Tervakoski KV 30.8.2014, Juno FI MVA!

Tehtiin Mirkan kanssa kesän viimeinen näyttely- ja mökkireissu Tervakosken näyttelyyn. Lauantaiaamuna aikaisin lähdettiin ajelemaan. Aivan liian aikaisin. Luultiin, että Tervakoskelle olisi kestänyt ajaa yli tunti (etukäteenhän ei tietenkään voinut tarkistaa), mutta oltiinkin perillä n. puolessa tunnissa.. Oltiin paikalla ennen kymmentä, ja kehän aikataulu oli sellainen, että meidän vuoro olisi aikaisintaan klo 12. Noh, ei me oltu kuin tunti etuajassa, siinä ehdittiin mukavasti sitten pystyttää leiri ja käydä vähän ostoksilla ja juostiin myös amppareita karkuun. Niitä oli edelleen ihan pirusti viilentyneistä keleistä huolimatta.

Kehässä meitä ennen oli alaskanmalamuutit. Tuomari oli Shaun Watson Kyprokselta, pitkä mies jolla oli kasvoillaan kovin juron ja vakavan oloinen ilme. En nähnyt tuomarin juuri jutustelevan kenenkään kanssa tai edes hymyilevän, joten olin aikalailla paskahalvauksen partaalla siinä omaa vuoroa odotellessa. :D Malamuuteissa tuomari antoi tosi monille koirille EH:n (tai ainakin niille koirille jotka kehässä olivat kun kävin kehän etenemistä kurkkimassa), joten alkoi siinä jo vähän valioitumistoiveet hiipua. Ajattelin kuitenkin että vedetään tyylillä, tulee mitä tulee, onhan tässä aikaa valioitua myöhemminkin.

Juno meni kehään nakukoirista ensimmäisenä. Tuomari pällisteli pöytänsä takaa edelleen kovin vakavana. Sitten se tuli tutkimaan Junoa, ja Junohan meni tilanteesta aivan pähkinöiksi kun huomasi että jokuhan aikoo tulla silittelemään juuri HÄNTÄ! :D Tuomarinkin olemus muuttui heti kun hän koiran luokse marssi, vakava ilme muuttui herttaiseksi hymyksi ja voi miten kauniisti tuomari koiraa käsittelikään! Jutteli myös mukavia sekä minulle että koiralle siinä arvostelun edetessä. :)

Kehässä mua jännitti sen verran kovasti, etten kuullut arvostelusta juuri mitään, vaikka seisoinkin ihan lähellä tuomarin pöytää. Sen sentään kuulin, kun tuomari sanoi että koira saa ERI:n ja SA:n. Itku meinasi päästä kun tajusin, että sehän tarkoittaa valioitumista! Arvostelun päätteeksi tuomari vielä kysyi, josko hänen vaimonsa (joka istui tuomariteltassa myöskin, joskin turistina vaan) saisi tulla kokeilemaan Junon ihoa myös. Sanoin että käyhän se, joten sieltä tuli rouva Watsonkin Junoa silittelemään. Juno leijaili seitsemännessä taivaassa kun sai jakamattoman huomion. :) Molemmat ihastelivat kovasti ihon tuntua, ja sanoivat että niin usein tulee arvosteltua vain karvaisia koiria, että karvattomien koirien koskettaminen on aina kuin koskisi nakua ensimmäistä kertaa.

Arvostelukin oli aivan huikea! Ehkä parhain ikinä, mitä Juno on saanut.

"Good for size, correct in bone. Could move just a little wider in behind, enough drive. Head of correct proportion. Good stop. Correct well set ears when used. Good neck. Correct topline. Correct amount of tail. Excellent temperament. Well handled. Well presented."

Tuloksena ERI1, PU-1, SA, SERT, CACIB, VSP, FI MVA!

Jälleen kerran mun sydän sulaa kun Junon erinomaista luonnetta kehutaan. Se rakastaa niin äärettömästi ihmisiä, eikä siinä ole hitustakaan alkukantaisille roduille ominaista varautuneisuutta vieraita kohtaan. Lisäksi mieltä lämmittää nuo kaksi viimeistä kommenttia, että Juno esiintyy ja esitetään hyvin. Kovasti on saatu treenata nimenomaan tuota esiintymistä, kun Juno on vähän semmoinen että ottaa kierroksia niin kovin helposti, ja yleensä silloin liikkeet kärsii ja niistä onkin tullut sanomista. Kehitystä on selvästi tapahtunut, kun arvosteluissa ei enää ole ollut mainintaa kauhovista liikkeistä tai liikkeessä köyristyvästä selkälinjasta. :)

Nyt on Junon osalta tavoite saavutettu, ja seuraavaksi aletaankin katselemaan Nunnulle kastrointiaikaa. Harmi leikkauttaa niin upeaksi kasvanut poju, mutta eipä se pallejaan enää mihinkään tarvitse. Ja koska talossa on leikkaamaton narttu ja Juno on omasta mielestään maailman uljain testosteronihärkä, on kaikkien osapuolten kannalta mukavampaa, jos menoa saisi vähän tasaisemmaksi. Muita harrastuksia voidaan sentään jatkaa, ja näyttelyihinkin voidaan mennä vaikka mätsäreissä tai muissa epävirallisissa, jos mieli tekee.

Loppuun vielä vähän fiilistelykuvia mökiltä. Vaikka vesi oli jo tosi kylmää (kävin itsekin pulahtamassa), niin Juno siellä ui ja sukelsi käpyjen perässä ja välillä ihan muuten vaan, se kun todella tuntuu nauttivan vedestä, vaikka ei kovin usein ole uimaan päässytkään. Onnellinen lapsi. <3

Juno & Chara

Juno rakastaa <3

Valioitumislahjaksi äijäpanta!

Vesipeto

Vesipeto

Vesipeto

Kouvola KR & Heinola KR 23.-24.8.

Jossain ihmeellisessä mielenhairahduksessa ilmoitettiin Mirkan kanssa kaksi urosta Kouvola + Heinola viikonloppuun. Minä ilmoitin Junon, jolta puuttui kaksi sertiä ja Mirka ilmoitti Junon veljen Liamin, joka on jo valio.

No joo. Eipä nuo koirat mitään ongelmia aiheuttaneet. Toisaalta hyvä että varauduttiin kaiken maailman kuonokopilla ja muilla apuvälineillä (jotka kuonopantaa lukuunottamatta osoittautuivat tarpeettomiksi tälle reissulle), koska jos niitä ei olisi ollut niin taatusti olisi tullut tarvetta. :D Kokemuksista viisastuneena nääs, joten tällä kertaa osattiin olla kaukaa viisaita.

Lauantaiaamuna siis suunnattiin Mirkan, Annun ja koirien kanssa Kouvolaan. Oltiin katsottu netistä reittikartasta, että Kouvolaan ajaa max kaksi tuntia. Lähdettiin yhdeksän maissa ajelemaan Nurmijärveltä. Oltiin perillä juuri ja juuri kahdentoista aikaan.. Jotain sille kahdelle tunnille tapahtui, kun yhtäkkiä matkaan olikin kulunut kolme tuntia. :D Upsis. Oltiin kuitenkin siinä mielessä tosi hyvissä ajoin paikalla, että tuomari arvosteli ihan muita koiria vielä klo 14 jälkeenkin ja me päästiin kehään vasta joskus pikkuisen ennen kolmea.

Junolla oli lauantaina selvästi vouhotuspäivä, sillä oli mielettömät varastot energiaa ja testosteronia. Kehässä liikkeistä ei tullut oikeastaan yhtään mitään, joka suunnasta Juno olisi halunnut maistella kehän laidalla seisoskelevia koiria. Seisomiset sentään sujuivat loistavasti, mutta koska tuomari leperteli Nunnulle kovasti, Juno tuli hirmu onnelliseksi ja onnellisena sitä alkaa muikuttaa, mikä meinaa sitä että korvat menee nätisti linttaan ja Nunnu yrittää näyttää niin pieneltä ja viattomalta että kaikki vaan häntä voisivat kilpaa rakastaa ja palluutella. <3

Tuomari Milosava Matejevic Devic Serbiasta päätyi Junon (ja hyvin monen muunkin koiran) kohdalla tämmöiseen arvosteluun:

"Strong male. Strong head, correct pigmentation, correct bodyproportion, correct bite. Ears should be more firm. Correct depth og chest. Correct tail."

Juno sai ERI:n ilman SA:ta, koska korvat. Aiheesta tuli huomautus siis, ainakin toisen korvan kohdalla. Toinen korvahan Junolla on pysty. Ja tosiaan mitä nyt muiden koirien arvosteluita luin/kuulin niin melkoista copypastea ne oli kaikki. :D Tuomari oli joka tapauksessa ihan mukava täti. Tiukka mutta mukava.

Näyttelyn jälkeen käännettiin auton nokka kohti Hollolaa, mistä oltiin varattu Messilän leirintäalueelta leirintämökki, ettei tarvinnut näyttelyiden välissä ajaa takaisin kotiin ja lähteä heti seuraavana päivänä ajelemaan pitkää matkaa uudelleen. Leirintämökki oli mukavan edullinen vaihtoehto, ja olihan mökissä kuvauksen mukaan myös jääkaappi! Ajateltiin että mökki olisi semmoinen perusmökki, missä olisi joku keittosyvennys, jos kerta jääkaappikin on.

No ei ollut.

 

Mökki oli pienempi kuin mitä kukaan meistä osasi kuvitellakaan! Ulkoa päin katsottuna mietittiin, että miten päin tuonne mahtuu kaksi kerrossänkyä (nekin kun oli kuvauksessa mainittu). Ajateltiin, että ne on varmaan tolla pitkällä seinällä lyhyet päät vastakkain, koska eihän kukaan mahdu makoilemaan tuon lyhyen päädyn pituiseen tilaan.. Noh, niissä lyhyissä päädyissähän ne sängyt oli. Näyttää äärettömän kapealta, mutta kyllä siihen sänky mahtui. En tosin usko sängyn olleen normaalipituinen, onko se nyt 2 m yleensä se pituus, koska mulla meni aina joko pää tai jalat laidan yli ja mulla on pituutta 172 cm. Länttäsin mieluummin jalat seinää vasten, koska mökissä oli hämähäkki, ja jos niitä olisi ollut lisää, en olisi halunnut että ne kiipeilisi seinältä mun päähän. :D

Ihan mukava leirintäalue oli tuo Messilä kuitenkin! Kyllä siellä mökissä sen yhden yön nukkui, koirillekin mahtui häkit juuri sopivasti jääkaapin molemmin puolin. Ainiin, se jääkaappi. Ei ollut ihan semmoista perinteisintä mallia.

Siinä ihan leirintäalueen yhteydessä oli ihan kivan kokoinen hiekkaranta ja pieni venesatama. Käytiin siellä ihmettelemässä saunalauttaa (siis järvellä huristeli semmoinen moottoroitu kelluva saunamökki). Semmoinen olisi kiva joskus vuokrata. Näytti hauskalta nimittäin. :P

Tästä tulee mieleen Kaukametsän pakolaiset :P

Sunnuntaiaamuna saatiin nukkua ihanan pitkään. Herätyskello oli soimassa vasta varttia yli yhdeksän, kun Heinolan näyttelypaikalla piti olla viimeistään klo 12. Heräsin ensimmäisen kerran seitsemältä, kun Liam alkoi nyyhkimään häkissään. Sain kuitenkin jatkettua unia vielä pari tuntia, ja voi miten ihanaa nukkuminen olikaan!

Heinolan näyttelyssä olen ollut viimeksi 2 vuotta sitten. Silloin siellä oli paljon amppareita, ja niin muuten oli nytkin. Onneksi yksikään ei pistänyt, vaikka ne ympärillä pörräsikin aina jos hetkeksikin meni teltan ulkopuolelle seisomaan.. Paitsi sitten kun satoi vettä. :P Meidän kehän aikana ei satanut, sade loppui sopivasti juuri ennen sitä, ja jatkui välittömästi sen jälkeen.

Juno oli sunnuntain näyttelyssä huomattavasti rennompi kuin lauantaina, ehkä väsymyksestäkin johtuen. Se ei jaksanut kyylätä niin kovasti muiden koirien perään ja kehässä se katsoi valtaosan ajasta minua, eikä ympärillä vilistäviä koiria. Tuomarina oli Hannu Talvi, rempseän oloinen, mukavia höpöttelevä vanhempi mieshenkilö.

"Voimakas, hyvä sukupuolileima, oikeat pään mittasuhteet, jalo pitkä kaula, hyvä selkälinja, sopivan täyteläinen runko. Eturintaa voisi olla enemmän. Riittävästi kulmautuneet raajat. Hyvä nahka, rauhallinen luonne, normiliike."

Arvostelun jälkeen tuomari tuli mun luokse kysymään, että mitäs hänen pitäisi Junolle antaa. Sanoin, että sertin kiitos, muuta ei tarvita. Tuomari siinä katteli hetken, tuijotti silmiin oikein tarkkaan ja minähän tuijotin takaisin, sitten hän totesi kovaan ääneen, että "No okei, koira saa ERI:n ja SA:n!"

Juno seisoi kuulemma upeasti ja ryhdikkäästi, jopa sen hieman löysät ranteet olivat olleet suoremmat kuin yleensä. Korvatkin tosiaan olivat ihan huippupystyt. Liikkeetkin sujuivat rauhallisesti ryntäilemättä, ja katsojan silmään touhu oli kuulemma näyttänyt varsin mallikkaalta. :) Yleensä Junon kanssa kehäänmeno on sellaista säätämistä, kun joko se pällistelee niitä muita koiria, tai sitten se ei muuten vaan malta esiintyä kun kaikki muu olis niin kivaa!

Myös Liam sai ERI:n ja SA:n, joten sitten mentiin molemmat parhaan uroksen ja samalla rotunsa parhaan valintaan. Tuomari ei meitä siinä enää edes juoksuttanut, vaan marssi suoraan minun ja Junon luokse ja totesi, että Juno on tällä kertaa ykkönen, koska "sillä on enemmän miehen mallia" (= huomattavasti kookkaampi vähän joka suuntaan). Niimpä Juno täräytti sekä sen kaivatun sertin, että PU-1 tuloksen ja oli siis myös ROP! Harmi ettei Juno valioitunut vielä samaan syssyyn, mutta toisaalta ei liikaa makeaa mahan täydeltä. ;) Yllärinä tuli tuo PU-1 sekä mulle että Mirkalle, kun ainakaan meidän roduissa ei usein sitä näe, että tuomari sijoittaisi avoimen luokan koiran valion edelle.

Kun menin meidän arvostelulappuja noutamaan, tuomari selitti kehäsihteereille, että voittaja oli katsonut häntä niin kauniisti silmiin, että hän oikein suli! Kun kehäsihteereistä toinen kysyi, että tarkoittiko tuomari koiraa vai esittäjää, totesi tuomari hetken hiljaisuuden jälkeen, että "molemmat". Meillä on Nunnun kanssa selvästi pätevät koiranpentukatseet. :D

Heinola 24.8.

Kerta kaikkiaan hieno reissu, ja seurakin oli mitä parhainta. Kiitokset Mirkalle ja Annulle!

Kotimatkalla pojat oli aika hiljaisia

Ensi viikonloppuna olisi Junon kanssa vielä Tervakoski KV. Sinne lähtee seuraksi Junon lempparikaveri, Chara. Toivon oikein oikein kovasti, että Juno saisi sieltä sen viimeisen puuttuvan sertin, koska en ole Junolle enää tälle vuodelle näyttelyitä suunnitellut. Vähän olisi nimittäin toiveena, että voisin viedä sen kastroitavaksi ennen Arielin seuraavia juoksuja, joiden pitäisi tulla joskus loka-marraskuussa. Jos se juoksuväli olisi siis sen n. 6 kk. Toisaalta Arsulla on ollut vasta yhdet juoksut, joten rytmi ei välttämättä ole vielä niin säännöllinen.

Jännä nähdä miten meidän käy. :)

Maailman Voittaja Helsinki 9.8.2014

Jollain hullulla höyrähdyksen hetkellä tulin ilmoittaneeksi Arielin maailmanvoittajaan. Xoloja oli ilmoitettu kaikista kokomuunnoksista yhteensä 85 koiraa. Niistä pieniä oli 30, ja niistä junnunarttuja oli viisi, Ariel mukaanlukien. Yksi junnunartuista ei tosin ilmaantunut paikalle, joten junnuluokassa kisasi neljä narttua.

Kyseessä oli ensimmäinen kerta kun a. Ariel oli hallinäyttelyssä ja b. Arielin arvosteli miestuomari. Siihen nähden meillä meni oikein hyvin! Kun kaikki junnunartut oli kehässä, Ariel kulki kivasti jonon jatkeena. Yksilöarvostelussa liikkeet olikin vähän niin ja näin, sillä tuomari oli Arsun mielestä vähän hirvittävä, ja aina tuomarista pois päin mentäessä Ariel suditteli oikein urakalla ja halusi vaan äkkiä mahdollisimman kauas tuomarista. Tuomariin päin kulkiessa se taas liikkui oikeinkin nätisti, mutta kyllä niistä liikkeistä tuli sanomista silti, ja ihan aiheesta.

Pöydälläolo ja seisominen sujui jäälleen aivan loistavasti, niistä olen erittäin ylpeä. :) Tuomarina meillä oli Argentiinalainen David Ojalvo.

"Correcta hembra con correcta cabeza. Para muy mal temperamento que no permite ver su calidad. No se muove correctamente por temor."

Käännös:

"Correct female with correct head, but with very bad temperament that doesn't let her quality show. She doesn't move correctly because of fear."

Jännityksestä huolimatta Ariel sai EH:n ja sijoittui luokassaan neljänneksi. :) Aika hyvin minusta, tosin tuomari ei kovin tiukka vaikuttanut olevan muutenkaan, kun valtaosa koirista sai ERI:n ja loput EH:n, vaikka olis ollut millainen jänishousu. En odottanut Arielille edes näin hyvää tulosta, koska tiesin että se tulee hermoilemaan hallin hälinää ja ruuhkaa. Oli kuitenkin positiivinen yllätys tämä, ja olen tulokseen tyytyväinen! :)

Päivän päätteeksi olin vielä Mirkan kanssa esittämässä thai ridgebackien ROP-kasvattajaryhmää (kennel Kikkanokan) BIS-kasvattajakisassa. Ikinä en ole päässyt messukeskuksessa isoon kehään, joten olihan se huikea tunne juosta siellä hurjasti taputtavan yleisön edessä musiikin soidessa. :) Minulla oli handlattavana hurjan suloinen Dara, jolla on niin isot lautassilmät ja ryppyinen otsa, että se näyttää aina vähän eksyneeltä pennulta. Kokoomakehässä isoon kehään pääsyä odotellessa löydettiin Daran kanssa toimiva yhteinen sävel (sinä seisot niin saat lihapullaa), että sain jopa sen hännän heilumaan ja se esiintyi hurjan maltillisesti ja kauniisti. Ihana Dara. <3 

Ensi viikonloppuna onkin sitten pitkästä aikaa vapaata, suunnitelmissa ei ole muuta kuin sunnuntaina yhdet synttärit. :) Seuraavat näyttelyt ovatkin siitä sitten viikon päästä, kun lähdetään Mirkan kanssa Kouvolaan ja Heinolaan. Tarkoituksena olisi lähteä metsästämään Junolle kahta sertiä, että sen saisi muotovalioksi. Varmuuden vuoksi ilmoitin sen vielä Tervakoskellekin elokuun viimeiselle viikonlopulle, että on sitten paremmat mahdollisuudet saada ne kaksi puuttuvaa sertiä. :) Mukaan Kouvola-Heinola-reissuun lähtee Junon veli Liam, joka on jo valio, eli se ei voi "viedä" Junolta sertejä. Jos tuomarit katsoo Junon ansaitsevan sertit, niin sitten siitä tulee valio suoraan, koska kilpailua samassa luokassa ei ole. Se taas on ihan sama kumpi pojista on paras uros, mulle merkkaa tasan se, että saisin Junosta valion. :) (Minkä jälkeen pallit lähtee nipsnaps ja Junosta tulee harrastekoira muihin touhuihin, ja jos vielä näyttelyitä haluaa sen kanssa harrastaa, niin mennään mätsäreihin, koska niissä ei palleja vaadita.)

Sitten on toki vielä se, että miten meidän hermot kestää kahta keekoilevaa urosta koko viikonlopun.. Me kun varattiin Messilästä mökkimajoitus la-su yöksi, ettei tarvitse välissä ajella kotiin ja sitten taas seuraavana päivänä liikenteeseen.. Vähän hirvittää jo valmiiksi, että mitä sitä tuli tehtyä. x)

Sawo Show Kuopio 1.-3.8.2014

Elokuun alussa tein ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti pitkän näyttelymatkan. Kohteena oli Kuopion kolmepäiväinen Sawo Show. Meitä lähti reissuun kolmen ihmisen ja kolmen koiran porukka. Mulla oli mukana Ariel. :)

Minun ja Arielin matka alkoi jo torstaina iltapäivällä, kun lähdettiin Nurmijärvelle Mirkan luo. Suunnitelmissa oli lähteä ajamaan torstai-perjantai välisenä yönä niin, että oltaisiin aamulla aikaisin perillä Kuopiossa. Meidän oli tarkoitus nukkua pienet "päikkärit" Mirkalla ennen matkalle lähtöä, mutta eihän siitä nukkumisesta mitään tullut..

Emma tuli hakemaan meitä yhden maissa yöllä. Auto oli jo osittain pakattu valmiiksi, joten heitettiin vaan reput ja koirat kyytiin ja lähdettiin matkaan. Matka sujui yllättävänkin kepeästi ja virkeästi aina Juvalle asti. Oltiin ajettu niin reipasta tahtia ja vähin pysähdyksin, että päätettiin ottaa Juvan ABC:llä pienet unet. Ei olis kannattanut, koska sen jälkeen väsytti ihan pirusti! Nuokuin ja sippailin koko loppumatkan Kuopioon asti. Emma-parka kun joutui ajamaan kun kyytiläiset torkahteli.. :D

 

Kuopiossa oltiin seitsemän maissa aamulla. Jonon jonoa ei ollut missään, saatiin auto tosi lähelle näyttelyalueen porttia ja rokotustarkastuksissakaan ei ollut jonoa. Meidän kehät oli joka päivä ihan eri puolilla näyttelyaluetta, joten vietiin teltta ensimmäisen päivän kehän laidalle, missä oli silloin vielä loistavasti tilaa. Päivän mittaan koko raviradan sisäreuna täyttyi teltoista, eikä tyhjiä välejä ollut lainkaan.

Perjantaina meidän tuomarina oli Marianne Baden Tanskasta, ja lisäksi kehässä oli tuomariharjoittelija. Tuomarointi tuntui olevan lähinnä virheiden etsimistä (kenties harjoitustuomarin vuoksi?), mutta sentään Arielista löytyi jotain hyvääkin. :)

"Feminin bitch up to size. Fem. head, good shape of eyes. Ok neck. Topline could be better. Very tucked up underline. Sufficient angulations. Quite high set tail. Has to assess, she is not moving freely."

Tuloksena ERI ilman SA:ta. Olin tosi tyytyväinen, kun tuomarin sanelua kuunnellessa tuli lähinnä olo että nyt tulee varmaan joku T..

Näyttelypäivän jälkeen hurautettiin kaupan ja Mäkkärin kautta hotellille. Majoituttiin Hotelli Koivurannassa, kuten teki aika moni muukin näyttelymatkaaja. Huone oli tosi kiva ja siisti, ja palvelukin oli oikein pätevää. Suosittelen lämpimästi, koiratkin olivat hotelliin tervetulleita!

Lauantaina saatiin nukkua onneksi ihanan pitkään. Oltiin perjantaina päivän päätteeksi siirretty teltta jo valmiiksi lauantain kehän lähistölle. Meidän kehä alkoi vasta iltapäivästä, joten meidän piti olla näyttelypaikalla viimeistään klo 12. Nukuttiin kymmeneen asti. Se oli aika luksusta! :)

Näkymä hotellin terassilta

Toisen päivän tuomarina meillä oli suomalainen Elina Haapaniemi. Tiukka tuomari, mutta sentään arvostelu oli pelkkää asiaa. Lisäksi tuomari selvästi tiesi rodun "oikut", esimerkiksi hän olisi halunnut mitata Arielin, mutta koska Ariel oli selvästi vähän hermona ja sitä ei ollut aiemmin mitattu, ei tuomari halunnut sitä alkaa säikyttelemään. Lisäksi kun kehäsihteeri huusi tuloksia todella kovalla äänellä, sanoi tuomari hänelle että jos voisi ihan pikkuisen hiljempaa kailottaa, kun koiria hermostuttaa jo muutenkin ihan tarpeeksi. Suoraan meidän kehän vieressä oli valtava rekka tai kuorma-auto, joka piti koko ajan ihan ihmeellistä hurinaa ja pauketta.. Monet koirat eivät siitä oikein tykänneet, myös muunrotuisissa kuin nakuissa oli aistittavissa semmoista.

"Vuoden vanha liian arasti käyttäytyvä juniorinarttu, joka tarvitsee paljon harjoitusta. Hyvä pään muoto, erinomainen purenta, riittävän tummat silmät. Etuosan tulisi olla parempi, hieman köyryselkäinen, takaosa saa vahvistua. Hyvä iho, vaikeasti arvosteltavat liikkeet."

Tuloksemme lauantailta oli H (tosin Koiranettiin on virheellisesti merkitty EH). Tuomari sanoi, että kunhan koira vähän täyttyy kroppaansa ja saa lisää varmuutta, siitä tulee oikein hyvä. Ihasteli erityisesti Arielin purentaa ja lähes täyttä purukalustoa. Lopuksi saatiin vielä suositus alkaa käyttää valjaita ulkoillessa, kun niiden käyttö kehittää erityisesti koiran etuosaa. Valjaita meillä kyllä jo käytetäänkin, mutta Ariel on vasta vuoden ikäinen, niin eihän se mitenkään voi olla valmis vielä. Kaikki aikanaan. :)

Sunnuntaina tuomarina oli Anne Indergaard Norjasta. Hirveän ihana tuomari! Ariel oli paljon rennompi viimeisenä näyttelypäivänä, ja se näkyi sen käytöksessä. :) Liikkuminen oli taas vähän sätkimistä, mutta sentään seisotukset sujuivat erinomaisesti. Tuomari käsitteli koiria kauniisti ja jutteli niille niitä näitä. Minun ei tarvinnut edes tukea Arsua takapuolesta sen ollessa pöydällä, sen verran rentona se oli!

" 1 year ol, showing a beautiful profile standing. Dry head, underjaw could be slightly stronger, uses her ears well, elegant neck. Very well angulated hindquarters but straight in upperarm, and tends to tip over in the joint. Good length of ribcage, moves well when she's settled down. Needs to build confidence."

Saatiin sunnuntaina sitten kotiinviemisiäkin, kun Ariel oli ERI, sai sertin ja oli VSP! Vastustaja uros oli upea meksikontuonti, joka asustaa tätä nykyä Norjassa. Se oli ROP joka päivä ja sunnuntaina se saikin sitten Suomen muotovalion arvon. Tosi hieno ja oikeasti pienikokoinen xolouros. :)

Näyttelyaluetta

Pääsimme sunnuntaina sen verran aikaisin pois näyttelystä, että päätimme ajaa saman tien kotiin. Alunperin oli tarkoitus jäädä Kuopioon vielä yhdeksi yöksi, jos näyttelyssä olisi mennyt pitkään. Tällä kertaa pidimme matkalla parit pysähdystauot, koska väsymys painoi kuitenkin sen verran kovasti ettei yhtä soittoa ajaminen ollut mitenkään mielekäs idea.

Arielille iski väsy kotimatkalla

Kotona olin n. yhdentoista aikaan illalla. Siskoni oli käynyt Junon ja Vestan kanssa lenkillä hiukan aiemmin, joten minun ei tarvinnut saman tien lähteä mihinkään. Sain vaan lysähtää sohvalle ja jonkin aikaa vaan olla. Oli ihanaa. Jalkoja särki ja väsymys painoi, mutta olipahan hieno reissu. Ehkäpä kahden vuoden päästä lähdetään Kuopioon uudelleen!

Helsinki KR 26.7.2014

Lauantaina oltiin Helsingin kaikkien rotujen kesänäyttelyssä. Jumalaare että oli kuuma! Alkupäivästä ei edes tuullut, eikä taivaalla ollut pilven pilveä. Ihan pelkkä näyttelyteltan kokoaminenkin sai hien virtaamaan, ja mukaan varattu kolmen litran vesikanisteri hupeni melkoista vauhtia.

Tuomarina oli Ineke Zwaartman-Pinster Alankomaista. Tosi mukava täti, joka käsitteli koiria kauniisti ja puhui ihanan selkeää englantia! Lisäksi pidin siitä, että arvostelun päätteeksi hän vielä itse kertoi koiran esittäjälle, mistä koirassa erityisesti piti ja missä asioissa koira voisi hänen mielestään kehittyä.

Ariel esiintyi jälleen ihan kivasti. :) Tällä kertaa seisominen meni tosi hyvin, liikkeissä se sai pari kertaa spurttikohtauksia ja meinasi lähteä keulimaan. Kiepsautin siinä pienen silmukan ja johan meno rauhoittui, ja päästiin kipittämään kehän ympäri hillitymmin. Luulen, että kuumuus ja odottelun aiheuttama väsymys vähän ahdisti Arsua, koska kehän jälkeen kun hain pullollisen viileää vettä ja sain pikkuisen vihdoinkin vähän juomaan ja lopuksi valelin vettä vielä Arielin ihollekin, se rauhoittui huomattavasti.

"1 year old. Very feminine, lovely type in head. Good ears, eyes & expression & pigmentation. Enough body for age. Good front & rear angulation. Excellent topline, but needs to settle in movement. Good tail in movement."

Tuloksena ERI, PN-1, SA, ROP, SERT! Jipiii!!

Myös meidän seurueen muilla koirilla meni erinomaisen loistavasti. Junon siskopuoli, iso xolo Gia oli myös ROP ja sai sertin. Lisäksi kaverin keskikokoinen karvallinen perulainen Theola oli myös ROP ja sai kolmannen sertinsä, tullen näin Suomen ensimmäiseksi karvalliseksi valioksi! Ihan huippua! :)

Ryhmäkehiä odotellessa lähdimme Mirkan äidin luokse pariksi tunniksi. Mukavampaa oli odotella ryhmäkehien alkua ilmastoidussa asunnossa läkähdyttävän kuuman näyttelypaikan sijasta.. Syötiin ranskalaisia ja nugetteja ja otettiin koirista kuvia palkintoineen. :)

© Isabella Fagerström

© Isabella Fagerström

© M. Rautio

Itse olin ensimmäistä kertaa ryhmäkehässä oman koiran kanssa ja olihan se jännää ja erittäin antoisa kokemus, vaikka en menestystä odottanutkaan, eikä sitä meille myöskään tullut. Vitosryhmässä on vaan niin paljon näyttäviä pörröturkkisia koiria, että nämä "lamarakit" jää usein vähän niiden varjoon, mutta tällä kertaa kävikin niin hienosti, että Gia nostettiin 8 parhaan joukkoon! Sijoitus jäi tällä kertaa väliin, mutta jokainen nosto on jo nakuille voitto itsessään.

Seuraavaksi onkin tiedossa vähän rankempi rupeama, nimittäin Kuopion kolmepäiväinen Sawo Show tulevana viikonloppuna. Olen ilmoittanut Arielin mukaan jokaiselle päivälle, ja sinne on ilmoitettu myös joku toinen pikkuxolo. Mukavaa, että on vähän kilpailuakin sitten. :) Täytyy vaan koittaa levätä riittävästi, että jaksaa kaikki kolme päivää kunnialla läpi.

Mäntsälä KR 19.7.2014

Viime viikonloppuna lähdettiin Mäntsälään kaikkien rotujen näyttelyyn. Ilmoitin geimeihin Vestan, koska kaveri ilmoitti kehään Junon veljen ja Arielin paperit eivät olleet vielä ilmoittautumisen umpeutuessa tulleet.

Oli ihan kivaa olla vaihteeksi reissussa Vestan kanssa, se on niin helppoa ja mukavaa matkaseuraa. :) Se ei turhia hötkyile eikä öykkäröi, toisin kuin esimerkiksi Juno. :D

Tuomarina meillä oli venäläinen Lyudmila Tchistiakova. Hyvin omituinen tuomari minusta, arvostelut olivat lyhyitä, vähän kuin liukuhihnatavaraa, ja monet koirat tuomari jätti kopeloimatta kokonaan. Esimerkiksi Vestankin hampaat näytin tuomarille itse, eikä hän hipaissutkaan koiraan koko arvostelun aikana. Arvostelu oli seuraavanlainen:

"Could be more typical. Needs more compact body. Too heavy in body. Overline could be stronger. Correct tail. All teeth in mouth. Free movement."

Tuomari antoi Vestalle H:n. Perusteena oli, että Vesta on hänen mielestä liian skrode perulaiseksi. Tottahan se on, ettei Vestasta saa semmoista vinttikoiramaista oikein mitenkään päin, joten siinä mielessä tuo arvostelu on ihan asiaa. Ainoa mitä en allekirjoita, on tuo selkälinjakommentti. Vestallahan on todella hyvä ja suora selkälinja, niin liikkeessä kuin seistessäkin. Ehkä sitten nuo muhkeat selkäkarvat hämäsi tai jotain, Vestalla kun on niin pörheät karvat varsinkin persuksen päältä, että monet on luulleet sitä takakorkeaksi. :D

Paikalla oli myös toinen karvallinen perulainen, keskikokoinen, oikein sievä ja nätti narttu. Tuomari ei tuntunut oikein pitävän siitäkään, se koira oli kyllä siro, mutta tuomarin mielestä sillä ei sitten ollut lihaksia. Ehkä se ei vaan lämmennyt ajatukselle näistä karvallisista, ainakin sen ilme oli näkemisen arvoinen kun karvalliset marssi kehään. Tuomari joutui vähän keräilemään leukaansa maasta..

Tulevana lauantaina olisikin sitten taas Arielin vuoro mennä kehään. Silloin on Tuomarinkartanossa Helsingin KR kesänäyttely. Kuumaa säätä on luvassa, onneksi Arsun kanssa ei tarvitse juosta! Tosin kuuma mulla tulee varmaan muutenkin, varsinkin kun varmaan hermoilenkin, niin soijaa pukkaa aivan taatusti! :)

Nastola, SSKY erkkari 5.7.2014

Lauantaina oli Arielin debyyttinäyttely SSKY:n erkkarissa Nastolassa. Näyttelyä edeltävänä yönä mua jännitti hirveästi, enkä nukkunut paljon ollenkaan. :D Matkaan lähdettiin kahdeksalta aamulla. Silmät seisoi päässä, mutta aamu sujui yllättävän sutjakkaasti. Bussillekin pääsin lähtemään ajoissa, enkä edes unohtanut mitään! Mentiin siis ensin bussilla Mirkalle, mistä jatkettiin porukalla matkaa Nastolaan.

Näyttelypäivän sää oli kerrankin hyvä! :) Oli aurinkoista ja tosi lämmin. Vähän ehkä jopa kuuma, mutta onneksi koko ajan kävi pieni tuulenvire, joka vähän viilensi olematta kuitenkaan kylmä. Lämpöinen sää on nakukoirien kanssa siitä hyvä, etteivät ne ole sellaisia täriseviä kasaantaittuneita säälittäviä piskiparkoja.. Koita semmoinen koira nyt saada seisomaan nätisti.

Ariel oli tällä kertaa ainoa pieni xolo. Luetteloon oli merkitty toinenkin, mutta se ei ollut tullut paikalle. Menin Arielin kanssa kehään ja kiikutin sen saman tien pöydälle. Yllätyin positiivisesti, kun Ariel jopa seisoi siinä! :D Se ei nojannut muhun eikä tärissyt tai nostellut jalkoja. Kaikki jalat pysyi sievästi pöydässä kiinni, tosin sitten kun tuomari tuli kopeloimaan, Arsu jännitti selän vähän kaarelle, mutta silti se pysyi paikallaan ja tuomari sai tutkiskella ja lääppiä kaikessa rauhassa.

Ariel esiintyi muutoinkin oikein kauniisti. Liikkumiset meni loistavasti ilman mitään laukkahepuleita, ja upean maltillisesti nakkeli jaksoi myös seistä paikallaan. :) Namit ei sille oikein kehässä maistuneet, taisi kuitenkin sen verran vielä jännittää.



© M. Rautio

Tuomarina meillä oli Nina Janger. Hän on tosi uusi tuomari rotujen parissa. Olisiko ehkä ollut jopa ensimmäinen kerta kun nakukoiria oli arvostelemassa. Kokemattomuuden näki arvosteluiden ristiriitaisuuksissa, mutta jostainhan niiden uusienkin on aloitettava. :)

Meillä meni joka tapauksessa ihan loistavasti. Ariel sai EH:n! Ennen näyttelyä olin mielessäni maalaillut kauhukuvia niin hirveästä sähläämisestä, että saataisiin vaan joku EVA. Onneksi niin ei käynyt!

"11 kk vanha mittasuhteiltaan tyypillinen, leikkaava purenta. Pää voisi olla hieman pidempi. Hyvä feminiininen kokonaisuus. Hyvä kaula. Runko vielä kovin keskeneräinen. Voisi olla paremmin kulmautunut edestä, hyvin kulmautunut takaa. Pyöristää hieman ylälinjaansa. Tarvitsee aikaa kehittyäkseen. Liikkuu yhdensuuntaisesti takaa, löysin kyynärin edestä. Esitetään kauniisti."

Jotenkin se aina lämmittää mieltä, kun arvostelussa sanotaan että koira esiintyy/esitetään kauniisti. Varsinkin minä joka en ole kovin kokenut handleri, niin kyllähän se tuntuu hyvältä kun tietää että on osannut tehdä jotain oikein. :)