on tummunut kun se on kasvanut. Trimmauksen jälkeen Vesta oli ihan blondi, ja sen kropan väri erottui selkeästi jalkojen punertavasta väristä. Nyt se on kokonaan semmoinen kullanpunainen väriltään, kuten jalat on. Oikeastihan Vesta on tosi tumma soopelinvärinen.

Turkin ajamista seuraavana päivänä

Vestan turkki normaalitilassa
(mustan karvan määrä muuttuu aina karvanlähdön tullen)

Iltapuhteeksi tein Junolle vielä kuorinnan oliiviöljyllä ja fariinisokerilla. Juno oli harvinaisen yhteistyökykyinen tänään, yleensä se ei jaksa ollenkaan seisoskella suihkunurkkauksessa vaan tekisi mielellään kaikkea muuta. Selvittiin operaatiosta ennätysajassa ja nyt on pojalla pehmoinen iho (ja mulla myös silkkisen tuntuiset kädet!). Todennäköisesti joudun uusimaan homman vielä ennen viikonloppua, kun sunnuntaina meillä on näyttely! Junon iho on niin ihanan näppyläinen ja rupinen kun hyttyset syö ja tulee finnejä ja kaikkea muuta tylsää. :/

Öljytty bodari :D

Huomenna Myrsky-serkku tulee kylään! Jee! Mielenkiinnolla odotellaan!