Kesä lähestyy ja tämän vuoden näyttelykausi alkaa pikkuhiljaa käynnistyä. Tässä kuussa mennään Lahteen ja Turkuun ja sitten on seuraavat näyttelyt vasta toukokuussa, mutta sen jälkeen näyttelyitä onkin useammin ja useammin kun kesäkauden ulkonäyttelyt starttaa. :) Junohan ei enää kastraattina virallisiin kehiin voi osallistua (tai voi, mutta saisi pelkkiä hylättyjä), mutta tyttöjä olen tähän mennessä ilmoittanut / suunnitellut ilmoittavani näyttelyihin seuraavasti:
21.3. Lahti KV - Ariel
28.3. Turku KV - Ariel
1.5. Lahti ryhmis - Vesta
2.5. Tampere KV - Ariel
24.5. Helsinki KV - Ariel
6.6. Riihimäki KR - Vesta
13.6. Salo KR - Ariel
4.7. Tuusula KR - Ariel
12.7. Nastola erkkari - Ariel & Vesta
18.7. Riihimäki SuKaRon Open Show (epävirallinen) - Vesta, Juno & Ariel
24.7. Helsinki KV - Ariel
Ehkä vähän hullunakin tavoitteena saada molemmista tytöistä muotovaliot tänä vuonna. Arielin kanssa niin tulee todennäköisemmin käymäänkin, Vestan kanssa taas kokeilen ihan vaan huvin, urheilun ja karvallisen muunnoksen tunnetummaksi tekemisen vuoksi. :)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste KV-näyttely. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste KV-näyttely. Näytä kaikki tekstit
perjantai 13. maaliskuuta 2015
sunnuntai 31. elokuuta 2014
Tervakoski KV 30.8.2014, Juno FI MVA!
Tehtiin Mirkan kanssa kesän viimeinen näyttely- ja mökkireissu Tervakosken näyttelyyn. Lauantaiaamuna aikaisin lähdettiin ajelemaan. Aivan liian aikaisin. Luultiin, että Tervakoskelle olisi kestänyt ajaa yli tunti (etukäteenhän ei tietenkään voinut tarkistaa), mutta oltiinkin perillä n. puolessa tunnissa.. Oltiin paikalla ennen kymmentä, ja kehän aikataulu oli sellainen, että meidän vuoro olisi aikaisintaan klo 12. Noh, ei me oltu kuin tunti etuajassa, siinä ehdittiin mukavasti sitten pystyttää leiri ja käydä vähän ostoksilla ja juostiin myös amppareita karkuun. Niitä oli edelleen ihan pirusti viilentyneistä keleistä huolimatta.
Kehässä meitä ennen oli alaskanmalamuutit. Tuomari oli Shaun Watson Kyprokselta, pitkä mies jolla oli kasvoillaan kovin juron ja vakavan oloinen ilme. En nähnyt tuomarin juuri jutustelevan kenenkään kanssa tai edes hymyilevän, joten olin aikalailla paskahalvauksen partaalla siinä omaa vuoroa odotellessa. :D Malamuuteissa tuomari antoi tosi monille koirille EH:n (tai ainakin niille koirille jotka kehässä olivat kun kävin kehän etenemistä kurkkimassa), joten alkoi siinä jo vähän valioitumistoiveet hiipua. Ajattelin kuitenkin että vedetään tyylillä, tulee mitä tulee, onhan tässä aikaa valioitua myöhemminkin.
Juno meni kehään nakukoirista ensimmäisenä. Tuomari pällisteli pöytänsä takaa edelleen kovin vakavana. Sitten se tuli tutkimaan Junoa, ja Junohan meni tilanteesta aivan pähkinöiksi kun huomasi että jokuhan aikoo tulla silittelemään juuri HÄNTÄ! :D Tuomarinkin olemus muuttui heti kun hän koiran luokse marssi, vakava ilme muuttui herttaiseksi hymyksi ja voi miten kauniisti tuomari koiraa käsittelikään! Jutteli myös mukavia sekä minulle että koiralle siinä arvostelun edetessä. :)
Kehässä mua jännitti sen verran kovasti, etten kuullut arvostelusta juuri mitään, vaikka seisoinkin ihan lähellä tuomarin pöytää. Sen sentään kuulin, kun tuomari sanoi että koira saa ERI:n ja SA:n. Itku meinasi päästä kun tajusin, että sehän tarkoittaa valioitumista! Arvostelun päätteeksi tuomari vielä kysyi, josko hänen vaimonsa (joka istui tuomariteltassa myöskin, joskin turistina vaan) saisi tulla kokeilemaan Junon ihoa myös. Sanoin että käyhän se, joten sieltä tuli rouva Watsonkin Junoa silittelemään. Juno leijaili seitsemännessä taivaassa kun sai jakamattoman huomion. :) Molemmat ihastelivat kovasti ihon tuntua, ja sanoivat että niin usein tulee arvosteltua vain karvaisia koiria, että karvattomien koirien koskettaminen on aina kuin koskisi nakua ensimmäistä kertaa.
Arvostelukin oli aivan huikea! Ehkä parhain ikinä, mitä Juno on saanut.
"Good for size, correct in bone. Could move just a little wider in behind, enough drive. Head of correct proportion. Good stop. Correct well set ears when used. Good neck. Correct topline. Correct amount of tail. Excellent temperament. Well handled. Well presented."
Tuloksena ERI1, PU-1, SA, SERT, CACIB, VSP, FI MVA!
Jälleen kerran mun sydän sulaa kun Junon erinomaista luonnetta kehutaan. Se rakastaa niin äärettömästi ihmisiä, eikä siinä ole hitustakaan alkukantaisille roduille ominaista varautuneisuutta vieraita kohtaan. Lisäksi mieltä lämmittää nuo kaksi viimeistä kommenttia, että Juno esiintyy ja esitetään hyvin. Kovasti on saatu treenata nimenomaan tuota esiintymistä, kun Juno on vähän semmoinen että ottaa kierroksia niin kovin helposti, ja yleensä silloin liikkeet kärsii ja niistä onkin tullut sanomista. Kehitystä on selvästi tapahtunut, kun arvosteluissa ei enää ole ollut mainintaa kauhovista liikkeistä tai liikkeessä köyristyvästä selkälinjasta. :)
Nyt on Junon osalta tavoite saavutettu, ja seuraavaksi aletaankin katselemaan Nunnulle kastrointiaikaa. Harmi leikkauttaa niin upeaksi kasvanut poju, mutta eipä se pallejaan enää mihinkään tarvitse. Ja koska talossa on leikkaamaton narttu ja Juno on omasta mielestään maailman uljain testosteronihärkä, on kaikkien osapuolten kannalta mukavampaa, jos menoa saisi vähän tasaisemmaksi. Muita harrastuksia voidaan sentään jatkaa, ja näyttelyihinkin voidaan mennä vaikka mätsäreissä tai muissa epävirallisissa, jos mieli tekee.
Loppuun vielä vähän fiilistelykuvia mökiltä. Vaikka vesi oli jo tosi kylmää (kävin itsekin pulahtamassa), niin Juno siellä ui ja sukelsi käpyjen perässä ja välillä ihan muuten vaan, se kun todella tuntuu nauttivan vedestä, vaikka ei kovin usein ole uimaan päässytkään. Onnellinen lapsi. <3
Kehässä meitä ennen oli alaskanmalamuutit. Tuomari oli Shaun Watson Kyprokselta, pitkä mies jolla oli kasvoillaan kovin juron ja vakavan oloinen ilme. En nähnyt tuomarin juuri jutustelevan kenenkään kanssa tai edes hymyilevän, joten olin aikalailla paskahalvauksen partaalla siinä omaa vuoroa odotellessa. :D Malamuuteissa tuomari antoi tosi monille koirille EH:n (tai ainakin niille koirille jotka kehässä olivat kun kävin kehän etenemistä kurkkimassa), joten alkoi siinä jo vähän valioitumistoiveet hiipua. Ajattelin kuitenkin että vedetään tyylillä, tulee mitä tulee, onhan tässä aikaa valioitua myöhemminkin.
Juno meni kehään nakukoirista ensimmäisenä. Tuomari pällisteli pöytänsä takaa edelleen kovin vakavana. Sitten se tuli tutkimaan Junoa, ja Junohan meni tilanteesta aivan pähkinöiksi kun huomasi että jokuhan aikoo tulla silittelemään juuri HÄNTÄ! :D Tuomarinkin olemus muuttui heti kun hän koiran luokse marssi, vakava ilme muuttui herttaiseksi hymyksi ja voi miten kauniisti tuomari koiraa käsittelikään! Jutteli myös mukavia sekä minulle että koiralle siinä arvostelun edetessä. :)
Kehässä mua jännitti sen verran kovasti, etten kuullut arvostelusta juuri mitään, vaikka seisoinkin ihan lähellä tuomarin pöytää. Sen sentään kuulin, kun tuomari sanoi että koira saa ERI:n ja SA:n. Itku meinasi päästä kun tajusin, että sehän tarkoittaa valioitumista! Arvostelun päätteeksi tuomari vielä kysyi, josko hänen vaimonsa (joka istui tuomariteltassa myöskin, joskin turistina vaan) saisi tulla kokeilemaan Junon ihoa myös. Sanoin että käyhän se, joten sieltä tuli rouva Watsonkin Junoa silittelemään. Juno leijaili seitsemännessä taivaassa kun sai jakamattoman huomion. :) Molemmat ihastelivat kovasti ihon tuntua, ja sanoivat että niin usein tulee arvosteltua vain karvaisia koiria, että karvattomien koirien koskettaminen on aina kuin koskisi nakua ensimmäistä kertaa.
Arvostelukin oli aivan huikea! Ehkä parhain ikinä, mitä Juno on saanut.
"Good for size, correct in bone. Could move just a little wider in behind, enough drive. Head of correct proportion. Good stop. Correct well set ears when used. Good neck. Correct topline. Correct amount of tail. Excellent temperament. Well handled. Well presented."
Tuloksena ERI1, PU-1, SA, SERT, CACIB, VSP, FI MVA!
Jälleen kerran mun sydän sulaa kun Junon erinomaista luonnetta kehutaan. Se rakastaa niin äärettömästi ihmisiä, eikä siinä ole hitustakaan alkukantaisille roduille ominaista varautuneisuutta vieraita kohtaan. Lisäksi mieltä lämmittää nuo kaksi viimeistä kommenttia, että Juno esiintyy ja esitetään hyvin. Kovasti on saatu treenata nimenomaan tuota esiintymistä, kun Juno on vähän semmoinen että ottaa kierroksia niin kovin helposti, ja yleensä silloin liikkeet kärsii ja niistä onkin tullut sanomista. Kehitystä on selvästi tapahtunut, kun arvosteluissa ei enää ole ollut mainintaa kauhovista liikkeistä tai liikkeessä köyristyvästä selkälinjasta. :)
Nyt on Junon osalta tavoite saavutettu, ja seuraavaksi aletaankin katselemaan Nunnulle kastrointiaikaa. Harmi leikkauttaa niin upeaksi kasvanut poju, mutta eipä se pallejaan enää mihinkään tarvitse. Ja koska talossa on leikkaamaton narttu ja Juno on omasta mielestään maailman uljain testosteronihärkä, on kaikkien osapuolten kannalta mukavampaa, jos menoa saisi vähän tasaisemmaksi. Muita harrastuksia voidaan sentään jatkaa, ja näyttelyihinkin voidaan mennä vaikka mätsäreissä tai muissa epävirallisissa, jos mieli tekee.
Loppuun vielä vähän fiilistelykuvia mökiltä. Vaikka vesi oli jo tosi kylmää (kävin itsekin pulahtamassa), niin Juno siellä ui ja sukelsi käpyjen perässä ja välillä ihan muuten vaan, se kun todella tuntuu nauttivan vedestä, vaikka ei kovin usein ole uimaan päässytkään. Onnellinen lapsi. <3
 |
| Juno & Chara |
 |
| Juno rakastaa <3 |
 |
| Valioitumislahjaksi äijäpanta! |
 |
| Vesipeto |
 |
| Vesipeto |
 |
| Vesipeto |
keskiviikko 13. elokuuta 2014
Maailman Voittaja Helsinki 9.8.2014
Jollain hullulla höyrähdyksen hetkellä tulin ilmoittaneeksi Arielin maailmanvoittajaan. Xoloja oli ilmoitettu kaikista kokomuunnoksista yhteensä 85 koiraa. Niistä pieniä oli 30, ja niistä junnunarttuja oli viisi, Ariel mukaanlukien. Yksi junnunartuista ei tosin ilmaantunut paikalle, joten junnuluokassa kisasi neljä narttua.
Kyseessä oli ensimmäinen kerta kun a. Ariel oli hallinäyttelyssä ja b. Arielin arvosteli miestuomari. Siihen nähden meillä meni oikein hyvin! Kun kaikki junnunartut oli kehässä, Ariel kulki kivasti jonon jatkeena. Yksilöarvostelussa liikkeet olikin vähän niin ja näin, sillä tuomari oli Arsun mielestä vähän hirvittävä, ja aina tuomarista pois päin mentäessä Ariel suditteli oikein urakalla ja halusi vaan äkkiä mahdollisimman kauas tuomarista. Tuomariin päin kulkiessa se taas liikkui oikeinkin nätisti, mutta kyllä niistä liikkeistä tuli sanomista silti, ja ihan aiheesta.
Pöydälläolo ja seisominen sujui jäälleen aivan loistavasti, niistä olen erittäin ylpeä. :) Tuomarina meillä oli Argentiinalainen David Ojalvo.
"Correcta hembra con correcta cabeza. Para muy mal temperamento que no permite ver su calidad. No se muove correctamente por temor."
Käännös:
"Correct female with correct head, but with very bad temperament that doesn't let her quality show. She doesn't move correctly because of fear."
Jännityksestä huolimatta Ariel sai EH:n ja sijoittui luokassaan neljänneksi. :) Aika hyvin minusta, tosin tuomari ei kovin tiukka vaikuttanut olevan muutenkaan, kun valtaosa koirista sai ERI:n ja loput EH:n, vaikka olis ollut millainen jänishousu. En odottanut Arielille edes näin hyvää tulosta, koska tiesin että se tulee hermoilemaan hallin hälinää ja ruuhkaa. Oli kuitenkin positiivinen yllätys tämä, ja olen tulokseen tyytyväinen! :)
Päivän päätteeksi olin vielä Mirkan kanssa esittämässä thai ridgebackien ROP-kasvattajaryhmää (kennel Kikkanokan) BIS-kasvattajakisassa. Ikinä en ole päässyt messukeskuksessa isoon kehään, joten olihan se huikea tunne juosta siellä hurjasti taputtavan yleisön edessä musiikin soidessa. :) Minulla oli handlattavana hurjan suloinen Dara, jolla on niin isot lautassilmät ja ryppyinen otsa, että se näyttää aina vähän eksyneeltä pennulta. Kokoomakehässä isoon kehään pääsyä odotellessa löydettiin Daran kanssa toimiva yhteinen sävel (sinä seisot niin saat lihapullaa), että sain jopa sen hännän heilumaan ja se esiintyi hurjan maltillisesti ja kauniisti. Ihana Dara. <3
Ensi viikonloppuna onkin sitten pitkästä aikaa vapaata, suunnitelmissa ei ole muuta kuin sunnuntaina yhdet synttärit. :) Seuraavat näyttelyt ovatkin siitä sitten viikon päästä, kun lähdetään Mirkan kanssa Kouvolaan ja Heinolaan. Tarkoituksena olisi lähteä metsästämään Junolle kahta sertiä, että sen saisi muotovalioksi. Varmuuden vuoksi ilmoitin sen vielä Tervakoskellekin elokuun viimeiselle viikonlopulle, että on sitten paremmat mahdollisuudet saada ne kaksi puuttuvaa sertiä. :) Mukaan Kouvola-Heinola-reissuun lähtee Junon veli Liam, joka on jo valio, eli se ei voi "viedä" Junolta sertejä. Jos tuomarit katsoo Junon ansaitsevan sertit, niin sitten siitä tulee valio suoraan, koska kilpailua samassa luokassa ei ole. Se taas on ihan sama kumpi pojista on paras uros, mulle merkkaa tasan se, että saisin Junosta valion. :) (Minkä jälkeen pallit lähtee nipsnaps ja Junosta tulee harrastekoira muihin touhuihin, ja jos vielä näyttelyitä haluaa sen kanssa harrastaa, niin mennään mätsäreihin, koska niissä ei palleja vaadita.)
Sitten on toki vielä se, että miten meidän hermot kestää kahta keekoilevaa urosta koko viikonlopun.. Me kun varattiin Messilästä mökkimajoitus la-su yöksi, ettei tarvitse välissä ajella kotiin ja sitten taas seuraavana päivänä liikenteeseen.. Vähän hirvittää jo valmiiksi, että mitä sitä tuli tehtyä. x)
Kyseessä oli ensimmäinen kerta kun a. Ariel oli hallinäyttelyssä ja b. Arielin arvosteli miestuomari. Siihen nähden meillä meni oikein hyvin! Kun kaikki junnunartut oli kehässä, Ariel kulki kivasti jonon jatkeena. Yksilöarvostelussa liikkeet olikin vähän niin ja näin, sillä tuomari oli Arsun mielestä vähän hirvittävä, ja aina tuomarista pois päin mentäessä Ariel suditteli oikein urakalla ja halusi vaan äkkiä mahdollisimman kauas tuomarista. Tuomariin päin kulkiessa se taas liikkui oikeinkin nätisti, mutta kyllä niistä liikkeistä tuli sanomista silti, ja ihan aiheesta.
Pöydälläolo ja seisominen sujui jäälleen aivan loistavasti, niistä olen erittäin ylpeä. :) Tuomarina meillä oli Argentiinalainen David Ojalvo.
"Correcta hembra con correcta cabeza. Para muy mal temperamento que no permite ver su calidad. No se muove correctamente por temor."
Käännös:
"Correct female with correct head, but with very bad temperament that doesn't let her quality show. She doesn't move correctly because of fear."
Jännityksestä huolimatta Ariel sai EH:n ja sijoittui luokassaan neljänneksi. :) Aika hyvin minusta, tosin tuomari ei kovin tiukka vaikuttanut olevan muutenkaan, kun valtaosa koirista sai ERI:n ja loput EH:n, vaikka olis ollut millainen jänishousu. En odottanut Arielille edes näin hyvää tulosta, koska tiesin että se tulee hermoilemaan hallin hälinää ja ruuhkaa. Oli kuitenkin positiivinen yllätys tämä, ja olen tulokseen tyytyväinen! :)
Päivän päätteeksi olin vielä Mirkan kanssa esittämässä thai ridgebackien ROP-kasvattajaryhmää (kennel Kikkanokan) BIS-kasvattajakisassa. Ikinä en ole päässyt messukeskuksessa isoon kehään, joten olihan se huikea tunne juosta siellä hurjasti taputtavan yleisön edessä musiikin soidessa. :) Minulla oli handlattavana hurjan suloinen Dara, jolla on niin isot lautassilmät ja ryppyinen otsa, että se näyttää aina vähän eksyneeltä pennulta. Kokoomakehässä isoon kehään pääsyä odotellessa löydettiin Daran kanssa toimiva yhteinen sävel (sinä seisot niin saat lihapullaa), että sain jopa sen hännän heilumaan ja se esiintyi hurjan maltillisesti ja kauniisti. Ihana Dara. <3
Ensi viikonloppuna onkin sitten pitkästä aikaa vapaata, suunnitelmissa ei ole muuta kuin sunnuntaina yhdet synttärit. :) Seuraavat näyttelyt ovatkin siitä sitten viikon päästä, kun lähdetään Mirkan kanssa Kouvolaan ja Heinolaan. Tarkoituksena olisi lähteä metsästämään Junolle kahta sertiä, että sen saisi muotovalioksi. Varmuuden vuoksi ilmoitin sen vielä Tervakoskellekin elokuun viimeiselle viikonlopulle, että on sitten paremmat mahdollisuudet saada ne kaksi puuttuvaa sertiä. :) Mukaan Kouvola-Heinola-reissuun lähtee Junon veli Liam, joka on jo valio, eli se ei voi "viedä" Junolta sertejä. Jos tuomarit katsoo Junon ansaitsevan sertit, niin sitten siitä tulee valio suoraan, koska kilpailua samassa luokassa ei ole. Se taas on ihan sama kumpi pojista on paras uros, mulle merkkaa tasan se, että saisin Junosta valion. :) (Minkä jälkeen pallit lähtee nipsnaps ja Junosta tulee harrastekoira muihin touhuihin, ja jos vielä näyttelyitä haluaa sen kanssa harrastaa, niin mennään mätsäreihin, koska niissä ei palleja vaadita.)
Sitten on toki vielä se, että miten meidän hermot kestää kahta keekoilevaa urosta koko viikonlopun.. Me kun varattiin Messilästä mökkimajoitus la-su yöksi, ettei tarvitse välissä ajella kotiin ja sitten taas seuraavana päivänä liikenteeseen.. Vähän hirvittää jo valmiiksi, että mitä sitä tuli tehtyä. x)
Sawo Show Kuopio 1.-3.8.2014
Elokuun alussa tein ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti pitkän näyttelymatkan. Kohteena oli Kuopion kolmepäiväinen Sawo Show. Meitä lähti reissuun kolmen ihmisen ja kolmen koiran porukka. Mulla oli mukana Ariel. :)
Minun ja Arielin matka alkoi jo torstaina iltapäivällä, kun lähdettiin Nurmijärvelle Mirkan luo. Suunnitelmissa oli lähteä ajamaan torstai-perjantai välisenä yönä niin, että oltaisiin aamulla aikaisin perillä Kuopiossa. Meidän oli tarkoitus nukkua pienet "päikkärit" Mirkalla ennen matkalle lähtöä, mutta eihän siitä nukkumisesta mitään tullut..
Emma tuli hakemaan meitä yhden maissa yöllä. Auto oli jo osittain pakattu valmiiksi, joten heitettiin vaan reput ja koirat kyytiin ja lähdettiin matkaan. Matka sujui yllättävänkin kepeästi ja virkeästi aina Juvalle asti. Oltiin ajettu niin reipasta tahtia ja vähin pysähdyksin, että päätettiin ottaa Juvan ABC:llä pienet unet. Ei olis kannattanut, koska sen jälkeen väsytti ihan pirusti! Nuokuin ja sippailin koko loppumatkan Kuopioon asti. Emma-parka kun joutui ajamaan kun kyytiläiset torkahteli.. :D
Kuopiossa oltiin seitsemän maissa aamulla. Jonon jonoa ei ollut missään, saatiin auto tosi lähelle näyttelyalueen porttia ja rokotustarkastuksissakaan ei ollut jonoa. Meidän kehät oli joka päivä ihan eri puolilla näyttelyaluetta, joten vietiin teltta ensimmäisen päivän kehän laidalle, missä oli silloin vielä loistavasti tilaa. Päivän mittaan koko raviradan sisäreuna täyttyi teltoista, eikä tyhjiä välejä ollut lainkaan.
Perjantaina meidän tuomarina oli Marianne Baden Tanskasta, ja lisäksi kehässä oli tuomariharjoittelija. Tuomarointi tuntui olevan lähinnä virheiden etsimistä (kenties harjoitustuomarin vuoksi?), mutta sentään Arielista löytyi jotain hyvääkin. :)
"Feminin bitch up to size. Fem. head, good shape of eyes. Ok neck. Topline could be better. Very tucked up underline. Sufficient angulations. Quite high set tail. Has to assess, she is not moving freely."
Tuloksena ERI ilman SA:ta. Olin tosi tyytyväinen, kun tuomarin sanelua kuunnellessa tuli lähinnä olo että nyt tulee varmaan joku T..
Näyttelypäivän jälkeen hurautettiin kaupan ja Mäkkärin kautta hotellille. Majoituttiin Hotelli Koivurannassa, kuten teki aika moni muukin näyttelymatkaaja. Huone oli tosi kiva ja siisti, ja palvelukin oli oikein pätevää. Suosittelen lämpimästi, koiratkin olivat hotelliin tervetulleita!
Lauantaina saatiin nukkua onneksi ihanan pitkään. Oltiin perjantaina päivän päätteeksi siirretty teltta jo valmiiksi lauantain kehän lähistölle. Meidän kehä alkoi vasta iltapäivästä, joten meidän piti olla näyttelypaikalla viimeistään klo 12. Nukuttiin kymmeneen asti. Se oli aika luksusta! :)
Toisen päivän tuomarina meillä oli suomalainen Elina Haapaniemi. Tiukka tuomari, mutta sentään arvostelu oli pelkkää asiaa. Lisäksi tuomari selvästi tiesi rodun "oikut", esimerkiksi hän olisi halunnut mitata Arielin, mutta koska Ariel oli selvästi vähän hermona ja sitä ei ollut aiemmin mitattu, ei tuomari halunnut sitä alkaa säikyttelemään. Lisäksi kun kehäsihteeri huusi tuloksia todella kovalla äänellä, sanoi tuomari hänelle että jos voisi ihan pikkuisen hiljempaa kailottaa, kun koiria hermostuttaa jo muutenkin ihan tarpeeksi. Suoraan meidän kehän vieressä oli valtava rekka tai kuorma-auto, joka piti koko ajan ihan ihmeellistä hurinaa ja pauketta.. Monet koirat eivät siitä oikein tykänneet, myös muunrotuisissa kuin nakuissa oli aistittavissa semmoista.
"Vuoden vanha liian arasti käyttäytyvä juniorinarttu, joka tarvitsee paljon harjoitusta. Hyvä pään muoto, erinomainen purenta, riittävän tummat silmät. Etuosan tulisi olla parempi, hieman köyryselkäinen, takaosa saa vahvistua. Hyvä iho, vaikeasti arvosteltavat liikkeet."
Tuloksemme lauantailta oli H (tosin Koiranettiin on virheellisesti merkitty EH). Tuomari sanoi, että kunhan koira vähän täyttyy kroppaansa ja saa lisää varmuutta, siitä tulee oikein hyvä. Ihasteli erityisesti Arielin purentaa ja lähes täyttä purukalustoa. Lopuksi saatiin vielä suositus alkaa käyttää valjaita ulkoillessa, kun niiden käyttö kehittää erityisesti koiran etuosaa. Valjaita meillä kyllä jo käytetäänkin, mutta Ariel on vasta vuoden ikäinen, niin eihän se mitenkään voi olla valmis vielä. Kaikki aikanaan. :)
Sunnuntaina tuomarina oli Anne Indergaard Norjasta. Hirveän ihana tuomari! Ariel oli paljon rennompi viimeisenä näyttelypäivänä, ja se näkyi sen käytöksessä. :) Liikkuminen oli taas vähän sätkimistä, mutta sentään seisotukset sujuivat erinomaisesti. Tuomari käsitteli koiria kauniisti ja jutteli niille niitä näitä. Minun ei tarvinnut edes tukea Arsua takapuolesta sen ollessa pöydällä, sen verran rentona se oli!
" 1 year ol, showing a beautiful profile standing. Dry head, underjaw could be slightly stronger, uses her ears well, elegant neck. Very well angulated hindquarters but straight in upperarm, and tends to tip over in the joint. Good length of ribcage, moves well when she's settled down. Needs to build confidence."
Saatiin sunnuntaina sitten kotiinviemisiäkin, kun Ariel oli ERI, sai sertin ja oli VSP! Vastustaja uros oli upea meksikontuonti, joka asustaa tätä nykyä Norjassa. Se oli ROP joka päivä ja sunnuntaina se saikin sitten Suomen muotovalion arvon. Tosi hieno ja oikeasti pienikokoinen xolouros. :)
Pääsimme sunnuntaina sen verran aikaisin pois näyttelystä, että päätimme ajaa saman tien kotiin. Alunperin oli tarkoitus jäädä Kuopioon vielä yhdeksi yöksi, jos näyttelyssä olisi mennyt pitkään. Tällä kertaa pidimme matkalla parit pysähdystauot, koska väsymys painoi kuitenkin sen verran kovasti ettei yhtä soittoa ajaminen ollut mitenkään mielekäs idea.
Kotona olin n. yhdentoista aikaan illalla. Siskoni oli käynyt Junon ja Vestan kanssa lenkillä hiukan aiemmin, joten minun ei tarvinnut saman tien lähteä mihinkään. Sain vaan lysähtää sohvalle ja jonkin aikaa vaan olla. Oli ihanaa. Jalkoja särki ja väsymys painoi, mutta olipahan hieno reissu. Ehkäpä kahden vuoden päästä lähdetään Kuopioon uudelleen!
Minun ja Arielin matka alkoi jo torstaina iltapäivällä, kun lähdettiin Nurmijärvelle Mirkan luo. Suunnitelmissa oli lähteä ajamaan torstai-perjantai välisenä yönä niin, että oltaisiin aamulla aikaisin perillä Kuopiossa. Meidän oli tarkoitus nukkua pienet "päikkärit" Mirkalla ennen matkalle lähtöä, mutta eihän siitä nukkumisesta mitään tullut..
Emma tuli hakemaan meitä yhden maissa yöllä. Auto oli jo osittain pakattu valmiiksi, joten heitettiin vaan reput ja koirat kyytiin ja lähdettiin matkaan. Matka sujui yllättävänkin kepeästi ja virkeästi aina Juvalle asti. Oltiin ajettu niin reipasta tahtia ja vähin pysähdyksin, että päätettiin ottaa Juvan ABC:llä pienet unet. Ei olis kannattanut, koska sen jälkeen väsytti ihan pirusti! Nuokuin ja sippailin koko loppumatkan Kuopioon asti. Emma-parka kun joutui ajamaan kun kyytiläiset torkahteli.. :D
Perjantaina meidän tuomarina oli Marianne Baden Tanskasta, ja lisäksi kehässä oli tuomariharjoittelija. Tuomarointi tuntui olevan lähinnä virheiden etsimistä (kenties harjoitustuomarin vuoksi?), mutta sentään Arielista löytyi jotain hyvääkin. :)
"Feminin bitch up to size. Fem. head, good shape of eyes. Ok neck. Topline could be better. Very tucked up underline. Sufficient angulations. Quite high set tail. Has to assess, she is not moving freely."
Tuloksena ERI ilman SA:ta. Olin tosi tyytyväinen, kun tuomarin sanelua kuunnellessa tuli lähinnä olo että nyt tulee varmaan joku T..
Näyttelypäivän jälkeen hurautettiin kaupan ja Mäkkärin kautta hotellille. Majoituttiin Hotelli Koivurannassa, kuten teki aika moni muukin näyttelymatkaaja. Huone oli tosi kiva ja siisti, ja palvelukin oli oikein pätevää. Suosittelen lämpimästi, koiratkin olivat hotelliin tervetulleita!
Lauantaina saatiin nukkua onneksi ihanan pitkään. Oltiin perjantaina päivän päätteeksi siirretty teltta jo valmiiksi lauantain kehän lähistölle. Meidän kehä alkoi vasta iltapäivästä, joten meidän piti olla näyttelypaikalla viimeistään klo 12. Nukuttiin kymmeneen asti. Se oli aika luksusta! :)
 |
| Näkymä hotellin terassilta |
Toisen päivän tuomarina meillä oli suomalainen Elina Haapaniemi. Tiukka tuomari, mutta sentään arvostelu oli pelkkää asiaa. Lisäksi tuomari selvästi tiesi rodun "oikut", esimerkiksi hän olisi halunnut mitata Arielin, mutta koska Ariel oli selvästi vähän hermona ja sitä ei ollut aiemmin mitattu, ei tuomari halunnut sitä alkaa säikyttelemään. Lisäksi kun kehäsihteeri huusi tuloksia todella kovalla äänellä, sanoi tuomari hänelle että jos voisi ihan pikkuisen hiljempaa kailottaa, kun koiria hermostuttaa jo muutenkin ihan tarpeeksi. Suoraan meidän kehän vieressä oli valtava rekka tai kuorma-auto, joka piti koko ajan ihan ihmeellistä hurinaa ja pauketta.. Monet koirat eivät siitä oikein tykänneet, myös muunrotuisissa kuin nakuissa oli aistittavissa semmoista.
"Vuoden vanha liian arasti käyttäytyvä juniorinarttu, joka tarvitsee paljon harjoitusta. Hyvä pään muoto, erinomainen purenta, riittävän tummat silmät. Etuosan tulisi olla parempi, hieman köyryselkäinen, takaosa saa vahvistua. Hyvä iho, vaikeasti arvosteltavat liikkeet."
Tuloksemme lauantailta oli H (tosin Koiranettiin on virheellisesti merkitty EH). Tuomari sanoi, että kunhan koira vähän täyttyy kroppaansa ja saa lisää varmuutta, siitä tulee oikein hyvä. Ihasteli erityisesti Arielin purentaa ja lähes täyttä purukalustoa. Lopuksi saatiin vielä suositus alkaa käyttää valjaita ulkoillessa, kun niiden käyttö kehittää erityisesti koiran etuosaa. Valjaita meillä kyllä jo käytetäänkin, mutta Ariel on vasta vuoden ikäinen, niin eihän se mitenkään voi olla valmis vielä. Kaikki aikanaan. :)
Sunnuntaina tuomarina oli Anne Indergaard Norjasta. Hirveän ihana tuomari! Ariel oli paljon rennompi viimeisenä näyttelypäivänä, ja se näkyi sen käytöksessä. :) Liikkuminen oli taas vähän sätkimistä, mutta sentään seisotukset sujuivat erinomaisesti. Tuomari käsitteli koiria kauniisti ja jutteli niille niitä näitä. Minun ei tarvinnut edes tukea Arsua takapuolesta sen ollessa pöydällä, sen verran rentona se oli!
" 1 year ol, showing a beautiful profile standing. Dry head, underjaw could be slightly stronger, uses her ears well, elegant neck. Very well angulated hindquarters but straight in upperarm, and tends to tip over in the joint. Good length of ribcage, moves well when she's settled down. Needs to build confidence."
Saatiin sunnuntaina sitten kotiinviemisiäkin, kun Ariel oli ERI, sai sertin ja oli VSP! Vastustaja uros oli upea meksikontuonti, joka asustaa tätä nykyä Norjassa. Se oli ROP joka päivä ja sunnuntaina se saikin sitten Suomen muotovalion arvon. Tosi hieno ja oikeasti pienikokoinen xolouros. :)
 |
| Näyttelyaluetta |
Pääsimme sunnuntaina sen verran aikaisin pois näyttelystä, että päätimme ajaa saman tien kotiin. Alunperin oli tarkoitus jäädä Kuopioon vielä yhdeksi yöksi, jos näyttelyssä olisi mennyt pitkään. Tällä kertaa pidimme matkalla parit pysähdystauot, koska väsymys painoi kuitenkin sen verran kovasti ettei yhtä soittoa ajaminen ollut mitenkään mielekäs idea.
 |
| Arielille iski väsy kotimatkalla |
Kotona olin n. yhdentoista aikaan illalla. Siskoni oli käynyt Junon ja Vestan kanssa lenkillä hiukan aiemmin, joten minun ei tarvinnut saman tien lähteä mihinkään. Sain vaan lysähtää sohvalle ja jonkin aikaa vaan olla. Oli ihanaa. Jalkoja särki ja väsymys painoi, mutta olipahan hieno reissu. Ehkäpä kahden vuoden päästä lähdetään Kuopioon uudelleen!
maanantai 12. toukokuuta 2014
Helsinki KV 11.5.2014
Eilen äitienpäivänä oli pitkästä aikaa Junon vuoro lähteä näyttelyreissuun. Viime kerrasta onkin jo aikaa, silloin oltiin elokuussa 2013 Tervakoskella, ja nyt oli vuorossa Helsinki KV Royal Canin Show.
Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että ei mulla ollut Junolle oikein mitään odotuksia. Tottakai se on minun mielestä maailman hienoin xolopoika, mutta mielipiteitä on niin monta kuin on ihmisiäkin.. Kyllä mä sen tiesin, ettei se huonoa arvostelua tule saamaan, kun on se sen verran paljon komistunut kasvettuaan ja saatuaan lisää massaa tuohon jätti-isoon ja jalkavaan kroppaansa. :) Eniten huolestutti Junon liikkeet (joista on tullut sanomista aiemminkin ja joita on yritetty kovasti petrata).
Tuomarina oli siis Heidi Kirschbichler, Itävalta:
"Good substance, good body. Nice head, scissor bite, dark eyes. Ears well set. Correct neck. Straight front, good breast, well angulated in the back. Very nice movement."
Tuomari tykkäsi Junosta ja Junokin tykkäsi tuomarista. Juno on aina ollut tosi varma tyyppi tuomareiden kanssa, enpä muista että koskaan olisi väistänyt tai edes mulkoillut ketään, enempi on semmoinen että menee ihan vekkuliksi kun huomaa että joku lähestyy ja on aivan varmasti tulossa paijaamaan pientä Vauva-Nunnua. :D
Näyttelytauon huomasi ehkä parhaiten siitä, että Juno kiinnitti vähän väliä huomiota muihin koiriin eikä meinannut jaksaa keskittyä omaan suoritukseensa, paitsi sitten kun oltiin yksin kehässä. Parasta urosta ja rotunsa parasta valittaessa Juno keskittyi enimmäkseen kisakaverin pällistelyyn ja liikkeistä ei meinannut tulla mitään, mutta kyllä tuomari ilmeisesti oli niistä jotain irti saanut ainakin yksilöarvostelussa, kun kerran arvostelussa oli maininta hyvistä liikkeistä. :) Ja olipahan Nina onnistunut saamaan kuviakin missä Juno liikkuu tosi kauniisti! :)
Tuloksena oli sama rimpsu kuin Vestalla Tampereella, ERI, SA, PU1, SERT, CACIB ja VSP. ROP oli Junon sisko Anouk.
Lopuksi vielä kun aikaa oli, otettiin pari kivaa näyttelyposeerauskuvaa. Kyllä mulla on hieno koira!
Tulin tässä siihen tulokseen että voisin koittaa saada Junon valioksi nyt kesällä ja syksyllä sitten ennen Arielin seuraavia juoksuja sanotaan heipat nyytteröille ja siirrytään harrastamaan muita juttuja. Jännä nähdä kuka näistä koirista valioituu ensimmäisenä. Vestalla ja Junolla on jo sertitilit auki. :D
Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että ei mulla ollut Junolle oikein mitään odotuksia. Tottakai se on minun mielestä maailman hienoin xolopoika, mutta mielipiteitä on niin monta kuin on ihmisiäkin.. Kyllä mä sen tiesin, ettei se huonoa arvostelua tule saamaan, kun on se sen verran paljon komistunut kasvettuaan ja saatuaan lisää massaa tuohon jätti-isoon ja jalkavaan kroppaansa. :) Eniten huolestutti Junon liikkeet (joista on tullut sanomista aiemminkin ja joita on yritetty kovasti petrata).
Tuomarina oli siis Heidi Kirschbichler, Itävalta:
"Good substance, good body. Nice head, scissor bite, dark eyes. Ears well set. Correct neck. Straight front, good breast, well angulated in the back. Very nice movement."
 |
| © N. Virtanen |
 |
| © N. Virtanen |
Tuomari tykkäsi Junosta ja Junokin tykkäsi tuomarista. Juno on aina ollut tosi varma tyyppi tuomareiden kanssa, enpä muista että koskaan olisi väistänyt tai edes mulkoillut ketään, enempi on semmoinen että menee ihan vekkuliksi kun huomaa että joku lähestyy ja on aivan varmasti tulossa paijaamaan pientä Vauva-Nunnua. :D
Näyttelytauon huomasi ehkä parhaiten siitä, että Juno kiinnitti vähän väliä huomiota muihin koiriin eikä meinannut jaksaa keskittyä omaan suoritukseensa, paitsi sitten kun oltiin yksin kehässä. Parasta urosta ja rotunsa parasta valittaessa Juno keskittyi enimmäkseen kisakaverin pällistelyyn ja liikkeistä ei meinannut tulla mitään, mutta kyllä tuomari ilmeisesti oli niistä jotain irti saanut ainakin yksilöarvostelussa, kun kerran arvostelussa oli maininta hyvistä liikkeistä. :) Ja olipahan Nina onnistunut saamaan kuviakin missä Juno liikkuu tosi kauniisti! :)
 |
| © N. Virtanen |
Tuloksena oli sama rimpsu kuin Vestalla Tampereella, ERI, SA, PU1, SERT, CACIB ja VSP. ROP oli Junon sisko Anouk.
 |
| © N. Virtanen |
Lopuksi vielä kun aikaa oli, otettiin pari kivaa näyttelyposeerauskuvaa. Kyllä mulla on hieno koira!
 |
| © N. Virtanen |
 |
| © N. Virtanen |
Tulin tässä siihen tulokseen että voisin koittaa saada Junon valioksi nyt kesällä ja syksyllä sitten ennen Arielin seuraavia juoksuja sanotaan heipat nyytteröille ja siirrytään harrastamaan muita juttuja. Jännä nähdä kuka näistä koirista valioituu ensimmäisenä. Vestalla ja Junolla on jo sertitilit auki. :D
maanantai 5. toukokuuta 2014
Vestalle menestystä Tampere KV:ssa 3.5.2014
Lauantaina 3.5. herätyskello soi 5:30. Suuntana oli Tampere ja tällä kertaa mukaan lähti Vesta. Aamulla vielä mietin että onko tässä touhussa mitään järkeä, kun vien kehään koiran jolla on taittokorvat ja joka ei muutenkaan ulkoisesti vastaa ihan sitä mitä ihmisillä tulee mieleen kun mainitaan perunkarvatonkoira. Silti mun oli pakko päästä kehään edes jonkun koiran kanssa, koska en ole pitkään aikaan ollut näyttelyssä muuten kuin turistina, ja minä nyt ehdottomasti halusin kehään päästä, tulee mitä tulee.
Noh, voinpahan todeta että kannatti lähteä.
Nakujen vuoro oli heti ensimmäisenä kehän alettua. Ensin vuorossa oli yksi pieni perulainen, sitten yksi iso meksikolainen ja sitten vasta kaksi isoa perulaista, joista Vesta siis oli toinen. Toinen oli valioluokan uros, tuontikoira Ruotsista.
Uros meni kehän ensin ja se sai koko litanian palkintoja, eli ERI PU1 SA CACIB. Uroksen ollessa kehässä minä odottelin Vestan kanssa omaa vuoroamme kehän laidalla. Sitten kehäsihteeri kuulutti narttua valmistautumaan vuoroonsa, ja vastasin huuteluun että "täällä ollaan!" Kehäsihteeri huikkasi takaisin, että käypäs hakemassa koira niin saadaan arvostelut etenemään sujuvasti. Vastasin, että koira on tässä mulla jo. Kehäsihteerin ilme oli näkemisen arvoinen, ja kävi hän siinä vielä varmistamassa että ihanko oikeasti minun koirani on perunkarvatonkoira. (Juuei, muuten vaan sekarotuisen kanssa tulin kokeilemaan onneani!) ;P
Niimpä me Vestan kanssa liihoteltiin kehään. Tuomarinkin ihmetys oli selvästi nähtävissä, kun kehään tepastelikin täysin karvainen koira nakun sijaan. Arvostelu alkoi normaalisti, juoksin Vestan kanssa edestakaisin ja kehän ympäri ja laitoin koiran seisomaan. Tuomari luetteli arvostelua, mistä minä kuulin vain satunnaisia pätkiä. Hyvältä kuulosti silti! Sitten tuli laatuarvostelun aika. Tuomari ja kehäsihteerit supattelivat Vestan karvoista ja miettivät, voiko sille antaa jonkun hyväksytyn laatuarvostelun, tai pitääkö kenties antaa hylätty. Sitten kehäsihteeri nousi tuolistaan ja tuli sanomaan, että nyt tässä vähän kestää kun heillä ei ole rotumääritelmää (vaikka yleensä kehäsihteereillä sellainen pitäisi olla) ja tuomari haluaa nyt perinpohjaisesti selvittää että onko se karvallisuus sallittua, ja samalla hän pyysi meitä sivummalle odottelemaan, ettei tarvitse turhaan patsastella ja kyllästyttää koiraa sillä aikaa kun he selvittelevät rotumääritelmäasiaa.
Siinä me sitten Vestan kanssa hengailtiin keskellä kehää kaikkien ihmisten pällisteltävänä. :D Kehäsihteerit soittelivat hullun lailla näyttelytoimistoon, kunnes toinen kehis keksi, että tässä odotellessa voisi ottaa seuraavan rodun tähän väliin ja jatkaa sitten perulaisista. Tuomari totesi idean olevan ihan hyvä, ja tuli siihen mun luokse selittämään tilanteen. Tuomari selitti hauskan aksentin sävyttämällä englannilla, että hän haluaa saada rotumääritelmän nähtäväkseen, koska ei halua tehdä minua ja Vestaa kohtaan väärin jos tietämättömyyttään antaa meille hylätyn, mutta toisaalta hän myös haluaa varmistaa että onhan karvallisuus oikeasti OK, koska tilanne oli hänelle täysin uusi. Sanoin ymmärtäväni tilanteen oikein hyvin ja siirryin Vestan kanssa kehän laidalle odottelemaan, että perulaisten jälkeen olevat dogo argentinot saatiin arvosteltua.
Dogojen arvostelun aikana oli perulaisten rotumääritelmä vihdoinkin saatu paikalle, joten tuomari sitä silmäili hetken ja sitten meidät kutsuttiin takaisin kehään. Aloitimme homman alusta niin, että juoksimme Vestan kanssa uudestaan edestakaisin ja kehän ympäri, ja taas seisomaan. Sen jälkeen kaikki tapahtuikin hurjan nopeasti, tuomari pomppasi pystyyn, marssi kättelemään ja kehäsihteeri kuulutti Vestan tulokset, ERI, SA, PN1, SERT ja CACIB.
Noh, minähän en siinä jännityksessäni ja liikutuksessani pysynyt enää kasassa ollenkaan vaan aloin itkeä. :D Ulisin siinä keskellä kehää ja taisin kyynelehtiä vielä siinäkin kun rotunsa parasta valittiin. Vesta oli VSP ja tuomari tuli kättelemään ja onnittelemaan minua, sanoi että tämä oli ensimmäinen kerta hänelle kun karvallisen kehässä näkee ja että Vesta on hyvin kaunis koira. Siitä kirmasin sitten kehästä pois ja koska minä pillitin niin Mirkakin alkoi itkeä, ja Vestahan sai ihan hirveän kohtauksen kun raukka pelästyi että meillä on joku hätä. <3
Arvostelu oli seuraavanlainen:
Tuomari oli Carlos Saevich, Argentiina:
"Excellent type, excellent head & topline, excellent hindquarters, well-set tail, excellent temperament."
Lyhyt ja ytimekäs, mutta pelkkää hunajaa! <3 Koska kyseessä oli ensimmäinen kerta kun Vesta sai jotain palkintoja, halusin ehdottomasti ottaa ne pokaaleina, vaikka vaihtoehtoina oli myös lahjakortit, puruluita tai pehmoleluja. Onneksi pokaalit oli nättejä, niin kelpasi ottaakin semmoiset. :)
Kyllä mä ajattelin että voisi yrittää saada tuosta Vestasta ihan valionkin. Vielä en vaan ole miettinyt mihin sen ilmoittaisin, mutta onhan tässä aikaa!
Seuraavaksi olisikin sitten vuorossa tämän viikon sunnuntaina äitienpäivänäyttely, Royal Canin Show Tuomarinkartanossa. Olen ilmoittanut Junon sinne. Se ei ole ollut näyttelyssä sitten viime elokuun, joten hiukan jännittää että miten sen kanssa käy, osaako se enää käyttäytyä ollenkaan.. Treenattu ollaan kyllä, ja onneksi Ariel lopetti juoksutkin jo jokin aika sitten, ettei Juno enää ole niistä höyrypäissään. :D
Noh, voinpahan todeta että kannatti lähteä.
Nakujen vuoro oli heti ensimmäisenä kehän alettua. Ensin vuorossa oli yksi pieni perulainen, sitten yksi iso meksikolainen ja sitten vasta kaksi isoa perulaista, joista Vesta siis oli toinen. Toinen oli valioluokan uros, tuontikoira Ruotsista.
Uros meni kehän ensin ja se sai koko litanian palkintoja, eli ERI PU1 SA CACIB. Uroksen ollessa kehässä minä odottelin Vestan kanssa omaa vuoroamme kehän laidalla. Sitten kehäsihteeri kuulutti narttua valmistautumaan vuoroonsa, ja vastasin huuteluun että "täällä ollaan!" Kehäsihteeri huikkasi takaisin, että käypäs hakemassa koira niin saadaan arvostelut etenemään sujuvasti. Vastasin, että koira on tässä mulla jo. Kehäsihteerin ilme oli näkemisen arvoinen, ja kävi hän siinä vielä varmistamassa että ihanko oikeasti minun koirani on perunkarvatonkoira. (Juuei, muuten vaan sekarotuisen kanssa tulin kokeilemaan onneani!) ;P
Niimpä me Vestan kanssa liihoteltiin kehään. Tuomarinkin ihmetys oli selvästi nähtävissä, kun kehään tepastelikin täysin karvainen koira nakun sijaan. Arvostelu alkoi normaalisti, juoksin Vestan kanssa edestakaisin ja kehän ympäri ja laitoin koiran seisomaan. Tuomari luetteli arvostelua, mistä minä kuulin vain satunnaisia pätkiä. Hyvältä kuulosti silti! Sitten tuli laatuarvostelun aika. Tuomari ja kehäsihteerit supattelivat Vestan karvoista ja miettivät, voiko sille antaa jonkun hyväksytyn laatuarvostelun, tai pitääkö kenties antaa hylätty. Sitten kehäsihteeri nousi tuolistaan ja tuli sanomaan, että nyt tässä vähän kestää kun heillä ei ole rotumääritelmää (vaikka yleensä kehäsihteereillä sellainen pitäisi olla) ja tuomari haluaa nyt perinpohjaisesti selvittää että onko se karvallisuus sallittua, ja samalla hän pyysi meitä sivummalle odottelemaan, ettei tarvitse turhaan patsastella ja kyllästyttää koiraa sillä aikaa kun he selvittelevät rotumääritelmäasiaa.
Siinä me sitten Vestan kanssa hengailtiin keskellä kehää kaikkien ihmisten pällisteltävänä. :D Kehäsihteerit soittelivat hullun lailla näyttelytoimistoon, kunnes toinen kehis keksi, että tässä odotellessa voisi ottaa seuraavan rodun tähän väliin ja jatkaa sitten perulaisista. Tuomari totesi idean olevan ihan hyvä, ja tuli siihen mun luokse selittämään tilanteen. Tuomari selitti hauskan aksentin sävyttämällä englannilla, että hän haluaa saada rotumääritelmän nähtäväkseen, koska ei halua tehdä minua ja Vestaa kohtaan väärin jos tietämättömyyttään antaa meille hylätyn, mutta toisaalta hän myös haluaa varmistaa että onhan karvallisuus oikeasti OK, koska tilanne oli hänelle täysin uusi. Sanoin ymmärtäväni tilanteen oikein hyvin ja siirryin Vestan kanssa kehän laidalle odottelemaan, että perulaisten jälkeen olevat dogo argentinot saatiin arvosteltua.
Dogojen arvostelun aikana oli perulaisten rotumääritelmä vihdoinkin saatu paikalle, joten tuomari sitä silmäili hetken ja sitten meidät kutsuttiin takaisin kehään. Aloitimme homman alusta niin, että juoksimme Vestan kanssa uudestaan edestakaisin ja kehän ympäri, ja taas seisomaan. Sen jälkeen kaikki tapahtuikin hurjan nopeasti, tuomari pomppasi pystyyn, marssi kättelemään ja kehäsihteeri kuulutti Vestan tulokset, ERI, SA, PN1, SERT ja CACIB.
Noh, minähän en siinä jännityksessäni ja liikutuksessani pysynyt enää kasassa ollenkaan vaan aloin itkeä. :D Ulisin siinä keskellä kehää ja taisin kyynelehtiä vielä siinäkin kun rotunsa parasta valittiin. Vesta oli VSP ja tuomari tuli kättelemään ja onnittelemaan minua, sanoi että tämä oli ensimmäinen kerta hänelle kun karvallisen kehässä näkee ja että Vesta on hyvin kaunis koira. Siitä kirmasin sitten kehästä pois ja koska minä pillitin niin Mirkakin alkoi itkeä, ja Vestahan sai ihan hirveän kohtauksen kun raukka pelästyi että meillä on joku hätä. <3
Arvostelu oli seuraavanlainen:
Tuomari oli Carlos Saevich, Argentiina:
"Excellent type, excellent head & topline, excellent hindquarters, well-set tail, excellent temperament."
Lyhyt ja ytimekäs, mutta pelkkää hunajaa! <3 Koska kyseessä oli ensimmäinen kerta kun Vesta sai jotain palkintoja, halusin ehdottomasti ottaa ne pokaaleina, vaikka vaihtoehtoina oli myös lahjakortit, puruluita tai pehmoleluja. Onneksi pokaalit oli nättejä, niin kelpasi ottaakin semmoiset. :)
Kyllä mä ajattelin että voisi yrittää saada tuosta Vestasta ihan valionkin. Vielä en vaan ole miettinyt mihin sen ilmoittaisin, mutta onhan tässä aikaa!
 |
| © Julia Hyttinen |
 |
| © Mirka Rautio |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)