Kesä lähestyy ja tämän vuoden näyttelykausi alkaa pikkuhiljaa käynnistyä. Tässä kuussa mennään Lahteen ja Turkuun ja sitten on seuraavat näyttelyt vasta toukokuussa, mutta sen jälkeen näyttelyitä onkin useammin ja useammin kun kesäkauden ulkonäyttelyt starttaa. :) Junohan ei enää kastraattina virallisiin kehiin voi osallistua (tai voi, mutta saisi pelkkiä hylättyjä), mutta tyttöjä olen tähän mennessä ilmoittanut / suunnitellut ilmoittavani näyttelyihin seuraavasti:
21.3. Lahti KV - Ariel
28.3. Turku KV - Ariel
1.5. Lahti ryhmis - Vesta
2.5. Tampere KV - Ariel
24.5. Helsinki KV - Ariel
6.6. Riihimäki KR - Vesta
13.6. Salo KR - Ariel
4.7. Tuusula KR - Ariel
12.7. Nastola erkkari - Ariel & Vesta
18.7. Riihimäki SuKaRon Open Show (epävirallinen) - Vesta, Juno & Ariel
24.7. Helsinki KV - Ariel
Ehkä vähän hullunakin tavoitteena saada molemmista tytöistä muotovaliot tänä vuonna. Arielin kanssa niin tulee todennäköisemmin käymäänkin, Vestan kanssa taas kokeilen ihan vaan huvin, urheilun ja karvallisen muunnoksen tunnetummaksi tekemisen vuoksi. :)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste KR-näyttely. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste KR-näyttely. Näytä kaikki tekstit
perjantai 13. maaliskuuta 2015
sunnuntai 14. syyskuuta 2014
Porvoo KR 14.9.
Ja niin on ohi tämän kesän näyttelykausi. :) Meidän lauman viimeinen näyttely tältä kesältä/syksyltä oli siis tänään Porvoon KR-näyttely ja mukana edustamassa oli Ariel.
Tuomarina meillä oli Paul Stanton Ruotsista. Erittäin mukava ja koiria kauniisti ja taitavasti käsittelevä herrasmies! Hän tutki ja käpälöi koiria erittäin tarkkaan ja arvostelutkin olivat sen mukaisesti mukavan pitkiä ja yksityiskohtaisia.
Arielista tuomari tuntui pitävän erittäin kovasti, johan sen näkee arvostelustakin! Kirjoitan tähän käännöksen ruotsinkielisestä arvostelusta, kun en siitä alkuperäisestä puutteellisen kielitaitoni ja epäselvähkön käsialan vuoksi saa mitään selvää. Kiitos käännösavusta kuuluu Marialle. :)
"Erinomainen kokonaisuus, erittäin hieno ilme, hyvä kallo, kauniit silmät, erinomainen alaleuka, kaunis kaula, hieno luusto ja tassut, erinomainen rintakehä, erinom. takakulmaukset, tyypillinen edestä, erinom. iho & lihaksisto. Hyvät liikkeet, pitää tulla stabiilimmaksi edestä, erittäin kaunis, tarvitsee hieman enemmän itseluottamusta."
Tuomari kehui lisäksi Arielin hampaiden määrää, totesi vaan että Arsullahan on enemmän hampaita kuin isommilla (kaksi isoa ja yksi keskari) on yhteensä.. :D Totesin vaan, että noin täysi purukalusto on enempi poikkeus sääntöön, kun hammaspuutokset kuuluu karvattomuusgeenin "oheistuotteisiin". Vielä palkintoruusukkeita ojentaessaan tuomari huomautti, että kun Ariel ensin lähti liikkumaan, sen etupää oli kovin painuksissa ja koira näytti matelevan. Sitten olin tehnyt Arielin kanssa "jäähysilmukan" (ollaan harjoiteltu sitä, että tehdään pieni kieppi jos Arsu lähtee sudittamaan) ja tuomarin sanoin Arsu oli sen jälkeen suorastaan puhjennut kukkaan ja jatkanut liikkumista erittäin kauniisti. :) Loppuun vielä huomautti, että kunhan varmuutta tulee lisää niin Arielista tulee todellinen tähti!
Arielin tulokset olivat seuraavanlaiset: ERI1, SA, PN-1, SERT, ROP, ROP JUN
Porvoossa oli rotunsa parhaille junnuille oma kilpailu, joten menimme Arsun kanssa isoon kehään kahdesti. Ensin junnukisaan ja sen jälkeen pyyhällettiin suoraan täyttä vauhtia ryhmäkilpailuun. Kannatti mennä, sillä tuomari (sama joka arvosteli rodunkin) nosti Arielin seitsemän parhaan joukkoon! Sekä perulaisista että meksikolaisista oli näytillä jokaisen kokomuunnoksen edustajat ja meidän pieni juniorihyttynen pääsi ainoana nakuna jatkoon! Kilpakumppaneina oli muun muassa isoja näyttäväturkkisia pystykorvia, joille sijoitukset pääasiassa menivät, mutta jokainen nostokin on jo voitto itsessään! Tänä vuonna xoloja onkin kiitettävästi nostettu jatkoon ja pari kertaa jopa sijoitettu, tämä nosto vaan oli meidän lauman ensimmäinen. :) Tuomari taisi siis todellakin ihastua Arieliin! Täytyy joskus viedä Ariel hänelle uudestaan, sitten kun tyttö on vähän kasvanut (ja jos tuomari vielä joskus jossain nakuja arvostelee). Hirmu mukava heppu!
Tuomarina meillä oli Paul Stanton Ruotsista. Erittäin mukava ja koiria kauniisti ja taitavasti käsittelevä herrasmies! Hän tutki ja käpälöi koiria erittäin tarkkaan ja arvostelutkin olivat sen mukaisesti mukavan pitkiä ja yksityiskohtaisia.
Arielista tuomari tuntui pitävän erittäin kovasti, johan sen näkee arvostelustakin! Kirjoitan tähän käännöksen ruotsinkielisestä arvostelusta, kun en siitä alkuperäisestä puutteellisen kielitaitoni ja epäselvähkön käsialan vuoksi saa mitään selvää. Kiitos käännösavusta kuuluu Marialle. :)
"Erinomainen kokonaisuus, erittäin hieno ilme, hyvä kallo, kauniit silmät, erinomainen alaleuka, kaunis kaula, hieno luusto ja tassut, erinomainen rintakehä, erinom. takakulmaukset, tyypillinen edestä, erinom. iho & lihaksisto. Hyvät liikkeet, pitää tulla stabiilimmaksi edestä, erittäin kaunis, tarvitsee hieman enemmän itseluottamusta."
Tuomari kehui lisäksi Arielin hampaiden määrää, totesi vaan että Arsullahan on enemmän hampaita kuin isommilla (kaksi isoa ja yksi keskari) on yhteensä.. :D Totesin vaan, että noin täysi purukalusto on enempi poikkeus sääntöön, kun hammaspuutokset kuuluu karvattomuusgeenin "oheistuotteisiin". Vielä palkintoruusukkeita ojentaessaan tuomari huomautti, että kun Ariel ensin lähti liikkumaan, sen etupää oli kovin painuksissa ja koira näytti matelevan. Sitten olin tehnyt Arielin kanssa "jäähysilmukan" (ollaan harjoiteltu sitä, että tehdään pieni kieppi jos Arsu lähtee sudittamaan) ja tuomarin sanoin Arsu oli sen jälkeen suorastaan puhjennut kukkaan ja jatkanut liikkumista erittäin kauniisti. :) Loppuun vielä huomautti, että kunhan varmuutta tulee lisää niin Arielista tulee todellinen tähti!
Arielin tulokset olivat seuraavanlaiset: ERI1, SA, PN-1, SERT, ROP, ROP JUN
Porvoossa oli rotunsa parhaille junnuille oma kilpailu, joten menimme Arsun kanssa isoon kehään kahdesti. Ensin junnukisaan ja sen jälkeen pyyhällettiin suoraan täyttä vauhtia ryhmäkilpailuun. Kannatti mennä, sillä tuomari (sama joka arvosteli rodunkin) nosti Arielin seitsemän parhaan joukkoon! Sekä perulaisista että meksikolaisista oli näytillä jokaisen kokomuunnoksen edustajat ja meidän pieni juniorihyttynen pääsi ainoana nakuna jatkoon! Kilpakumppaneina oli muun muassa isoja näyttäväturkkisia pystykorvia, joille sijoitukset pääasiassa menivät, mutta jokainen nostokin on jo voitto itsessään! Tänä vuonna xoloja onkin kiitettävästi nostettu jatkoon ja pari kertaa jopa sijoitettu, tämä nosto vaan oli meidän lauman ensimmäinen. :) Tuomari taisi siis todellakin ihastua Arieliin! Täytyy joskus viedä Ariel hänelle uudestaan, sitten kun tyttö on vähän kasvanut (ja jos tuomari vielä joskus jossain nakuja arvostelee). Hirmu mukava heppu!
sunnuntai 7. syyskuuta 2014
Helsinki KR 7.9.2014
Tänään oltiin Helsingissä Mirkan ja Viivin kanssa. Vaikka ollaankin hyvin syyskuun puolella, oli näyttelysää erittäin mainio! Aurinko paistoi ja oli lämmin. Telttaa kasatessa tuli jopa kuuma, mutta heti kun aurinko meni pilveen niin tulikin taas todella kylmä. Onneksi valtaosan ajasta oli kuitenkin aurinkoista ja Arsukin pärjäsi ilman kalsareita, vaikka olin sellaiset varalta mukaan ottanut.
Tuomarina meillä oli Kirsi Honkanen. Mirka meni Liamin kanssa kehään ensimmäisenä, minkä jälkeen oli meidän vuoro. Vein Arielin pöydälle jo siinä vaiheessa kun Liamista otettiin ROP-kuvia, joten ehdittiin siinä hyvin asettautua ja tuputin Arsulle lihapullia ja silittelin sitä "lämmittelyn" vuoksi. Hyvin kelpasi lihapullat ja paijailut. :)
Tuomari oli Arsun kanssa aivan ihana! Tullessaan pöydän luokse hän kiersi meidät niin että lähestyi Arsua edestä päin, eikä tullut edes suoraan koiraan kiinni vaan jäi hetkeksi pöydän viereen vaan seisomaan ja juttelemaan koiralle. Vielä ennen varsinaisen kopeloinnin alkua tuomari vain silitteli ja jutteli Arielille, ja sekä tuomari että minä huomattiin miten Arsu rentoutui. Sitten kovasti Arsua kehuen tuomari suoritti kopeloinnin ja kehui vielä jälkeenpäinkin miten maltillisesti Ariel pöydällä oli, vaikka sitä selvästi jännittikin.
Liikkumiset meni aivan älyttömän hyvin! Ariel ei kertaakaan lähtenyt rynnimään, se ei ottanut laukka-askeleita, ei painanut etukroppaansa alas eikä myöskään pälyillyt tuomaria ollenkaan. Harjoitus on siis selvästikin tehnyt tehtävänsä! :) Keskittymiskyky jännityksestä huolimatta on selvästi parantunut. Nurmikko näyttelyalueella oli aika pitkää, joten Arsun kipitti hirmu korkealla etuliikkeellä, mutta sentään liikkui edes jotenkin! On sitä huonompaakin liikkumista nähty..
Arvostelu oli oikein hyvä ja ihanan pitkä ja perusteellinen, olen hirmu tyytyväinen!
"Hyvät mittasuhteet omaava, vielä kesken kehityksen. Oikealinjainen pää. Hyvä ilme ja korvat. Erinomainen kaula. Ylälinja saa iän myötä tasoittua. Riittävä eturinta. Rintakehä saisi olla pidempi ja täyteläisempi. Pitkä lanne. Riittävä raajaluuston vahvuus. Niukat etukulmaukset. Pystyt olkavarret. Riittävät takakulmaukset. Liikkeessä hyvä askelpituus. Tällä hetkellä vielä korkeat etuliikkeet. Leveät takaliikkeet. Hyväkuntoinen iho."
Huomenna mennään Arielin kanssa taas Riihimäelle kennel Lagoonin koiranäyttelytreeneihin. Mukaan lähtee jokunen Omicron's perulaisvekara. Oltiin viimeksikin "pentuporukalla" treenailemassa ja hirmu positiivinen fiilis jäi. Kolmatta vuotta (vasta..) olen näyttelyissä Vestan ja Junon kanssa käynyt, mutta nyt kun on uusi näyttelykoira niin vaikka ne esittämisniksit kuinka hyvin osaisi ja tietäisi, niin aina ne täytyy uuden koiran kanssa harjoitella alusta alkaen. Ei pelkästään koiran vaan myös itsensä takia. Pitää löytää se kullekin koiralle sopivin tapa esittää. Arsun kanssa ollaan päästy jo hyvään alkuun. :)
Tuomarina meillä oli Kirsi Honkanen. Mirka meni Liamin kanssa kehään ensimmäisenä, minkä jälkeen oli meidän vuoro. Vein Arielin pöydälle jo siinä vaiheessa kun Liamista otettiin ROP-kuvia, joten ehdittiin siinä hyvin asettautua ja tuputin Arsulle lihapullia ja silittelin sitä "lämmittelyn" vuoksi. Hyvin kelpasi lihapullat ja paijailut. :)
Tuomari oli Arsun kanssa aivan ihana! Tullessaan pöydän luokse hän kiersi meidät niin että lähestyi Arsua edestä päin, eikä tullut edes suoraan koiraan kiinni vaan jäi hetkeksi pöydän viereen vaan seisomaan ja juttelemaan koiralle. Vielä ennen varsinaisen kopeloinnin alkua tuomari vain silitteli ja jutteli Arielille, ja sekä tuomari että minä huomattiin miten Arsu rentoutui. Sitten kovasti Arsua kehuen tuomari suoritti kopeloinnin ja kehui vielä jälkeenpäinkin miten maltillisesti Ariel pöydällä oli, vaikka sitä selvästi jännittikin.
Liikkumiset meni aivan älyttömän hyvin! Ariel ei kertaakaan lähtenyt rynnimään, se ei ottanut laukka-askeleita, ei painanut etukroppaansa alas eikä myöskään pälyillyt tuomaria ollenkaan. Harjoitus on siis selvästikin tehnyt tehtävänsä! :) Keskittymiskyky jännityksestä huolimatta on selvästi parantunut. Nurmikko näyttelyalueella oli aika pitkää, joten Arsun kipitti hirmu korkealla etuliikkeellä, mutta sentään liikkui edes jotenkin! On sitä huonompaakin liikkumista nähty..
Arvostelu oli oikein hyvä ja ihanan pitkä ja perusteellinen, olen hirmu tyytyväinen!
"Hyvät mittasuhteet omaava, vielä kesken kehityksen. Oikealinjainen pää. Hyvä ilme ja korvat. Erinomainen kaula. Ylälinja saa iän myötä tasoittua. Riittävä eturinta. Rintakehä saisi olla pidempi ja täyteläisempi. Pitkä lanne. Riittävä raajaluuston vahvuus. Niukat etukulmaukset. Pystyt olkavarret. Riittävät takakulmaukset. Liikkeessä hyvä askelpituus. Tällä hetkellä vielä korkeat etuliikkeet. Leveät takaliikkeet. Hyväkuntoinen iho."
Huomenna mennään Arielin kanssa taas Riihimäelle kennel Lagoonin koiranäyttelytreeneihin. Mukaan lähtee jokunen Omicron's perulaisvekara. Oltiin viimeksikin "pentuporukalla" treenailemassa ja hirmu positiivinen fiilis jäi. Kolmatta vuotta (vasta..) olen näyttelyissä Vestan ja Junon kanssa käynyt, mutta nyt kun on uusi näyttelykoira niin vaikka ne esittämisniksit kuinka hyvin osaisi ja tietäisi, niin aina ne täytyy uuden koiran kanssa harjoitella alusta alkaen. Ei pelkästään koiran vaan myös itsensä takia. Pitää löytää se kullekin koiralle sopivin tapa esittää. Arsun kanssa ollaan päästy jo hyvään alkuun. :)
sunnuntai 24. elokuuta 2014
Kouvola KR & Heinola KR 23.-24.8.
Jossain ihmeellisessä mielenhairahduksessa ilmoitettiin Mirkan kanssa kaksi urosta Kouvola + Heinola viikonloppuun. Minä ilmoitin Junon, jolta puuttui kaksi sertiä ja Mirka ilmoitti Junon veljen Liamin, joka on jo valio.
No joo. Eipä nuo koirat mitään ongelmia aiheuttaneet. Toisaalta hyvä että varauduttiin kaiken maailman kuonokopilla ja muilla apuvälineillä (jotka kuonopantaa lukuunottamatta osoittautuivat tarpeettomiksi tälle reissulle), koska jos niitä ei olisi ollut niin taatusti olisi tullut tarvetta. :D Kokemuksista viisastuneena nääs, joten tällä kertaa osattiin olla kaukaa viisaita.
Lauantaiaamuna siis suunnattiin Mirkan, Annun ja koirien kanssa Kouvolaan. Oltiin katsottu netistä reittikartasta, että Kouvolaan ajaa max kaksi tuntia. Lähdettiin yhdeksän maissa ajelemaan Nurmijärveltä. Oltiin perillä juuri ja juuri kahdentoista aikaan.. Jotain sille kahdelle tunnille tapahtui, kun yhtäkkiä matkaan olikin kulunut kolme tuntia. :D Upsis. Oltiin kuitenkin siinä mielessä tosi hyvissä ajoin paikalla, että tuomari arvosteli ihan muita koiria vielä klo 14 jälkeenkin ja me päästiin kehään vasta joskus pikkuisen ennen kolmea.
Junolla oli lauantaina selvästi vouhotuspäivä, sillä oli mielettömät varastot energiaa ja testosteronia. Kehässä liikkeistä ei tullut oikeastaan yhtään mitään, joka suunnasta Juno olisi halunnut maistella kehän laidalla seisoskelevia koiria. Seisomiset sentään sujuivat loistavasti, mutta koska tuomari leperteli Nunnulle kovasti, Juno tuli hirmu onnelliseksi ja onnellisena sitä alkaa muikuttaa, mikä meinaa sitä että korvat menee nätisti linttaan ja Nunnu yrittää näyttää niin pieneltä ja viattomalta että kaikki vaan häntä voisivat kilpaa rakastaa ja palluutella. <3
Tuomari Milosava Matejevic Devic Serbiasta päätyi Junon (ja hyvin monen muunkin koiran) kohdalla tämmöiseen arvosteluun:
"Strong male. Strong head, correct pigmentation, correct bodyproportion, correct bite. Ears should be more firm. Correct depth og chest. Correct tail."
Juno sai ERI:n ilman SA:ta, koska korvat. Aiheesta tuli huomautus siis, ainakin toisen korvan kohdalla. Toinen korvahan Junolla on pysty. Ja tosiaan mitä nyt muiden koirien arvosteluita luin/kuulin niin melkoista copypastea ne oli kaikki. :D Tuomari oli joka tapauksessa ihan mukava täti. Tiukka mutta mukava.
Näyttelyn jälkeen käännettiin auton nokka kohti Hollolaa, mistä oltiin varattu Messilän leirintäalueelta leirintämökki, ettei tarvinnut näyttelyiden välissä ajaa takaisin kotiin ja lähteä heti seuraavana päivänä ajelemaan pitkää matkaa uudelleen. Leirintämökki oli mukavan edullinen vaihtoehto, ja olihan mökissä kuvauksen mukaan myös jääkaappi! Ajateltiin että mökki olisi semmoinen perusmökki, missä olisi joku keittosyvennys, jos kerta jääkaappikin on.
No ei ollut.
Juno oli sunnuntain näyttelyssä huomattavasti rennompi kuin lauantaina, ehkä väsymyksestäkin johtuen. Se ei jaksanut kyylätä niin kovasti muiden koirien perään ja kehässä se katsoi valtaosan ajasta minua, eikä ympärillä vilistäviä koiria. Tuomarina oli Hannu Talvi, rempseän oloinen, mukavia höpöttelevä vanhempi mieshenkilö.
No joo. Eipä nuo koirat mitään ongelmia aiheuttaneet. Toisaalta hyvä että varauduttiin kaiken maailman kuonokopilla ja muilla apuvälineillä (jotka kuonopantaa lukuunottamatta osoittautuivat tarpeettomiksi tälle reissulle), koska jos niitä ei olisi ollut niin taatusti olisi tullut tarvetta. :D Kokemuksista viisastuneena nääs, joten tällä kertaa osattiin olla kaukaa viisaita.
Lauantaiaamuna siis suunnattiin Mirkan, Annun ja koirien kanssa Kouvolaan. Oltiin katsottu netistä reittikartasta, että Kouvolaan ajaa max kaksi tuntia. Lähdettiin yhdeksän maissa ajelemaan Nurmijärveltä. Oltiin perillä juuri ja juuri kahdentoista aikaan.. Jotain sille kahdelle tunnille tapahtui, kun yhtäkkiä matkaan olikin kulunut kolme tuntia. :D Upsis. Oltiin kuitenkin siinä mielessä tosi hyvissä ajoin paikalla, että tuomari arvosteli ihan muita koiria vielä klo 14 jälkeenkin ja me päästiin kehään vasta joskus pikkuisen ennen kolmea.
Junolla oli lauantaina selvästi vouhotuspäivä, sillä oli mielettömät varastot energiaa ja testosteronia. Kehässä liikkeistä ei tullut oikeastaan yhtään mitään, joka suunnasta Juno olisi halunnut maistella kehän laidalla seisoskelevia koiria. Seisomiset sentään sujuivat loistavasti, mutta koska tuomari leperteli Nunnulle kovasti, Juno tuli hirmu onnelliseksi ja onnellisena sitä alkaa muikuttaa, mikä meinaa sitä että korvat menee nätisti linttaan ja Nunnu yrittää näyttää niin pieneltä ja viattomalta että kaikki vaan häntä voisivat kilpaa rakastaa ja palluutella. <3
Tuomari Milosava Matejevic Devic Serbiasta päätyi Junon (ja hyvin monen muunkin koiran) kohdalla tämmöiseen arvosteluun:
"Strong male. Strong head, correct pigmentation, correct bodyproportion, correct bite. Ears should be more firm. Correct depth og chest. Correct tail."
Juno sai ERI:n ilman SA:ta, koska korvat. Aiheesta tuli huomautus siis, ainakin toisen korvan kohdalla. Toinen korvahan Junolla on pysty. Ja tosiaan mitä nyt muiden koirien arvosteluita luin/kuulin niin melkoista copypastea ne oli kaikki. :D Tuomari oli joka tapauksessa ihan mukava täti. Tiukka mutta mukava.
Näyttelyn jälkeen käännettiin auton nokka kohti Hollolaa, mistä oltiin varattu Messilän leirintäalueelta leirintämökki, ettei tarvinnut näyttelyiden välissä ajaa takaisin kotiin ja lähteä heti seuraavana päivänä ajelemaan pitkää matkaa uudelleen. Leirintämökki oli mukavan edullinen vaihtoehto, ja olihan mökissä kuvauksen mukaan myös jääkaappi! Ajateltiin että mökki olisi semmoinen perusmökki, missä olisi joku keittosyvennys, jos kerta jääkaappikin on.
No ei ollut.
Mökki oli pienempi kuin mitä kukaan meistä osasi kuvitellakaan! Ulkoa päin katsottuna mietittiin, että miten päin tuonne mahtuu kaksi kerrossänkyä (nekin kun oli kuvauksessa mainittu). Ajateltiin, että ne on varmaan tolla pitkällä seinällä lyhyet päät vastakkain, koska eihän kukaan mahdu makoilemaan tuon lyhyen päädyn pituiseen tilaan.. Noh, niissä lyhyissä päädyissähän ne sängyt oli. Näyttää äärettömän kapealta, mutta kyllä siihen sänky mahtui. En tosin usko sängyn olleen normaalipituinen, onko se nyt 2 m yleensä se pituus, koska mulla meni aina joko pää tai jalat laidan yli ja mulla on pituutta 172 cm. Länttäsin mieluummin jalat seinää vasten, koska mökissä oli hämähäkki, ja jos niitä olisi ollut lisää, en olisi halunnut että ne kiipeilisi seinältä mun päähän. :D
Ihan mukava leirintäalue oli tuo Messilä kuitenkin! Kyllä siellä mökissä sen yhden yön nukkui, koirillekin mahtui häkit juuri sopivasti jääkaapin molemmin puolin. Ainiin, se jääkaappi. Ei ollut ihan semmoista perinteisintä mallia.
Siinä ihan leirintäalueen yhteydessä oli ihan kivan kokoinen hiekkaranta ja pieni venesatama. Käytiin siellä ihmettelemässä saunalauttaa (siis järvellä huristeli semmoinen moottoroitu kelluva saunamökki). Semmoinen olisi kiva joskus vuokrata. Näytti hauskalta nimittäin. :P
 |
| Tästä tulee mieleen Kaukametsän pakolaiset :P |
Sunnuntaiaamuna saatiin nukkua ihanan pitkään. Herätyskello oli soimassa vasta varttia yli yhdeksän, kun Heinolan näyttelypaikalla piti olla viimeistään klo 12. Heräsin ensimmäisen kerran seitsemältä, kun Liam alkoi nyyhkimään häkissään. Sain kuitenkin jatkettua unia vielä pari tuntia, ja voi miten ihanaa nukkuminen olikaan!
Heinolan näyttelyssä olen ollut viimeksi 2 vuotta sitten. Silloin siellä oli paljon amppareita, ja niin muuten oli nytkin. Onneksi yksikään ei pistänyt, vaikka ne ympärillä pörräsikin aina jos hetkeksikin meni teltan ulkopuolelle seisomaan.. Paitsi sitten kun satoi vettä. :P Meidän kehän aikana ei satanut, sade loppui sopivasti juuri ennen sitä, ja jatkui välittömästi sen jälkeen.
Juno oli sunnuntain näyttelyssä huomattavasti rennompi kuin lauantaina, ehkä väsymyksestäkin johtuen. Se ei jaksanut kyylätä niin kovasti muiden koirien perään ja kehässä se katsoi valtaosan ajasta minua, eikä ympärillä vilistäviä koiria. Tuomarina oli Hannu Talvi, rempseän oloinen, mukavia höpöttelevä vanhempi mieshenkilö.
"Voimakas, hyvä sukupuolileima, oikeat pään mittasuhteet, jalo pitkä kaula, hyvä selkälinja, sopivan täyteläinen runko. Eturintaa voisi olla enemmän. Riittävästi kulmautuneet raajat. Hyvä nahka, rauhallinen luonne, normiliike."
Arvostelun jälkeen tuomari tuli mun luokse kysymään, että mitäs hänen pitäisi Junolle antaa. Sanoin, että sertin kiitos, muuta ei tarvita. Tuomari siinä katteli hetken, tuijotti silmiin oikein tarkkaan ja minähän tuijotin takaisin, sitten hän totesi kovaan ääneen, että "No okei, koira saa ERI:n ja SA:n!"
Juno seisoi kuulemma upeasti ja ryhdikkäästi, jopa sen hieman löysät ranteet olivat olleet suoremmat kuin yleensä. Korvatkin tosiaan olivat ihan huippupystyt. Liikkeetkin sujuivat rauhallisesti ryntäilemättä, ja katsojan silmään touhu oli kuulemma näyttänyt varsin mallikkaalta. :) Yleensä Junon kanssa kehäänmeno on sellaista säätämistä, kun joko se pällistelee niitä muita koiria, tai sitten se ei muuten vaan malta esiintyä kun kaikki muu olis niin kivaa!
Myös Liam sai ERI:n ja SA:n, joten sitten mentiin molemmat parhaan uroksen ja samalla rotunsa parhaan valintaan. Tuomari ei meitä siinä enää edes juoksuttanut, vaan marssi suoraan minun ja Junon luokse ja totesi, että Juno on tällä kertaa ykkönen, koska "sillä on enemmän miehen mallia" (= huomattavasti kookkaampi vähän joka suuntaan). Niimpä Juno täräytti sekä sen kaivatun sertin, että PU-1 tuloksen ja oli siis myös ROP! Harmi ettei Juno valioitunut vielä samaan syssyyn, mutta toisaalta ei liikaa makeaa mahan täydeltä. ;) Yllärinä tuli tuo PU-1 sekä mulle että Mirkalle, kun ainakaan meidän roduissa ei usein sitä näe, että tuomari sijoittaisi avoimen luokan koiran valion edelle.
Kun menin meidän arvostelulappuja noutamaan, tuomari selitti kehäsihteereille, että voittaja oli katsonut häntä niin kauniisti silmiin, että hän oikein suli! Kun kehäsihteereistä toinen kysyi, että tarkoittiko tuomari koiraa vai esittäjää, totesi tuomari hetken hiljaisuuden jälkeen, että "molemmat". Meillä on Nunnun kanssa selvästi pätevät koiranpentukatseet. :D
 |
| Heinola 24.8. |
Kerta kaikkiaan hieno reissu, ja seurakin oli mitä parhainta. Kiitokset Mirkalle ja Annulle!
 |
| Kotimatkalla pojat oli aika hiljaisia |
Ensi viikonloppuna olisi Junon kanssa vielä Tervakoski KV. Sinne lähtee seuraksi Junon lempparikaveri, Chara. Toivon oikein oikein kovasti, että Juno saisi sieltä sen viimeisen puuttuvan sertin, koska en ole Junolle enää tälle vuodelle näyttelyitä suunnitellut. Vähän olisi nimittäin toiveena, että voisin viedä sen kastroitavaksi ennen Arielin seuraavia juoksuja, joiden pitäisi tulla joskus loka-marraskuussa. Jos se juoksuväli olisi siis sen n. 6 kk. Toisaalta Arsulla on ollut vasta yhdet juoksut, joten rytmi ei välttämättä ole vielä niin säännöllinen.
Jännä nähdä miten meidän käy. :)
maanantai 28. heinäkuuta 2014
Helsinki KR 26.7.2014
Lauantaina oltiin Helsingin kaikkien rotujen kesänäyttelyssä. Jumalaare että oli kuuma! Alkupäivästä ei edes tuullut, eikä taivaalla ollut pilven pilveä. Ihan pelkkä näyttelyteltan kokoaminenkin sai hien virtaamaan, ja mukaan varattu kolmen litran vesikanisteri hupeni melkoista vauhtia.
Tuomarina oli Ineke Zwaartman-Pinster Alankomaista. Tosi mukava täti, joka käsitteli koiria kauniisti ja puhui ihanan selkeää englantia! Lisäksi pidin siitä, että arvostelun päätteeksi hän vielä itse kertoi koiran esittäjälle, mistä koirassa erityisesti piti ja missä asioissa koira voisi hänen mielestään kehittyä.
Ariel esiintyi jälleen ihan kivasti. :) Tällä kertaa seisominen meni tosi hyvin, liikkeissä se sai pari kertaa spurttikohtauksia ja meinasi lähteä keulimaan. Kiepsautin siinä pienen silmukan ja johan meno rauhoittui, ja päästiin kipittämään kehän ympäri hillitymmin. Luulen, että kuumuus ja odottelun aiheuttama väsymys vähän ahdisti Arsua, koska kehän jälkeen kun hain pullollisen viileää vettä ja sain pikkuisen vihdoinkin vähän juomaan ja lopuksi valelin vettä vielä Arielin ihollekin, se rauhoittui huomattavasti.
"1 year old. Very feminine, lovely type in head. Good ears, eyes & expression & pigmentation. Enough body for age. Good front & rear angulation. Excellent topline, but needs to settle in movement. Good tail in movement."
Tuloksena ERI, PN-1, SA, ROP, SERT! Jipiii!!
Myös meidän seurueen muilla koirilla meni erinomaisen loistavasti. Junon siskopuoli, iso xolo Gia oli myös ROP ja sai sertin. Lisäksi kaverin keskikokoinen karvallinen perulainen Theola oli myös ROP ja sai kolmannen sertinsä, tullen näin Suomen ensimmäiseksi karvalliseksi valioksi! Ihan huippua! :)
Ryhmäkehiä odotellessa lähdimme Mirkan äidin luokse pariksi tunniksi. Mukavampaa oli odotella ryhmäkehien alkua ilmastoidussa asunnossa läkähdyttävän kuuman näyttelypaikan sijasta.. Syötiin ranskalaisia ja nugetteja ja otettiin koirista kuvia palkintoineen. :)
Itse olin ensimmäistä kertaa ryhmäkehässä oman koiran kanssa ja olihan se jännää ja erittäin antoisa kokemus, vaikka en menestystä odottanutkaan, eikä sitä meille myöskään tullut. Vitosryhmässä on vaan niin paljon näyttäviä pörröturkkisia koiria, että nämä "lamarakit" jää usein vähän niiden varjoon, mutta tällä kertaa kävikin niin hienosti, että Gia nostettiin 8 parhaan joukkoon! Sijoitus jäi tällä kertaa väliin, mutta jokainen nosto on jo nakuille voitto itsessään.
Seuraavaksi onkin tiedossa vähän rankempi rupeama, nimittäin Kuopion kolmepäiväinen Sawo Show tulevana viikonloppuna. Olen ilmoittanut Arielin mukaan jokaiselle päivälle, ja sinne on ilmoitettu myös joku toinen pikkuxolo. Mukavaa, että on vähän kilpailuakin sitten. :) Täytyy vaan koittaa levätä riittävästi, että jaksaa kaikki kolme päivää kunnialla läpi.
Tuomarina oli Ineke Zwaartman-Pinster Alankomaista. Tosi mukava täti, joka käsitteli koiria kauniisti ja puhui ihanan selkeää englantia! Lisäksi pidin siitä, että arvostelun päätteeksi hän vielä itse kertoi koiran esittäjälle, mistä koirassa erityisesti piti ja missä asioissa koira voisi hänen mielestään kehittyä.
Ariel esiintyi jälleen ihan kivasti. :) Tällä kertaa seisominen meni tosi hyvin, liikkeissä se sai pari kertaa spurttikohtauksia ja meinasi lähteä keulimaan. Kiepsautin siinä pienen silmukan ja johan meno rauhoittui, ja päästiin kipittämään kehän ympäri hillitymmin. Luulen, että kuumuus ja odottelun aiheuttama väsymys vähän ahdisti Arsua, koska kehän jälkeen kun hain pullollisen viileää vettä ja sain pikkuisen vihdoinkin vähän juomaan ja lopuksi valelin vettä vielä Arielin ihollekin, se rauhoittui huomattavasti.
"1 year old. Very feminine, lovely type in head. Good ears, eyes & expression & pigmentation. Enough body for age. Good front & rear angulation. Excellent topline, but needs to settle in movement. Good tail in movement."
Tuloksena ERI, PN-1, SA, ROP, SERT! Jipiii!!
Myös meidän seurueen muilla koirilla meni erinomaisen loistavasti. Junon siskopuoli, iso xolo Gia oli myös ROP ja sai sertin. Lisäksi kaverin keskikokoinen karvallinen perulainen Theola oli myös ROP ja sai kolmannen sertinsä, tullen näin Suomen ensimmäiseksi karvalliseksi valioksi! Ihan huippua! :)
Ryhmäkehiä odotellessa lähdimme Mirkan äidin luokse pariksi tunniksi. Mukavampaa oli odotella ryhmäkehien alkua ilmastoidussa asunnossa läkähdyttävän kuuman näyttelypaikan sijasta.. Syötiin ranskalaisia ja nugetteja ja otettiin koirista kuvia palkintoineen. :)
 |
| © Isabella Fagerström |
 |
| © Isabella Fagerström |
 |
| © M. Rautio |
Itse olin ensimmäistä kertaa ryhmäkehässä oman koiran kanssa ja olihan se jännää ja erittäin antoisa kokemus, vaikka en menestystä odottanutkaan, eikä sitä meille myöskään tullut. Vitosryhmässä on vaan niin paljon näyttäviä pörröturkkisia koiria, että nämä "lamarakit" jää usein vähän niiden varjoon, mutta tällä kertaa kävikin niin hienosti, että Gia nostettiin 8 parhaan joukkoon! Sijoitus jäi tällä kertaa väliin, mutta jokainen nosto on jo nakuille voitto itsessään.
Seuraavaksi onkin tiedossa vähän rankempi rupeama, nimittäin Kuopion kolmepäiväinen Sawo Show tulevana viikonloppuna. Olen ilmoittanut Arielin mukaan jokaiselle päivälle, ja sinne on ilmoitettu myös joku toinen pikkuxolo. Mukavaa, että on vähän kilpailuakin sitten. :) Täytyy vaan koittaa levätä riittävästi, että jaksaa kaikki kolme päivää kunnialla läpi.
torstai 24. heinäkuuta 2014
Mäntsälä KR 19.7.2014
Viime viikonloppuna lähdettiin Mäntsälään kaikkien rotujen näyttelyyn. Ilmoitin geimeihin Vestan, koska kaveri ilmoitti kehään Junon veljen ja Arielin paperit eivät olleet vielä ilmoittautumisen umpeutuessa tulleet.
Oli ihan kivaa olla vaihteeksi reissussa Vestan kanssa, se on niin helppoa ja mukavaa matkaseuraa. :) Se ei turhia hötkyile eikä öykkäröi, toisin kuin esimerkiksi Juno. :D
Tuomarina meillä oli venäläinen Lyudmila Tchistiakova. Hyvin omituinen tuomari minusta, arvostelut olivat lyhyitä, vähän kuin liukuhihnatavaraa, ja monet koirat tuomari jätti kopeloimatta kokonaan. Esimerkiksi Vestankin hampaat näytin tuomarille itse, eikä hän hipaissutkaan koiraan koko arvostelun aikana. Arvostelu oli seuraavanlainen:
"Could be more typical. Needs more compact body. Too heavy in body. Overline could be stronger. Correct tail. All teeth in mouth. Free movement."
Tuomari antoi Vestalle H:n. Perusteena oli, että Vesta on hänen mielestä liian skrode perulaiseksi. Tottahan se on, ettei Vestasta saa semmoista vinttikoiramaista oikein mitenkään päin, joten siinä mielessä tuo arvostelu on ihan asiaa. Ainoa mitä en allekirjoita, on tuo selkälinjakommentti. Vestallahan on todella hyvä ja suora selkälinja, niin liikkeessä kuin seistessäkin. Ehkä sitten nuo muhkeat selkäkarvat hämäsi tai jotain, Vestalla kun on niin pörheät karvat varsinkin persuksen päältä, että monet on luulleet sitä takakorkeaksi. :D
Paikalla oli myös toinen karvallinen perulainen, keskikokoinen, oikein sievä ja nätti narttu. Tuomari ei tuntunut oikein pitävän siitäkään, se koira oli kyllä siro, mutta tuomarin mielestä sillä ei sitten ollut lihaksia. Ehkä se ei vaan lämmennyt ajatukselle näistä karvallisista, ainakin sen ilme oli näkemisen arvoinen kun karvalliset marssi kehään. Tuomari joutui vähän keräilemään leukaansa maasta..
Tulevana lauantaina olisikin sitten taas Arielin vuoro mennä kehään. Silloin on Tuomarinkartanossa Helsingin KR kesänäyttely. Kuumaa säätä on luvassa, onneksi Arsun kanssa ei tarvitse juosta! Tosin kuuma mulla tulee varmaan muutenkin, varsinkin kun varmaan hermoilenkin, niin soijaa pukkaa aivan taatusti! :)
Oli ihan kivaa olla vaihteeksi reissussa Vestan kanssa, se on niin helppoa ja mukavaa matkaseuraa. :) Se ei turhia hötkyile eikä öykkäröi, toisin kuin esimerkiksi Juno. :D
Tuomarina meillä oli venäläinen Lyudmila Tchistiakova. Hyvin omituinen tuomari minusta, arvostelut olivat lyhyitä, vähän kuin liukuhihnatavaraa, ja monet koirat tuomari jätti kopeloimatta kokonaan. Esimerkiksi Vestankin hampaat näytin tuomarille itse, eikä hän hipaissutkaan koiraan koko arvostelun aikana. Arvostelu oli seuraavanlainen:
"Could be more typical. Needs more compact body. Too heavy in body. Overline could be stronger. Correct tail. All teeth in mouth. Free movement."
Tuomari antoi Vestalle H:n. Perusteena oli, että Vesta on hänen mielestä liian skrode perulaiseksi. Tottahan se on, ettei Vestasta saa semmoista vinttikoiramaista oikein mitenkään päin, joten siinä mielessä tuo arvostelu on ihan asiaa. Ainoa mitä en allekirjoita, on tuo selkälinjakommentti. Vestallahan on todella hyvä ja suora selkälinja, niin liikkeessä kuin seistessäkin. Ehkä sitten nuo muhkeat selkäkarvat hämäsi tai jotain, Vestalla kun on niin pörheät karvat varsinkin persuksen päältä, että monet on luulleet sitä takakorkeaksi. :D
Paikalla oli myös toinen karvallinen perulainen, keskikokoinen, oikein sievä ja nätti narttu. Tuomari ei tuntunut oikein pitävän siitäkään, se koira oli kyllä siro, mutta tuomarin mielestä sillä ei sitten ollut lihaksia. Ehkä se ei vaan lämmennyt ajatukselle näistä karvallisista, ainakin sen ilme oli näkemisen arvoinen kun karvalliset marssi kehään. Tuomari joutui vähän keräilemään leukaansa maasta..
Tulevana lauantaina olisikin sitten taas Arielin vuoro mennä kehään. Silloin on Tuomarinkartanossa Helsingin KR kesänäyttely. Kuumaa säätä on luvassa, onneksi Arsun kanssa ei tarvitse juosta! Tosin kuuma mulla tulee varmaan muutenkin, varsinkin kun varmaan hermoilenkin, niin soijaa pukkaa aivan taatusti! :)
maanantai 30. kesäkuuta 2014
Forssa KR 28.6.2014
Viime viikonloppuna meillä oli kaveriporukalla taas eräänlaiseksi perinteeksi muodostunut yhdistetty näyttely- ja mökkireissu. Lähdettiin kahden kaverin (sekä Junon ja kahden muun koiran) kanssa matkaan jo perjantaina. Onneksi kaikilla oli perjantai vapaa, niin päästiin lähtemään ajoissa. Käytiin kaupassa ja saatiin majoittua mökille rauhassa, ettei tarvinnut lauantaina pitkän näyttelypäivän jälkeen tehdä kaikkea. Eipä me oikeastaan perjantaina muuta tehty kun mässättiin ja käytiin saunassa. Käytiin Junon kanssa heittämässä talviturkitkin järveen! Muutoin ei kauheasti ulkona viitsinyt olla, kun vettä tuli aika reippaasti.
Lauantaiaamuna saatiin nukkua aika pitkään, kun näyttelyssä piti olla viimeistään n. klo 11 ja mökiltä näyttelypaikalle oli noin puolen tunnin matka. Forssan näyttelyn näyttelyalue Mustialassa on ehkä kaunein koiranäyttelymiljöö missä olen ikinä ollut! Puisto on hurjan nätti suurine puineen ja vihreine ruohikkoineen. Tällä kertaa meitä lykästi säänkin suhteen, aurinko paistoi muttei ollut kuitenkaan liian kuuma, puut ja näyttelyteltta varjostivat mukavasti.
Tällä kertaa meillä oli tuomarina Juha Putkonen. Olipahan tarkka tyyppi ja kova pulisemaan! :D Heti alkuun tuomari halusi mitata Junon. Mittaustulokseksi ilmoitti "60 ja vähän yli, mutta tämä mittausmaasto on epäluotettava". Kyllähän minä tiedän että Juno on vähän turhan suuri, sen verran kotimittauksillakin olen saanut jonkinlaista suuntaa sen koosta. Tämä oli muistaakseni toinen kerta kun Juno on virallisessa kehässä mitattu. Kerran on taidettu mitata myös pentuluokassa. Toinen asia mikä tuomaria kovasti kiinnosti, oli Junon kulmahampaat. Ne kun ovat vähän kummallisessa asennossa, törröttävät enempi eteenpäin kuin alas päin, miten kulmahampaat yleensä ovat. Nakuillahan hammaspuutokset ja virheasennot ovat ihan sallittuja, kunhan purenta on oikea. Tuomari kovasti mietti millä termillä hän Junon kulmahampaita kutsuisi. Mainitsin, että rodun piirissä puhutaan syöksyhampaista. Tuomari ihmetteli, että onko joku tuomari joskus käyttänyt moista termiä. Totesin vaan etten tiedä, ei ole minulla tullut koskaan vastaan.
Kokonaisuudessaan tuomari tuntui pitävän Junosta kovasti, ja arvostelukin oli ihanan perusteellinen ja mielestäni todella hieno!
"Kookkaanpuoleinen, erinomaista tyyppiä oleva, mittasuhteiltaan oikea. Kokoon sopiva luusto. Hyvä pään profiili. Hyväasentoiset korvat. Hyvä kallo-osa. Sopivan täyteläinen kuono. Keskiruskeat silmät. Hyvä purenta. Kapea alaleuka. Hyvin kehittynyt rintakehä. Sopivasti eturintaa. Lämmin, hieman näppyläinen iho. Hieman painuneet ranteet. Käpälät voisivat olla tiiviimmät. Hyvä häntä. Liikkuu riittävällä askelpituudella. Edestä kääntää kyynärpäitä hieman ulospäin."
Kaikki huomiot ovat ihan täyttä asiaa, paitsi ehkä nuo hyväasentoiset korvat. :D Junollahan on toinen korva taitteella, mutta jotenkin jännästi se usein näyttelyssä skarppaa sen pystyyn. No, joka tapauksessa kaikki muut mainitut kohdat olen itsekin Junossa huomannut ja tiedän sen plussat ja miinukset, ja olen tyytyväinen että tuo arvostelu on täyttä asiaa, eikä mitään vähän sinne päin.
Tuloksena oli ERI1 SA PU3 VASERT. :) Junon seuraava näyttely on vielä vähän auki, mutta syksymmälle se taitaa mennä. Tervakosken näyttelyyn olisi tarkoitus tehdä samanlainen mökkireissu, ja sinne ajattelin taas Junon viedä.
Seuraava näyttely onkin sitten ensi lauantaina SSKY:n erikoisnäyttely Nastolassa, mikä on samalla Arielin debyytti virallisissa kehissä. Jännää!
 |
| © M. Rautio |
Lauantaiaamuna saatiin nukkua aika pitkään, kun näyttelyssä piti olla viimeistään n. klo 11 ja mökiltä näyttelypaikalle oli noin puolen tunnin matka. Forssan näyttelyn näyttelyalue Mustialassa on ehkä kaunein koiranäyttelymiljöö missä olen ikinä ollut! Puisto on hurjan nätti suurine puineen ja vihreine ruohikkoineen. Tällä kertaa meitä lykästi säänkin suhteen, aurinko paistoi muttei ollut kuitenkaan liian kuuma, puut ja näyttelyteltta varjostivat mukavasti.
Tällä kertaa meillä oli tuomarina Juha Putkonen. Olipahan tarkka tyyppi ja kova pulisemaan! :D Heti alkuun tuomari halusi mitata Junon. Mittaustulokseksi ilmoitti "60 ja vähän yli, mutta tämä mittausmaasto on epäluotettava". Kyllähän minä tiedän että Juno on vähän turhan suuri, sen verran kotimittauksillakin olen saanut jonkinlaista suuntaa sen koosta. Tämä oli muistaakseni toinen kerta kun Juno on virallisessa kehässä mitattu. Kerran on taidettu mitata myös pentuluokassa. Toinen asia mikä tuomaria kovasti kiinnosti, oli Junon kulmahampaat. Ne kun ovat vähän kummallisessa asennossa, törröttävät enempi eteenpäin kuin alas päin, miten kulmahampaat yleensä ovat. Nakuillahan hammaspuutokset ja virheasennot ovat ihan sallittuja, kunhan purenta on oikea. Tuomari kovasti mietti millä termillä hän Junon kulmahampaita kutsuisi. Mainitsin, että rodun piirissä puhutaan syöksyhampaista. Tuomari ihmetteli, että onko joku tuomari joskus käyttänyt moista termiä. Totesin vaan etten tiedä, ei ole minulla tullut koskaan vastaan.
Kokonaisuudessaan tuomari tuntui pitävän Junosta kovasti, ja arvostelukin oli ihanan perusteellinen ja mielestäni todella hieno!
"Kookkaanpuoleinen, erinomaista tyyppiä oleva, mittasuhteiltaan oikea. Kokoon sopiva luusto. Hyvä pään profiili. Hyväasentoiset korvat. Hyvä kallo-osa. Sopivan täyteläinen kuono. Keskiruskeat silmät. Hyvä purenta. Kapea alaleuka. Hyvin kehittynyt rintakehä. Sopivasti eturintaa. Lämmin, hieman näppyläinen iho. Hieman painuneet ranteet. Käpälät voisivat olla tiiviimmät. Hyvä häntä. Liikkuu riittävällä askelpituudella. Edestä kääntää kyynärpäitä hieman ulospäin."
Kaikki huomiot ovat ihan täyttä asiaa, paitsi ehkä nuo hyväasentoiset korvat. :D Junollahan on toinen korva taitteella, mutta jotenkin jännästi se usein näyttelyssä skarppaa sen pystyyn. No, joka tapauksessa kaikki muut mainitut kohdat olen itsekin Junossa huomannut ja tiedän sen plussat ja miinukset, ja olen tyytyväinen että tuo arvostelu on täyttä asiaa, eikä mitään vähän sinne päin.
Tuloksena oli ERI1 SA PU3 VASERT. :) Junon seuraava näyttely on vielä vähän auki, mutta syksymmälle se taitaa mennä. Tervakosken näyttelyyn olisi tarkoitus tehdä samanlainen mökkireissu, ja sinne ajattelin taas Junon viedä.
 |
| © M. Rautio |
 |
| © M. Rautio |
Seuraava näyttely onkin sitten ensi lauantaina SSKY:n erikoisnäyttely Nastolassa, mikä on samalla Arielin debyytti virallisissa kehissä. Jännää!
tiistai 2. heinäkuuta 2013
Hämeenlinna KR turistina & Tuusula KR 29.6.2013
Mulla oli taas pitkästä aikaa näyttelypitoinen viikonloppu. Lauantaina oli aivan liian aikainen aamuherätys, varsinkin siihen nähden etten saanut unta kun oli kuumaa ja kosteeta ja nukuin koko yönä ehkä 3-4 tuntia. Koko aamu menikin sitten aika perseelleen, mulla tuli kauhea kiire bussiin kun muistin bussin lähtöajan väärin ja jouduin sitten odottelemaan pysäkillä 10 minuuttia.. Kiireellisen lähdön takia unohdin vaihtovaatteet ja muutakin tavaraa kotiin, enkä olisi ehtinyt käymään enää uudestaan kotona sen 10 minuutin aikana, kun pysäkille on sen verran matkaa.
Noh, pääsin sitten Nurmijärvelle asti kaverin luokse, missä syötiin vähän aamupalaa ja lähdettiin sitten ajelemaan kohti Hämeenlinnaa. Heitettiin osoite navigaattoriin ja lähdettiin ajelemaan. Navigaattorilla ei vaan ollut hajuakaan että mihin me oltiin matkalla.. Näyttelypaikan sivuilla oleva osoite oli puutteellinen, eikä ajo-ohjeitakaan ollut. Ajettiin monta kertaa ihan vääriin paikkoihin, mutta loppujen lopuksi sitten löydettiin oikeaan osoitteeseen ja just ja just ehdittiin ihan ajoissakin paikalle.
Mulla ei ollut koiraa mukana Hämeenlinnassa, olin vaan turistina ja apukäsinä. Kisaamassa oli Junon veli Liam ja se oli ROP (rotunsa paras). Muita meksikonkarvattomia ei paikalla ollutkaan, eikä muitakaan nakuja. Kaksi keskikokoista perulaista oli ilmoitettu, mutta niitä ei näkynyt missään.
Näyttelypäivän päätteeksi käytiin ostamassa säkilliset koiranruokaa ja lähdettiin ajelemaan takaisin Nurmijärvelle, missä tapahtui pikainen ehostautuminen (ärsytti kun ne vaihtovaatteet unohtui) ja siitä jatkettiinkin matkaa Vihtiin, missä oli tarkoitus pitää kaverille yllätyssynttärit. Juhlakalu oli ehtinyt paikalle juuri ja juuri ennen meitä, harmi ettei päästy näkemään hänen ilmettä kun järjestettiin yllätysjuhlat! Hankimme porukalla kaverille lahjaksi hänen kauan kaipaamansa kasvihuoneen ja voi että miten onnellinen synttärisankari olikaan. :) Juhlat olivat oikein mukavat, tarjoilut hoidettiin nyyttärimeiningillä ja ruokaa oli PALJON!
Pääsin tapaamaan pitkästä aikaa myös hoitolaiseni Heklan. Voi että miten pieni muru olikaan kasvanut! Se sekosi ihan totaalisesti mut nähdessään. :D Käytiin myös tutustumassa kaverin puutarhaan ja voi että minkä aarteen siellä huomasin, jättipuskan raparperia!! Sain sieltä sitten muovikassillisen raparperinvarsia mukaani. :) Namsk! Lisäksi sain vielä pari säkillistä koiranruokaa ja muutaman pussin kissanruokaa palkaksi Heklan hoitamisesta. Niissä olikin hommaa kun raahasin kolme säkkiä koiranruokaa, kissanruuat ja raparperit kotiin. :D
Sunnuntaina oli vuorossa Tuusulan näyttely, mihin osallistuin Junon kanssa. En odottanut mitään ihmeellistä, mutta saatiin sentään ERI (erinomainen). Tuomarina oli ranskalainen Desserne Sylvie, joka arvosteli Junon näin:
"Strong boy, ear not well carried right side, correct head, bit heavy skull, correct mouth & neck & shoulder, very musculed, moves ok, needs more ring training"
Junon toinen korva ei millään malttanut nousta pystyyn vaikka miten houkuttelin. Tuomari ei kuitenkaan pitänyt sitä pahana asiana, sanoi vaan että korva voisi tosiaan olla parempi. SA (sertin arvoinen) jäi saamatta, koska Juno ei meinannut oikein keskittyä esiintymiseen. Ravissa se kärkkyi koko ajan kehän laidalla seisovia muita koiria, mutta ei sentään alkanut öykkäröimään. Junon sisko Anouk oli ROP ja toisen kaverin xolouros Fuego oli sitten VSP (vastakkaisen sukupuolen paras).
Loppupäivä menikin sitten odotellessa, kun mun kuskina ollut kaveri jäi koiransa kanssa ryhmäkehään. Meitä oli isohko porukka paikalla ja aika meni kyllä kuin siivillä. Aurinkokin paistoi täydeltä terältä ja oli lämmintä, melkein kuumaa! Onneksi oli aurinkorasvaa, onnistuin välttämään palamisen. :D
Noh, pääsin sitten Nurmijärvelle asti kaverin luokse, missä syötiin vähän aamupalaa ja lähdettiin sitten ajelemaan kohti Hämeenlinnaa. Heitettiin osoite navigaattoriin ja lähdettiin ajelemaan. Navigaattorilla ei vaan ollut hajuakaan että mihin me oltiin matkalla.. Näyttelypaikan sivuilla oleva osoite oli puutteellinen, eikä ajo-ohjeitakaan ollut. Ajettiin monta kertaa ihan vääriin paikkoihin, mutta loppujen lopuksi sitten löydettiin oikeaan osoitteeseen ja just ja just ehdittiin ihan ajoissakin paikalle.
Mulla ei ollut koiraa mukana Hämeenlinnassa, olin vaan turistina ja apukäsinä. Kisaamassa oli Junon veli Liam ja se oli ROP (rotunsa paras). Muita meksikonkarvattomia ei paikalla ollutkaan, eikä muitakaan nakuja. Kaksi keskikokoista perulaista oli ilmoitettu, mutta niitä ei näkynyt missään.
Näyttelypäivän päätteeksi käytiin ostamassa säkilliset koiranruokaa ja lähdettiin ajelemaan takaisin Nurmijärvelle, missä tapahtui pikainen ehostautuminen (ärsytti kun ne vaihtovaatteet unohtui) ja siitä jatkettiinkin matkaa Vihtiin, missä oli tarkoitus pitää kaverille yllätyssynttärit. Juhlakalu oli ehtinyt paikalle juuri ja juuri ennen meitä, harmi ettei päästy näkemään hänen ilmettä kun järjestettiin yllätysjuhlat! Hankimme porukalla kaverille lahjaksi hänen kauan kaipaamansa kasvihuoneen ja voi että miten onnellinen synttärisankari olikaan. :) Juhlat olivat oikein mukavat, tarjoilut hoidettiin nyyttärimeiningillä ja ruokaa oli PALJON!
Pääsin tapaamaan pitkästä aikaa myös hoitolaiseni Heklan. Voi että miten pieni muru olikaan kasvanut! Se sekosi ihan totaalisesti mut nähdessään. :D Käytiin myös tutustumassa kaverin puutarhaan ja voi että minkä aarteen siellä huomasin, jättipuskan raparperia!! Sain sieltä sitten muovikassillisen raparperinvarsia mukaani. :) Namsk! Lisäksi sain vielä pari säkillistä koiranruokaa ja muutaman pussin kissanruokaa palkaksi Heklan hoitamisesta. Niissä olikin hommaa kun raahasin kolme säkkiä koiranruokaa, kissanruuat ja raparperit kotiin. :D
Sunnuntaina oli vuorossa Tuusulan näyttely, mihin osallistuin Junon kanssa. En odottanut mitään ihmeellistä, mutta saatiin sentään ERI (erinomainen). Tuomarina oli ranskalainen Desserne Sylvie, joka arvosteli Junon näin:
"Strong boy, ear not well carried right side, correct head, bit heavy skull, correct mouth & neck & shoulder, very musculed, moves ok, needs more ring training"
 |
| © Isabella Fagerström |
 |
| © Isabella Fagerström |
Junon toinen korva ei millään malttanut nousta pystyyn vaikka miten houkuttelin. Tuomari ei kuitenkaan pitänyt sitä pahana asiana, sanoi vaan että korva voisi tosiaan olla parempi. SA (sertin arvoinen) jäi saamatta, koska Juno ei meinannut oikein keskittyä esiintymiseen. Ravissa se kärkkyi koko ajan kehän laidalla seisovia muita koiria, mutta ei sentään alkanut öykkäröimään. Junon sisko Anouk oli ROP ja toisen kaverin xolouros Fuego oli sitten VSP (vastakkaisen sukupuolen paras).
Loppupäivä menikin sitten odotellessa, kun mun kuskina ollut kaveri jäi koiransa kanssa ryhmäkehään. Meitä oli isohko porukka paikalla ja aika meni kyllä kuin siivillä. Aurinkokin paistoi täydeltä terältä ja oli lämmintä, melkein kuumaa! Onneksi oli aurinkorasvaa, onnistuin välttämään palamisen. :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)