Sawo Show Kuopio 1.-3.8.2014

Elokuun alussa tein ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti pitkän näyttelymatkan. Kohteena oli Kuopion kolmepäiväinen Sawo Show. Meitä lähti reissuun kolmen ihmisen ja kolmen koiran porukka. Mulla oli mukana Ariel. :)

Minun ja Arielin matka alkoi jo torstaina iltapäivällä, kun lähdettiin Nurmijärvelle Mirkan luo. Suunnitelmissa oli lähteä ajamaan torstai-perjantai välisenä yönä niin, että oltaisiin aamulla aikaisin perillä Kuopiossa. Meidän oli tarkoitus nukkua pienet "päikkärit" Mirkalla ennen matkalle lähtöä, mutta eihän siitä nukkumisesta mitään tullut..

Emma tuli hakemaan meitä yhden maissa yöllä. Auto oli jo osittain pakattu valmiiksi, joten heitettiin vaan reput ja koirat kyytiin ja lähdettiin matkaan. Matka sujui yllättävänkin kepeästi ja virkeästi aina Juvalle asti. Oltiin ajettu niin reipasta tahtia ja vähin pysähdyksin, että päätettiin ottaa Juvan ABC:llä pienet unet. Ei olis kannattanut, koska sen jälkeen väsytti ihan pirusti! Nuokuin ja sippailin koko loppumatkan Kuopioon asti. Emma-parka kun joutui ajamaan kun kyytiläiset torkahteli.. :D

 

Kuopiossa oltiin seitsemän maissa aamulla. Jonon jonoa ei ollut missään, saatiin auto tosi lähelle näyttelyalueen porttia ja rokotustarkastuksissakaan ei ollut jonoa. Meidän kehät oli joka päivä ihan eri puolilla näyttelyaluetta, joten vietiin teltta ensimmäisen päivän kehän laidalle, missä oli silloin vielä loistavasti tilaa. Päivän mittaan koko raviradan sisäreuna täyttyi teltoista, eikä tyhjiä välejä ollut lainkaan.

Perjantaina meidän tuomarina oli Marianne Baden Tanskasta, ja lisäksi kehässä oli tuomariharjoittelija. Tuomarointi tuntui olevan lähinnä virheiden etsimistä (kenties harjoitustuomarin vuoksi?), mutta sentään Arielista löytyi jotain hyvääkin. :)

"Feminin bitch up to size. Fem. head, good shape of eyes. Ok neck. Topline could be better. Very tucked up underline. Sufficient angulations. Quite high set tail. Has to assess, she is not moving freely."

Tuloksena ERI ilman SA:ta. Olin tosi tyytyväinen, kun tuomarin sanelua kuunnellessa tuli lähinnä olo että nyt tulee varmaan joku T..

Näyttelypäivän jälkeen hurautettiin kaupan ja Mäkkärin kautta hotellille. Majoituttiin Hotelli Koivurannassa, kuten teki aika moni muukin näyttelymatkaaja. Huone oli tosi kiva ja siisti, ja palvelukin oli oikein pätevää. Suosittelen lämpimästi, koiratkin olivat hotelliin tervetulleita!

Lauantaina saatiin nukkua onneksi ihanan pitkään. Oltiin perjantaina päivän päätteeksi siirretty teltta jo valmiiksi lauantain kehän lähistölle. Meidän kehä alkoi vasta iltapäivästä, joten meidän piti olla näyttelypaikalla viimeistään klo 12. Nukuttiin kymmeneen asti. Se oli aika luksusta! :)

Näkymä hotellin terassilta

Toisen päivän tuomarina meillä oli suomalainen Elina Haapaniemi. Tiukka tuomari, mutta sentään arvostelu oli pelkkää asiaa. Lisäksi tuomari selvästi tiesi rodun "oikut", esimerkiksi hän olisi halunnut mitata Arielin, mutta koska Ariel oli selvästi vähän hermona ja sitä ei ollut aiemmin mitattu, ei tuomari halunnut sitä alkaa säikyttelemään. Lisäksi kun kehäsihteeri huusi tuloksia todella kovalla äänellä, sanoi tuomari hänelle että jos voisi ihan pikkuisen hiljempaa kailottaa, kun koiria hermostuttaa jo muutenkin ihan tarpeeksi. Suoraan meidän kehän vieressä oli valtava rekka tai kuorma-auto, joka piti koko ajan ihan ihmeellistä hurinaa ja pauketta.. Monet koirat eivät siitä oikein tykänneet, myös muunrotuisissa kuin nakuissa oli aistittavissa semmoista.

"Vuoden vanha liian arasti käyttäytyvä juniorinarttu, joka tarvitsee paljon harjoitusta. Hyvä pään muoto, erinomainen purenta, riittävän tummat silmät. Etuosan tulisi olla parempi, hieman köyryselkäinen, takaosa saa vahvistua. Hyvä iho, vaikeasti arvosteltavat liikkeet."

Tuloksemme lauantailta oli H (tosin Koiranettiin on virheellisesti merkitty EH). Tuomari sanoi, että kunhan koira vähän täyttyy kroppaansa ja saa lisää varmuutta, siitä tulee oikein hyvä. Ihasteli erityisesti Arielin purentaa ja lähes täyttä purukalustoa. Lopuksi saatiin vielä suositus alkaa käyttää valjaita ulkoillessa, kun niiden käyttö kehittää erityisesti koiran etuosaa. Valjaita meillä kyllä jo käytetäänkin, mutta Ariel on vasta vuoden ikäinen, niin eihän se mitenkään voi olla valmis vielä. Kaikki aikanaan. :)

Sunnuntaina tuomarina oli Anne Indergaard Norjasta. Hirveän ihana tuomari! Ariel oli paljon rennompi viimeisenä näyttelypäivänä, ja se näkyi sen käytöksessä. :) Liikkuminen oli taas vähän sätkimistä, mutta sentään seisotukset sujuivat erinomaisesti. Tuomari käsitteli koiria kauniisti ja jutteli niille niitä näitä. Minun ei tarvinnut edes tukea Arsua takapuolesta sen ollessa pöydällä, sen verran rentona se oli!

" 1 year ol, showing a beautiful profile standing. Dry head, underjaw could be slightly stronger, uses her ears well, elegant neck. Very well angulated hindquarters but straight in upperarm, and tends to tip over in the joint. Good length of ribcage, moves well when she's settled down. Needs to build confidence."

Saatiin sunnuntaina sitten kotiinviemisiäkin, kun Ariel oli ERI, sai sertin ja oli VSP! Vastustaja uros oli upea meksikontuonti, joka asustaa tätä nykyä Norjassa. Se oli ROP joka päivä ja sunnuntaina se saikin sitten Suomen muotovalion arvon. Tosi hieno ja oikeasti pienikokoinen xolouros. :)

Näyttelyaluetta

Pääsimme sunnuntaina sen verran aikaisin pois näyttelystä, että päätimme ajaa saman tien kotiin. Alunperin oli tarkoitus jäädä Kuopioon vielä yhdeksi yöksi, jos näyttelyssä olisi mennyt pitkään. Tällä kertaa pidimme matkalla parit pysähdystauot, koska väsymys painoi kuitenkin sen verran kovasti ettei yhtä soittoa ajaminen ollut mitenkään mielekäs idea.

Arielille iski väsy kotimatkalla

Kotona olin n. yhdentoista aikaan illalla. Siskoni oli käynyt Junon ja Vestan kanssa lenkillä hiukan aiemmin, joten minun ei tarvinnut saman tien lähteä mihinkään. Sain vaan lysähtää sohvalle ja jonkin aikaa vaan olla. Oli ihanaa. Jalkoja särki ja väsymys painoi, mutta olipahan hieno reissu. Ehkäpä kahden vuoden päästä lähdetään Kuopioon uudelleen!

Helsinki KR 26.7.2014

Lauantaina oltiin Helsingin kaikkien rotujen kesänäyttelyssä. Jumalaare että oli kuuma! Alkupäivästä ei edes tuullut, eikä taivaalla ollut pilven pilveä. Ihan pelkkä näyttelyteltan kokoaminenkin sai hien virtaamaan, ja mukaan varattu kolmen litran vesikanisteri hupeni melkoista vauhtia.

Tuomarina oli Ineke Zwaartman-Pinster Alankomaista. Tosi mukava täti, joka käsitteli koiria kauniisti ja puhui ihanan selkeää englantia! Lisäksi pidin siitä, että arvostelun päätteeksi hän vielä itse kertoi koiran esittäjälle, mistä koirassa erityisesti piti ja missä asioissa koira voisi hänen mielestään kehittyä.

Ariel esiintyi jälleen ihan kivasti. :) Tällä kertaa seisominen meni tosi hyvin, liikkeissä se sai pari kertaa spurttikohtauksia ja meinasi lähteä keulimaan. Kiepsautin siinä pienen silmukan ja johan meno rauhoittui, ja päästiin kipittämään kehän ympäri hillitymmin. Luulen, että kuumuus ja odottelun aiheuttama väsymys vähän ahdisti Arsua, koska kehän jälkeen kun hain pullollisen viileää vettä ja sain pikkuisen vihdoinkin vähän juomaan ja lopuksi valelin vettä vielä Arielin ihollekin, se rauhoittui huomattavasti.

"1 year old. Very feminine, lovely type in head. Good ears, eyes & expression & pigmentation. Enough body for age. Good front & rear angulation. Excellent topline, but needs to settle in movement. Good tail in movement."

Tuloksena ERI, PN-1, SA, ROP, SERT! Jipiii!!

Myös meidän seurueen muilla koirilla meni erinomaisen loistavasti. Junon siskopuoli, iso xolo Gia oli myös ROP ja sai sertin. Lisäksi kaverin keskikokoinen karvallinen perulainen Theola oli myös ROP ja sai kolmannen sertinsä, tullen näin Suomen ensimmäiseksi karvalliseksi valioksi! Ihan huippua! :)

Ryhmäkehiä odotellessa lähdimme Mirkan äidin luokse pariksi tunniksi. Mukavampaa oli odotella ryhmäkehien alkua ilmastoidussa asunnossa läkähdyttävän kuuman näyttelypaikan sijasta.. Syötiin ranskalaisia ja nugetteja ja otettiin koirista kuvia palkintoineen. :)

© Isabella Fagerström

© Isabella Fagerström

© M. Rautio

Itse olin ensimmäistä kertaa ryhmäkehässä oman koiran kanssa ja olihan se jännää ja erittäin antoisa kokemus, vaikka en menestystä odottanutkaan, eikä sitä meille myöskään tullut. Vitosryhmässä on vaan niin paljon näyttäviä pörröturkkisia koiria, että nämä "lamarakit" jää usein vähän niiden varjoon, mutta tällä kertaa kävikin niin hienosti, että Gia nostettiin 8 parhaan joukkoon! Sijoitus jäi tällä kertaa väliin, mutta jokainen nosto on jo nakuille voitto itsessään.

Seuraavaksi onkin tiedossa vähän rankempi rupeama, nimittäin Kuopion kolmepäiväinen Sawo Show tulevana viikonloppuna. Olen ilmoittanut Arielin mukaan jokaiselle päivälle, ja sinne on ilmoitettu myös joku toinen pikkuxolo. Mukavaa, että on vähän kilpailuakin sitten. :) Täytyy vaan koittaa levätä riittävästi, että jaksaa kaikki kolme päivää kunnialla läpi.

Mäntsälä KR 19.7.2014

Viime viikonloppuna lähdettiin Mäntsälään kaikkien rotujen näyttelyyn. Ilmoitin geimeihin Vestan, koska kaveri ilmoitti kehään Junon veljen ja Arielin paperit eivät olleet vielä ilmoittautumisen umpeutuessa tulleet.

Oli ihan kivaa olla vaihteeksi reissussa Vestan kanssa, se on niin helppoa ja mukavaa matkaseuraa. :) Se ei turhia hötkyile eikä öykkäröi, toisin kuin esimerkiksi Juno. :D

Tuomarina meillä oli venäläinen Lyudmila Tchistiakova. Hyvin omituinen tuomari minusta, arvostelut olivat lyhyitä, vähän kuin liukuhihnatavaraa, ja monet koirat tuomari jätti kopeloimatta kokonaan. Esimerkiksi Vestankin hampaat näytin tuomarille itse, eikä hän hipaissutkaan koiraan koko arvostelun aikana. Arvostelu oli seuraavanlainen:

"Could be more typical. Needs more compact body. Too heavy in body. Overline could be stronger. Correct tail. All teeth in mouth. Free movement."

Tuomari antoi Vestalle H:n. Perusteena oli, että Vesta on hänen mielestä liian skrode perulaiseksi. Tottahan se on, ettei Vestasta saa semmoista vinttikoiramaista oikein mitenkään päin, joten siinä mielessä tuo arvostelu on ihan asiaa. Ainoa mitä en allekirjoita, on tuo selkälinjakommentti. Vestallahan on todella hyvä ja suora selkälinja, niin liikkeessä kuin seistessäkin. Ehkä sitten nuo muhkeat selkäkarvat hämäsi tai jotain, Vestalla kun on niin pörheät karvat varsinkin persuksen päältä, että monet on luulleet sitä takakorkeaksi. :D

Paikalla oli myös toinen karvallinen perulainen, keskikokoinen, oikein sievä ja nätti narttu. Tuomari ei tuntunut oikein pitävän siitäkään, se koira oli kyllä siro, mutta tuomarin mielestä sillä ei sitten ollut lihaksia. Ehkä se ei vaan lämmennyt ajatukselle näistä karvallisista, ainakin sen ilme oli näkemisen arvoinen kun karvalliset marssi kehään. Tuomari joutui vähän keräilemään leukaansa maasta..

Tulevana lauantaina olisikin sitten taas Arielin vuoro mennä kehään. Silloin on Tuomarinkartanossa Helsingin KR kesänäyttely. Kuumaa säätä on luvassa, onneksi Arsun kanssa ei tarvitse juosta! Tosin kuuma mulla tulee varmaan muutenkin, varsinkin kun varmaan hermoilenkin, niin soijaa pukkaa aivan taatusti! :)

Nastola, SSKY erkkari 5.7.2014

Lauantaina oli Arielin debyyttinäyttely SSKY:n erkkarissa Nastolassa. Näyttelyä edeltävänä yönä mua jännitti hirveästi, enkä nukkunut paljon ollenkaan. :D Matkaan lähdettiin kahdeksalta aamulla. Silmät seisoi päässä, mutta aamu sujui yllättävän sutjakkaasti. Bussillekin pääsin lähtemään ajoissa, enkä edes unohtanut mitään! Mentiin siis ensin bussilla Mirkalle, mistä jatkettiin porukalla matkaa Nastolaan.

Näyttelypäivän sää oli kerrankin hyvä! :) Oli aurinkoista ja tosi lämmin. Vähän ehkä jopa kuuma, mutta onneksi koko ajan kävi pieni tuulenvire, joka vähän viilensi olematta kuitenkaan kylmä. Lämpöinen sää on nakukoirien kanssa siitä hyvä, etteivät ne ole sellaisia täriseviä kasaantaittuneita säälittäviä piskiparkoja.. Koita semmoinen koira nyt saada seisomaan nätisti.

Ariel oli tällä kertaa ainoa pieni xolo. Luetteloon oli merkitty toinenkin, mutta se ei ollut tullut paikalle. Menin Arielin kanssa kehään ja kiikutin sen saman tien pöydälle. Yllätyin positiivisesti, kun Ariel jopa seisoi siinä! :D Se ei nojannut muhun eikä tärissyt tai nostellut jalkoja. Kaikki jalat pysyi sievästi pöydässä kiinni, tosin sitten kun tuomari tuli kopeloimaan, Arsu jännitti selän vähän kaarelle, mutta silti se pysyi paikallaan ja tuomari sai tutkiskella ja lääppiä kaikessa rauhassa.

Ariel esiintyi muutoinkin oikein kauniisti. Liikkumiset meni loistavasti ilman mitään laukkahepuleita, ja upean maltillisesti nakkeli jaksoi myös seistä paikallaan. :) Namit ei sille oikein kehässä maistuneet, taisi kuitenkin sen verran vielä jännittää.



© M. Rautio

Tuomarina meillä oli Nina Janger. Hän on tosi uusi tuomari rotujen parissa. Olisiko ehkä ollut jopa ensimmäinen kerta kun nakukoiria oli arvostelemassa. Kokemattomuuden näki arvosteluiden ristiriitaisuuksissa, mutta jostainhan niiden uusienkin on aloitettava. :)

Meillä meni joka tapauksessa ihan loistavasti. Ariel sai EH:n! Ennen näyttelyä olin mielessäni maalaillut kauhukuvia niin hirveästä sähläämisestä, että saataisiin vaan joku EVA. Onneksi niin ei käynyt!

"11 kk vanha mittasuhteiltaan tyypillinen, leikkaava purenta. Pää voisi olla hieman pidempi. Hyvä feminiininen kokonaisuus. Hyvä kaula. Runko vielä kovin keskeneräinen. Voisi olla paremmin kulmautunut edestä, hyvin kulmautunut takaa. Pyöristää hieman ylälinjaansa. Tarvitsee aikaa kehittyäkseen. Liikkuu yhdensuuntaisesti takaa, löysin kyynärin edestä. Esitetään kauniisti."

Jotenkin se aina lämmittää mieltä, kun arvostelussa sanotaan että koira esiintyy/esitetään kauniisti. Varsinkin minä joka en ole kovin kokenut handleri, niin kyllähän se tuntuu hyvältä kun tietää että on osannut tehdä jotain oikein. :)

Forssa KR 28.6.2014

Viime viikonloppuna meillä oli kaveriporukalla taas eräänlaiseksi perinteeksi muodostunut yhdistetty näyttely- ja mökkireissu. Lähdettiin kahden kaverin (sekä Junon ja kahden muun koiran) kanssa matkaan jo perjantaina. Onneksi kaikilla oli perjantai vapaa, niin päästiin lähtemään ajoissa. Käytiin kaupassa ja saatiin majoittua mökille rauhassa, ettei tarvinnut lauantaina pitkän näyttelypäivän jälkeen tehdä kaikkea. Eipä me oikeastaan perjantaina muuta tehty kun mässättiin ja käytiin saunassa. Käytiin Junon kanssa heittämässä talviturkitkin järveen! Muutoin ei kauheasti ulkona viitsinyt olla, kun vettä tuli aika reippaasti.

© M. Rautio

Lauantaiaamuna saatiin nukkua aika pitkään, kun näyttelyssä piti olla viimeistään n. klo 11 ja mökiltä näyttelypaikalle oli noin puolen tunnin matka. Forssan näyttelyn näyttelyalue Mustialassa on ehkä kaunein koiranäyttelymiljöö missä olen ikinä ollut! Puisto on hurjan nätti suurine puineen ja vihreine ruohikkoineen. Tällä kertaa meitä lykästi säänkin suhteen, aurinko paistoi muttei ollut kuitenkaan liian kuuma, puut ja näyttelyteltta varjostivat mukavasti.

Tällä kertaa meillä oli tuomarina Juha Putkonen. Olipahan tarkka tyyppi ja kova pulisemaan! :D Heti alkuun tuomari halusi mitata Junon. Mittaustulokseksi ilmoitti "60 ja vähän yli, mutta tämä mittausmaasto on epäluotettava". Kyllähän minä tiedän että Juno on vähän turhan suuri, sen verran kotimittauksillakin olen saanut jonkinlaista suuntaa sen koosta. Tämä oli muistaakseni toinen kerta kun Juno on virallisessa kehässä mitattu. Kerran on taidettu mitata myös pentuluokassa. Toinen asia mikä tuomaria kovasti kiinnosti, oli Junon kulmahampaat. Ne kun ovat vähän kummallisessa asennossa, törröttävät enempi eteenpäin kuin alas päin, miten kulmahampaat yleensä ovat. Nakuillahan hammaspuutokset ja virheasennot ovat ihan sallittuja, kunhan purenta on oikea. Tuomari kovasti mietti millä termillä hän Junon kulmahampaita kutsuisi. Mainitsin, että rodun piirissä puhutaan syöksyhampaista. Tuomari ihmetteli, että onko joku tuomari joskus käyttänyt moista termiä. Totesin vaan etten tiedä, ei ole minulla tullut koskaan vastaan.

Kokonaisuudessaan tuomari tuntui pitävän Junosta kovasti, ja arvostelukin oli ihanan perusteellinen ja mielestäni todella hieno!

"Kookkaanpuoleinen, erinomaista tyyppiä oleva, mittasuhteiltaan oikea. Kokoon sopiva luusto. Hyvä pään profiili. Hyväasentoiset korvat. Hyvä kallo-osa. Sopivan täyteläinen kuono. Keskiruskeat silmät. Hyvä purenta. Kapea alaleuka. Hyvin kehittynyt rintakehä. Sopivasti eturintaa. Lämmin, hieman näppyläinen iho. Hieman painuneet ranteet. Käpälät voisivat olla tiiviimmät. Hyvä häntä. Liikkuu riittävällä askelpituudella. Edestä kääntää kyynärpäitä hieman ulospäin."

Kaikki huomiot ovat ihan täyttä asiaa, paitsi ehkä nuo hyväasentoiset korvat. :D Junollahan on toinen korva taitteella, mutta jotenkin jännästi se usein näyttelyssä skarppaa sen pystyyn. No, joka tapauksessa kaikki muut mainitut kohdat olen itsekin Junossa huomannut ja tiedän sen plussat ja miinukset, ja olen tyytyväinen että tuo arvostelu on täyttä asiaa, eikä mitään vähän sinne päin.

Tuloksena oli ERI1 SA PU3 VASERT. :) Junon seuraava näyttely on vielä vähän auki, mutta syksymmälle se taitaa mennä. Tervakosken näyttelyyn olisi tarkoitus tehdä samanlainen mökkireissu, ja sinne ajattelin taas Junon viedä.

© M. Rautio

© M. Rautio

Seuraava näyttely onkin sitten ensi lauantaina SSKY:n erikoisnäyttely Nastolassa, mikä on samalla Arielin debyytti virallisissa kehissä. Jännää!

Mätsärit Hyvinkää 14.6.2014 ja Vantaa 16.6.2014

Reilu viikko sitten oli parikin mätsäriä missä tuli käytyä. Ensin oli hyväntekeväisyysmätsäri Hyvinkäällä 14.6., missä match show oli osa isompaa tapahtumaa. Jotain sählyä ja korista ja muita urheilujuttujakin siellä oli. Ariel pääsi taas harjoittelemaan, ja siellä oli myös Mirka Junon äidin Yashten kanssa. Tuomareina siellä oli julkkiksia. Iih! (Harmi että ne oli naisia kaikki..) :D

Sää ei taaskaan hellinyt. Tuuli oli ihan hirveän kova. Onneksi olin ottanut Arielille mukaan sekä kalsarit että fleecehaalarin. Kerrospukeutuminen lämmitti ja Ariel ei juuri palellut. Mulla itellä meinasi kyllä tulla kylmä, vaikka mun takin pitäisi olla tuulta pitävä niin tuntui että se hirvittävä viima meni siitä kyllä sujahtaen läpi..

Hyvinkäällä pienten pentujen tuomari oli Sini Sabotage. Ariel esiintyi liikkeessä ja seisotuksessa tosi kauniisti, mutta pöydällä se meni aivan p*skajäykäksi ja pyrki vaan nojaamaan muhun. :D Reppana. Sanoin Sinille että käpälöi koiran ihan kunnolla läpi, kun harjoituksen vuoksi siellä oltiin ja Arsun täytyy oppia sitä lääppimistä sietämään. Sini sai katsottua Arsulta hampaatkin ja kopeloi koiran läpeensä. Se tuntui tykkäävän Arsun pienestä siilitukasta kovasti. :D Pentuja oli paikalla aika paljon ja monet oli oikein taitaviakin esiintyjiä. :) Meidän parina oli suloinen ja reipas pörröpentu (joku terrieri kai?), mutta tällä kertaa Arsu pokkasi punaisen nauhan, joka oli muuten Arsun ensimmäinen! Aiemmat on olleet sinisiä. Tosin nehän on aikalailla yksi ja sama asia, kun sinisen nauhan saaneilla on ihan yhtä suuret mahdollisuudet voittaa koko show kuin punaisillakin. :)

© M. Rautio

Loppukilpailussa mua alkoi vähän jännittää miten käy, kun tuuli vaan yltyi ja vettäkin alkoi sataa. Arielin seisoskelu oli taas semmoista katkarapuhenkistä, mutta niinpä taas huomasin tuomarin lähettävän ulos kehästä muita koiria sen verran että oltiin loppunelikossa. PUN4 oli meidän lopullinen sijoitus, ja voi miten hurjan ylpeä olinkaan meidän pikkuisesta!

© M. Rautio

Kertaakaan ei ole Arielin kanssa tarvinnut mätsäristä tyhjin käsin kotiin lähteä. <3 Palkinnotkin oli Hyvinkäällä ihan huikeat, tässä kuva Arielista palkintoineen (miekkavalaslelun ostin sille itse palkinnoksi hienosta suorituksesta, ja nuo kaksi isoa keksipussia oli ilmaisjakelussa Hyvinkään Faunatarissa):

Aika hyvä saalis. Kattoi taas matkat ja osallistumismaksunkin. :)

16.6. oli sitten mätsäri Vantaalla Koivukylässä. Ajattelin ensin viedä sinne Arielin, mutta kun sää oli taas vaihteeksi todella persiöstä ja vettä tuli ihan hitosti, päätin lähteä mätsäröimään Vestan kanssa, kun silläkin on pian näyttely tiedossa niin on hyvä muistella esiintymisjuttuja. Ja Vesta on mun koirista ainoa joka kestää sadetta ilman vaatteita, vaikka ei se sateesta kauheasti nautikaan. Tottakai olisin voinut jättää menemättä, mutta olin jo asennoitunut lähtemään niin pakkohan sitä oli sitten päästä. :)

Hyvillä mielin marssittiin bussipysäkille bussia odottamaan. Me odotettiin. Ja odotettiin. Lopulta bussi tuli reippaasti myöhässä. Mietin, että jos bussi nyt ajaisi tarpeeksi kovaa niin vielä ehditään vaihtobussiin, johon olisi alunperin ollut reilusti vaihtoaikaa. No eihän se bussi tietenkään kovaa ajanut, ja joka hemmetin pysäkillä jäi joku kyydistä pois. Niimpä vaihtopysäkille päästyäni katselin vaan kun toinen bussi jatkoi juuri matkaansa.. Jes. Äkkiä soitto isosiskolle, että voisiko se lähteä heittämään. Ja koska mun sisko on paras, niin lähtihän se. <3 Löydettiin jopa tapahtumapaikalle eksymättä, vaikka Koivukylä onkin niin peffassa kuin vaan voi kaupunginosa olla.. :D

Säästä huolimatta paikalla oli runsaasti koiria. Siis ihan todella paljon! Kaikenrotuisia kavereita oli paikalle saapunut runsain mitoin ja onhan se kiva että on kunnolla kilpailuakin. Meitä vastaan kilpaili nuori bokserinarttu, jonka riehakkaan energistä poukkoilua Vesta vähän jännitti ja liikkumisesta ei tullut mitään kun yhdessä juostiin kehä ympäri. Yksilöarvostelussa Vesta liikkui jo huomattavasti rennommin ja kauniimmin. :) Saatiin sininen nauha ja ihana yllätys oli, että tässä mätsärissä sai myös rasti ruutuun-tyyppiset arvostelulaput! Vestan lappu oli oikein mainio. :)

Koiria oli paikalla sen verran paljon että odotteluaika oman vuoron jälkeen oli melko pitkä, mutta hienosti Vesta malttoi olla ja jaksoi vielä kehässäkin tsempata kun loppukilpailujen aika oli. Tuomari valikoi koiria jatkoon osoittamalla, ja meidän kohdalla tuomari osoitti kaksi kertaa, ensin meidän viereen ja sitten meitä. Hetken siinä mietin että mitä, mekö muka päästiin jatkoon, osoittiko se meitä nyt ihan varmasti!? Mutta kyllähän siinä niin kävi, ja lopputuloksena oli sijoitus SIN4. Tuomari sanoi että Vesta on hurjan suloinen ja hyväkäytöksinen koira ja oli innoissaan kun näki ensimmäistä kertaa (tietoisesti) karvallisen karvattoman. :)

Palkintopussissa oli herkkuja, luu ja superhieno solmunarulelu! Olen semmoisen hankkimista miettinyt jo pitempään kun noita on monissa näyttelyissä ollut myynnissä, ja nyt päästiinkin kokeilemaan että onko tuollainen lelu mieluinen. Jos on, niin niitä voi sitten ostaa lisää. :)

Kerrassaan hyvin on siis mätsäririntamalla mennyt. Täytyy vaan toivoa, että hyvä flow jatkuisi vielä virallisissakin kehissä. Tulevana viikonloppuna on Junon vuoro, kun lähdetään Forssaan ja ollaan koko viikonloppu isolla kaveriporukalla mökillä siellä näyttelypaikan lähellä. :)

Match Show Nurmijärvi 27.5.2014

Mentiinpä viime viikolla sadesäätä uhmaten Arielin kanssa Match Showhun Nurmijärvelle. Mätsäri oli Myllykukon huoltoaseman parkkipaikalla, mukavan tilava alue ja parkkipaikatkin kehien välittömässä läheisyydessä. Itsehän tosin menin paikalle bussilla, ja olipahan taas säätöä silläkin matkalla.

Matkaan lähdin siis Arielin kanssa. Sekä itseni että Arsun olin pukenut oikein kunnolla kerrospukeutumiseen panostaen, koska sää oli tosiaan viileä ja vettäkin tuli. Oman päällystakkini vaan kiireessä sulloin väärään reppuun (koirareppu ja työreppu roikkuu vierekkäin eteisen naulakossa), mutta onneksi mulla oli kuitenkin lämpimästi päällä ja koirarepussa oli sentään sateenvarjo! :P

Hirveällä kiireellä paahdettiin bussipysäkille. Se oli kylläkin ihan turhaa, koska bussi oli 20 minuuttia myöhässä. Jos olisin tiennyt sen olevan niin paljon jäljessä aikataulusta, olisin ehtinyt kävellä kotiin vielä kymmenen kertaa takkia hakemaan, mutta kun bussi oli myöhässä niin tiesin sen voivan ilmestyä millä hetkellä hyvänsä. Onneksi bussipysäkillä oli katos. :)

Nurmijärvellä oli todella voimakas tuuli ja vettäkin tuli enemmän kuin Vantaan puolella. Kaverit oli myöhässä joten jouduttiin Arielin kanssa hetki odottelemaan että päästään kunnolla sateensuojaan autoon. Sateenvarjosta ei kauheasti ollut apua siinä vaiheessa kun tuuli heitti vettä vaakasuunnassa.. Päästiin me sitten kuitenkin autoon sateensuojaan kun kaverit vihdoinkin kurvasi paikalle, ja sitten vaan odoteltiin että kehät alkaa.

Ariel osallistui pentuihin, missä oli sekä isot että pienet pennut keskenään, kun yleensä nekin on jaettu koon mukaan eri luokkiin. Nyt oli vaan yksi iso penturyhmä ja osallistujia olikin lähes parikymmentä. Ariel oli osallistuja nro 4, joten oltiin kehässä ensimmäisten joukossa ja päästiin takaisin auton suojiin odottelemaan loppukilpailua.

Arvostelu itsessään meni hyvin, ensimmäisellä kierroksella pidin Arielilla haalarin päällä kun vettä tuli niin kovasti ja tuuli oli voimakasta. Ariel liikkui kauniisti ja seisoikin kivasti, pöydälläolo sitä hiukan jännitti, mutta sitten tyrkkäsin Arsun tuomarin syliin, se rauhoittui ja tuomari sai jopa hampaatkin katsottua. :) Ariel sai sinisen nauhan.

Loppukisaan Arsu meni ihan nakuna, kun sade oli sen verran laantunut. Ariel liikkui edelleenkin reippaasti ja suorin selin, kertaakaan ei mennyt häntä koipien väliin eikä tullut mitään paniikkisäpsähdyksiä. Seisominenkin meni alkuun hyvin, mutta sitten kun tuomari alkoi sijoittamaan koiria ja siinä miettimisessä kesti ja kesti ja kesti, alkoi Arielilla tulla jo vähän vilu ja se mieluummin yritti kiivetä minun syliin. Tuomari kun alkoi kätellä porukkaa pois, Ariel aloitti juuri sillä hetkellä kovan häsläämisen ja pyörimisen. Ajattelin että voi kekkuli, tämä oli nyt tässä. :D Noh, sitten kuulinkin kun kehäsihteeri kajautti viidenneksi tulleen koiran. Silloin tajusin, että ei hitsi mehän sijoitutaan! :) Sitten kehäsihteeri ilmoitti neljänneksi tulleen koiran. Tuli siinä semmoinen fiilis että voi juma, ollaan top-3:ssa! No kolmashan Ariel sitten olikin ja voi että miten tyytyväinen olinkaan mun pikkumussukkaan! :)

Säätä uhmaten lähdettiin kisaamaan ja hienot palkinnot saatiinkin. Pokaalin ja ruusukkeen lisäksi saatiin tuotekassi, missä oli kaksi pussia koirien nameja, Husse-ruokalahjakortti ja neljä erilaista Care4Pets-tuotepakettia. Oli vitamiinilisää, vatsan toiminnan tasapainottajaa sekä korvan- ja silmänpuhdistusaineita. Kaikki oikein tarpeeseen tulevia tuotteita! :) Sen verran hyvät palkinnot oli, että kattoivat kyllä mainiosti sekä osallistumismaksun että bussimatkatkin!

Meidän koko porukalla meni oikein kivasti, Junon Tzino-isä oli isojen aikuisten PUN2 ja kaverini karvallinen perulainen oli pienten aikuisten PUN3. :)

Arsun papereita tässä odotellaan vieläkin, eli joudutaan toistaiseksi ravaamaan vaan näissä epävirallisissa näyttelyissä. Tämän kesän virallisiin tuskin Arielin kanssa päästään (ellei jotain ihmettä pikkuhiljaa tapahdu), harmittaa tietysti, mutta onpahan aikaa harjoitella kunnolla, että ollaan sitten valmiimpia kun vihdoinkin virallisiin kehiin voidaan osallistua. :)