Henni

Moikku!

Olen 26-vuotias eläinharrastaja Vantaalta. Historiani eläinten parissa on pitkä ja värikäs. Olen rakastanut eläimiä, ja erityisesti koiria, jo ihan pienestä pitäen ja koettelinkin vanhempieni hermoja oikein kunnolla milloin mitäkin lemmikkieläintä kinutessa. Koiraa olen halunnut niin kauan kuin muistan, mutta vanhempieni tiukan "ei"-linjan vuoksi sain tyytyä ensin vähän lyhytikäisempiin lemmikkieläimiin.

Ensimmäinen oma lemmikkini oli syyrialainen hamsteri Veera (lk musta). Hamstereita oli kaksi, joista toinen oli isosiskoni oma hamsteri Saara (lk normaali). Kuten syyrialaisille ominaista, hamsterit alkoivat iän mittaan tappelemaan keskenään, emmekä osanneet päättää kummasta hamsterista luovumme, joten luovuimme molemmista. Uuden häkin ostaminen ei ilmeisesti tullut kuuloonkaan.. Veeran ja Saaran jälkeen meille tuli kolmas syyrialainen hamsteri Harri (pk normaali). Harri eli yli 3-vuotiaaksi ja loppujenlopuksi kupsahti vanhuuttaan. Harri haudattiin mummon mökin pihalle Vihtiin. Harrin jälkeen meni jonkin aikaa ilman lemmikkejä, kunnes sain kinuttua vanhemmiltani luvan ottaa hiiriä. Niinpä meille muutti kesyhiiret Mysti (lk ms luunvärinen) ja Mandi (lk musta). Harmikseni isä sai hiiristä ikäviä allergiaoireita, ja jouduin palauttamaan hiiret kasvattajalle vain muutaman kuukauden yhteiselon jälkeen.

Hiiristä luopuminen oli minulle kova paikka, ja seuraavaksi halusinkin jo isomman lemmikin. Löysin netistä ilmoituksen eläkekotia etsivästä hermeliinikanista, ja ahkera pupukuvien esittely saikin vanhempani pehmenemään ja niin lähdimme Heartbreaker's-kanilaan katsomaan Elvistä (Hops-Ontop's Ex Elvis, ruskeasoopeli), joka oli jäänyt eläkkeelle näyttely- ja jalostushommista. Elvis oli kaniksi hyvinkin koiramainen. Se kiintyi kovasti minuun ja olikin minun pieni päivänpaisteeni. Elvis vahti omaa reviiriään eli minun huonettani tarkasti, se muun muassa hyökki huoneeseen tulijoiden jalkoihin kiukkuisena, muttei ikinä purrut ketään. Elvis ei kauheasti nauttinut muiden ihmisten seurasta, mutta minua se seurasi joka paikkaan ja osallistui aina läksyjeni tekoon makoilemalla niskassani kun tein läksyjä lattialla maaten. Elvis nukkui pois hiukan alle 6-vuotiaana, ja se haudattiin mökin pihalle Harri-hamsterin viereen.

Elvis

Elvis

Koirien kanssa pääsin paremmin tekemisiin vuodesta 2002 lähtien, kun suoritin 4H:n dogsitterkurssin. Toimin dogsitterinä aina vuoteen 2007 asti, jolloin muutin toiselle paikkakunnalle. Dogsittervuosieni aikana hoidin kaikenlaisia koiria, isoja ja pieniä, helppoja ja haastavia. Koskaan ei mitään kuitenkaan sattunut, vaikka näin jälkikäteen ajateltuna muutamissa tapauksissa oli kyllä katastrofin ainekset kasassa.

Sain ensimmäisen koirani Olivian (keskikokoinen karkeakarvainen portugalinpodengo, Vehkakallion Berta) ollessani 16-vuotias, sen jälkeen kun rakas kanini Elvis oli nukkunut pois. Se tuli meille osaomistukseen kaveriltani. Olivia ei kuitenkaan täysin sopeutunut meille ja vanhempani eivät sopeutuneet Oliviaan, jolla oli taipumusta pissiä sisälle aina yksin jäädessään, joten myöhemmin se muutti takaisin kaverini luo.

Olivia

Olivian jälkeen vanhempani lupasivat, että saan koiran sitten kun muutamme pois kerrostalosta ja koiranpito on helpompaa. Muutimme Vihtiin rivitaloasuntoon (jonka olin itse netistä etsinyt ja vanhemmilleni esitellyt :D) syksyllä 2007, ja alkuvuodesta 2008 sain ensimmäisen ihan ikioman koirani, perunkarvatonkoira Vestan (Wanhan Wuoren Coouc Kualcc). Sen jälkeen minulla ei olekaan lemmikittömiä hetkiä ollut, eikä todennäköisesti tule jatkossakaan olemaan.

Nykyisestä kokoonpanostani löydät lisätietoa kunkin oman välilehden takaa.

- Henni