Forssa KR 28.6.2014

Viime viikonloppuna meillä oli kaveriporukalla taas eräänlaiseksi perinteeksi muodostunut yhdistetty näyttely- ja mökkireissu. Lähdettiin kahden kaverin (sekä Junon ja kahden muun koiran) kanssa matkaan jo perjantaina. Onneksi kaikilla oli perjantai vapaa, niin päästiin lähtemään ajoissa. Käytiin kaupassa ja saatiin majoittua mökille rauhassa, ettei tarvinnut lauantaina pitkän näyttelypäivän jälkeen tehdä kaikkea. Eipä me oikeastaan perjantaina muuta tehty kun mässättiin ja käytiin saunassa. Käytiin Junon kanssa heittämässä talviturkitkin järveen! Muutoin ei kauheasti ulkona viitsinyt olla, kun vettä tuli aika reippaasti.

© M. Rautio

Lauantaiaamuna saatiin nukkua aika pitkään, kun näyttelyssä piti olla viimeistään n. klo 11 ja mökiltä näyttelypaikalle oli noin puolen tunnin matka. Forssan näyttelyn näyttelyalue Mustialassa on ehkä kaunein koiranäyttelymiljöö missä olen ikinä ollut! Puisto on hurjan nätti suurine puineen ja vihreine ruohikkoineen. Tällä kertaa meitä lykästi säänkin suhteen, aurinko paistoi muttei ollut kuitenkaan liian kuuma, puut ja näyttelyteltta varjostivat mukavasti.

Tällä kertaa meillä oli tuomarina Juha Putkonen. Olipahan tarkka tyyppi ja kova pulisemaan! :D Heti alkuun tuomari halusi mitata Junon. Mittaustulokseksi ilmoitti "60 ja vähän yli, mutta tämä mittausmaasto on epäluotettava". Kyllähän minä tiedän että Juno on vähän turhan suuri, sen verran kotimittauksillakin olen saanut jonkinlaista suuntaa sen koosta. Tämä oli muistaakseni toinen kerta kun Juno on virallisessa kehässä mitattu. Kerran on taidettu mitata myös pentuluokassa. Toinen asia mikä tuomaria kovasti kiinnosti, oli Junon kulmahampaat. Ne kun ovat vähän kummallisessa asennossa, törröttävät enempi eteenpäin kuin alas päin, miten kulmahampaat yleensä ovat. Nakuillahan hammaspuutokset ja virheasennot ovat ihan sallittuja, kunhan purenta on oikea. Tuomari kovasti mietti millä termillä hän Junon kulmahampaita kutsuisi. Mainitsin, että rodun piirissä puhutaan syöksyhampaista. Tuomari ihmetteli, että onko joku tuomari joskus käyttänyt moista termiä. Totesin vaan etten tiedä, ei ole minulla tullut koskaan vastaan.

Kokonaisuudessaan tuomari tuntui pitävän Junosta kovasti, ja arvostelukin oli ihanan perusteellinen ja mielestäni todella hieno!

"Kookkaanpuoleinen, erinomaista tyyppiä oleva, mittasuhteiltaan oikea. Kokoon sopiva luusto. Hyvä pään profiili. Hyväasentoiset korvat. Hyvä kallo-osa. Sopivan täyteläinen kuono. Keskiruskeat silmät. Hyvä purenta. Kapea alaleuka. Hyvin kehittynyt rintakehä. Sopivasti eturintaa. Lämmin, hieman näppyläinen iho. Hieman painuneet ranteet. Käpälät voisivat olla tiiviimmät. Hyvä häntä. Liikkuu riittävällä askelpituudella. Edestä kääntää kyynärpäitä hieman ulospäin."

Kaikki huomiot ovat ihan täyttä asiaa, paitsi ehkä nuo hyväasentoiset korvat. :D Junollahan on toinen korva taitteella, mutta jotenkin jännästi se usein näyttelyssä skarppaa sen pystyyn. No, joka tapauksessa kaikki muut mainitut kohdat olen itsekin Junossa huomannut ja tiedän sen plussat ja miinukset, ja olen tyytyväinen että tuo arvostelu on täyttä asiaa, eikä mitään vähän sinne päin.

Tuloksena oli ERI1 SA PU3 VASERT. :) Junon seuraava näyttely on vielä vähän auki, mutta syksymmälle se taitaa mennä. Tervakosken näyttelyyn olisi tarkoitus tehdä samanlainen mökkireissu, ja sinne ajattelin taas Junon viedä.

© M. Rautio

© M. Rautio

Seuraava näyttely onkin sitten ensi lauantaina SSKY:n erikoisnäyttely Nastolassa, mikä on samalla Arielin debyytti virallisissa kehissä. Jännää!

Mätsärit Hyvinkää 14.6.2014 ja Vantaa 16.6.2014

Reilu viikko sitten oli parikin mätsäriä missä tuli käytyä. Ensin oli hyväntekeväisyysmätsäri Hyvinkäällä 14.6., missä match show oli osa isompaa tapahtumaa. Jotain sählyä ja korista ja muita urheilujuttujakin siellä oli. Ariel pääsi taas harjoittelemaan, ja siellä oli myös Mirka Junon äidin Yashten kanssa. Tuomareina siellä oli julkkiksia. Iih! (Harmi että ne oli naisia kaikki..) :D

Sää ei taaskaan hellinyt. Tuuli oli ihan hirveän kova. Onneksi olin ottanut Arielille mukaan sekä kalsarit että fleecehaalarin. Kerrospukeutuminen lämmitti ja Ariel ei juuri palellut. Mulla itellä meinasi kyllä tulla kylmä, vaikka mun takin pitäisi olla tuulta pitävä niin tuntui että se hirvittävä viima meni siitä kyllä sujahtaen läpi..

Hyvinkäällä pienten pentujen tuomari oli Sini Sabotage. Ariel esiintyi liikkeessä ja seisotuksessa tosi kauniisti, mutta pöydällä se meni aivan p*skajäykäksi ja pyrki vaan nojaamaan muhun. :D Reppana. Sanoin Sinille että käpälöi koiran ihan kunnolla läpi, kun harjoituksen vuoksi siellä oltiin ja Arsun täytyy oppia sitä lääppimistä sietämään. Sini sai katsottua Arsulta hampaatkin ja kopeloi koiran läpeensä. Se tuntui tykkäävän Arsun pienestä siilitukasta kovasti. :D Pentuja oli paikalla aika paljon ja monet oli oikein taitaviakin esiintyjiä. :) Meidän parina oli suloinen ja reipas pörröpentu (joku terrieri kai?), mutta tällä kertaa Arsu pokkasi punaisen nauhan, joka oli muuten Arsun ensimmäinen! Aiemmat on olleet sinisiä. Tosin nehän on aikalailla yksi ja sama asia, kun sinisen nauhan saaneilla on ihan yhtä suuret mahdollisuudet voittaa koko show kuin punaisillakin. :)

© M. Rautio

Loppukilpailussa mua alkoi vähän jännittää miten käy, kun tuuli vaan yltyi ja vettäkin alkoi sataa. Arielin seisoskelu oli taas semmoista katkarapuhenkistä, mutta niinpä taas huomasin tuomarin lähettävän ulos kehästä muita koiria sen verran että oltiin loppunelikossa. PUN4 oli meidän lopullinen sijoitus, ja voi miten hurjan ylpeä olinkaan meidän pikkuisesta!

© M. Rautio

Kertaakaan ei ole Arielin kanssa tarvinnut mätsäristä tyhjin käsin kotiin lähteä. <3 Palkinnotkin oli Hyvinkäällä ihan huikeat, tässä kuva Arielista palkintoineen (miekkavalaslelun ostin sille itse palkinnoksi hienosta suorituksesta, ja nuo kaksi isoa keksipussia oli ilmaisjakelussa Hyvinkään Faunatarissa):

Aika hyvä saalis. Kattoi taas matkat ja osallistumismaksunkin. :)

16.6. oli sitten mätsäri Vantaalla Koivukylässä. Ajattelin ensin viedä sinne Arielin, mutta kun sää oli taas vaihteeksi todella persiöstä ja vettä tuli ihan hitosti, päätin lähteä mätsäröimään Vestan kanssa, kun silläkin on pian näyttely tiedossa niin on hyvä muistella esiintymisjuttuja. Ja Vesta on mun koirista ainoa joka kestää sadetta ilman vaatteita, vaikka ei se sateesta kauheasti nautikaan. Tottakai olisin voinut jättää menemättä, mutta olin jo asennoitunut lähtemään niin pakkohan sitä oli sitten päästä. :)

Hyvillä mielin marssittiin bussipysäkille bussia odottamaan. Me odotettiin. Ja odotettiin. Lopulta bussi tuli reippaasti myöhässä. Mietin, että jos bussi nyt ajaisi tarpeeksi kovaa niin vielä ehditään vaihtobussiin, johon olisi alunperin ollut reilusti vaihtoaikaa. No eihän se bussi tietenkään kovaa ajanut, ja joka hemmetin pysäkillä jäi joku kyydistä pois. Niimpä vaihtopysäkille päästyäni katselin vaan kun toinen bussi jatkoi juuri matkaansa.. Jes. Äkkiä soitto isosiskolle, että voisiko se lähteä heittämään. Ja koska mun sisko on paras, niin lähtihän se. <3 Löydettiin jopa tapahtumapaikalle eksymättä, vaikka Koivukylä onkin niin peffassa kuin vaan voi kaupunginosa olla.. :D

Säästä huolimatta paikalla oli runsaasti koiria. Siis ihan todella paljon! Kaikenrotuisia kavereita oli paikalle saapunut runsain mitoin ja onhan se kiva että on kunnolla kilpailuakin. Meitä vastaan kilpaili nuori bokserinarttu, jonka riehakkaan energistä poukkoilua Vesta vähän jännitti ja liikkumisesta ei tullut mitään kun yhdessä juostiin kehä ympäri. Yksilöarvostelussa Vesta liikkui jo huomattavasti rennommin ja kauniimmin. :) Saatiin sininen nauha ja ihana yllätys oli, että tässä mätsärissä sai myös rasti ruutuun-tyyppiset arvostelulaput! Vestan lappu oli oikein mainio. :)

Koiria oli paikalla sen verran paljon että odotteluaika oman vuoron jälkeen oli melko pitkä, mutta hienosti Vesta malttoi olla ja jaksoi vielä kehässäkin tsempata kun loppukilpailujen aika oli. Tuomari valikoi koiria jatkoon osoittamalla, ja meidän kohdalla tuomari osoitti kaksi kertaa, ensin meidän viereen ja sitten meitä. Hetken siinä mietin että mitä, mekö muka päästiin jatkoon, osoittiko se meitä nyt ihan varmasti!? Mutta kyllähän siinä niin kävi, ja lopputuloksena oli sijoitus SIN4. Tuomari sanoi että Vesta on hurjan suloinen ja hyväkäytöksinen koira ja oli innoissaan kun näki ensimmäistä kertaa (tietoisesti) karvallisen karvattoman. :)

Palkintopussissa oli herkkuja, luu ja superhieno solmunarulelu! Olen semmoisen hankkimista miettinyt jo pitempään kun noita on monissa näyttelyissä ollut myynnissä, ja nyt päästiinkin kokeilemaan että onko tuollainen lelu mieluinen. Jos on, niin niitä voi sitten ostaa lisää. :)

Kerrassaan hyvin on siis mätsäririntamalla mennyt. Täytyy vaan toivoa, että hyvä flow jatkuisi vielä virallisissakin kehissä. Tulevana viikonloppuna on Junon vuoro, kun lähdetään Forssaan ja ollaan koko viikonloppu isolla kaveriporukalla mökillä siellä näyttelypaikan lähellä. :)

Match Show Nurmijärvi 27.5.2014

Mentiinpä viime viikolla sadesäätä uhmaten Arielin kanssa Match Showhun Nurmijärvelle. Mätsäri oli Myllykukon huoltoaseman parkkipaikalla, mukavan tilava alue ja parkkipaikatkin kehien välittömässä läheisyydessä. Itsehän tosin menin paikalle bussilla, ja olipahan taas säätöä silläkin matkalla.

Matkaan lähdin siis Arielin kanssa. Sekä itseni että Arsun olin pukenut oikein kunnolla kerrospukeutumiseen panostaen, koska sää oli tosiaan viileä ja vettäkin tuli. Oman päällystakkini vaan kiireessä sulloin väärään reppuun (koirareppu ja työreppu roikkuu vierekkäin eteisen naulakossa), mutta onneksi mulla oli kuitenkin lämpimästi päällä ja koirarepussa oli sentään sateenvarjo! :P

Hirveällä kiireellä paahdettiin bussipysäkille. Se oli kylläkin ihan turhaa, koska bussi oli 20 minuuttia myöhässä. Jos olisin tiennyt sen olevan niin paljon jäljessä aikataulusta, olisin ehtinyt kävellä kotiin vielä kymmenen kertaa takkia hakemaan, mutta kun bussi oli myöhässä niin tiesin sen voivan ilmestyä millä hetkellä hyvänsä. Onneksi bussipysäkillä oli katos. :)

Nurmijärvellä oli todella voimakas tuuli ja vettäkin tuli enemmän kuin Vantaan puolella. Kaverit oli myöhässä joten jouduttiin Arielin kanssa hetki odottelemaan että päästään kunnolla sateensuojaan autoon. Sateenvarjosta ei kauheasti ollut apua siinä vaiheessa kun tuuli heitti vettä vaakasuunnassa.. Päästiin me sitten kuitenkin autoon sateensuojaan kun kaverit vihdoinkin kurvasi paikalle, ja sitten vaan odoteltiin että kehät alkaa.

Ariel osallistui pentuihin, missä oli sekä isot että pienet pennut keskenään, kun yleensä nekin on jaettu koon mukaan eri luokkiin. Nyt oli vaan yksi iso penturyhmä ja osallistujia olikin lähes parikymmentä. Ariel oli osallistuja nro 4, joten oltiin kehässä ensimmäisten joukossa ja päästiin takaisin auton suojiin odottelemaan loppukilpailua.

Arvostelu itsessään meni hyvin, ensimmäisellä kierroksella pidin Arielilla haalarin päällä kun vettä tuli niin kovasti ja tuuli oli voimakasta. Ariel liikkui kauniisti ja seisoikin kivasti, pöydälläolo sitä hiukan jännitti, mutta sitten tyrkkäsin Arsun tuomarin syliin, se rauhoittui ja tuomari sai jopa hampaatkin katsottua. :) Ariel sai sinisen nauhan.

Loppukisaan Arsu meni ihan nakuna, kun sade oli sen verran laantunut. Ariel liikkui edelleenkin reippaasti ja suorin selin, kertaakaan ei mennyt häntä koipien väliin eikä tullut mitään paniikkisäpsähdyksiä. Seisominenkin meni alkuun hyvin, mutta sitten kun tuomari alkoi sijoittamaan koiria ja siinä miettimisessä kesti ja kesti ja kesti, alkoi Arielilla tulla jo vähän vilu ja se mieluummin yritti kiivetä minun syliin. Tuomari kun alkoi kätellä porukkaa pois, Ariel aloitti juuri sillä hetkellä kovan häsläämisen ja pyörimisen. Ajattelin että voi kekkuli, tämä oli nyt tässä. :D Noh, sitten kuulinkin kun kehäsihteeri kajautti viidenneksi tulleen koiran. Silloin tajusin, että ei hitsi mehän sijoitutaan! :) Sitten kehäsihteeri ilmoitti neljänneksi tulleen koiran. Tuli siinä semmoinen fiilis että voi juma, ollaan top-3:ssa! No kolmashan Ariel sitten olikin ja voi että miten tyytyväinen olinkaan mun pikkumussukkaan! :)

Säätä uhmaten lähdettiin kisaamaan ja hienot palkinnot saatiinkin. Pokaalin ja ruusukkeen lisäksi saatiin tuotekassi, missä oli kaksi pussia koirien nameja, Husse-ruokalahjakortti ja neljä erilaista Care4Pets-tuotepakettia. Oli vitamiinilisää, vatsan toiminnan tasapainottajaa sekä korvan- ja silmänpuhdistusaineita. Kaikki oikein tarpeeseen tulevia tuotteita! :) Sen verran hyvät palkinnot oli, että kattoivat kyllä mainiosti sekä osallistumismaksun että bussimatkatkin!

Meidän koko porukalla meni oikein kivasti, Junon Tzino-isä oli isojen aikuisten PUN2 ja kaverini karvallinen perulainen oli pienten aikuisten PUN3. :)

Arsun papereita tässä odotellaan vieläkin, eli joudutaan toistaiseksi ravaamaan vaan näissä epävirallisissa näyttelyissä. Tämän kesän virallisiin tuskin Arielin kanssa päästään (ellei jotain ihmettä pikkuhiljaa tapahdu), harmittaa tietysti, mutta onpahan aikaa harjoitella kunnolla, että ollaan sitten valmiimpia kun vihdoinkin virallisiin kehiin voidaan osallistua. :)

Helsinki KV 11.5.2014

Eilen äitienpäivänä oli pitkästä aikaa Junon vuoro lähteä näyttelyreissuun. Viime kerrasta onkin jo aikaa, silloin oltiin elokuussa 2013 Tervakoskella, ja nyt oli vuorossa Helsinki KV Royal Canin Show.

Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että ei mulla ollut Junolle oikein mitään odotuksia. Tottakai se on minun mielestä maailman hienoin xolopoika, mutta mielipiteitä on niin monta kuin on ihmisiäkin.. Kyllä mä sen tiesin, ettei se huonoa arvostelua tule saamaan, kun on se sen verran paljon komistunut kasvettuaan ja saatuaan lisää massaa tuohon jätti-isoon ja jalkavaan kroppaansa. :) Eniten huolestutti Junon liikkeet (joista on tullut sanomista aiemminkin ja joita on yritetty kovasti petrata).

Tuomarina oli siis Heidi Kirschbichler, Itävalta:

"Good substance, good body. Nice head, scissor bite, dark eyes. Ears well set. Correct neck. Straight front, good breast, well angulated in the back. Very nice movement."

© N. Virtanen

© N. Virtanen

Tuomari tykkäsi Junosta ja Junokin tykkäsi tuomarista. Juno on aina ollut tosi varma tyyppi tuomareiden kanssa, enpä muista että koskaan olisi väistänyt tai edes mulkoillut ketään, enempi on semmoinen että menee ihan vekkuliksi kun huomaa että joku lähestyy ja on aivan varmasti tulossa paijaamaan pientä Vauva-Nunnua. :D

Näyttelytauon huomasi ehkä parhaiten siitä, että Juno kiinnitti vähän väliä huomiota muihin koiriin eikä meinannut jaksaa keskittyä omaan suoritukseensa, paitsi sitten kun oltiin yksin kehässä. Parasta urosta ja rotunsa parasta valittaessa Juno keskittyi enimmäkseen kisakaverin pällistelyyn ja liikkeistä ei meinannut tulla mitään, mutta kyllä tuomari ilmeisesti oli niistä jotain irti saanut ainakin yksilöarvostelussa, kun kerran arvostelussa oli maininta hyvistä liikkeistä. :) Ja olipahan Nina onnistunut saamaan kuviakin missä Juno liikkuu tosi kauniisti! :)

© N. Virtanen

Tuloksena oli sama rimpsu kuin Vestalla Tampereella, ERI, SA, PU1, SERT, CACIB ja VSP. ROP oli Junon sisko Anouk.

© N. Virtanen

Lopuksi vielä kun aikaa oli, otettiin pari kivaa näyttelyposeerauskuvaa. Kyllä mulla on hieno koira!

© N. Virtanen

© N. Virtanen

Tulin tässä siihen tulokseen että voisin koittaa saada Junon valioksi nyt kesällä ja syksyllä sitten ennen Arielin seuraavia juoksuja sanotaan heipat nyytteröille ja siirrytään harrastamaan muita juttuja. Jännä nähdä kuka näistä koirista valioituu ensimmäisenä. Vestalla ja Junolla on jo sertitilit auki. :D

Vestalle menestystä Tampere KV:ssa 3.5.2014

Lauantaina 3.5. herätyskello soi 5:30. Suuntana oli Tampere ja tällä kertaa mukaan lähti Vesta. Aamulla vielä mietin että onko tässä touhussa mitään järkeä, kun vien kehään koiran jolla on taittokorvat ja joka ei muutenkaan ulkoisesti vastaa ihan sitä mitä ihmisillä tulee mieleen kun mainitaan perunkarvatonkoira. Silti mun oli pakko päästä kehään edes jonkun koiran kanssa, koska en ole pitkään aikaan ollut näyttelyssä muuten kuin turistina, ja minä nyt ehdottomasti halusin kehään päästä, tulee mitä tulee.

Noh, voinpahan todeta että kannatti lähteä.

Nakujen vuoro oli heti ensimmäisenä kehän alettua. Ensin vuorossa oli yksi pieni perulainen, sitten yksi iso meksikolainen ja sitten vasta kaksi isoa perulaista, joista Vesta siis oli toinen. Toinen oli valioluokan uros, tuontikoira Ruotsista.

Uros meni kehän ensin ja se sai koko litanian palkintoja, eli ERI PU1 SA CACIB. Uroksen ollessa kehässä minä odottelin Vestan kanssa omaa vuoroamme kehän laidalla. Sitten kehäsihteeri kuulutti narttua valmistautumaan vuoroonsa, ja vastasin huuteluun että "täällä ollaan!" Kehäsihteeri huikkasi takaisin, että käypäs hakemassa koira niin saadaan arvostelut etenemään sujuvasti. Vastasin, että koira on tässä mulla jo. Kehäsihteerin ilme oli näkemisen arvoinen, ja kävi hän siinä vielä varmistamassa että ihanko oikeasti minun koirani on perunkarvatonkoira. (Juuei, muuten vaan sekarotuisen kanssa tulin kokeilemaan onneani!) ;P

Niimpä me Vestan kanssa liihoteltiin kehään. Tuomarinkin ihmetys oli selvästi nähtävissä, kun kehään tepastelikin täysin karvainen koira nakun sijaan. Arvostelu alkoi normaalisti, juoksin Vestan kanssa edestakaisin ja kehän ympäri ja laitoin koiran seisomaan. Tuomari luetteli arvostelua, mistä minä kuulin vain satunnaisia pätkiä. Hyvältä kuulosti silti! Sitten tuli laatuarvostelun aika. Tuomari ja kehäsihteerit supattelivat Vestan karvoista ja miettivät, voiko sille antaa jonkun hyväksytyn laatuarvostelun, tai pitääkö kenties antaa hylätty. Sitten kehäsihteeri nousi tuolistaan ja tuli sanomaan, että nyt tässä vähän kestää kun heillä ei ole rotumääritelmää (vaikka yleensä kehäsihteereillä sellainen pitäisi olla) ja tuomari haluaa nyt perinpohjaisesti selvittää että onko se karvallisuus sallittua, ja samalla hän pyysi meitä sivummalle odottelemaan, ettei tarvitse turhaan patsastella ja kyllästyttää koiraa sillä aikaa kun he selvittelevät rotumääritelmäasiaa.

Siinä me sitten Vestan kanssa hengailtiin keskellä kehää kaikkien ihmisten pällisteltävänä. :D Kehäsihteerit soittelivat hullun lailla näyttelytoimistoon, kunnes toinen kehis keksi, että tässä odotellessa voisi ottaa seuraavan rodun tähän väliin ja jatkaa sitten perulaisista. Tuomari totesi idean olevan ihan hyvä, ja tuli siihen mun luokse selittämään tilanteen. Tuomari selitti hauskan aksentin sävyttämällä englannilla, että hän haluaa saada rotumääritelmän nähtäväkseen, koska ei halua tehdä minua ja Vestaa kohtaan väärin jos tietämättömyyttään antaa meille hylätyn, mutta toisaalta hän myös haluaa varmistaa että onhan karvallisuus oikeasti OK, koska tilanne oli hänelle täysin uusi. Sanoin ymmärtäväni tilanteen oikein hyvin ja siirryin Vestan kanssa kehän laidalle odottelemaan, että perulaisten jälkeen olevat dogo argentinot saatiin arvosteltua.

Dogojen arvostelun aikana oli perulaisten rotumääritelmä vihdoinkin saatu paikalle, joten tuomari sitä silmäili hetken ja sitten meidät kutsuttiin takaisin kehään. Aloitimme homman alusta niin, että juoksimme Vestan kanssa uudestaan edestakaisin ja kehän ympäri, ja taas seisomaan. Sen jälkeen kaikki tapahtuikin hurjan nopeasti, tuomari pomppasi pystyyn, marssi kättelemään ja kehäsihteeri kuulutti Vestan tulokset, ERI, SA, PN1, SERT ja CACIB.

Noh, minähän en siinä jännityksessäni ja liikutuksessani pysynyt enää kasassa ollenkaan vaan aloin itkeä. :D Ulisin siinä keskellä kehää ja taisin kyynelehtiä vielä siinäkin kun rotunsa parasta valittiin. Vesta oli VSP ja tuomari tuli kättelemään ja onnittelemaan minua, sanoi että tämä oli ensimmäinen kerta hänelle kun karvallisen kehässä näkee ja että Vesta on hyvin kaunis koira. Siitä kirmasin sitten kehästä pois ja koska minä pillitin niin Mirkakin alkoi itkeä, ja Vestahan sai ihan hirveän kohtauksen kun raukka pelästyi että meillä on joku hätä. <3

Arvostelu oli seuraavanlainen:

Tuomari oli Carlos Saevich, Argentiina:

"Excellent type, excellent head & topline, excellent hindquarters, well-set tail, excellent temperament."

Lyhyt ja ytimekäs, mutta pelkkää hunajaa! <3 Koska kyseessä oli ensimmäinen kerta kun Vesta sai jotain palkintoja, halusin ehdottomasti ottaa ne pokaaleina, vaikka vaihtoehtoina oli myös lahjakortit, puruluita tai pehmoleluja. Onneksi pokaalit oli nättejä, niin kelpasi ottaakin semmoiset. :)

Kyllä mä ajattelin että voisi yrittää saada tuosta Vestasta ihan valionkin. Vielä en vaan ole miettinyt mihin sen ilmoittaisin, mutta onhan tässä aikaa!

© Julia Hyttinen

© Mirka Rautio

Seuraavaksi olisikin sitten vuorossa tämän viikon sunnuntaina äitienpäivänäyttely, Royal Canin Show Tuomarinkartanossa. Olen ilmoittanut Junon sinne. Se ei ole ollut näyttelyssä sitten viime elokuun, joten hiukan jännittää että miten sen kanssa käy, osaako se enää käyttäytyä ollenkaan.. Treenattu ollaan kyllä, ja onneksi Ariel lopetti juoksutkin jo jokin aika sitten, ettei Juno enää ole niistä höyrypäissään. :D

Kotia etsii itämaiset lyhytkarvaveljekset

EDIT 28.2.2014: Pojat ovat löytäneet uuden kodin Espoosta! :)

Etsin uutta kotia kahdelle itämaiselle lyhytkarvapojalle. Pojat ovat syntyneet 1.3.2009, ne ovat rekisteröityjä ja nuorempana niiden kanssa on käyty näyttelyissäkin. Molemmat on kastroitu. Väreiltään pojat ovat lilatäplikäs (Pokeri, Ice-Olive's Blaze Pokerface) ja lilatäplikäs bicolor (Poppari, Ice-Olive's BBQ-Popcorn).

Vasemmalta Poppari ja Pokeri

Poppari ja Pokeri

Luonteeltaan Poksu ja Popo ovat perus itämaisia, seurallisia ja uteliaita poikia molemmat. Tykkäävät sylittelystä ja silittelystä ja hoitotoimenpiteetkin saa tehdä ilman kenkkuilua. Ääntä lähtee jonkin verran, yleensä silloin kun pojilla on nälkä. Molemmilla on kuitenkin aika sievä ääni. Koiriin ovat tottuneet, mutta hakusessa olisi joko koiraton koti tai korkeintaan yhden rauhallisen koiran seuraksi, sillä pojat stressaavat jonkin verran koirien läsnäoloa, varsinkin jos koiralla on taipumusta häiritä kissoja. Pojat ovat sisäkissoja, joita on kesäisin ulkoilutettu valjaissa. (Ne eivät kylläkään ole nauttineet siitä mitenkään erityisemmin..)

En myy kissoja erikseen, koska ne ovat eläneet koko elämänsä yhdessä ja toivon että niin tulee jatkossakin olemaan.

Kissojen mukaan saa niiden syömää ruokaa, paperit ja halutessaan kattavan paketin tarvikkeita ja varusteita.

Jos kiinnostuit, lisätietoja saa ja kyselyt voi laittaa minulle sähköpostilla osoitteeseen henni.reunanen(at)gmail.com (Korvaa (at) @-merkillä!)

SSKY erkkari 21.9.2013

Vesta oli tänään pitkästä aikaa näyttelyssä. Junon jätin kotiin, kun se on ollut niin monta kertaa mun kanssa reissussa että nyt oli Vestan vuoro. Herättiin aamulla hurjan aikaisin ja Vesta ei olis millään jaksanut nousta vaikka mä pakkasinkin kamoja. Kai se on tottunut että pääsee takaisin nukkumaan kun mä olen Junon kanssa lähtenyt, mutta nytpä se olikin Juno joka pääsi jatkamaan uniaan mukavasti. :D

Ensin köröteltiin bussilla Nurmijärvelle, mistä jatkettiin matkaa kaverin kanssa kohti Heinolaa. Siellä oli tänään SSKY:n (Suomen seurakoirayhdistys) erikoisnäyttely, eli kyseessä oli myös nakukoirien erikoisnäyttely.

Koska perunkarvattomien rotumääritelmä muuttui reilu kuukausi sitten niin, että nyt karvalliset on näyttelyitä ajatellen nakujen kanssa samalla viivalla, oli paikalle tullut nakujen lisäksi neljä karvallista "nakua", joista Vesta siis oli yksi. :) Vestan lisäksi isoja perulaisia oli Vestan täti, lisäksi oli yksi karvallinen keskikokoisissa ja yksi pienissä. Tällä kertaa yksikään karvallinen ei saanut hylättyä, kuten vuosi sitten Vesta ja tätinsä saivat. :)

Vesta meni kehään karvallisista ensimmäisenä. Jos nyt niin voi ajatella niin Vesta on Suomen ensimmäinen hyväksytyn laatumaininnan saanut karvallinen perulainen. :) Me ei olla Vestan kanssa oikein koskaan tuommosia koiranäyttelyjuttuja kauheasti harjoiteltu, lähinnä seisomista, mutta hienosti meni ravit ja hampaiden näytöt ja kaikki! Olin hurjan ylpeä siitä miten hyvin Vesta malttoi olla kehässä ja keskittyi upeasti, vaikka meidän kehävuorolla tulikin vettä jonkun verran ja maa oli ällön lätäkköinen!

Tuomari tykkäsi Vestasta ihan hirveästi, katseli pitkään, kommentoi ja jutteli näistä karvallisista muutenkin. Hän vaikutti aidosti kiinnostuneelta tästä karvallisesta muunnoksesta ja hyvä niin, tärkeintähän on nyt tuoda muunnosta tuomareiden tietoisuuteen, kun se kerta nyt sallittu muunnos on. Lopuksi tuomari tuli vielä perinpohjaisesti selittämään miksi hän antaa sen laatumaininnan minkä antaa, enkä ollut mitenkään odottanut mitään ihmeellistä, kunhan tulis edes jotain hylättyä parempaa. Tuomari selitti tykänneensä kovasti Vestan kauniista rakenteesta ja kauniista liikkeistä, pääkin on oikeanlainen ja on kaikin puolin terveen ja kauniin näköinen koira, mutta hänen makuunsa vaan liian pitkäkroppainen ja taittokorvatkin vähän laski arvosanaa. Sitten tuomari sanoi "että jos annan sille nyt sitten EH:n" (=erittäin hyvän). Meinasin alkaa itkeä, en ollut yhtään odottanut että Vesta voisi saada niinkin hyvän laatumaininnan! Minun rakas ennen niin virheellinen Vestulaiseni olikin nyt erittäin hyvä!

Tuomarinahan oli siis Tuula Savolainen, ja arvostelu kuului näin:

"Voisi olla mittasuhteiltaan aavistuksen lyhyempi. Oikealinjainen pää, tummat silmät. Korvat vaaka-asentoiset. Oikean muotoinen rintakehä. Hyvä tasapainoinen raajarakenne. Hieman lyhyt jyrkkä lantio. Alaskiinnittynyt häntä. Sivuliikkeessä hyvä pitkä askel. Hyvä raajaluusto. Takaliikkeet kapeat. Hyvä karvanlaatu. Hyvä raajaluusto. Rodun pitkäkarvainen muunnos."

Arvostelusta selvästi näkee että tuomari tykkäsi Vestan raajaluustosta, kun sitä on pitänyt oikein moneen kertaan kehua. Ja pitkiä karvojahan Vestalla ei ole, veikkaan että pitkäkarvaisen kohdalla pitäisi lukea ennemmin "karvallinen". :)

Minä kirmasin kehästä pois iloisempana kuin ikinä, taisin siinä vähän hypähdellä ja hurratakin. :D Aihetta kuitenkin oli! :)

Vesta viime vuoden erkkarissa © K. Jokimies