Kesä lähestyy ja tämän vuoden näyttelykausi alkaa pikkuhiljaa käynnistyä. Tässä kuussa mennään Lahteen ja Turkuun ja sitten on seuraavat näyttelyt vasta toukokuussa, mutta sen jälkeen näyttelyitä onkin useammin ja useammin kun kesäkauden ulkonäyttelyt starttaa. :) Junohan ei enää kastraattina virallisiin kehiin voi osallistua (tai voi, mutta saisi pelkkiä hylättyjä), mutta tyttöjä olen tähän mennessä ilmoittanut / suunnitellut ilmoittavani näyttelyihin seuraavasti:
21.3. Lahti KV - Ariel
28.3. Turku KV - Ariel
1.5. Lahti ryhmis - Vesta
2.5. Tampere KV - Ariel
24.5. Helsinki KV - Ariel
6.6. Riihimäki KR - Vesta
13.6. Salo KR - Ariel
4.7. Tuusula KR - Ariel
12.7. Nastola erkkari - Ariel & Vesta
18.7. Riihimäki SuKaRon Open Show (epävirallinen) - Vesta, Juno & Ariel
24.7. Helsinki KV - Ariel
Ehkä vähän hullunakin tavoitteena saada molemmista tytöistä muotovaliot tänä vuonna. Arielin kanssa niin tulee todennäköisemmin käymäänkin, Vestan kanssa taas kokeilen ihan vaan huvin, urheilun ja karvallisen muunnoksen tunnetummaksi tekemisen vuoksi. :)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koiranäyttely. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koiranäyttely. Näytä kaikki tekstit
perjantai 13. maaliskuuta 2015
sunnuntai 14. syyskuuta 2014
Porvoo KR 14.9.
Ja niin on ohi tämän kesän näyttelykausi. :) Meidän lauman viimeinen näyttely tältä kesältä/syksyltä oli siis tänään Porvoon KR-näyttely ja mukana edustamassa oli Ariel.
Tuomarina meillä oli Paul Stanton Ruotsista. Erittäin mukava ja koiria kauniisti ja taitavasti käsittelevä herrasmies! Hän tutki ja käpälöi koiria erittäin tarkkaan ja arvostelutkin olivat sen mukaisesti mukavan pitkiä ja yksityiskohtaisia.
Arielista tuomari tuntui pitävän erittäin kovasti, johan sen näkee arvostelustakin! Kirjoitan tähän käännöksen ruotsinkielisestä arvostelusta, kun en siitä alkuperäisestä puutteellisen kielitaitoni ja epäselvähkön käsialan vuoksi saa mitään selvää. Kiitos käännösavusta kuuluu Marialle. :)
"Erinomainen kokonaisuus, erittäin hieno ilme, hyvä kallo, kauniit silmät, erinomainen alaleuka, kaunis kaula, hieno luusto ja tassut, erinomainen rintakehä, erinom. takakulmaukset, tyypillinen edestä, erinom. iho & lihaksisto. Hyvät liikkeet, pitää tulla stabiilimmaksi edestä, erittäin kaunis, tarvitsee hieman enemmän itseluottamusta."
Tuomari kehui lisäksi Arielin hampaiden määrää, totesi vaan että Arsullahan on enemmän hampaita kuin isommilla (kaksi isoa ja yksi keskari) on yhteensä.. :D Totesin vaan, että noin täysi purukalusto on enempi poikkeus sääntöön, kun hammaspuutokset kuuluu karvattomuusgeenin "oheistuotteisiin". Vielä palkintoruusukkeita ojentaessaan tuomari huomautti, että kun Ariel ensin lähti liikkumaan, sen etupää oli kovin painuksissa ja koira näytti matelevan. Sitten olin tehnyt Arielin kanssa "jäähysilmukan" (ollaan harjoiteltu sitä, että tehdään pieni kieppi jos Arsu lähtee sudittamaan) ja tuomarin sanoin Arsu oli sen jälkeen suorastaan puhjennut kukkaan ja jatkanut liikkumista erittäin kauniisti. :) Loppuun vielä huomautti, että kunhan varmuutta tulee lisää niin Arielista tulee todellinen tähti!
Arielin tulokset olivat seuraavanlaiset: ERI1, SA, PN-1, SERT, ROP, ROP JUN
Porvoossa oli rotunsa parhaille junnuille oma kilpailu, joten menimme Arsun kanssa isoon kehään kahdesti. Ensin junnukisaan ja sen jälkeen pyyhällettiin suoraan täyttä vauhtia ryhmäkilpailuun. Kannatti mennä, sillä tuomari (sama joka arvosteli rodunkin) nosti Arielin seitsemän parhaan joukkoon! Sekä perulaisista että meksikolaisista oli näytillä jokaisen kokomuunnoksen edustajat ja meidän pieni juniorihyttynen pääsi ainoana nakuna jatkoon! Kilpakumppaneina oli muun muassa isoja näyttäväturkkisia pystykorvia, joille sijoitukset pääasiassa menivät, mutta jokainen nostokin on jo voitto itsessään! Tänä vuonna xoloja onkin kiitettävästi nostettu jatkoon ja pari kertaa jopa sijoitettu, tämä nosto vaan oli meidän lauman ensimmäinen. :) Tuomari taisi siis todellakin ihastua Arieliin! Täytyy joskus viedä Ariel hänelle uudestaan, sitten kun tyttö on vähän kasvanut (ja jos tuomari vielä joskus jossain nakuja arvostelee). Hirmu mukava heppu!
Tuomarina meillä oli Paul Stanton Ruotsista. Erittäin mukava ja koiria kauniisti ja taitavasti käsittelevä herrasmies! Hän tutki ja käpälöi koiria erittäin tarkkaan ja arvostelutkin olivat sen mukaisesti mukavan pitkiä ja yksityiskohtaisia.
Arielista tuomari tuntui pitävän erittäin kovasti, johan sen näkee arvostelustakin! Kirjoitan tähän käännöksen ruotsinkielisestä arvostelusta, kun en siitä alkuperäisestä puutteellisen kielitaitoni ja epäselvähkön käsialan vuoksi saa mitään selvää. Kiitos käännösavusta kuuluu Marialle. :)
"Erinomainen kokonaisuus, erittäin hieno ilme, hyvä kallo, kauniit silmät, erinomainen alaleuka, kaunis kaula, hieno luusto ja tassut, erinomainen rintakehä, erinom. takakulmaukset, tyypillinen edestä, erinom. iho & lihaksisto. Hyvät liikkeet, pitää tulla stabiilimmaksi edestä, erittäin kaunis, tarvitsee hieman enemmän itseluottamusta."
Tuomari kehui lisäksi Arielin hampaiden määrää, totesi vaan että Arsullahan on enemmän hampaita kuin isommilla (kaksi isoa ja yksi keskari) on yhteensä.. :D Totesin vaan, että noin täysi purukalusto on enempi poikkeus sääntöön, kun hammaspuutokset kuuluu karvattomuusgeenin "oheistuotteisiin". Vielä palkintoruusukkeita ojentaessaan tuomari huomautti, että kun Ariel ensin lähti liikkumaan, sen etupää oli kovin painuksissa ja koira näytti matelevan. Sitten olin tehnyt Arielin kanssa "jäähysilmukan" (ollaan harjoiteltu sitä, että tehdään pieni kieppi jos Arsu lähtee sudittamaan) ja tuomarin sanoin Arsu oli sen jälkeen suorastaan puhjennut kukkaan ja jatkanut liikkumista erittäin kauniisti. :) Loppuun vielä huomautti, että kunhan varmuutta tulee lisää niin Arielista tulee todellinen tähti!
Arielin tulokset olivat seuraavanlaiset: ERI1, SA, PN-1, SERT, ROP, ROP JUN
Porvoossa oli rotunsa parhaille junnuille oma kilpailu, joten menimme Arsun kanssa isoon kehään kahdesti. Ensin junnukisaan ja sen jälkeen pyyhällettiin suoraan täyttä vauhtia ryhmäkilpailuun. Kannatti mennä, sillä tuomari (sama joka arvosteli rodunkin) nosti Arielin seitsemän parhaan joukkoon! Sekä perulaisista että meksikolaisista oli näytillä jokaisen kokomuunnoksen edustajat ja meidän pieni juniorihyttynen pääsi ainoana nakuna jatkoon! Kilpakumppaneina oli muun muassa isoja näyttäväturkkisia pystykorvia, joille sijoitukset pääasiassa menivät, mutta jokainen nostokin on jo voitto itsessään! Tänä vuonna xoloja onkin kiitettävästi nostettu jatkoon ja pari kertaa jopa sijoitettu, tämä nosto vaan oli meidän lauman ensimmäinen. :) Tuomari taisi siis todellakin ihastua Arieliin! Täytyy joskus viedä Ariel hänelle uudestaan, sitten kun tyttö on vähän kasvanut (ja jos tuomari vielä joskus jossain nakuja arvostelee). Hirmu mukava heppu!
sunnuntai 31. elokuuta 2014
Tervakoski KV 30.8.2014, Juno FI MVA!
Tehtiin Mirkan kanssa kesän viimeinen näyttely- ja mökkireissu Tervakosken näyttelyyn. Lauantaiaamuna aikaisin lähdettiin ajelemaan. Aivan liian aikaisin. Luultiin, että Tervakoskelle olisi kestänyt ajaa yli tunti (etukäteenhän ei tietenkään voinut tarkistaa), mutta oltiinkin perillä n. puolessa tunnissa.. Oltiin paikalla ennen kymmentä, ja kehän aikataulu oli sellainen, että meidän vuoro olisi aikaisintaan klo 12. Noh, ei me oltu kuin tunti etuajassa, siinä ehdittiin mukavasti sitten pystyttää leiri ja käydä vähän ostoksilla ja juostiin myös amppareita karkuun. Niitä oli edelleen ihan pirusti viilentyneistä keleistä huolimatta.
Kehässä meitä ennen oli alaskanmalamuutit. Tuomari oli Shaun Watson Kyprokselta, pitkä mies jolla oli kasvoillaan kovin juron ja vakavan oloinen ilme. En nähnyt tuomarin juuri jutustelevan kenenkään kanssa tai edes hymyilevän, joten olin aikalailla paskahalvauksen partaalla siinä omaa vuoroa odotellessa. :D Malamuuteissa tuomari antoi tosi monille koirille EH:n (tai ainakin niille koirille jotka kehässä olivat kun kävin kehän etenemistä kurkkimassa), joten alkoi siinä jo vähän valioitumistoiveet hiipua. Ajattelin kuitenkin että vedetään tyylillä, tulee mitä tulee, onhan tässä aikaa valioitua myöhemminkin.
Juno meni kehään nakukoirista ensimmäisenä. Tuomari pällisteli pöytänsä takaa edelleen kovin vakavana. Sitten se tuli tutkimaan Junoa, ja Junohan meni tilanteesta aivan pähkinöiksi kun huomasi että jokuhan aikoo tulla silittelemään juuri HÄNTÄ! :D Tuomarinkin olemus muuttui heti kun hän koiran luokse marssi, vakava ilme muuttui herttaiseksi hymyksi ja voi miten kauniisti tuomari koiraa käsittelikään! Jutteli myös mukavia sekä minulle että koiralle siinä arvostelun edetessä. :)
Kehässä mua jännitti sen verran kovasti, etten kuullut arvostelusta juuri mitään, vaikka seisoinkin ihan lähellä tuomarin pöytää. Sen sentään kuulin, kun tuomari sanoi että koira saa ERI:n ja SA:n. Itku meinasi päästä kun tajusin, että sehän tarkoittaa valioitumista! Arvostelun päätteeksi tuomari vielä kysyi, josko hänen vaimonsa (joka istui tuomariteltassa myöskin, joskin turistina vaan) saisi tulla kokeilemaan Junon ihoa myös. Sanoin että käyhän se, joten sieltä tuli rouva Watsonkin Junoa silittelemään. Juno leijaili seitsemännessä taivaassa kun sai jakamattoman huomion. :) Molemmat ihastelivat kovasti ihon tuntua, ja sanoivat että niin usein tulee arvosteltua vain karvaisia koiria, että karvattomien koirien koskettaminen on aina kuin koskisi nakua ensimmäistä kertaa.
Arvostelukin oli aivan huikea! Ehkä parhain ikinä, mitä Juno on saanut.
"Good for size, correct in bone. Could move just a little wider in behind, enough drive. Head of correct proportion. Good stop. Correct well set ears when used. Good neck. Correct topline. Correct amount of tail. Excellent temperament. Well handled. Well presented."
Tuloksena ERI1, PU-1, SA, SERT, CACIB, VSP, FI MVA!
Jälleen kerran mun sydän sulaa kun Junon erinomaista luonnetta kehutaan. Se rakastaa niin äärettömästi ihmisiä, eikä siinä ole hitustakaan alkukantaisille roduille ominaista varautuneisuutta vieraita kohtaan. Lisäksi mieltä lämmittää nuo kaksi viimeistä kommenttia, että Juno esiintyy ja esitetään hyvin. Kovasti on saatu treenata nimenomaan tuota esiintymistä, kun Juno on vähän semmoinen että ottaa kierroksia niin kovin helposti, ja yleensä silloin liikkeet kärsii ja niistä onkin tullut sanomista. Kehitystä on selvästi tapahtunut, kun arvosteluissa ei enää ole ollut mainintaa kauhovista liikkeistä tai liikkeessä köyristyvästä selkälinjasta. :)
Nyt on Junon osalta tavoite saavutettu, ja seuraavaksi aletaankin katselemaan Nunnulle kastrointiaikaa. Harmi leikkauttaa niin upeaksi kasvanut poju, mutta eipä se pallejaan enää mihinkään tarvitse. Ja koska talossa on leikkaamaton narttu ja Juno on omasta mielestään maailman uljain testosteronihärkä, on kaikkien osapuolten kannalta mukavampaa, jos menoa saisi vähän tasaisemmaksi. Muita harrastuksia voidaan sentään jatkaa, ja näyttelyihinkin voidaan mennä vaikka mätsäreissä tai muissa epävirallisissa, jos mieli tekee.
Loppuun vielä vähän fiilistelykuvia mökiltä. Vaikka vesi oli jo tosi kylmää (kävin itsekin pulahtamassa), niin Juno siellä ui ja sukelsi käpyjen perässä ja välillä ihan muuten vaan, se kun todella tuntuu nauttivan vedestä, vaikka ei kovin usein ole uimaan päässytkään. Onnellinen lapsi. <3
Kehässä meitä ennen oli alaskanmalamuutit. Tuomari oli Shaun Watson Kyprokselta, pitkä mies jolla oli kasvoillaan kovin juron ja vakavan oloinen ilme. En nähnyt tuomarin juuri jutustelevan kenenkään kanssa tai edes hymyilevän, joten olin aikalailla paskahalvauksen partaalla siinä omaa vuoroa odotellessa. :D Malamuuteissa tuomari antoi tosi monille koirille EH:n (tai ainakin niille koirille jotka kehässä olivat kun kävin kehän etenemistä kurkkimassa), joten alkoi siinä jo vähän valioitumistoiveet hiipua. Ajattelin kuitenkin että vedetään tyylillä, tulee mitä tulee, onhan tässä aikaa valioitua myöhemminkin.
Juno meni kehään nakukoirista ensimmäisenä. Tuomari pällisteli pöytänsä takaa edelleen kovin vakavana. Sitten se tuli tutkimaan Junoa, ja Junohan meni tilanteesta aivan pähkinöiksi kun huomasi että jokuhan aikoo tulla silittelemään juuri HÄNTÄ! :D Tuomarinkin olemus muuttui heti kun hän koiran luokse marssi, vakava ilme muuttui herttaiseksi hymyksi ja voi miten kauniisti tuomari koiraa käsittelikään! Jutteli myös mukavia sekä minulle että koiralle siinä arvostelun edetessä. :)
Kehässä mua jännitti sen verran kovasti, etten kuullut arvostelusta juuri mitään, vaikka seisoinkin ihan lähellä tuomarin pöytää. Sen sentään kuulin, kun tuomari sanoi että koira saa ERI:n ja SA:n. Itku meinasi päästä kun tajusin, että sehän tarkoittaa valioitumista! Arvostelun päätteeksi tuomari vielä kysyi, josko hänen vaimonsa (joka istui tuomariteltassa myöskin, joskin turistina vaan) saisi tulla kokeilemaan Junon ihoa myös. Sanoin että käyhän se, joten sieltä tuli rouva Watsonkin Junoa silittelemään. Juno leijaili seitsemännessä taivaassa kun sai jakamattoman huomion. :) Molemmat ihastelivat kovasti ihon tuntua, ja sanoivat että niin usein tulee arvosteltua vain karvaisia koiria, että karvattomien koirien koskettaminen on aina kuin koskisi nakua ensimmäistä kertaa.
Arvostelukin oli aivan huikea! Ehkä parhain ikinä, mitä Juno on saanut.
"Good for size, correct in bone. Could move just a little wider in behind, enough drive. Head of correct proportion. Good stop. Correct well set ears when used. Good neck. Correct topline. Correct amount of tail. Excellent temperament. Well handled. Well presented."
Tuloksena ERI1, PU-1, SA, SERT, CACIB, VSP, FI MVA!
Jälleen kerran mun sydän sulaa kun Junon erinomaista luonnetta kehutaan. Se rakastaa niin äärettömästi ihmisiä, eikä siinä ole hitustakaan alkukantaisille roduille ominaista varautuneisuutta vieraita kohtaan. Lisäksi mieltä lämmittää nuo kaksi viimeistä kommenttia, että Juno esiintyy ja esitetään hyvin. Kovasti on saatu treenata nimenomaan tuota esiintymistä, kun Juno on vähän semmoinen että ottaa kierroksia niin kovin helposti, ja yleensä silloin liikkeet kärsii ja niistä onkin tullut sanomista. Kehitystä on selvästi tapahtunut, kun arvosteluissa ei enää ole ollut mainintaa kauhovista liikkeistä tai liikkeessä köyristyvästä selkälinjasta. :)
Nyt on Junon osalta tavoite saavutettu, ja seuraavaksi aletaankin katselemaan Nunnulle kastrointiaikaa. Harmi leikkauttaa niin upeaksi kasvanut poju, mutta eipä se pallejaan enää mihinkään tarvitse. Ja koska talossa on leikkaamaton narttu ja Juno on omasta mielestään maailman uljain testosteronihärkä, on kaikkien osapuolten kannalta mukavampaa, jos menoa saisi vähän tasaisemmaksi. Muita harrastuksia voidaan sentään jatkaa, ja näyttelyihinkin voidaan mennä vaikka mätsäreissä tai muissa epävirallisissa, jos mieli tekee.
Loppuun vielä vähän fiilistelykuvia mökiltä. Vaikka vesi oli jo tosi kylmää (kävin itsekin pulahtamassa), niin Juno siellä ui ja sukelsi käpyjen perässä ja välillä ihan muuten vaan, se kun todella tuntuu nauttivan vedestä, vaikka ei kovin usein ole uimaan päässytkään. Onnellinen lapsi. <3
 |
| Juno & Chara |
 |
| Juno rakastaa <3 |
 |
| Valioitumislahjaksi äijäpanta! |
 |
| Vesipeto |
 |
| Vesipeto |
 |
| Vesipeto |
torstai 24. heinäkuuta 2014
Mäntsälä KR 19.7.2014
Viime viikonloppuna lähdettiin Mäntsälään kaikkien rotujen näyttelyyn. Ilmoitin geimeihin Vestan, koska kaveri ilmoitti kehään Junon veljen ja Arielin paperit eivät olleet vielä ilmoittautumisen umpeutuessa tulleet.
Oli ihan kivaa olla vaihteeksi reissussa Vestan kanssa, se on niin helppoa ja mukavaa matkaseuraa. :) Se ei turhia hötkyile eikä öykkäröi, toisin kuin esimerkiksi Juno. :D
Tuomarina meillä oli venäläinen Lyudmila Tchistiakova. Hyvin omituinen tuomari minusta, arvostelut olivat lyhyitä, vähän kuin liukuhihnatavaraa, ja monet koirat tuomari jätti kopeloimatta kokonaan. Esimerkiksi Vestankin hampaat näytin tuomarille itse, eikä hän hipaissutkaan koiraan koko arvostelun aikana. Arvostelu oli seuraavanlainen:
"Could be more typical. Needs more compact body. Too heavy in body. Overline could be stronger. Correct tail. All teeth in mouth. Free movement."
Tuomari antoi Vestalle H:n. Perusteena oli, että Vesta on hänen mielestä liian skrode perulaiseksi. Tottahan se on, ettei Vestasta saa semmoista vinttikoiramaista oikein mitenkään päin, joten siinä mielessä tuo arvostelu on ihan asiaa. Ainoa mitä en allekirjoita, on tuo selkälinjakommentti. Vestallahan on todella hyvä ja suora selkälinja, niin liikkeessä kuin seistessäkin. Ehkä sitten nuo muhkeat selkäkarvat hämäsi tai jotain, Vestalla kun on niin pörheät karvat varsinkin persuksen päältä, että monet on luulleet sitä takakorkeaksi. :D
Paikalla oli myös toinen karvallinen perulainen, keskikokoinen, oikein sievä ja nätti narttu. Tuomari ei tuntunut oikein pitävän siitäkään, se koira oli kyllä siro, mutta tuomarin mielestä sillä ei sitten ollut lihaksia. Ehkä se ei vaan lämmennyt ajatukselle näistä karvallisista, ainakin sen ilme oli näkemisen arvoinen kun karvalliset marssi kehään. Tuomari joutui vähän keräilemään leukaansa maasta..
Tulevana lauantaina olisikin sitten taas Arielin vuoro mennä kehään. Silloin on Tuomarinkartanossa Helsingin KR kesänäyttely. Kuumaa säätä on luvassa, onneksi Arsun kanssa ei tarvitse juosta! Tosin kuuma mulla tulee varmaan muutenkin, varsinkin kun varmaan hermoilenkin, niin soijaa pukkaa aivan taatusti! :)
Oli ihan kivaa olla vaihteeksi reissussa Vestan kanssa, se on niin helppoa ja mukavaa matkaseuraa. :) Se ei turhia hötkyile eikä öykkäröi, toisin kuin esimerkiksi Juno. :D
Tuomarina meillä oli venäläinen Lyudmila Tchistiakova. Hyvin omituinen tuomari minusta, arvostelut olivat lyhyitä, vähän kuin liukuhihnatavaraa, ja monet koirat tuomari jätti kopeloimatta kokonaan. Esimerkiksi Vestankin hampaat näytin tuomarille itse, eikä hän hipaissutkaan koiraan koko arvostelun aikana. Arvostelu oli seuraavanlainen:
"Could be more typical. Needs more compact body. Too heavy in body. Overline could be stronger. Correct tail. All teeth in mouth. Free movement."
Tuomari antoi Vestalle H:n. Perusteena oli, että Vesta on hänen mielestä liian skrode perulaiseksi. Tottahan se on, ettei Vestasta saa semmoista vinttikoiramaista oikein mitenkään päin, joten siinä mielessä tuo arvostelu on ihan asiaa. Ainoa mitä en allekirjoita, on tuo selkälinjakommentti. Vestallahan on todella hyvä ja suora selkälinja, niin liikkeessä kuin seistessäkin. Ehkä sitten nuo muhkeat selkäkarvat hämäsi tai jotain, Vestalla kun on niin pörheät karvat varsinkin persuksen päältä, että monet on luulleet sitä takakorkeaksi. :D
Paikalla oli myös toinen karvallinen perulainen, keskikokoinen, oikein sievä ja nätti narttu. Tuomari ei tuntunut oikein pitävän siitäkään, se koira oli kyllä siro, mutta tuomarin mielestä sillä ei sitten ollut lihaksia. Ehkä se ei vaan lämmennyt ajatukselle näistä karvallisista, ainakin sen ilme oli näkemisen arvoinen kun karvalliset marssi kehään. Tuomari joutui vähän keräilemään leukaansa maasta..
Tulevana lauantaina olisikin sitten taas Arielin vuoro mennä kehään. Silloin on Tuomarinkartanossa Helsingin KR kesänäyttely. Kuumaa säätä on luvassa, onneksi Arsun kanssa ei tarvitse juosta! Tosin kuuma mulla tulee varmaan muutenkin, varsinkin kun varmaan hermoilenkin, niin soijaa pukkaa aivan taatusti! :)
maanantai 7. heinäkuuta 2014
Nastola, SSKY erkkari 5.7.2014
Lauantaina oli Arielin debyyttinäyttely SSKY:n erkkarissa Nastolassa. Näyttelyä edeltävänä yönä mua jännitti hirveästi, enkä nukkunut paljon ollenkaan. :D Matkaan lähdettiin kahdeksalta aamulla. Silmät seisoi päässä, mutta aamu sujui yllättävän sutjakkaasti. Bussillekin pääsin lähtemään ajoissa, enkä edes unohtanut mitään! Mentiin siis ensin bussilla Mirkalle, mistä jatkettiin porukalla matkaa Nastolaan.
Näyttelypäivän sää oli kerrankin hyvä! :) Oli aurinkoista ja tosi lämmin. Vähän ehkä jopa kuuma, mutta onneksi koko ajan kävi pieni tuulenvire, joka vähän viilensi olematta kuitenkaan kylmä. Lämpöinen sää on nakukoirien kanssa siitä hyvä, etteivät ne ole sellaisia täriseviä kasaantaittuneita säälittäviä piskiparkoja.. Koita semmoinen koira nyt saada seisomaan nätisti.
Ariel oli tällä kertaa ainoa pieni xolo. Luetteloon oli merkitty toinenkin, mutta se ei ollut tullut paikalle. Menin Arielin kanssa kehään ja kiikutin sen saman tien pöydälle. Yllätyin positiivisesti, kun Ariel jopa seisoi siinä! :D Se ei nojannut muhun eikä tärissyt tai nostellut jalkoja. Kaikki jalat pysyi sievästi pöydässä kiinni, tosin sitten kun tuomari tuli kopeloimaan, Arsu jännitti selän vähän kaarelle, mutta silti se pysyi paikallaan ja tuomari sai tutkiskella ja lääppiä kaikessa rauhassa.
Ariel esiintyi muutoinkin oikein kauniisti. Liikkumiset meni loistavasti ilman mitään laukkahepuleita, ja upean maltillisesti nakkeli jaksoi myös seistä paikallaan. :) Namit ei sille oikein kehässä maistuneet, taisi kuitenkin sen verran vielä jännittää.
Tuomarina meillä oli Nina Janger. Hän on tosi uusi tuomari rotujen parissa. Olisiko ehkä ollut jopa ensimmäinen kerta kun nakukoiria oli arvostelemassa. Kokemattomuuden näki arvosteluiden ristiriitaisuuksissa, mutta jostainhan niiden uusienkin on aloitettava. :)
Meillä meni joka tapauksessa ihan loistavasti. Ariel sai EH:n! Ennen näyttelyä olin mielessäni maalaillut kauhukuvia niin hirveästä sähläämisestä, että saataisiin vaan joku EVA. Onneksi niin ei käynyt!
"11 kk vanha mittasuhteiltaan tyypillinen, leikkaava purenta. Pää voisi olla hieman pidempi. Hyvä feminiininen kokonaisuus. Hyvä kaula. Runko vielä kovin keskeneräinen. Voisi olla paremmin kulmautunut edestä, hyvin kulmautunut takaa. Pyöristää hieman ylälinjaansa. Tarvitsee aikaa kehittyäkseen. Liikkuu yhdensuuntaisesti takaa, löysin kyynärin edestä. Esitetään kauniisti."
Jotenkin se aina lämmittää mieltä, kun arvostelussa sanotaan että koira esiintyy/esitetään kauniisti. Varsinkin minä joka en ole kovin kokenut handleri, niin kyllähän se tuntuu hyvältä kun tietää että on osannut tehdä jotain oikein. :)
Näyttelypäivän sää oli kerrankin hyvä! :) Oli aurinkoista ja tosi lämmin. Vähän ehkä jopa kuuma, mutta onneksi koko ajan kävi pieni tuulenvire, joka vähän viilensi olematta kuitenkaan kylmä. Lämpöinen sää on nakukoirien kanssa siitä hyvä, etteivät ne ole sellaisia täriseviä kasaantaittuneita säälittäviä piskiparkoja.. Koita semmoinen koira nyt saada seisomaan nätisti.
Ariel oli tällä kertaa ainoa pieni xolo. Luetteloon oli merkitty toinenkin, mutta se ei ollut tullut paikalle. Menin Arielin kanssa kehään ja kiikutin sen saman tien pöydälle. Yllätyin positiivisesti, kun Ariel jopa seisoi siinä! :D Se ei nojannut muhun eikä tärissyt tai nostellut jalkoja. Kaikki jalat pysyi sievästi pöydässä kiinni, tosin sitten kun tuomari tuli kopeloimaan, Arsu jännitti selän vähän kaarelle, mutta silti se pysyi paikallaan ja tuomari sai tutkiskella ja lääppiä kaikessa rauhassa.
Ariel esiintyi muutoinkin oikein kauniisti. Liikkumiset meni loistavasti ilman mitään laukkahepuleita, ja upean maltillisesti nakkeli jaksoi myös seistä paikallaan. :) Namit ei sille oikein kehässä maistuneet, taisi kuitenkin sen verran vielä jännittää.
 |
| © M. Rautio |
Tuomarina meillä oli Nina Janger. Hän on tosi uusi tuomari rotujen parissa. Olisiko ehkä ollut jopa ensimmäinen kerta kun nakukoiria oli arvostelemassa. Kokemattomuuden näki arvosteluiden ristiriitaisuuksissa, mutta jostainhan niiden uusienkin on aloitettava. :)
Meillä meni joka tapauksessa ihan loistavasti. Ariel sai EH:n! Ennen näyttelyä olin mielessäni maalaillut kauhukuvia niin hirveästä sähläämisestä, että saataisiin vaan joku EVA. Onneksi niin ei käynyt!
"11 kk vanha mittasuhteiltaan tyypillinen, leikkaava purenta. Pää voisi olla hieman pidempi. Hyvä feminiininen kokonaisuus. Hyvä kaula. Runko vielä kovin keskeneräinen. Voisi olla paremmin kulmautunut edestä, hyvin kulmautunut takaa. Pyöristää hieman ylälinjaansa. Tarvitsee aikaa kehittyäkseen. Liikkuu yhdensuuntaisesti takaa, löysin kyynärin edestä. Esitetään kauniisti."
Jotenkin se aina lämmittää mieltä, kun arvostelussa sanotaan että koira esiintyy/esitetään kauniisti. Varsinkin minä joka en ole kovin kokenut handleri, niin kyllähän se tuntuu hyvältä kun tietää että on osannut tehdä jotain oikein. :)
maanantai 30. kesäkuuta 2014
Forssa KR 28.6.2014
Viime viikonloppuna meillä oli kaveriporukalla taas eräänlaiseksi perinteeksi muodostunut yhdistetty näyttely- ja mökkireissu. Lähdettiin kahden kaverin (sekä Junon ja kahden muun koiran) kanssa matkaan jo perjantaina. Onneksi kaikilla oli perjantai vapaa, niin päästiin lähtemään ajoissa. Käytiin kaupassa ja saatiin majoittua mökille rauhassa, ettei tarvinnut lauantaina pitkän näyttelypäivän jälkeen tehdä kaikkea. Eipä me oikeastaan perjantaina muuta tehty kun mässättiin ja käytiin saunassa. Käytiin Junon kanssa heittämässä talviturkitkin järveen! Muutoin ei kauheasti ulkona viitsinyt olla, kun vettä tuli aika reippaasti.
Lauantaiaamuna saatiin nukkua aika pitkään, kun näyttelyssä piti olla viimeistään n. klo 11 ja mökiltä näyttelypaikalle oli noin puolen tunnin matka. Forssan näyttelyn näyttelyalue Mustialassa on ehkä kaunein koiranäyttelymiljöö missä olen ikinä ollut! Puisto on hurjan nätti suurine puineen ja vihreine ruohikkoineen. Tällä kertaa meitä lykästi säänkin suhteen, aurinko paistoi muttei ollut kuitenkaan liian kuuma, puut ja näyttelyteltta varjostivat mukavasti.
Tällä kertaa meillä oli tuomarina Juha Putkonen. Olipahan tarkka tyyppi ja kova pulisemaan! :D Heti alkuun tuomari halusi mitata Junon. Mittaustulokseksi ilmoitti "60 ja vähän yli, mutta tämä mittausmaasto on epäluotettava". Kyllähän minä tiedän että Juno on vähän turhan suuri, sen verran kotimittauksillakin olen saanut jonkinlaista suuntaa sen koosta. Tämä oli muistaakseni toinen kerta kun Juno on virallisessa kehässä mitattu. Kerran on taidettu mitata myös pentuluokassa. Toinen asia mikä tuomaria kovasti kiinnosti, oli Junon kulmahampaat. Ne kun ovat vähän kummallisessa asennossa, törröttävät enempi eteenpäin kuin alas päin, miten kulmahampaat yleensä ovat. Nakuillahan hammaspuutokset ja virheasennot ovat ihan sallittuja, kunhan purenta on oikea. Tuomari kovasti mietti millä termillä hän Junon kulmahampaita kutsuisi. Mainitsin, että rodun piirissä puhutaan syöksyhampaista. Tuomari ihmetteli, että onko joku tuomari joskus käyttänyt moista termiä. Totesin vaan etten tiedä, ei ole minulla tullut koskaan vastaan.
Kokonaisuudessaan tuomari tuntui pitävän Junosta kovasti, ja arvostelukin oli ihanan perusteellinen ja mielestäni todella hieno!
"Kookkaanpuoleinen, erinomaista tyyppiä oleva, mittasuhteiltaan oikea. Kokoon sopiva luusto. Hyvä pään profiili. Hyväasentoiset korvat. Hyvä kallo-osa. Sopivan täyteläinen kuono. Keskiruskeat silmät. Hyvä purenta. Kapea alaleuka. Hyvin kehittynyt rintakehä. Sopivasti eturintaa. Lämmin, hieman näppyläinen iho. Hieman painuneet ranteet. Käpälät voisivat olla tiiviimmät. Hyvä häntä. Liikkuu riittävällä askelpituudella. Edestä kääntää kyynärpäitä hieman ulospäin."
Kaikki huomiot ovat ihan täyttä asiaa, paitsi ehkä nuo hyväasentoiset korvat. :D Junollahan on toinen korva taitteella, mutta jotenkin jännästi se usein näyttelyssä skarppaa sen pystyyn. No, joka tapauksessa kaikki muut mainitut kohdat olen itsekin Junossa huomannut ja tiedän sen plussat ja miinukset, ja olen tyytyväinen että tuo arvostelu on täyttä asiaa, eikä mitään vähän sinne päin.
Tuloksena oli ERI1 SA PU3 VASERT. :) Junon seuraava näyttely on vielä vähän auki, mutta syksymmälle se taitaa mennä. Tervakosken näyttelyyn olisi tarkoitus tehdä samanlainen mökkireissu, ja sinne ajattelin taas Junon viedä.
Seuraava näyttely onkin sitten ensi lauantaina SSKY:n erikoisnäyttely Nastolassa, mikä on samalla Arielin debyytti virallisissa kehissä. Jännää!
 |
| © M. Rautio |
Lauantaiaamuna saatiin nukkua aika pitkään, kun näyttelyssä piti olla viimeistään n. klo 11 ja mökiltä näyttelypaikalle oli noin puolen tunnin matka. Forssan näyttelyn näyttelyalue Mustialassa on ehkä kaunein koiranäyttelymiljöö missä olen ikinä ollut! Puisto on hurjan nätti suurine puineen ja vihreine ruohikkoineen. Tällä kertaa meitä lykästi säänkin suhteen, aurinko paistoi muttei ollut kuitenkaan liian kuuma, puut ja näyttelyteltta varjostivat mukavasti.
Tällä kertaa meillä oli tuomarina Juha Putkonen. Olipahan tarkka tyyppi ja kova pulisemaan! :D Heti alkuun tuomari halusi mitata Junon. Mittaustulokseksi ilmoitti "60 ja vähän yli, mutta tämä mittausmaasto on epäluotettava". Kyllähän minä tiedän että Juno on vähän turhan suuri, sen verran kotimittauksillakin olen saanut jonkinlaista suuntaa sen koosta. Tämä oli muistaakseni toinen kerta kun Juno on virallisessa kehässä mitattu. Kerran on taidettu mitata myös pentuluokassa. Toinen asia mikä tuomaria kovasti kiinnosti, oli Junon kulmahampaat. Ne kun ovat vähän kummallisessa asennossa, törröttävät enempi eteenpäin kuin alas päin, miten kulmahampaat yleensä ovat. Nakuillahan hammaspuutokset ja virheasennot ovat ihan sallittuja, kunhan purenta on oikea. Tuomari kovasti mietti millä termillä hän Junon kulmahampaita kutsuisi. Mainitsin, että rodun piirissä puhutaan syöksyhampaista. Tuomari ihmetteli, että onko joku tuomari joskus käyttänyt moista termiä. Totesin vaan etten tiedä, ei ole minulla tullut koskaan vastaan.
Kokonaisuudessaan tuomari tuntui pitävän Junosta kovasti, ja arvostelukin oli ihanan perusteellinen ja mielestäni todella hieno!
"Kookkaanpuoleinen, erinomaista tyyppiä oleva, mittasuhteiltaan oikea. Kokoon sopiva luusto. Hyvä pään profiili. Hyväasentoiset korvat. Hyvä kallo-osa. Sopivan täyteläinen kuono. Keskiruskeat silmät. Hyvä purenta. Kapea alaleuka. Hyvin kehittynyt rintakehä. Sopivasti eturintaa. Lämmin, hieman näppyläinen iho. Hieman painuneet ranteet. Käpälät voisivat olla tiiviimmät. Hyvä häntä. Liikkuu riittävällä askelpituudella. Edestä kääntää kyynärpäitä hieman ulospäin."
Kaikki huomiot ovat ihan täyttä asiaa, paitsi ehkä nuo hyväasentoiset korvat. :D Junollahan on toinen korva taitteella, mutta jotenkin jännästi se usein näyttelyssä skarppaa sen pystyyn. No, joka tapauksessa kaikki muut mainitut kohdat olen itsekin Junossa huomannut ja tiedän sen plussat ja miinukset, ja olen tyytyväinen että tuo arvostelu on täyttä asiaa, eikä mitään vähän sinne päin.
Tuloksena oli ERI1 SA PU3 VASERT. :) Junon seuraava näyttely on vielä vähän auki, mutta syksymmälle se taitaa mennä. Tervakosken näyttelyyn olisi tarkoitus tehdä samanlainen mökkireissu, ja sinne ajattelin taas Junon viedä.
 |
| © M. Rautio |
 |
| © M. Rautio |
Seuraava näyttely onkin sitten ensi lauantaina SSKY:n erikoisnäyttely Nastolassa, mikä on samalla Arielin debyytti virallisissa kehissä. Jännää!
maanantai 12. toukokuuta 2014
Helsinki KV 11.5.2014
Eilen äitienpäivänä oli pitkästä aikaa Junon vuoro lähteä näyttelyreissuun. Viime kerrasta onkin jo aikaa, silloin oltiin elokuussa 2013 Tervakoskella, ja nyt oli vuorossa Helsinki KV Royal Canin Show.
Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että ei mulla ollut Junolle oikein mitään odotuksia. Tottakai se on minun mielestä maailman hienoin xolopoika, mutta mielipiteitä on niin monta kuin on ihmisiäkin.. Kyllä mä sen tiesin, ettei se huonoa arvostelua tule saamaan, kun on se sen verran paljon komistunut kasvettuaan ja saatuaan lisää massaa tuohon jätti-isoon ja jalkavaan kroppaansa. :) Eniten huolestutti Junon liikkeet (joista on tullut sanomista aiemminkin ja joita on yritetty kovasti petrata).
Tuomarina oli siis Heidi Kirschbichler, Itävalta:
"Good substance, good body. Nice head, scissor bite, dark eyes. Ears well set. Correct neck. Straight front, good breast, well angulated in the back. Very nice movement."
Tuomari tykkäsi Junosta ja Junokin tykkäsi tuomarista. Juno on aina ollut tosi varma tyyppi tuomareiden kanssa, enpä muista että koskaan olisi väistänyt tai edes mulkoillut ketään, enempi on semmoinen että menee ihan vekkuliksi kun huomaa että joku lähestyy ja on aivan varmasti tulossa paijaamaan pientä Vauva-Nunnua. :D
Näyttelytauon huomasi ehkä parhaiten siitä, että Juno kiinnitti vähän väliä huomiota muihin koiriin eikä meinannut jaksaa keskittyä omaan suoritukseensa, paitsi sitten kun oltiin yksin kehässä. Parasta urosta ja rotunsa parasta valittaessa Juno keskittyi enimmäkseen kisakaverin pällistelyyn ja liikkeistä ei meinannut tulla mitään, mutta kyllä tuomari ilmeisesti oli niistä jotain irti saanut ainakin yksilöarvostelussa, kun kerran arvostelussa oli maininta hyvistä liikkeistä. :) Ja olipahan Nina onnistunut saamaan kuviakin missä Juno liikkuu tosi kauniisti! :)
Tuloksena oli sama rimpsu kuin Vestalla Tampereella, ERI, SA, PU1, SERT, CACIB ja VSP. ROP oli Junon sisko Anouk.
Lopuksi vielä kun aikaa oli, otettiin pari kivaa näyttelyposeerauskuvaa. Kyllä mulla on hieno koira!
Tulin tässä siihen tulokseen että voisin koittaa saada Junon valioksi nyt kesällä ja syksyllä sitten ennen Arielin seuraavia juoksuja sanotaan heipat nyytteröille ja siirrytään harrastamaan muita juttuja. Jännä nähdä kuka näistä koirista valioituu ensimmäisenä. Vestalla ja Junolla on jo sertitilit auki. :D
Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että ei mulla ollut Junolle oikein mitään odotuksia. Tottakai se on minun mielestä maailman hienoin xolopoika, mutta mielipiteitä on niin monta kuin on ihmisiäkin.. Kyllä mä sen tiesin, ettei se huonoa arvostelua tule saamaan, kun on se sen verran paljon komistunut kasvettuaan ja saatuaan lisää massaa tuohon jätti-isoon ja jalkavaan kroppaansa. :) Eniten huolestutti Junon liikkeet (joista on tullut sanomista aiemminkin ja joita on yritetty kovasti petrata).
Tuomarina oli siis Heidi Kirschbichler, Itävalta:
"Good substance, good body. Nice head, scissor bite, dark eyes. Ears well set. Correct neck. Straight front, good breast, well angulated in the back. Very nice movement."
 |
| © N. Virtanen |
 |
| © N. Virtanen |
Tuomari tykkäsi Junosta ja Junokin tykkäsi tuomarista. Juno on aina ollut tosi varma tyyppi tuomareiden kanssa, enpä muista että koskaan olisi väistänyt tai edes mulkoillut ketään, enempi on semmoinen että menee ihan vekkuliksi kun huomaa että joku lähestyy ja on aivan varmasti tulossa paijaamaan pientä Vauva-Nunnua. :D
Näyttelytauon huomasi ehkä parhaiten siitä, että Juno kiinnitti vähän väliä huomiota muihin koiriin eikä meinannut jaksaa keskittyä omaan suoritukseensa, paitsi sitten kun oltiin yksin kehässä. Parasta urosta ja rotunsa parasta valittaessa Juno keskittyi enimmäkseen kisakaverin pällistelyyn ja liikkeistä ei meinannut tulla mitään, mutta kyllä tuomari ilmeisesti oli niistä jotain irti saanut ainakin yksilöarvostelussa, kun kerran arvostelussa oli maininta hyvistä liikkeistä. :) Ja olipahan Nina onnistunut saamaan kuviakin missä Juno liikkuu tosi kauniisti! :)
 |
| © N. Virtanen |
Tuloksena oli sama rimpsu kuin Vestalla Tampereella, ERI, SA, PU1, SERT, CACIB ja VSP. ROP oli Junon sisko Anouk.
 |
| © N. Virtanen |
Lopuksi vielä kun aikaa oli, otettiin pari kivaa näyttelyposeerauskuvaa. Kyllä mulla on hieno koira!
 |
| © N. Virtanen |
 |
| © N. Virtanen |
Tulin tässä siihen tulokseen että voisin koittaa saada Junon valioksi nyt kesällä ja syksyllä sitten ennen Arielin seuraavia juoksuja sanotaan heipat nyytteröille ja siirrytään harrastamaan muita juttuja. Jännä nähdä kuka näistä koirista valioituu ensimmäisenä. Vestalla ja Junolla on jo sertitilit auki. :D
maanantai 5. toukokuuta 2014
Vestalle menestystä Tampere KV:ssa 3.5.2014
Lauantaina 3.5. herätyskello soi 5:30. Suuntana oli Tampere ja tällä kertaa mukaan lähti Vesta. Aamulla vielä mietin että onko tässä touhussa mitään järkeä, kun vien kehään koiran jolla on taittokorvat ja joka ei muutenkaan ulkoisesti vastaa ihan sitä mitä ihmisillä tulee mieleen kun mainitaan perunkarvatonkoira. Silti mun oli pakko päästä kehään edes jonkun koiran kanssa, koska en ole pitkään aikaan ollut näyttelyssä muuten kuin turistina, ja minä nyt ehdottomasti halusin kehään päästä, tulee mitä tulee.
Noh, voinpahan todeta että kannatti lähteä.
Nakujen vuoro oli heti ensimmäisenä kehän alettua. Ensin vuorossa oli yksi pieni perulainen, sitten yksi iso meksikolainen ja sitten vasta kaksi isoa perulaista, joista Vesta siis oli toinen. Toinen oli valioluokan uros, tuontikoira Ruotsista.
Uros meni kehän ensin ja se sai koko litanian palkintoja, eli ERI PU1 SA CACIB. Uroksen ollessa kehässä minä odottelin Vestan kanssa omaa vuoroamme kehän laidalla. Sitten kehäsihteeri kuulutti narttua valmistautumaan vuoroonsa, ja vastasin huuteluun että "täällä ollaan!" Kehäsihteeri huikkasi takaisin, että käypäs hakemassa koira niin saadaan arvostelut etenemään sujuvasti. Vastasin, että koira on tässä mulla jo. Kehäsihteerin ilme oli näkemisen arvoinen, ja kävi hän siinä vielä varmistamassa että ihanko oikeasti minun koirani on perunkarvatonkoira. (Juuei, muuten vaan sekarotuisen kanssa tulin kokeilemaan onneani!) ;P
Niimpä me Vestan kanssa liihoteltiin kehään. Tuomarinkin ihmetys oli selvästi nähtävissä, kun kehään tepastelikin täysin karvainen koira nakun sijaan. Arvostelu alkoi normaalisti, juoksin Vestan kanssa edestakaisin ja kehän ympäri ja laitoin koiran seisomaan. Tuomari luetteli arvostelua, mistä minä kuulin vain satunnaisia pätkiä. Hyvältä kuulosti silti! Sitten tuli laatuarvostelun aika. Tuomari ja kehäsihteerit supattelivat Vestan karvoista ja miettivät, voiko sille antaa jonkun hyväksytyn laatuarvostelun, tai pitääkö kenties antaa hylätty. Sitten kehäsihteeri nousi tuolistaan ja tuli sanomaan, että nyt tässä vähän kestää kun heillä ei ole rotumääritelmää (vaikka yleensä kehäsihteereillä sellainen pitäisi olla) ja tuomari haluaa nyt perinpohjaisesti selvittää että onko se karvallisuus sallittua, ja samalla hän pyysi meitä sivummalle odottelemaan, ettei tarvitse turhaan patsastella ja kyllästyttää koiraa sillä aikaa kun he selvittelevät rotumääritelmäasiaa.
Siinä me sitten Vestan kanssa hengailtiin keskellä kehää kaikkien ihmisten pällisteltävänä. :D Kehäsihteerit soittelivat hullun lailla näyttelytoimistoon, kunnes toinen kehis keksi, että tässä odotellessa voisi ottaa seuraavan rodun tähän väliin ja jatkaa sitten perulaisista. Tuomari totesi idean olevan ihan hyvä, ja tuli siihen mun luokse selittämään tilanteen. Tuomari selitti hauskan aksentin sävyttämällä englannilla, että hän haluaa saada rotumääritelmän nähtäväkseen, koska ei halua tehdä minua ja Vestaa kohtaan väärin jos tietämättömyyttään antaa meille hylätyn, mutta toisaalta hän myös haluaa varmistaa että onhan karvallisuus oikeasti OK, koska tilanne oli hänelle täysin uusi. Sanoin ymmärtäväni tilanteen oikein hyvin ja siirryin Vestan kanssa kehän laidalle odottelemaan, että perulaisten jälkeen olevat dogo argentinot saatiin arvosteltua.
Dogojen arvostelun aikana oli perulaisten rotumääritelmä vihdoinkin saatu paikalle, joten tuomari sitä silmäili hetken ja sitten meidät kutsuttiin takaisin kehään. Aloitimme homman alusta niin, että juoksimme Vestan kanssa uudestaan edestakaisin ja kehän ympäri, ja taas seisomaan. Sen jälkeen kaikki tapahtuikin hurjan nopeasti, tuomari pomppasi pystyyn, marssi kättelemään ja kehäsihteeri kuulutti Vestan tulokset, ERI, SA, PN1, SERT ja CACIB.
Noh, minähän en siinä jännityksessäni ja liikutuksessani pysynyt enää kasassa ollenkaan vaan aloin itkeä. :D Ulisin siinä keskellä kehää ja taisin kyynelehtiä vielä siinäkin kun rotunsa parasta valittiin. Vesta oli VSP ja tuomari tuli kättelemään ja onnittelemaan minua, sanoi että tämä oli ensimmäinen kerta hänelle kun karvallisen kehässä näkee ja että Vesta on hyvin kaunis koira. Siitä kirmasin sitten kehästä pois ja koska minä pillitin niin Mirkakin alkoi itkeä, ja Vestahan sai ihan hirveän kohtauksen kun raukka pelästyi että meillä on joku hätä. <3
Arvostelu oli seuraavanlainen:
Tuomari oli Carlos Saevich, Argentiina:
"Excellent type, excellent head & topline, excellent hindquarters, well-set tail, excellent temperament."
Lyhyt ja ytimekäs, mutta pelkkää hunajaa! <3 Koska kyseessä oli ensimmäinen kerta kun Vesta sai jotain palkintoja, halusin ehdottomasti ottaa ne pokaaleina, vaikka vaihtoehtoina oli myös lahjakortit, puruluita tai pehmoleluja. Onneksi pokaalit oli nättejä, niin kelpasi ottaakin semmoiset. :)
Kyllä mä ajattelin että voisi yrittää saada tuosta Vestasta ihan valionkin. Vielä en vaan ole miettinyt mihin sen ilmoittaisin, mutta onhan tässä aikaa!
Seuraavaksi olisikin sitten vuorossa tämän viikon sunnuntaina äitienpäivänäyttely, Royal Canin Show Tuomarinkartanossa. Olen ilmoittanut Junon sinne. Se ei ole ollut näyttelyssä sitten viime elokuun, joten hiukan jännittää että miten sen kanssa käy, osaako se enää käyttäytyä ollenkaan.. Treenattu ollaan kyllä, ja onneksi Ariel lopetti juoksutkin jo jokin aika sitten, ettei Juno enää ole niistä höyrypäissään. :D
Noh, voinpahan todeta että kannatti lähteä.
Nakujen vuoro oli heti ensimmäisenä kehän alettua. Ensin vuorossa oli yksi pieni perulainen, sitten yksi iso meksikolainen ja sitten vasta kaksi isoa perulaista, joista Vesta siis oli toinen. Toinen oli valioluokan uros, tuontikoira Ruotsista.
Uros meni kehän ensin ja se sai koko litanian palkintoja, eli ERI PU1 SA CACIB. Uroksen ollessa kehässä minä odottelin Vestan kanssa omaa vuoroamme kehän laidalla. Sitten kehäsihteeri kuulutti narttua valmistautumaan vuoroonsa, ja vastasin huuteluun että "täällä ollaan!" Kehäsihteeri huikkasi takaisin, että käypäs hakemassa koira niin saadaan arvostelut etenemään sujuvasti. Vastasin, että koira on tässä mulla jo. Kehäsihteerin ilme oli näkemisen arvoinen, ja kävi hän siinä vielä varmistamassa että ihanko oikeasti minun koirani on perunkarvatonkoira. (Juuei, muuten vaan sekarotuisen kanssa tulin kokeilemaan onneani!) ;P
Niimpä me Vestan kanssa liihoteltiin kehään. Tuomarinkin ihmetys oli selvästi nähtävissä, kun kehään tepastelikin täysin karvainen koira nakun sijaan. Arvostelu alkoi normaalisti, juoksin Vestan kanssa edestakaisin ja kehän ympäri ja laitoin koiran seisomaan. Tuomari luetteli arvostelua, mistä minä kuulin vain satunnaisia pätkiä. Hyvältä kuulosti silti! Sitten tuli laatuarvostelun aika. Tuomari ja kehäsihteerit supattelivat Vestan karvoista ja miettivät, voiko sille antaa jonkun hyväksytyn laatuarvostelun, tai pitääkö kenties antaa hylätty. Sitten kehäsihteeri nousi tuolistaan ja tuli sanomaan, että nyt tässä vähän kestää kun heillä ei ole rotumääritelmää (vaikka yleensä kehäsihteereillä sellainen pitäisi olla) ja tuomari haluaa nyt perinpohjaisesti selvittää että onko se karvallisuus sallittua, ja samalla hän pyysi meitä sivummalle odottelemaan, ettei tarvitse turhaan patsastella ja kyllästyttää koiraa sillä aikaa kun he selvittelevät rotumääritelmäasiaa.
Siinä me sitten Vestan kanssa hengailtiin keskellä kehää kaikkien ihmisten pällisteltävänä. :D Kehäsihteerit soittelivat hullun lailla näyttelytoimistoon, kunnes toinen kehis keksi, että tässä odotellessa voisi ottaa seuraavan rodun tähän väliin ja jatkaa sitten perulaisista. Tuomari totesi idean olevan ihan hyvä, ja tuli siihen mun luokse selittämään tilanteen. Tuomari selitti hauskan aksentin sävyttämällä englannilla, että hän haluaa saada rotumääritelmän nähtäväkseen, koska ei halua tehdä minua ja Vestaa kohtaan väärin jos tietämättömyyttään antaa meille hylätyn, mutta toisaalta hän myös haluaa varmistaa että onhan karvallisuus oikeasti OK, koska tilanne oli hänelle täysin uusi. Sanoin ymmärtäväni tilanteen oikein hyvin ja siirryin Vestan kanssa kehän laidalle odottelemaan, että perulaisten jälkeen olevat dogo argentinot saatiin arvosteltua.
Dogojen arvostelun aikana oli perulaisten rotumääritelmä vihdoinkin saatu paikalle, joten tuomari sitä silmäili hetken ja sitten meidät kutsuttiin takaisin kehään. Aloitimme homman alusta niin, että juoksimme Vestan kanssa uudestaan edestakaisin ja kehän ympäri, ja taas seisomaan. Sen jälkeen kaikki tapahtuikin hurjan nopeasti, tuomari pomppasi pystyyn, marssi kättelemään ja kehäsihteeri kuulutti Vestan tulokset, ERI, SA, PN1, SERT ja CACIB.
Noh, minähän en siinä jännityksessäni ja liikutuksessani pysynyt enää kasassa ollenkaan vaan aloin itkeä. :D Ulisin siinä keskellä kehää ja taisin kyynelehtiä vielä siinäkin kun rotunsa parasta valittiin. Vesta oli VSP ja tuomari tuli kättelemään ja onnittelemaan minua, sanoi että tämä oli ensimmäinen kerta hänelle kun karvallisen kehässä näkee ja että Vesta on hyvin kaunis koira. Siitä kirmasin sitten kehästä pois ja koska minä pillitin niin Mirkakin alkoi itkeä, ja Vestahan sai ihan hirveän kohtauksen kun raukka pelästyi että meillä on joku hätä. <3
Arvostelu oli seuraavanlainen:
Tuomari oli Carlos Saevich, Argentiina:
"Excellent type, excellent head & topline, excellent hindquarters, well-set tail, excellent temperament."
Lyhyt ja ytimekäs, mutta pelkkää hunajaa! <3 Koska kyseessä oli ensimmäinen kerta kun Vesta sai jotain palkintoja, halusin ehdottomasti ottaa ne pokaaleina, vaikka vaihtoehtoina oli myös lahjakortit, puruluita tai pehmoleluja. Onneksi pokaalit oli nättejä, niin kelpasi ottaakin semmoiset. :)
Kyllä mä ajattelin että voisi yrittää saada tuosta Vestasta ihan valionkin. Vielä en vaan ole miettinyt mihin sen ilmoittaisin, mutta onhan tässä aikaa!
 |
| © Julia Hyttinen |
 |
| © Mirka Rautio |
lauantai 21. syyskuuta 2013
SSKY erkkari 21.9.2013
Vesta oli tänään pitkästä aikaa näyttelyssä. Junon jätin kotiin, kun se on ollut niin monta kertaa mun kanssa reissussa että nyt oli Vestan vuoro. Herättiin aamulla hurjan aikaisin ja Vesta ei olis millään jaksanut nousta vaikka mä pakkasinkin kamoja. Kai se on tottunut että pääsee takaisin nukkumaan kun mä olen Junon kanssa lähtenyt, mutta nytpä se olikin Juno joka pääsi jatkamaan uniaan mukavasti. :D
Ensin köröteltiin bussilla Nurmijärvelle, mistä jatkettiin matkaa kaverin kanssa kohti Heinolaa. Siellä oli tänään SSKY:n (Suomen seurakoirayhdistys) erikoisnäyttely, eli kyseessä oli myös nakukoirien erikoisnäyttely.
Koska perunkarvattomien rotumääritelmä muuttui reilu kuukausi sitten niin, että nyt karvalliset on näyttelyitä ajatellen nakujen kanssa samalla viivalla, oli paikalle tullut nakujen lisäksi neljä karvallista "nakua", joista Vesta siis oli yksi. :) Vestan lisäksi isoja perulaisia oli Vestan täti, lisäksi oli yksi karvallinen keskikokoisissa ja yksi pienissä. Tällä kertaa yksikään karvallinen ei saanut hylättyä, kuten vuosi sitten Vesta ja tätinsä saivat. :)
Vesta meni kehään karvallisista ensimmäisenä. Jos nyt niin voi ajatella niin Vesta on Suomen ensimmäinen hyväksytyn laatumaininnan saanut karvallinen perulainen. :) Me ei olla Vestan kanssa oikein koskaan tuommosia koiranäyttelyjuttuja kauheasti harjoiteltu, lähinnä seisomista, mutta hienosti meni ravit ja hampaiden näytöt ja kaikki! Olin hurjan ylpeä siitä miten hyvin Vesta malttoi olla kehässä ja keskittyi upeasti, vaikka meidän kehävuorolla tulikin vettä jonkun verran ja maa oli ällön lätäkköinen!
Tuomari tykkäsi Vestasta ihan hirveästi, katseli pitkään, kommentoi ja jutteli näistä karvallisista muutenkin. Hän vaikutti aidosti kiinnostuneelta tästä karvallisesta muunnoksesta ja hyvä niin, tärkeintähän on nyt tuoda muunnosta tuomareiden tietoisuuteen, kun se kerta nyt sallittu muunnos on. Lopuksi tuomari tuli vielä perinpohjaisesti selittämään miksi hän antaa sen laatumaininnan minkä antaa, enkä ollut mitenkään odottanut mitään ihmeellistä, kunhan tulis edes jotain hylättyä parempaa. Tuomari selitti tykänneensä kovasti Vestan kauniista rakenteesta ja kauniista liikkeistä, pääkin on oikeanlainen ja on kaikin puolin terveen ja kauniin näköinen koira, mutta hänen makuunsa vaan liian pitkäkroppainen ja taittokorvatkin vähän laski arvosanaa. Sitten tuomari sanoi "että jos annan sille nyt sitten EH:n" (=erittäin hyvän). Meinasin alkaa itkeä, en ollut yhtään odottanut että Vesta voisi saada niinkin hyvän laatumaininnan! Minun rakas ennen niin virheellinen Vestulaiseni olikin nyt erittäin hyvä!
Tuomarinahan oli siis Tuula Savolainen, ja arvostelu kuului näin:
"Voisi olla mittasuhteiltaan aavistuksen lyhyempi. Oikealinjainen pää, tummat silmät. Korvat vaaka-asentoiset. Oikean muotoinen rintakehä. Hyvä tasapainoinen raajarakenne. Hieman lyhyt jyrkkä lantio. Alaskiinnittynyt häntä. Sivuliikkeessä hyvä pitkä askel. Hyvä raajaluusto. Takaliikkeet kapeat. Hyvä karvanlaatu. Hyvä raajaluusto. Rodun pitkäkarvainen muunnos."
Arvostelusta selvästi näkee että tuomari tykkäsi Vestan raajaluustosta, kun sitä on pitänyt oikein moneen kertaan kehua. Ja pitkiä karvojahan Vestalla ei ole, veikkaan että pitkäkarvaisen kohdalla pitäisi lukea ennemmin "karvallinen". :)
Minä kirmasin kehästä pois iloisempana kuin ikinä, taisin siinä vähän hypähdellä ja hurratakin. :D Aihetta kuitenkin oli! :)
Ensin köröteltiin bussilla Nurmijärvelle, mistä jatkettiin matkaa kaverin kanssa kohti Heinolaa. Siellä oli tänään SSKY:n (Suomen seurakoirayhdistys) erikoisnäyttely, eli kyseessä oli myös nakukoirien erikoisnäyttely.
Koska perunkarvattomien rotumääritelmä muuttui reilu kuukausi sitten niin, että nyt karvalliset on näyttelyitä ajatellen nakujen kanssa samalla viivalla, oli paikalle tullut nakujen lisäksi neljä karvallista "nakua", joista Vesta siis oli yksi. :) Vestan lisäksi isoja perulaisia oli Vestan täti, lisäksi oli yksi karvallinen keskikokoisissa ja yksi pienissä. Tällä kertaa yksikään karvallinen ei saanut hylättyä, kuten vuosi sitten Vesta ja tätinsä saivat. :)
Vesta meni kehään karvallisista ensimmäisenä. Jos nyt niin voi ajatella niin Vesta on Suomen ensimmäinen hyväksytyn laatumaininnan saanut karvallinen perulainen. :) Me ei olla Vestan kanssa oikein koskaan tuommosia koiranäyttelyjuttuja kauheasti harjoiteltu, lähinnä seisomista, mutta hienosti meni ravit ja hampaiden näytöt ja kaikki! Olin hurjan ylpeä siitä miten hyvin Vesta malttoi olla kehässä ja keskittyi upeasti, vaikka meidän kehävuorolla tulikin vettä jonkun verran ja maa oli ällön lätäkköinen!
Tuomari tykkäsi Vestasta ihan hirveästi, katseli pitkään, kommentoi ja jutteli näistä karvallisista muutenkin. Hän vaikutti aidosti kiinnostuneelta tästä karvallisesta muunnoksesta ja hyvä niin, tärkeintähän on nyt tuoda muunnosta tuomareiden tietoisuuteen, kun se kerta nyt sallittu muunnos on. Lopuksi tuomari tuli vielä perinpohjaisesti selittämään miksi hän antaa sen laatumaininnan minkä antaa, enkä ollut mitenkään odottanut mitään ihmeellistä, kunhan tulis edes jotain hylättyä parempaa. Tuomari selitti tykänneensä kovasti Vestan kauniista rakenteesta ja kauniista liikkeistä, pääkin on oikeanlainen ja on kaikin puolin terveen ja kauniin näköinen koira, mutta hänen makuunsa vaan liian pitkäkroppainen ja taittokorvatkin vähän laski arvosanaa. Sitten tuomari sanoi "että jos annan sille nyt sitten EH:n" (=erittäin hyvän). Meinasin alkaa itkeä, en ollut yhtään odottanut että Vesta voisi saada niinkin hyvän laatumaininnan! Minun rakas ennen niin virheellinen Vestulaiseni olikin nyt erittäin hyvä!
Tuomarinahan oli siis Tuula Savolainen, ja arvostelu kuului näin:
"Voisi olla mittasuhteiltaan aavistuksen lyhyempi. Oikealinjainen pää, tummat silmät. Korvat vaaka-asentoiset. Oikean muotoinen rintakehä. Hyvä tasapainoinen raajarakenne. Hieman lyhyt jyrkkä lantio. Alaskiinnittynyt häntä. Sivuliikkeessä hyvä pitkä askel. Hyvä raajaluusto. Takaliikkeet kapeat. Hyvä karvanlaatu. Hyvä raajaluusto. Rodun pitkäkarvainen muunnos."
Arvostelusta selvästi näkee että tuomari tykkäsi Vestan raajaluustosta, kun sitä on pitänyt oikein moneen kertaan kehua. Ja pitkiä karvojahan Vestalla ei ole, veikkaan että pitkäkarvaisen kohdalla pitäisi lukea ennemmin "karvallinen". :)
Minä kirmasin kehästä pois iloisempana kuin ikinä, taisin siinä vähän hypähdellä ja hurratakin. :D Aihetta kuitenkin oli! :)
 |
| Vesta viime vuoden erkkarissa © K. Jokimies |
keskiviikko 4. syyskuuta 2013
Tervakoski KV 24.8.2013
Elokuussa oltiin taas kaveriporukalla mökillä ja samalla suoritettiin pieni näyttelyreissu Tervakoskelle. Viime vuonna tehtiin mökkireissu Forssan näyttelyn aikaan, mutta koska Forssan näyttelyä ei järjestetä joka vuosi, oli pakko valita mökkiviikonloppu jonkun toisen näyttelyn yhteyteen.
Tervakosken näyttelyssä tuomarina oli Leni Finne ja minä olin ilmoittanut näyttelyyn Junon. Juno sai EH:n (erittäin hyvä) ja arvostelu oli seuraavanlainen:
"Oikeat mittasuhteet, riittävä luusto. Oikealinjainen pää. Erinomaiset tummat silmät, valitettavan pehmeät korvat. Hieman kevyt alaleuka. Hyvä kaula & ylälinja. Oikean mallinen rintakehä. Etuasentoiset niukasti kulmautuneet eturaajat. Ok takakulmaukset. Hieman pehmeät ranteet. Hyväkuntoinen iho, liikkuu takaraajat rungon alla. Hieman ulkonevat kyynärpäät."
Leni kehui Junoa kovin ystävällismieliseksi kaveriksi, ja sitähän se onkin. Seuraavalle kehässäolijalle tuomari oli kuitenkin todennut, että Juno oli ollut liiankin avoin. :D Onhan se ihmisiä kohtaan epäxolomaisen rakastava, mutta mua se ei haittaa ollenkaan. Helpompaa on elämä koiran kanssa joka ei turhia epäile. :)
Nyt Juno jääkin sitten näyttelytauolle, en tiedä kuinka pitkäksi aikaa. Mätsäreissä sen kanssa meinaan kuitenkin käydä, ettei sen kehäkäytös pääse unohtumaan jos joskus vielä sen viralliseen näyttelyyn vien.
Vesta taas pääsee elämänsä toista kertaa viralliseen näyttelyyn, taas kerran SSKY:n erikoisnäyttelyyn parin viikon päästä. Viime vuonnakin oltiin siellä, silloin Vesta sai HYL:n (hylätty, koska turkki) Perunkarvattomien rotumääritelmää muutettiin elokuussa niin, että nyt karvalliset perulaiset ovat samalla viivalla nakujen kanssa, eli Vestakin on vihdoinkin kunnon perulainen! Paitsi että sen korvien pitäisi olla pystyt.. Mutta samapa tuo, aion sen kuitenkin mennä tuomarille näyttämään, koska pakkohan tuomareille on nyt esitellä mahdollisimman kattava kuva siitä millaisia nämä karvalliset voivat olla, näitä kun on monenlaisia ja ihan laidasta laitaan erilaisia korvia ja erilaisia turkkeja, väreistä puhumattakaan. Tulee menestystä tai ei, olen onnellinen perunkarvattomien puolesta. :) Meksikolaisilla saman muutoksen parissa jahkaillaan vielä, mutta eiköhän sekin jossain vaiheessa mene läpi.
Tervakosken näyttelyssä tuomarina oli Leni Finne ja minä olin ilmoittanut näyttelyyn Junon. Juno sai EH:n (erittäin hyvä) ja arvostelu oli seuraavanlainen:
"Oikeat mittasuhteet, riittävä luusto. Oikealinjainen pää. Erinomaiset tummat silmät, valitettavan pehmeät korvat. Hieman kevyt alaleuka. Hyvä kaula & ylälinja. Oikean mallinen rintakehä. Etuasentoiset niukasti kulmautuneet eturaajat. Ok takakulmaukset. Hieman pehmeät ranteet. Hyväkuntoinen iho, liikkuu takaraajat rungon alla. Hieman ulkonevat kyynärpäät."
Leni kehui Junoa kovin ystävällismieliseksi kaveriksi, ja sitähän se onkin. Seuraavalle kehässäolijalle tuomari oli kuitenkin todennut, että Juno oli ollut liiankin avoin. :D Onhan se ihmisiä kohtaan epäxolomaisen rakastava, mutta mua se ei haittaa ollenkaan. Helpompaa on elämä koiran kanssa joka ei turhia epäile. :)
Nyt Juno jääkin sitten näyttelytauolle, en tiedä kuinka pitkäksi aikaa. Mätsäreissä sen kanssa meinaan kuitenkin käydä, ettei sen kehäkäytös pääse unohtumaan jos joskus vielä sen viralliseen näyttelyyn vien.
Vesta taas pääsee elämänsä toista kertaa viralliseen näyttelyyn, taas kerran SSKY:n erikoisnäyttelyyn parin viikon päästä. Viime vuonnakin oltiin siellä, silloin Vesta sai HYL:n (hylätty, koska turkki) Perunkarvattomien rotumääritelmää muutettiin elokuussa niin, että nyt karvalliset perulaiset ovat samalla viivalla nakujen kanssa, eli Vestakin on vihdoinkin kunnon perulainen! Paitsi että sen korvien pitäisi olla pystyt.. Mutta samapa tuo, aion sen kuitenkin mennä tuomarille näyttämään, koska pakkohan tuomareille on nyt esitellä mahdollisimman kattava kuva siitä millaisia nämä karvalliset voivat olla, näitä kun on monenlaisia ja ihan laidasta laitaan erilaisia korvia ja erilaisia turkkeja, väreistä puhumattakaan. Tulee menestystä tai ei, olen onnellinen perunkarvattomien puolesta. :) Meksikolaisilla saman muutoksen parissa jahkaillaan vielä, mutta eiköhän sekin jossain vaiheessa mene läpi.
tiistai 2. heinäkuuta 2013
Hämeenlinna KR turistina & Tuusula KR 29.6.2013
Mulla oli taas pitkästä aikaa näyttelypitoinen viikonloppu. Lauantaina oli aivan liian aikainen aamuherätys, varsinkin siihen nähden etten saanut unta kun oli kuumaa ja kosteeta ja nukuin koko yönä ehkä 3-4 tuntia. Koko aamu menikin sitten aika perseelleen, mulla tuli kauhea kiire bussiin kun muistin bussin lähtöajan väärin ja jouduin sitten odottelemaan pysäkillä 10 minuuttia.. Kiireellisen lähdön takia unohdin vaihtovaatteet ja muutakin tavaraa kotiin, enkä olisi ehtinyt käymään enää uudestaan kotona sen 10 minuutin aikana, kun pysäkille on sen verran matkaa.
Noh, pääsin sitten Nurmijärvelle asti kaverin luokse, missä syötiin vähän aamupalaa ja lähdettiin sitten ajelemaan kohti Hämeenlinnaa. Heitettiin osoite navigaattoriin ja lähdettiin ajelemaan. Navigaattorilla ei vaan ollut hajuakaan että mihin me oltiin matkalla.. Näyttelypaikan sivuilla oleva osoite oli puutteellinen, eikä ajo-ohjeitakaan ollut. Ajettiin monta kertaa ihan vääriin paikkoihin, mutta loppujen lopuksi sitten löydettiin oikeaan osoitteeseen ja just ja just ehdittiin ihan ajoissakin paikalle.
Mulla ei ollut koiraa mukana Hämeenlinnassa, olin vaan turistina ja apukäsinä. Kisaamassa oli Junon veli Liam ja se oli ROP (rotunsa paras). Muita meksikonkarvattomia ei paikalla ollutkaan, eikä muitakaan nakuja. Kaksi keskikokoista perulaista oli ilmoitettu, mutta niitä ei näkynyt missään.
Näyttelypäivän päätteeksi käytiin ostamassa säkilliset koiranruokaa ja lähdettiin ajelemaan takaisin Nurmijärvelle, missä tapahtui pikainen ehostautuminen (ärsytti kun ne vaihtovaatteet unohtui) ja siitä jatkettiinkin matkaa Vihtiin, missä oli tarkoitus pitää kaverille yllätyssynttärit. Juhlakalu oli ehtinyt paikalle juuri ja juuri ennen meitä, harmi ettei päästy näkemään hänen ilmettä kun järjestettiin yllätysjuhlat! Hankimme porukalla kaverille lahjaksi hänen kauan kaipaamansa kasvihuoneen ja voi että miten onnellinen synttärisankari olikaan. :) Juhlat olivat oikein mukavat, tarjoilut hoidettiin nyyttärimeiningillä ja ruokaa oli PALJON!
Pääsin tapaamaan pitkästä aikaa myös hoitolaiseni Heklan. Voi että miten pieni muru olikaan kasvanut! Se sekosi ihan totaalisesti mut nähdessään. :D Käytiin myös tutustumassa kaverin puutarhaan ja voi että minkä aarteen siellä huomasin, jättipuskan raparperia!! Sain sieltä sitten muovikassillisen raparperinvarsia mukaani. :) Namsk! Lisäksi sain vielä pari säkillistä koiranruokaa ja muutaman pussin kissanruokaa palkaksi Heklan hoitamisesta. Niissä olikin hommaa kun raahasin kolme säkkiä koiranruokaa, kissanruuat ja raparperit kotiin. :D
Sunnuntaina oli vuorossa Tuusulan näyttely, mihin osallistuin Junon kanssa. En odottanut mitään ihmeellistä, mutta saatiin sentään ERI (erinomainen). Tuomarina oli ranskalainen Desserne Sylvie, joka arvosteli Junon näin:
"Strong boy, ear not well carried right side, correct head, bit heavy skull, correct mouth & neck & shoulder, very musculed, moves ok, needs more ring training"
Junon toinen korva ei millään malttanut nousta pystyyn vaikka miten houkuttelin. Tuomari ei kuitenkaan pitänyt sitä pahana asiana, sanoi vaan että korva voisi tosiaan olla parempi. SA (sertin arvoinen) jäi saamatta, koska Juno ei meinannut oikein keskittyä esiintymiseen. Ravissa se kärkkyi koko ajan kehän laidalla seisovia muita koiria, mutta ei sentään alkanut öykkäröimään. Junon sisko Anouk oli ROP ja toisen kaverin xolouros Fuego oli sitten VSP (vastakkaisen sukupuolen paras).
Loppupäivä menikin sitten odotellessa, kun mun kuskina ollut kaveri jäi koiransa kanssa ryhmäkehään. Meitä oli isohko porukka paikalla ja aika meni kyllä kuin siivillä. Aurinkokin paistoi täydeltä terältä ja oli lämmintä, melkein kuumaa! Onneksi oli aurinkorasvaa, onnistuin välttämään palamisen. :D
Noh, pääsin sitten Nurmijärvelle asti kaverin luokse, missä syötiin vähän aamupalaa ja lähdettiin sitten ajelemaan kohti Hämeenlinnaa. Heitettiin osoite navigaattoriin ja lähdettiin ajelemaan. Navigaattorilla ei vaan ollut hajuakaan että mihin me oltiin matkalla.. Näyttelypaikan sivuilla oleva osoite oli puutteellinen, eikä ajo-ohjeitakaan ollut. Ajettiin monta kertaa ihan vääriin paikkoihin, mutta loppujen lopuksi sitten löydettiin oikeaan osoitteeseen ja just ja just ehdittiin ihan ajoissakin paikalle.
Mulla ei ollut koiraa mukana Hämeenlinnassa, olin vaan turistina ja apukäsinä. Kisaamassa oli Junon veli Liam ja se oli ROP (rotunsa paras). Muita meksikonkarvattomia ei paikalla ollutkaan, eikä muitakaan nakuja. Kaksi keskikokoista perulaista oli ilmoitettu, mutta niitä ei näkynyt missään.
Näyttelypäivän päätteeksi käytiin ostamassa säkilliset koiranruokaa ja lähdettiin ajelemaan takaisin Nurmijärvelle, missä tapahtui pikainen ehostautuminen (ärsytti kun ne vaihtovaatteet unohtui) ja siitä jatkettiinkin matkaa Vihtiin, missä oli tarkoitus pitää kaverille yllätyssynttärit. Juhlakalu oli ehtinyt paikalle juuri ja juuri ennen meitä, harmi ettei päästy näkemään hänen ilmettä kun järjestettiin yllätysjuhlat! Hankimme porukalla kaverille lahjaksi hänen kauan kaipaamansa kasvihuoneen ja voi että miten onnellinen synttärisankari olikaan. :) Juhlat olivat oikein mukavat, tarjoilut hoidettiin nyyttärimeiningillä ja ruokaa oli PALJON!
Pääsin tapaamaan pitkästä aikaa myös hoitolaiseni Heklan. Voi että miten pieni muru olikaan kasvanut! Se sekosi ihan totaalisesti mut nähdessään. :D Käytiin myös tutustumassa kaverin puutarhaan ja voi että minkä aarteen siellä huomasin, jättipuskan raparperia!! Sain sieltä sitten muovikassillisen raparperinvarsia mukaani. :) Namsk! Lisäksi sain vielä pari säkillistä koiranruokaa ja muutaman pussin kissanruokaa palkaksi Heklan hoitamisesta. Niissä olikin hommaa kun raahasin kolme säkkiä koiranruokaa, kissanruuat ja raparperit kotiin. :D
Sunnuntaina oli vuorossa Tuusulan näyttely, mihin osallistuin Junon kanssa. En odottanut mitään ihmeellistä, mutta saatiin sentään ERI (erinomainen). Tuomarina oli ranskalainen Desserne Sylvie, joka arvosteli Junon näin:
"Strong boy, ear not well carried right side, correct head, bit heavy skull, correct mouth & neck & shoulder, very musculed, moves ok, needs more ring training"
 |
| © Isabella Fagerström |
 |
| © Isabella Fagerström |
Junon toinen korva ei millään malttanut nousta pystyyn vaikka miten houkuttelin. Tuomari ei kuitenkaan pitänyt sitä pahana asiana, sanoi vaan että korva voisi tosiaan olla parempi. SA (sertin arvoinen) jäi saamatta, koska Juno ei meinannut oikein keskittyä esiintymiseen. Ravissa se kärkkyi koko ajan kehän laidalla seisovia muita koiria, mutta ei sentään alkanut öykkäröimään. Junon sisko Anouk oli ROP ja toisen kaverin xolouros Fuego oli sitten VSP (vastakkaisen sukupuolen paras).
Loppupäivä menikin sitten odotellessa, kun mun kuskina ollut kaveri jäi koiransa kanssa ryhmäkehään. Meitä oli isohko porukka paikalla ja aika meni kyllä kuin siivillä. Aurinkokin paistoi täydeltä terältä ja oli lämmintä, melkein kuumaa! Onneksi oli aurinkorasvaa, onnistuin välttämään palamisen. :D
sunnuntai 9. joulukuuta 2012
Näyttelyvuoden huipennus, Voittaja-näyttelyt 8.-9.12.2012
Niin on tämä vuosi taputeltu pakettiin näyttelyiden osalta. Nyt viikonloppuna oli kaksi suurta näyttelyä, joita yleensä kutsutaan ihan vaan yleisnimellä "messari", koska näyttelyt järjestetään perinteisesti Helsingin messukeskuksessa. Eilen lauantaina oli Helsingin Voittaja -12 ja tänään Voittaja -12 näyttelyt. Messarin näyttelyt on monille näyttelyihmisille vuoden kohokohta, ja osanottajia tulee sankoin joukoin yleensä myös ulkomailta. Tänä vuonna näyttelyissä oli yhteensä n. 16 000 koiraa. Juno oli mukana Voittaja-näyttelyssä ja se kilpaili (viimeistä kertaa) juniorluokassa.
Tuomarina meillä oli Kirsi Honkanen. Alunperin piti olla romanialainen tuomari, mutta suuren koiramäärän vuoksi tuomarivaihdoksia jouduttiin tekemään ja meksikolaisille vaihtui suomalainen tuomari. Olisi ollut kivaa viedä Juno ulkomaalaiselle tuomarille, kun ollaan noilla suomalaisilla aika paljon käyty. En silti perunut Junon osallistumista vaikka sen olisi tuomarimuutoksen takia voinutkin tehdä, kun ei olla aiemmin tällä Honkasella oltu arvosteltavana. Tuomari sanoi Junosta seuraavaa:
"Kookas, vahvarakenteinen uros. Vahva uroksen pää. Huomattavan paljon hampaita karvattomalla koiralla. Vahva kuono-osa. Kaunis kaula. Ylälinja saa vielä kehittyä. Hyvä häntä. Tilava rintakehä. Hyvä raajaluuston vahvuus, kauttaaltaan riittävästi kulmautunut. Liikkuu hyvällä askelpituudella, mutta korkein etuaskelin. Paikoitellen hieman punoittava iho. Ystävällinen käytös."
Lopputuloksena laatuarvostelu EH (erittäin hyvä) ja Juno sijoittui luokassaan toiseksi. Olen hirmu ylpeä pojasta! Keskittyminen sillä meinasi olla vähän vaikeaa, kun se rakastui kovin erääseen keskikokoiseen juniornarttuun Dzhumaan, joka oli meidän matkassa näytelmöimässä. Kehässä ollessaan Juno haki kovasti katseellaan uutta "rakastaan" ja eihän sille namit maistuneet ollenkaan. Morsmaikun perään haikailun tuoksinnassa nylonpanta hiersi Junon kaulan ihan punaiseksi. Olihan se vähän hurjan näköinen, vaaleasta koirasta kun näkyykin nuo punaiset jäljet tosi selkeästi.. Selvittiin kuitennii esiintymisestä kunnialla. :)
Yksi hieno tapahtuma tänä viikonloppuna oli Junon karvallisen veljen hieno tulos tältä päivältä. Karvalliset xolot on Meksikossa jo hyväksytty osaksi rotua, mutta uusi rotumääritelmä on vielä käsiteltävänä FCI:ssä, joten se ei ole vielä virallisesti hyväksytty Suomessa. Eli periaatteessa karvallisuus on hylkäävä virhe vielä toistaiseksi. Bailey (tämä karvallinen veli siis) saikin eilen näyttelyssä HYL:n juurikin karvapeitteen vuoksi. Tänään meinasi koko porukalta pudota leuat lattiaan kun harmaan lapun sijaan kehäsihteeri näyttikin keltaista lappua!! Keltainen on H, eli hyvä, eli kolmanneksi paras laatuarvostelu! Tuomarin sanoja lainatakseni, koira oli kaikin puolin niin erinomainen ettei kehdannut antaa sille hylsyä pelkästään karvapeitteen vuoksi. Hienoa Kirsi Honkanen! :) Tällaisia tuomareita lisää, jotka ovat rodusta ajan tasalla!
Kokolailla olen hyvin tyytyväinen tämän vuoden saldoon. Sertejä ei saatu, mutta Juno on saanut pelkkiä ERI ja EH -laatuarvosteluita. :) Ja olihan se ekassa pentunäyttelyssään VSP-pentu! :) Täysin palkinnoitta ei tänä vuonna kuitenkaan jääty. Junoa muistettiin rotua harrastavan yhdistyksemme (nyt jo lopetetun sellaisen), Pemekan, pikkujouluissa Vuoden Aktiivikoiran ja Vuoden Symppiksen palkinnoilla. Aktiivikoirapalkinto tuli siitä hyvästä, että olen osallistunut Junon kanssa monenlaiseen toimintaan ja osoittanut että rodusta on tekijäksi kaikenlaiseen touhuun. Vuoden Symppis-palkinto jaettiin ensimmäistä kertaa ikinä. Mulla meinasi mennä roska silmään kun tajusin että minun pientä vaaleanpunaista possua on muistettu palkinnolla, kun se on niin hieno poika. <3
Pemeka on nyt kuollut ja kuopattu, mutta jatkossa koitamme saada eloa viralliseen rotuyhdistykseemme Sukaroon. :)
Tuomarina meillä oli Kirsi Honkanen. Alunperin piti olla romanialainen tuomari, mutta suuren koiramäärän vuoksi tuomarivaihdoksia jouduttiin tekemään ja meksikolaisille vaihtui suomalainen tuomari. Olisi ollut kivaa viedä Juno ulkomaalaiselle tuomarille, kun ollaan noilla suomalaisilla aika paljon käyty. En silti perunut Junon osallistumista vaikka sen olisi tuomarimuutoksen takia voinutkin tehdä, kun ei olla aiemmin tällä Honkasella oltu arvosteltavana. Tuomari sanoi Junosta seuraavaa:
"Kookas, vahvarakenteinen uros. Vahva uroksen pää. Huomattavan paljon hampaita karvattomalla koiralla. Vahva kuono-osa. Kaunis kaula. Ylälinja saa vielä kehittyä. Hyvä häntä. Tilava rintakehä. Hyvä raajaluuston vahvuus, kauttaaltaan riittävästi kulmautunut. Liikkuu hyvällä askelpituudella, mutta korkein etuaskelin. Paikoitellen hieman punoittava iho. Ystävällinen käytös."
Lopputuloksena laatuarvostelu EH (erittäin hyvä) ja Juno sijoittui luokassaan toiseksi. Olen hirmu ylpeä pojasta! Keskittyminen sillä meinasi olla vähän vaikeaa, kun se rakastui kovin erääseen keskikokoiseen juniornarttuun Dzhumaan, joka oli meidän matkassa näytelmöimässä. Kehässä ollessaan Juno haki kovasti katseellaan uutta "rakastaan" ja eihän sille namit maistuneet ollenkaan. Morsmaikun perään haikailun tuoksinnassa nylonpanta hiersi Junon kaulan ihan punaiseksi. Olihan se vähän hurjan näköinen, vaaleasta koirasta kun näkyykin nuo punaiset jäljet tosi selkeästi.. Selvittiin kuitennii esiintymisestä kunnialla. :)
Yksi hieno tapahtuma tänä viikonloppuna oli Junon karvallisen veljen hieno tulos tältä päivältä. Karvalliset xolot on Meksikossa jo hyväksytty osaksi rotua, mutta uusi rotumääritelmä on vielä käsiteltävänä FCI:ssä, joten se ei ole vielä virallisesti hyväksytty Suomessa. Eli periaatteessa karvallisuus on hylkäävä virhe vielä toistaiseksi. Bailey (tämä karvallinen veli siis) saikin eilen näyttelyssä HYL:n juurikin karvapeitteen vuoksi. Tänään meinasi koko porukalta pudota leuat lattiaan kun harmaan lapun sijaan kehäsihteeri näyttikin keltaista lappua!! Keltainen on H, eli hyvä, eli kolmanneksi paras laatuarvostelu! Tuomarin sanoja lainatakseni, koira oli kaikin puolin niin erinomainen ettei kehdannut antaa sille hylsyä pelkästään karvapeitteen vuoksi. Hienoa Kirsi Honkanen! :) Tällaisia tuomareita lisää, jotka ovat rodusta ajan tasalla!
Kokolailla olen hyvin tyytyväinen tämän vuoden saldoon. Sertejä ei saatu, mutta Juno on saanut pelkkiä ERI ja EH -laatuarvosteluita. :) Ja olihan se ekassa pentunäyttelyssään VSP-pentu! :) Täysin palkinnoitta ei tänä vuonna kuitenkaan jääty. Junoa muistettiin rotua harrastavan yhdistyksemme (nyt jo lopetetun sellaisen), Pemekan, pikkujouluissa Vuoden Aktiivikoiran ja Vuoden Symppiksen palkinnoilla. Aktiivikoirapalkinto tuli siitä hyvästä, että olen osallistunut Junon kanssa monenlaiseen toimintaan ja osoittanut että rodusta on tekijäksi kaikenlaiseen touhuun. Vuoden Symppis-palkinto jaettiin ensimmäistä kertaa ikinä. Mulla meinasi mennä roska silmään kun tajusin että minun pientä vaaleanpunaista possua on muistettu palkinnolla, kun se on niin hieno poika. <3
Pemeka on nyt kuollut ja kuopattu, mutta jatkossa koitamme saada eloa viralliseen rotuyhdistykseemme Sukaroon. :)
keskiviikko 24. lokakuuta 2012
Kyllä Junoa nyt koetellaan
Ilmat kylmenee ja itse kullakin iho kuivuu. Mulla menee kädet, naama ja kantapäät talvisin ihan korpuksi ja sitten pitää rasvata ja kärsiä kirvelystä koko talven.. Junollakin alkaa korvankärjet taas kuivua ja rasvaamisesta huolimatta toisen korvan kärki aukesi. Ravistaessa korvat läpsyy niin voimakkaasti päätä vasten, että haavaa on vaikea saada umpeen kun se kerran aukeaa. Nyt on vaan ahkerasti rasvailtu ja toivotaan että haava ehtii umpeutua ennen kunnon pakkasia. Korvastakin kuitenkin tulee sitä verta vaikka vekki olisi pienikin. Ja sitä verta myös lentää joka paikkaan kun ravistuksetkin on sen verran voimakkaita..
Ostin Junolle Turun näyttelystä Hurtan fleecehaalarin. Haalari on tosi hyvä, mutta tänään lenkin jälkeen huomasin, että yksi sauma on hangannut Junon kintereen ihon rikki. Tutkailin haalaria lähemmin ja totesin että toisen takajalan lahkeen sauma on tosi kova yhdestä kohtaa, kun muissa lahkeissa saumat on pehmeät ja "litteät". Tässä yhdessä lahkeessa sauma on kova ja vähän kohollaan, ja se on hangannut Junon jalkaa. :/ Nyt pidetään sitten manttelia sen aikaa että iho paranee, onneksi vielä ei ole kauhean kylmä! Pitää varmaan ommella sauman päälle joku fleecesuikale, mikä ehkäisisi hiertymiä jatkossa.
Saatiin tänään terveisiä Ruotsista. Emma (ruotsalainen xolokasvattaja) oli alkusyksystä Suomessa käymässä ja hän suositteli Junolle kokokuristavaa näyttelypantaa. Suomesta emme oikeanlaista pantaa löytäneet, joten Emma lupasi etsiä minulle Ruotsista sellaisen ja postittaa sen tänne. Tänään se hihna sitten tuli. :) Nyt pitäisi vaan sitten treenata, kun joulukuussa on näyttely. Toivon mahdollisimman vähäsateisia päiviä, että voidaan treenata ulkona. Sisällä ei ole tilaa juosta. :S
Ostin Junolle Turun näyttelystä Hurtan fleecehaalarin. Haalari on tosi hyvä, mutta tänään lenkin jälkeen huomasin, että yksi sauma on hangannut Junon kintereen ihon rikki. Tutkailin haalaria lähemmin ja totesin että toisen takajalan lahkeen sauma on tosi kova yhdestä kohtaa, kun muissa lahkeissa saumat on pehmeät ja "litteät". Tässä yhdessä lahkeessa sauma on kova ja vähän kohollaan, ja se on hangannut Junon jalkaa. :/ Nyt pidetään sitten manttelia sen aikaa että iho paranee, onneksi vielä ei ole kauhean kylmä! Pitää varmaan ommella sauman päälle joku fleecesuikale, mikä ehkäisisi hiertymiä jatkossa.
Saatiin tänään terveisiä Ruotsista. Emma (ruotsalainen xolokasvattaja) oli alkusyksystä Suomessa käymässä ja hän suositteli Junolle kokokuristavaa näyttelypantaa. Suomesta emme oikeanlaista pantaa löytäneet, joten Emma lupasi etsiä minulle Ruotsista sellaisen ja postittaa sen tänne. Tänään se hihna sitten tuli. :) Nyt pitäisi vaan sitten treenata, kun joulukuussa on näyttely. Toivon mahdollisimman vähäsateisia päiviä, että voidaan treenata ulkona. Sisällä ei ole tilaa juosta. :S
lauantai 20. lokakuuta 2012
Vuoden viimeisiä näyttelyitä, Turku KV 20.10.2012
Oltiin tänään Junon kanssa Turussa. Matkaan lähdettiin Junon kasvattajan ja nuoren Meksikontuontinartun Charan kanssa. Hirmu kiva reissu oli, joskin aika raskas myös! Herätys ei ollut kovin aikainen, koska meidän kehä oli merkitty alkavaksi klo 12:45 ja kehässä oli hiukan päältä 20 shibaa ennen meidän vuoroa. Meidän piti siis olla paikalla viimeistään kahdeltatoista. Vähän myöhästyttiin kun lähtö venähti, mutta se ei haitannut ollenkaan. Vähän kyllä harmitti kun jäi näkemättä yksi Turun kaveri (oltiin koirapuistotuttuja kun asuin Turussa muutama vuosi sitten), se joutui lähtemään aikaisemmin näyttelystä pois kun sillä oli muuta menoa.
Tuomarina oli Christian Jouanchicot Ranskasta, joka tuomaroi myös Mastery-näyttelyssä Helsingissä syyskuun alussa. Taas kerran hän tykkäsi Junosta sen verran, että saatiin ERI. SA jäi saamatta, koska Juno oli tuomarin makuun liian iso. Arvostelu oli kyllä taas vaihteeksi oikein hyvä, kyllä olen tyytyväinen. :)
Correct bite. On the big size. Correct topline. Correct head with exc. proportions & lines. Very good ears. Very good front. Feet could be better. Correct chest for the age, but needs to develop more. Correct hind quarters. Correct tailset. Very good mover, but needs more drive. Keeps hunchy topline in the movement.
Tällä kertaa liikkeet oli hyvät! Jes! Vielä kun saisi Junon ravaamaan "täysillä tehoilla" ja selkä suorassa niin avot. :) Treeniä treeniä! Tämän näyttelyn jälkeen on vuorossa enää vaan Voittajanäyttely joulukuussa. Sen jälkeen ajattelin pitää taukoa ainakin talven yli.
Mä taas vaihteeksi vähän niinkuin vannoin etten ostaisi näyttelystä mitään. Joo en ostanut. Mitä nyt iPhonen suojakuori, kaksi monitoimitalutinta, purutikkupaketti ja fleecehaalari löytyi kassista kun kotiin tulin.. iPhonen suojakuori mulla olis kyllä ollut hankintalistalla muutenkin, kun vanha meni rikki, eikä se muutenkaan pysynyt paikoillaan yhtään, kun oli semmonen löysä kuminen lötkökuori. Tänään ostamani on hieno kirkkaanvihreä tassukuvioinen kuori, joka on kovempaa muovia ja se ei irtoa vahingossa, eikä kauhean helposti tahallaankaan. :) Ilman kuorta puhelin oli mun kuiville käpälille liian liukas. Nyt se ei putoile. Hurtalla oli näyttelyssä myyntipiste, missä vanhanmalliset fleecehaalarit maksoi vaan 5€. Ostin Junolle sellaisen, kun sillä on yksi mikä on liian iso. Nyt on sopivan kokoinen haalari talveksi! Samasta kojusta ostin myös purutikkupaketin kun halvalla lähti, 2€ sata tikkua. Monitoimitaluttimet on myös olleet hankintalistalla jo pitkään, nyt sain nekin hommattua kun kerrankin oli rahaa. Hollolan nahkapajan kojusta löytyi. :) Jeejee!
Huomenna menen katsomaan yhtä asuntoa. Löysin etuovesta ilmoituksen tosi kivasta rivarikaksiosta Nurmijärvellä. Pitäähän se käydä katsastamassa. :) Voi että miten mä odotankaan, että pääsen muuttamaan pois.. Suunnitelmissa se on ollut jo varmaan vuoden, kun en viihdy kaupungissa. Haluan vähän omaa rauhaa ja mahdollisuuden päästä pois ihmisten ilmoilta, mutta silti haluan asua kohtuullisen bussi/automatkan päässä pk-seudulta.
Tuomarina oli Christian Jouanchicot Ranskasta, joka tuomaroi myös Mastery-näyttelyssä Helsingissä syyskuun alussa. Taas kerran hän tykkäsi Junosta sen verran, että saatiin ERI. SA jäi saamatta, koska Juno oli tuomarin makuun liian iso. Arvostelu oli kyllä taas vaihteeksi oikein hyvä, kyllä olen tyytyväinen. :)
Correct bite. On the big size. Correct topline. Correct head with exc. proportions & lines. Very good ears. Very good front. Feet could be better. Correct chest for the age, but needs to develop more. Correct hind quarters. Correct tailset. Very good mover, but needs more drive. Keeps hunchy topline in the movement.
Tällä kertaa liikkeet oli hyvät! Jes! Vielä kun saisi Junon ravaamaan "täysillä tehoilla" ja selkä suorassa niin avot. :) Treeniä treeniä! Tämän näyttelyn jälkeen on vuorossa enää vaan Voittajanäyttely joulukuussa. Sen jälkeen ajattelin pitää taukoa ainakin talven yli.
Mä taas vaihteeksi vähän niinkuin vannoin etten ostaisi näyttelystä mitään. Joo en ostanut. Mitä nyt iPhonen suojakuori, kaksi monitoimitalutinta, purutikkupaketti ja fleecehaalari löytyi kassista kun kotiin tulin.. iPhonen suojakuori mulla olis kyllä ollut hankintalistalla muutenkin, kun vanha meni rikki, eikä se muutenkaan pysynyt paikoillaan yhtään, kun oli semmonen löysä kuminen lötkökuori. Tänään ostamani on hieno kirkkaanvihreä tassukuvioinen kuori, joka on kovempaa muovia ja se ei irtoa vahingossa, eikä kauhean helposti tahallaankaan. :) Ilman kuorta puhelin oli mun kuiville käpälille liian liukas. Nyt se ei putoile. Hurtalla oli näyttelyssä myyntipiste, missä vanhanmalliset fleecehaalarit maksoi vaan 5€. Ostin Junolle sellaisen, kun sillä on yksi mikä on liian iso. Nyt on sopivan kokoinen haalari talveksi! Samasta kojusta ostin myös purutikkupaketin kun halvalla lähti, 2€ sata tikkua. Monitoimitaluttimet on myös olleet hankintalistalla jo pitkään, nyt sain nekin hommattua kun kerrankin oli rahaa. Hollolan nahkapajan kojusta löytyi. :) Jeejee!
Huomenna menen katsomaan yhtä asuntoa. Löysin etuovesta ilmoituksen tosi kivasta rivarikaksiosta Nurmijärvellä. Pitäähän se käydä katsastamassa. :) Voi että miten mä odotankaan, että pääsen muuttamaan pois.. Suunnitelmissa se on ollut jo varmaan vuoden, kun en viihdy kaupungissa. Haluan vähän omaa rauhaa ja mahdollisuuden päästä pois ihmisten ilmoilta, mutta silti haluan asua kohtuullisen bussi/automatkan päässä pk-seudulta.
sunnuntai 16. syyskuuta 2012
Hyvinkään ryhmänäyttely 16.9.2012
Tänään oltiin ryhmänäyttelyssä Hyvinkäällä. Päästiin kehään melkeinpä heti, Junoa ennen oli vain yksi kaanaankoira. En olisi todellakaan jaksanut odottaa yhtä kauan kuin eilen..
Tuomarina oli Eeva Resko, mukavan oloinen naisihminen. :) Juno pomppasi heti alkuunsa halimaan ja pusimaan tuomaria, ja tuomari sanoikin kovasti pitävänsä Junon avoimuudesta. Arvostelu kuului näin:
"Hyvän tyyppinen, hyvät mittasuhteet omaava uros. Hyvä pää ja ilme. Kaunis kaula. Hyvä runko ja luusto. Hieman painuneet ranteet ja litteät käpälät. Voisi olla tiiviimmät kyynärpäät. Hyvin kulm. takaa. Saisi kantaa itsensä paremmin liikkeessä & liikkua paremmin edestä ja takaa."
Tuloksena EH (erittäin hyvä), kuten eilenkin. Junon sisko Anouk sai sertin ja oli rotunsa paras. :) Paikalla oli myös eräs Nero-niminen uros, joka oli vastakkaisen sukupuolen paras ja sai kolmannen sertinsä tullen näin Suomen muotovalioksi. :)
Mun tarttis saada aikaiseksi virittää springeri kiinni pyörään, että pääsisi juoksuttamaan Junoa pyörän vierellä. Se olisi hyvää liikuntaa niin että se oppii samalla ravaamaan "normaalisti" ja kroppa muutenkin vahvistuu. Tuomari totesi, että Juno olisi muuten erinomainen, mutta liikkeissä on parantamisen varaa. Seuraava näyttely on lokakuussa Turussa. Se onkin sitten jo sisänäyttely. Niin se talvi taas tulee..
Tuomarina oli Eeva Resko, mukavan oloinen naisihminen. :) Juno pomppasi heti alkuunsa halimaan ja pusimaan tuomaria, ja tuomari sanoikin kovasti pitävänsä Junon avoimuudesta. Arvostelu kuului näin:
"Hyvän tyyppinen, hyvät mittasuhteet omaava uros. Hyvä pää ja ilme. Kaunis kaula. Hyvä runko ja luusto. Hieman painuneet ranteet ja litteät käpälät. Voisi olla tiiviimmät kyynärpäät. Hyvin kulm. takaa. Saisi kantaa itsensä paremmin liikkeessä & liikkua paremmin edestä ja takaa."
Tuloksena EH (erittäin hyvä), kuten eilenkin. Junon sisko Anouk sai sertin ja oli rotunsa paras. :) Paikalla oli myös eräs Nero-niminen uros, joka oli vastakkaisen sukupuolen paras ja sai kolmannen sertinsä tullen näin Suomen muotovalioksi. :)
Mun tarttis saada aikaiseksi virittää springeri kiinni pyörään, että pääsisi juoksuttamaan Junoa pyörän vierellä. Se olisi hyvää liikuntaa niin että se oppii samalla ravaamaan "normaalisti" ja kroppa muutenkin vahvistuu. Tuomari totesi, että Juno olisi muuten erinomainen, mutta liikkeissä on parantamisen varaa. Seuraava näyttely on lokakuussa Turussa. Se onkin sitten jo sisänäyttely. Niin se talvi taas tulee..
lauantai 15. syyskuuta 2012
SSKY erikoisnäyttely 15.9.2012
Oltiinpas näytelmöimässä! Pitkä päivä oli, en ole koskaan ennen joutunut kykkimään näyttelyssä näin kauaa. Ja tämä oli vielä suht pieni näyttely! Saavuttiin näyttelypaikalle hiukan yhdentoista jälkeen, ja meidän rotujen vuoroa saatiin odotella varmaan pari kolme tuntia.. Melkoista rääkkiä se oli. Mulla oli tuoli mukana, mutta eipä sekään mua täysin pelastanut alaselkäkivulta. Kauhea jomotus!
Juno meni kehään ekojen joukossa. Heti alkuun tuomari mittasi Junon, tuloksena 62 cm!! Se on xoloilla maksimikoko, joten tästä isommaksi ei enää paranisi kasvaa.. Tuomari Harri Lehkonen arvosteli Junon seuraavanlaisesti:
"Koon ylärajalla oleva reippaasti esiintyvä uros. Maskuliininen pää, hyvät korvat. Lavat voisi olla viistommat. Hyvät takakulmaukset. Rungon tulee vahvistua. Liikkeessä pyöristää hieman lannetta. Taka-askel voisi olla pidempi. Melko hyväasentoinen häntä."
Juno sai EH:n (erittäin hyvä) ja oli junnu-urosten toinen.
Vesta oli ensimmäistä kertaa ikinä virallisessa näyttelyssä. Karvallinen versio perulaisista ei ole vielä hyväksytty rotumääritelmään, mutta ilmeisesti muutos on tekeillä. Päätin nyt kuitenkin ilmoittaa Vestan erkkariin ihan muuten vaan, että tuomaritkin vähän näkee millaisia nämä karvakaverit on. Mukana oli myös Vestan karvallinen Lupe-täti ja Junon karvallinen Bailey-veli. Kaikki kolme saivat HYL:n (eli hylätyn, karvojen takia). Arvostelut olivat silti kaikilla sen verran hienot, että niistä kannattaa olla ylpeä. Vesta todellakin esiintyi edukseen. Se malttoi seistä kauniisti ja ravasikin ihan tyytyväisenä vierellä, eikä alkanut pahemmin jarruttelemaan. Hajut sitä kovasti kiinnostivat, mutta onneksi saatiin edes jonkin verran kaunista ravia aikaiseksi. :) Vesta antoi mukisematta tuomarin katsoa hampaatkin! Vestasta Lehkonen totesi näin:
"Vahvarakenteinen narttu. Hyvä pää, ruusukorvat. Erittäin hyvin kulmautuneet raajat. Saisi olla mittasuhteiltaan neliömäisempi. Hyvä häntä, terveet liikkeet. Esiintyy rauhallisesti. Koska koira on kauttaaltaan karvoittunut, palkintosijaan vaikuttaen."
Hirmu hyvä arvostelu minusta! Tuomari totesikin, että jos Vestalla olisi pystykorvat, hivenen lyhyempi kroppa ja ei karvoja, se olisi saanut ERI:n. :) Minun kaunis tyttöni. <3
Nyt täytyy alkaa valmistautua illanviettoon. Meillä on meksikolaishenkiset iltamat Junon kasvattajan luona. Nammm meksikolaista ruokaa!! Kovin myöhään ei voi viipyä, kun huomenna olisi Junon kanssa vuorossa Hyvinkään ryhmänäyttely..
Juno meni kehään ekojen joukossa. Heti alkuun tuomari mittasi Junon, tuloksena 62 cm!! Se on xoloilla maksimikoko, joten tästä isommaksi ei enää paranisi kasvaa.. Tuomari Harri Lehkonen arvosteli Junon seuraavanlaisesti:
"Koon ylärajalla oleva reippaasti esiintyvä uros. Maskuliininen pää, hyvät korvat. Lavat voisi olla viistommat. Hyvät takakulmaukset. Rungon tulee vahvistua. Liikkeessä pyöristää hieman lannetta. Taka-askel voisi olla pidempi. Melko hyväasentoinen häntä."
Juno sai EH:n (erittäin hyvä) ja oli junnu-urosten toinen.
Vesta oli ensimmäistä kertaa ikinä virallisessa näyttelyssä. Karvallinen versio perulaisista ei ole vielä hyväksytty rotumääritelmään, mutta ilmeisesti muutos on tekeillä. Päätin nyt kuitenkin ilmoittaa Vestan erkkariin ihan muuten vaan, että tuomaritkin vähän näkee millaisia nämä karvakaverit on. Mukana oli myös Vestan karvallinen Lupe-täti ja Junon karvallinen Bailey-veli. Kaikki kolme saivat HYL:n (eli hylätyn, karvojen takia). Arvostelut olivat silti kaikilla sen verran hienot, että niistä kannattaa olla ylpeä. Vesta todellakin esiintyi edukseen. Se malttoi seistä kauniisti ja ravasikin ihan tyytyväisenä vierellä, eikä alkanut pahemmin jarruttelemaan. Hajut sitä kovasti kiinnostivat, mutta onneksi saatiin edes jonkin verran kaunista ravia aikaiseksi. :) Vesta antoi mukisematta tuomarin katsoa hampaatkin! Vestasta Lehkonen totesi näin:
"Vahvarakenteinen narttu. Hyvä pää, ruusukorvat. Erittäin hyvin kulmautuneet raajat. Saisi olla mittasuhteiltaan neliömäisempi. Hyvä häntä, terveet liikkeet. Esiintyy rauhallisesti. Koska koira on kauttaaltaan karvoittunut, palkintosijaan vaikuttaen."
Hirmu hyvä arvostelu minusta! Tuomari totesikin, että jos Vestalla olisi pystykorvat, hivenen lyhyempi kroppa ja ei karvoja, se olisi saanut ERI:n. :) Minun kaunis tyttöni. <3
Nyt täytyy alkaa valmistautua illanviettoon. Meillä on meksikolaishenkiset iltamat Junon kasvattajan luona. Nammm meksikolaista ruokaa!! Kovin myöhään ei voi viipyä, kun huomenna olisi Junon kanssa vuorossa Hyvinkään ryhmänäyttely..
perjantai 14. syyskuuta 2012
Yksi valvoo
No voi moro! Mulla on huomenna aikainen herätys ja tässä mä vielä luuhaan. Kävin palkkapäivän kunniaksi siskolan väen kanssa Amarillossa pöperöimässä ja sitten mentiin katsomaan Tediä. Ted alkoi vasta 23:15.. Leffa oli aika ennalta-arvattava, mutta oikein viihdyttävä siltikin. Nauroin taas ihan kauheasti. :)
Koska olin tänään tehokas, ehdin työpäivän ja leffareissun välissä myös pestä koirat huomista varten! Juno menee jo rutiinilla, mutta Vesta ei varmaan opi ikinä arvostamaan suihkuttelua.. Ennen koko pesun aloittamista Vesta seisoi suihkunurkassa ja tuijotti mua kuin piesty raukka. Suihkuttelun jälkeen annoin Vestan möyrytä pyyhkeessä, josko ikävä suihkuttelutapaus kuittaantuisi sillä. Vesta tykkää sukeltaa pyyhkeen sisään ja olla siellä sokkona. Sitten se ryömii ympäriinsä pyyhe silmillä ja örisee. Pönttöpää. <3
Kävin ostamassa tänään retkituolin. Samalla reissulla ostin myös Frilly-lankaa. Se on semmoista jänskää "verkkolankaa", mistä voi tehdä hauskoja hörhelöhuiveja. Kunhan perehdyn tuon neulomiseen, niin tarkoituksena olisi tehdä siskolle ja äidille joululahjaksi hörhelökaulahuivit. Ja itselle myös, tosin ei joululahjaksi.
Koska olin tänään tehokas, ehdin työpäivän ja leffareissun välissä myös pestä koirat huomista varten! Juno menee jo rutiinilla, mutta Vesta ei varmaan opi ikinä arvostamaan suihkuttelua.. Ennen koko pesun aloittamista Vesta seisoi suihkunurkassa ja tuijotti mua kuin piesty raukka. Suihkuttelun jälkeen annoin Vestan möyrytä pyyhkeessä, josko ikävä suihkuttelutapaus kuittaantuisi sillä. Vesta tykkää sukeltaa pyyhkeen sisään ja olla siellä sokkona. Sitten se ryömii ympäriinsä pyyhe silmillä ja örisee. Pönttöpää. <3
 |
| Älä tee tätä minulle! :( |
Kävin ostamassa tänään retkituolin. Samalla reissulla ostin myös Frilly-lankaa. Se on semmoista jänskää "verkkolankaa", mistä voi tehdä hauskoja hörhelöhuiveja. Kunhan perehdyn tuon neulomiseen, niin tarkoituksena olisi tehdä siskolle ja äidille joululahjaksi hörhelökaulahuivit. Ja itselle myös, tosin ei joululahjaksi.
Kynsilakka alkaa kuivahtaa, pääsen vihdoinkin nukkumaan. :) Leppäkertut sai kyytiä ja tilalle tuli petrolinvihreät mustalla graffitilla. Värilakka jäi vähän turhan hailakaksi kun en jaksanut laittaa kahta kerrosta, mutta ei mahda mitään, en jaksa tehdä uusiakaan kun uni painaa silmää jo!
Laittelen huomenna tai sunnuntaina näyttelykuulumisia riippuen miten ehdin. Viikonloppuja!
Laittelen huomenna tai sunnuntaina näyttelykuulumisia riippuen miten ehdin. Viikonloppuja!
sunnuntai 2. syyskuuta 2012
Mastery-näyttely Helsinki 1.9.2012
Oltiin Junon kanssa näyttelemässä tänään. Mukana oli myös Junon Anouk-sisko ja kaksi muuta urosmeksikolaista. Lisäksi meidän kanssa samassa "näyttelyleirissä" oli muutama perulainen ja ns. vääränrotuinen, eli alaskanmalamuutti. :)
Junon vuoro oli ensimmäisenä ja meidät kutsuttiin kehään. Oltiin juuri asettauduttu edustusasemiin, kun tuomari ehdotti että olisko sittenkin tauon paikka (xolot merkitty alkavaksi klo 11, ja kello oli n. 20 vaille). No sittenhän se tauko pidettiin ja eiku Junolle takki takaisin niskaan ja odottelemaan sen 20 minuuttia että päästään uudestaan kehään.
Tuomari Christian Jouanchicot Ranskasta käpälöi Junon kovin tarkkaan. Se venytti ja vanutti Junon ihoa ja suunpieliä ja kopeloi sen läpikotaisin. Juno seisoi hienosti paikoillaan eikä väistänyt tuomaria ollenkaan. Ei Juno tosin ole ennenkään sitä tehnyt, joten hyvä vaan. :) Tuomarilla ollut vinkulelu oli Junon mielestä ihan huippu!
Tuloksena ERI mutta ei SA:ta, koska Junolla oli tuomarin mielestä liian lepsut etuliikkeet. Pidin siitä, että tuomari perusteli että miksi näin. Jotkut tuomarit ei perustele ja se on vähän tyhmää, jos arvostelu on täynnä pelkkää hyvää, mutta SA:ta ei tule. Vetelistä etuliikkeistä huolimatta arvostelu oli mun mielestä hirmu hyvä:
"Correct bite for the breed. Exc. construction & topline. Nice neck. Very good head, too much lips. Correct ears. Exc. eyes. Very good front & chest. Correct back angelations & tailset. Exc. skin & character. Loose in front in movement & topline could be better."
Mun ei pitänyt ostaa näyttelystä mitään, mutta kävihän siinä sitten niin, että sorruin shoppaamaan. Yhdessä kojussa oli paksuja isoja makuualustoja niin edullisesti, että yksi semmoinen tarttui matkaan. Se on niin iso, että siitä voi leikata kaksi pienempää palaa niin on molemmille koirille omat.
Nyt onkin sitten seuraavaan näyttelyyn taas pari viikkoa. Silloin ollaan koko viikonloppu reissussa, ensin Heinolassa ja sitten Hyvinkäällä. 15.9. on Heinolassa SSKY:n näyttely, mikä on muun muassa perulaisten ja meksikolaisten erikoisnäyttely. Sinne tulee 35 karvatonta, mutta mukaan mahtuu myös pari karvaisempaa yllättäjää. ;) 16.9. on Hyvinkäällä FCI 5:n ryhmänäyttely, sinne ollaan menossa myös.
Vestalla oli "tätilässä" kiva kyläilyreissu. Ensin sillä oli ollut vähän koti-ikävä, mutta kun se oli päässyt sohvalle kivojen ihmisten kaikkuun, niin johan oli ikävä unohtunut. Tänään kävin näyttelyn jälkeen hakemassa Vestan kotiin ja se melkein repesi liitoksistaan kun huomasi, että ovesta tulinkin minä eikä siskoni. :) Nyt on kotona kaksi tyytyväisen raukeaa koiraa.
Junon vuoro oli ensimmäisenä ja meidät kutsuttiin kehään. Oltiin juuri asettauduttu edustusasemiin, kun tuomari ehdotti että olisko sittenkin tauon paikka (xolot merkitty alkavaksi klo 11, ja kello oli n. 20 vaille). No sittenhän se tauko pidettiin ja eiku Junolle takki takaisin niskaan ja odottelemaan sen 20 minuuttia että päästään uudestaan kehään.
Tuomari Christian Jouanchicot Ranskasta käpälöi Junon kovin tarkkaan. Se venytti ja vanutti Junon ihoa ja suunpieliä ja kopeloi sen läpikotaisin. Juno seisoi hienosti paikoillaan eikä väistänyt tuomaria ollenkaan. Ei Juno tosin ole ennenkään sitä tehnyt, joten hyvä vaan. :) Tuomarilla ollut vinkulelu oli Junon mielestä ihan huippu!
Tuloksena ERI mutta ei SA:ta, koska Junolla oli tuomarin mielestä liian lepsut etuliikkeet. Pidin siitä, että tuomari perusteli että miksi näin. Jotkut tuomarit ei perustele ja se on vähän tyhmää, jos arvostelu on täynnä pelkkää hyvää, mutta SA:ta ei tule. Vetelistä etuliikkeistä huolimatta arvostelu oli mun mielestä hirmu hyvä:
"Correct bite for the breed. Exc. construction & topline. Nice neck. Very good head, too much lips. Correct ears. Exc. eyes. Very good front & chest. Correct back angelations & tailset. Exc. skin & character. Loose in front in movement & topline could be better."
Mun ei pitänyt ostaa näyttelystä mitään, mutta kävihän siinä sitten niin, että sorruin shoppaamaan. Yhdessä kojussa oli paksuja isoja makuualustoja niin edullisesti, että yksi semmoinen tarttui matkaan. Se on niin iso, että siitä voi leikata kaksi pienempää palaa niin on molemmille koirille omat.
Nyt onkin sitten seuraavaan näyttelyyn taas pari viikkoa. Silloin ollaan koko viikonloppu reissussa, ensin Heinolassa ja sitten Hyvinkäällä. 15.9. on Heinolassa SSKY:n näyttely, mikä on muun muassa perulaisten ja meksikolaisten erikoisnäyttely. Sinne tulee 35 karvatonta, mutta mukaan mahtuu myös pari karvaisempaa yllättäjää. ;) 16.9. on Hyvinkäällä FCI 5:n ryhmänäyttely, sinne ollaan menossa myös.
Vestalla oli "tätilässä" kiva kyläilyreissu. Ensin sillä oli ollut vähän koti-ikävä, mutta kun se oli päässyt sohvalle kivojen ihmisten kaikkuun, niin johan oli ikävä unohtunut. Tänään kävin näyttelyn jälkeen hakemassa Vestan kotiin ja se melkein repesi liitoksistaan kun huomasi, että ovesta tulinkin minä eikä siskoni. :) Nyt on kotona kaksi tyytyväisen raukeaa koiraa.
sunnuntai 19. elokuuta 2012
Heinolan KR-näyttely 19.8.
Noniin, näyttelystä kotiuduttu! Olipa taas semmonen reissu, että on ihan kivaa etten ole niin näyttelyhullu että olisin joka viikonloppu jossain näyttelyssä. :) Kivaahan meillä toki oli ja seurakin oli mitä mainiointa, mutta näyttelyn suurimmaksi ongelmaksi koin ahtauden.. Kehät olivat tosi lähekkäin ja häkeille tai ylipäätään leiriytymiselle jäi tosi vähän tilaa. Kehien väliset "käytävät" olivat tosi kapeat.. Onneksi otin Junolle häkin mukaan, se sai kölliä siellä niin ei tarvinnut kyylätä jatkuvasti läheltä ohi kulkevia koiria. Sääkin olisi voinut olla parempi. Meidän kehän aikaan tihutti ärsyttävästi ja myöhemmin alkoi sataa reippaammalla kädellä.
Junolla meni näyttelyssä ihan kivasti. Tosi hyvin se malttoi ravata ja seisoskella koleahkosta sateesta huolimatta. Tuomari Markku Mähönen oli hyvin tarkka ja se kopeloikin koiran päästä varpaisiin ja katseli jopa hampaita aika kauan, kun yleensä tuomarit vaan kurkkaa koiran suuhun. Lisäksi me juostiin Junon kanssa kehä ympäri useampaan kertaan. Arvostelu oli seuraavanlainen:
"Hyvä vahvuusaste, hyvä uroksen leima. Oikea pään muoto, hieman vielä pehmeyttä korvissa. Hyvä kaula sekä seistessä ylälinja. Hyvät kulmaukset. Hieman pehmeyttä käpälissä. Liikkeessä ylälinja pyöristyy ja lantio pyöristyy, askel voisi olla pidempää."
Samoista asioista tuli siis palautetta kuin edellisilläkin kerroilla. Junolla on aika rennot ranteet vielä. Harkinnassa on, että alan käyttää koiria säännöllisesti koirauimalassa. Helsingin koirauimala olisi lähempänä, mutta siellä on pienempi allas kuin Hyvinkäällä. Hyvinkäälle veisin koirat ehdottomasti jos mulla olis auto, mutta eiköhän tuo Helsingin uimalakin meille kelpaa. Uimalla saisi Junon kroppaan vähän lisää jäntevyyttä (ja ranteille tehokasta ja nivelystävällistä vahvistusta) ja Vestallekin uinti voisi tehdä hyvää kuntoilumielessä. Sarjakortin ajattelin hankkia, mutta niitä on myynnissä rajallinen määrä. Otan huomenna koirauimalaan yhteyttä ja kysyn että josko niitä on vielä saatavilla.
Tuloksena ERI JUK1, ei SA:ta, eli serti jäi saamatta. Lisää harjoitusta ja ranteita ja selkää vahvistavaa liikuntaa niin hyvä tulee. :) Vaikka onhan Juno jo nyt minusta maailman suloisin ja hienoin pikkuinen xolo-lapsi. <3
Junolla meni näyttelyssä ihan kivasti. Tosi hyvin se malttoi ravata ja seisoskella koleahkosta sateesta huolimatta. Tuomari Markku Mähönen oli hyvin tarkka ja se kopeloikin koiran päästä varpaisiin ja katseli jopa hampaita aika kauan, kun yleensä tuomarit vaan kurkkaa koiran suuhun. Lisäksi me juostiin Junon kanssa kehä ympäri useampaan kertaan. Arvostelu oli seuraavanlainen:
"Hyvä vahvuusaste, hyvä uroksen leima. Oikea pään muoto, hieman vielä pehmeyttä korvissa. Hyvä kaula sekä seistessä ylälinja. Hyvät kulmaukset. Hieman pehmeyttä käpälissä. Liikkeessä ylälinja pyöristyy ja lantio pyöristyy, askel voisi olla pidempää."
Samoista asioista tuli siis palautetta kuin edellisilläkin kerroilla. Junolla on aika rennot ranteet vielä. Harkinnassa on, että alan käyttää koiria säännöllisesti koirauimalassa. Helsingin koirauimala olisi lähempänä, mutta siellä on pienempi allas kuin Hyvinkäällä. Hyvinkäälle veisin koirat ehdottomasti jos mulla olis auto, mutta eiköhän tuo Helsingin uimalakin meille kelpaa. Uimalla saisi Junon kroppaan vähän lisää jäntevyyttä (ja ranteille tehokasta ja nivelystävällistä vahvistusta) ja Vestallekin uinti voisi tehdä hyvää kuntoilumielessä. Sarjakortin ajattelin hankkia, mutta niitä on myynnissä rajallinen määrä. Otan huomenna koirauimalaan yhteyttä ja kysyn että josko niitä on vielä saatavilla.
Tuloksena ERI JUK1, ei SA:ta, eli serti jäi saamatta. Lisää harjoitusta ja ranteita ja selkää vahvistavaa liikuntaa niin hyvä tulee. :) Vaikka onhan Juno jo nyt minusta maailman suloisin ja hienoin pikkuinen xolo-lapsi. <3
 |
| Juno mäkkärin parkkiksella valmiina lähtöön! |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)