Vestalle menestystä Tampere KV:ssa 3.5.2014

Lauantaina 3.5. herätyskello soi 5:30. Suuntana oli Tampere ja tällä kertaa mukaan lähti Vesta. Aamulla vielä mietin että onko tässä touhussa mitään järkeä, kun vien kehään koiran jolla on taittokorvat ja joka ei muutenkaan ulkoisesti vastaa ihan sitä mitä ihmisillä tulee mieleen kun mainitaan perunkarvatonkoira. Silti mun oli pakko päästä kehään edes jonkun koiran kanssa, koska en ole pitkään aikaan ollut näyttelyssä muuten kuin turistina, ja minä nyt ehdottomasti halusin kehään päästä, tulee mitä tulee.

Noh, voinpahan todeta että kannatti lähteä.

Nakujen vuoro oli heti ensimmäisenä kehän alettua. Ensin vuorossa oli yksi pieni perulainen, sitten yksi iso meksikolainen ja sitten vasta kaksi isoa perulaista, joista Vesta siis oli toinen. Toinen oli valioluokan uros, tuontikoira Ruotsista.

Uros meni kehän ensin ja se sai koko litanian palkintoja, eli ERI PU1 SA CACIB. Uroksen ollessa kehässä minä odottelin Vestan kanssa omaa vuoroamme kehän laidalla. Sitten kehäsihteeri kuulutti narttua valmistautumaan vuoroonsa, ja vastasin huuteluun että "täällä ollaan!" Kehäsihteeri huikkasi takaisin, että käypäs hakemassa koira niin saadaan arvostelut etenemään sujuvasti. Vastasin, että koira on tässä mulla jo. Kehäsihteerin ilme oli näkemisen arvoinen, ja kävi hän siinä vielä varmistamassa että ihanko oikeasti minun koirani on perunkarvatonkoira. (Juuei, muuten vaan sekarotuisen kanssa tulin kokeilemaan onneani!) ;P

Niimpä me Vestan kanssa liihoteltiin kehään. Tuomarinkin ihmetys oli selvästi nähtävissä, kun kehään tepastelikin täysin karvainen koira nakun sijaan. Arvostelu alkoi normaalisti, juoksin Vestan kanssa edestakaisin ja kehän ympäri ja laitoin koiran seisomaan. Tuomari luetteli arvostelua, mistä minä kuulin vain satunnaisia pätkiä. Hyvältä kuulosti silti! Sitten tuli laatuarvostelun aika. Tuomari ja kehäsihteerit supattelivat Vestan karvoista ja miettivät, voiko sille antaa jonkun hyväksytyn laatuarvostelun, tai pitääkö kenties antaa hylätty. Sitten kehäsihteeri nousi tuolistaan ja tuli sanomaan, että nyt tässä vähän kestää kun heillä ei ole rotumääritelmää (vaikka yleensä kehäsihteereillä sellainen pitäisi olla) ja tuomari haluaa nyt perinpohjaisesti selvittää että onko se karvallisuus sallittua, ja samalla hän pyysi meitä sivummalle odottelemaan, ettei tarvitse turhaan patsastella ja kyllästyttää koiraa sillä aikaa kun he selvittelevät rotumääritelmäasiaa.

Siinä me sitten Vestan kanssa hengailtiin keskellä kehää kaikkien ihmisten pällisteltävänä. :D Kehäsihteerit soittelivat hullun lailla näyttelytoimistoon, kunnes toinen kehis keksi, että tässä odotellessa voisi ottaa seuraavan rodun tähän väliin ja jatkaa sitten perulaisista. Tuomari totesi idean olevan ihan hyvä, ja tuli siihen mun luokse selittämään tilanteen. Tuomari selitti hauskan aksentin sävyttämällä englannilla, että hän haluaa saada rotumääritelmän nähtäväkseen, koska ei halua tehdä minua ja Vestaa kohtaan väärin jos tietämättömyyttään antaa meille hylätyn, mutta toisaalta hän myös haluaa varmistaa että onhan karvallisuus oikeasti OK, koska tilanne oli hänelle täysin uusi. Sanoin ymmärtäväni tilanteen oikein hyvin ja siirryin Vestan kanssa kehän laidalle odottelemaan, että perulaisten jälkeen olevat dogo argentinot saatiin arvosteltua.

Dogojen arvostelun aikana oli perulaisten rotumääritelmä vihdoinkin saatu paikalle, joten tuomari sitä silmäili hetken ja sitten meidät kutsuttiin takaisin kehään. Aloitimme homman alusta niin, että juoksimme Vestan kanssa uudestaan edestakaisin ja kehän ympäri, ja taas seisomaan. Sen jälkeen kaikki tapahtuikin hurjan nopeasti, tuomari pomppasi pystyyn, marssi kättelemään ja kehäsihteeri kuulutti Vestan tulokset, ERI, SA, PN1, SERT ja CACIB.

Noh, minähän en siinä jännityksessäni ja liikutuksessani pysynyt enää kasassa ollenkaan vaan aloin itkeä. :D Ulisin siinä keskellä kehää ja taisin kyynelehtiä vielä siinäkin kun rotunsa parasta valittiin. Vesta oli VSP ja tuomari tuli kättelemään ja onnittelemaan minua, sanoi että tämä oli ensimmäinen kerta hänelle kun karvallisen kehässä näkee ja että Vesta on hyvin kaunis koira. Siitä kirmasin sitten kehästä pois ja koska minä pillitin niin Mirkakin alkoi itkeä, ja Vestahan sai ihan hirveän kohtauksen kun raukka pelästyi että meillä on joku hätä. <3

Arvostelu oli seuraavanlainen:

Tuomari oli Carlos Saevich, Argentiina:

"Excellent type, excellent head & topline, excellent hindquarters, well-set tail, excellent temperament."

Lyhyt ja ytimekäs, mutta pelkkää hunajaa! <3 Koska kyseessä oli ensimmäinen kerta kun Vesta sai jotain palkintoja, halusin ehdottomasti ottaa ne pokaaleina, vaikka vaihtoehtoina oli myös lahjakortit, puruluita tai pehmoleluja. Onneksi pokaalit oli nättejä, niin kelpasi ottaakin semmoiset. :)

Kyllä mä ajattelin että voisi yrittää saada tuosta Vestasta ihan valionkin. Vielä en vaan ole miettinyt mihin sen ilmoittaisin, mutta onhan tässä aikaa!

© Julia Hyttinen

© Mirka Rautio

Seuraavaksi olisikin sitten vuorossa tämän viikon sunnuntaina äitienpäivänäyttely, Royal Canin Show Tuomarinkartanossa. Olen ilmoittanut Junon sinne. Se ei ole ollut näyttelyssä sitten viime elokuun, joten hiukan jännittää että miten sen kanssa käy, osaako se enää käyttäytyä ollenkaan.. Treenattu ollaan kyllä, ja onneksi Ariel lopetti juoksutkin jo jokin aika sitten, ettei Juno enää ole niistä höyrypäissään. :D

Kotia etsii itämaiset lyhytkarvaveljekset

EDIT 28.2.2014: Pojat ovat löytäneet uuden kodin Espoosta! :)

Etsin uutta kotia kahdelle itämaiselle lyhytkarvapojalle. Pojat ovat syntyneet 1.3.2009, ne ovat rekisteröityjä ja nuorempana niiden kanssa on käyty näyttelyissäkin. Molemmat on kastroitu. Väreiltään pojat ovat lilatäplikäs (Pokeri, Ice-Olive's Blaze Pokerface) ja lilatäplikäs bicolor (Poppari, Ice-Olive's BBQ-Popcorn).

Vasemmalta Poppari ja Pokeri

Poppari ja Pokeri

Luonteeltaan Poksu ja Popo ovat perus itämaisia, seurallisia ja uteliaita poikia molemmat. Tykkäävät sylittelystä ja silittelystä ja hoitotoimenpiteetkin saa tehdä ilman kenkkuilua. Ääntä lähtee jonkin verran, yleensä silloin kun pojilla on nälkä. Molemmilla on kuitenkin aika sievä ääni. Koiriin ovat tottuneet, mutta hakusessa olisi joko koiraton koti tai korkeintaan yhden rauhallisen koiran seuraksi, sillä pojat stressaavat jonkin verran koirien läsnäoloa, varsinkin jos koiralla on taipumusta häiritä kissoja. Pojat ovat sisäkissoja, joita on kesäisin ulkoilutettu valjaissa. (Ne eivät kylläkään ole nauttineet siitä mitenkään erityisemmin..)

En myy kissoja erikseen, koska ne ovat eläneet koko elämänsä yhdessä ja toivon että niin tulee jatkossakin olemaan.

Kissojen mukaan saa niiden syömää ruokaa, paperit ja halutessaan kattavan paketin tarvikkeita ja varusteita.

Jos kiinnostuit, lisätietoja saa ja kyselyt voi laittaa minulle sähköpostilla osoitteeseen henni.reunanen(at)gmail.com (Korvaa (at) @-merkillä!)

SSKY erkkari 21.9.2013

Vesta oli tänään pitkästä aikaa näyttelyssä. Junon jätin kotiin, kun se on ollut niin monta kertaa mun kanssa reissussa että nyt oli Vestan vuoro. Herättiin aamulla hurjan aikaisin ja Vesta ei olis millään jaksanut nousta vaikka mä pakkasinkin kamoja. Kai se on tottunut että pääsee takaisin nukkumaan kun mä olen Junon kanssa lähtenyt, mutta nytpä se olikin Juno joka pääsi jatkamaan uniaan mukavasti. :D

Ensin köröteltiin bussilla Nurmijärvelle, mistä jatkettiin matkaa kaverin kanssa kohti Heinolaa. Siellä oli tänään SSKY:n (Suomen seurakoirayhdistys) erikoisnäyttely, eli kyseessä oli myös nakukoirien erikoisnäyttely.

Koska perunkarvattomien rotumääritelmä muuttui reilu kuukausi sitten niin, että nyt karvalliset on näyttelyitä ajatellen nakujen kanssa samalla viivalla, oli paikalle tullut nakujen lisäksi neljä karvallista "nakua", joista Vesta siis oli yksi. :) Vestan lisäksi isoja perulaisia oli Vestan täti, lisäksi oli yksi karvallinen keskikokoisissa ja yksi pienissä. Tällä kertaa yksikään karvallinen ei saanut hylättyä, kuten vuosi sitten Vesta ja tätinsä saivat. :)

Vesta meni kehään karvallisista ensimmäisenä. Jos nyt niin voi ajatella niin Vesta on Suomen ensimmäinen hyväksytyn laatumaininnan saanut karvallinen perulainen. :) Me ei olla Vestan kanssa oikein koskaan tuommosia koiranäyttelyjuttuja kauheasti harjoiteltu, lähinnä seisomista, mutta hienosti meni ravit ja hampaiden näytöt ja kaikki! Olin hurjan ylpeä siitä miten hyvin Vesta malttoi olla kehässä ja keskittyi upeasti, vaikka meidän kehävuorolla tulikin vettä jonkun verran ja maa oli ällön lätäkköinen!

Tuomari tykkäsi Vestasta ihan hirveästi, katseli pitkään, kommentoi ja jutteli näistä karvallisista muutenkin. Hän vaikutti aidosti kiinnostuneelta tästä karvallisesta muunnoksesta ja hyvä niin, tärkeintähän on nyt tuoda muunnosta tuomareiden tietoisuuteen, kun se kerta nyt sallittu muunnos on. Lopuksi tuomari tuli vielä perinpohjaisesti selittämään miksi hän antaa sen laatumaininnan minkä antaa, enkä ollut mitenkään odottanut mitään ihmeellistä, kunhan tulis edes jotain hylättyä parempaa. Tuomari selitti tykänneensä kovasti Vestan kauniista rakenteesta ja kauniista liikkeistä, pääkin on oikeanlainen ja on kaikin puolin terveen ja kauniin näköinen koira, mutta hänen makuunsa vaan liian pitkäkroppainen ja taittokorvatkin vähän laski arvosanaa. Sitten tuomari sanoi "että jos annan sille nyt sitten EH:n" (=erittäin hyvän). Meinasin alkaa itkeä, en ollut yhtään odottanut että Vesta voisi saada niinkin hyvän laatumaininnan! Minun rakas ennen niin virheellinen Vestulaiseni olikin nyt erittäin hyvä!

Tuomarinahan oli siis Tuula Savolainen, ja arvostelu kuului näin:

"Voisi olla mittasuhteiltaan aavistuksen lyhyempi. Oikealinjainen pää, tummat silmät. Korvat vaaka-asentoiset. Oikean muotoinen rintakehä. Hyvä tasapainoinen raajarakenne. Hieman lyhyt jyrkkä lantio. Alaskiinnittynyt häntä. Sivuliikkeessä hyvä pitkä askel. Hyvä raajaluusto. Takaliikkeet kapeat. Hyvä karvanlaatu. Hyvä raajaluusto. Rodun pitkäkarvainen muunnos."

Arvostelusta selvästi näkee että tuomari tykkäsi Vestan raajaluustosta, kun sitä on pitänyt oikein moneen kertaan kehua. Ja pitkiä karvojahan Vestalla ei ole, veikkaan että pitkäkarvaisen kohdalla pitäisi lukea ennemmin "karvallinen". :)

Minä kirmasin kehästä pois iloisempana kuin ikinä, taisin siinä vähän hypähdellä ja hurratakin. :D Aihetta kuitenkin oli! :)

Vesta viime vuoden erkkarissa © K. Jokimies

Tervakoski KV 24.8.2013

Elokuussa oltiin taas kaveriporukalla mökillä ja samalla suoritettiin pieni näyttelyreissu Tervakoskelle. Viime vuonna tehtiin mökkireissu Forssan näyttelyn aikaan, mutta koska Forssan näyttelyä ei järjestetä joka vuosi, oli pakko valita mökkiviikonloppu jonkun toisen näyttelyn yhteyteen.

Tervakosken näyttelyssä tuomarina oli Leni Finne ja minä olin ilmoittanut näyttelyyn Junon. Juno sai EH:n (erittäin hyvä) ja arvostelu oli seuraavanlainen:

"Oikeat mittasuhteet, riittävä luusto. Oikealinjainen pää. Erinomaiset tummat silmät, valitettavan pehmeät korvat. Hieman kevyt alaleuka. Hyvä kaula & ylälinja. Oikean mallinen rintakehä. Etuasentoiset niukasti kulmautuneet eturaajat. Ok takakulmaukset. Hieman pehmeät ranteet. Hyväkuntoinen iho, liikkuu takaraajat rungon alla. Hieman ulkonevat kyynärpäät."

Leni kehui Junoa kovin ystävällismieliseksi kaveriksi, ja sitähän se onkin. Seuraavalle kehässäolijalle tuomari oli kuitenkin todennut, että Juno oli ollut liiankin avoin. :D Onhan se ihmisiä kohtaan epäxolomaisen rakastava, mutta mua se ei haittaa ollenkaan. Helpompaa on elämä koiran kanssa joka ei turhia epäile. :)

Nyt Juno jääkin sitten näyttelytauolle, en tiedä kuinka pitkäksi aikaa. Mätsäreissä sen kanssa meinaan kuitenkin käydä, ettei sen kehäkäytös pääse unohtumaan jos joskus vielä sen viralliseen näyttelyyn vien.

Vesta taas pääsee elämänsä toista kertaa viralliseen näyttelyyn, taas kerran SSKY:n erikoisnäyttelyyn parin viikon päästä. Viime vuonnakin oltiin siellä, silloin Vesta sai HYL:n (hylätty, koska turkki) Perunkarvattomien rotumääritelmää muutettiin elokuussa niin, että nyt karvalliset perulaiset ovat samalla viivalla nakujen kanssa, eli Vestakin on vihdoinkin kunnon perulainen! Paitsi että sen korvien pitäisi olla pystyt.. Mutta samapa tuo, aion sen kuitenkin mennä tuomarille näyttämään, koska pakkohan tuomareille on nyt esitellä mahdollisimman kattava kuva siitä millaisia nämä karvalliset voivat olla, näitä kun on monenlaisia ja ihan laidasta laitaan erilaisia korvia ja erilaisia turkkeja, väreistä puhumattakaan. Tulee menestystä tai ei, olen onnellinen perunkarvattomien puolesta. :) Meksikolaisilla saman muutoksen parissa jahkaillaan vielä, mutta eiköhän sekin jossain vaiheessa mene läpi.

Hämeenlinna KR turistina & Tuusula KR 29.6.2013

Mulla oli taas pitkästä aikaa näyttelypitoinen viikonloppu. Lauantaina oli aivan liian aikainen aamuherätys, varsinkin siihen nähden etten saanut unta kun oli kuumaa ja kosteeta ja nukuin koko yönä ehkä 3-4 tuntia. Koko aamu menikin sitten aika perseelleen, mulla tuli kauhea kiire bussiin kun muistin bussin lähtöajan väärin ja jouduin sitten odottelemaan pysäkillä 10 minuuttia.. Kiireellisen lähdön takia unohdin vaihtovaatteet ja muutakin tavaraa kotiin, enkä olisi ehtinyt käymään enää uudestaan kotona sen 10 minuutin aikana, kun pysäkille on sen verran matkaa.

Noh, pääsin sitten Nurmijärvelle asti kaverin luokse, missä syötiin vähän aamupalaa ja lähdettiin sitten ajelemaan kohti Hämeenlinnaa. Heitettiin osoite navigaattoriin ja lähdettiin ajelemaan. Navigaattorilla ei vaan ollut hajuakaan että mihin me oltiin matkalla.. Näyttelypaikan sivuilla oleva osoite oli puutteellinen, eikä ajo-ohjeitakaan ollut. Ajettiin monta kertaa ihan vääriin paikkoihin, mutta loppujen lopuksi sitten löydettiin oikeaan osoitteeseen ja just ja just ehdittiin ihan ajoissakin paikalle.

Mulla ei ollut koiraa mukana Hämeenlinnassa, olin vaan turistina ja apukäsinä. Kisaamassa oli Junon veli Liam ja se oli ROP (rotunsa paras). Muita meksikonkarvattomia ei paikalla ollutkaan, eikä muitakaan nakuja. Kaksi keskikokoista perulaista oli ilmoitettu, mutta niitä ei näkynyt missään.

Näyttelypäivän päätteeksi käytiin ostamassa säkilliset koiranruokaa ja lähdettiin ajelemaan takaisin Nurmijärvelle, missä tapahtui pikainen ehostautuminen (ärsytti kun ne vaihtovaatteet unohtui) ja siitä jatkettiinkin matkaa Vihtiin, missä oli tarkoitus pitää kaverille yllätyssynttärit. Juhlakalu oli ehtinyt paikalle juuri ja juuri ennen meitä, harmi ettei päästy näkemään hänen ilmettä kun järjestettiin yllätysjuhlat! Hankimme porukalla kaverille lahjaksi hänen kauan kaipaamansa kasvihuoneen ja voi että miten onnellinen synttärisankari olikaan. :) Juhlat olivat oikein mukavat, tarjoilut hoidettiin nyyttärimeiningillä ja ruokaa oli PALJON!

Pääsin tapaamaan pitkästä aikaa myös hoitolaiseni Heklan. Voi että miten pieni muru olikaan kasvanut! Se sekosi ihan totaalisesti mut nähdessään. :D Käytiin myös tutustumassa kaverin puutarhaan ja voi että minkä aarteen siellä huomasin, jättipuskan raparperia!! Sain sieltä sitten muovikassillisen raparperinvarsia mukaani. :) Namsk! Lisäksi sain vielä pari säkillistä koiranruokaa ja muutaman pussin kissanruokaa palkaksi Heklan hoitamisesta. Niissä olikin hommaa kun raahasin kolme säkkiä koiranruokaa, kissanruuat ja raparperit kotiin. :D

Sunnuntaina oli vuorossa Tuusulan näyttely, mihin osallistuin Junon kanssa. En odottanut mitään ihmeellistä, mutta saatiin sentään ERI (erinomainen). Tuomarina oli ranskalainen Desserne Sylvie, joka arvosteli Junon näin:

"Strong boy, ear not well carried right side, correct head, bit heavy skull, correct mouth & neck & shoulder, very musculed, moves ok, needs more ring training"

© Isabella Fagerström

© Isabella Fagerström

Junon toinen korva ei millään malttanut nousta pystyyn vaikka miten houkuttelin. Tuomari ei kuitenkaan pitänyt sitä pahana asiana, sanoi vaan että korva voisi tosiaan olla parempi. SA (sertin arvoinen) jäi saamatta, koska Juno ei meinannut oikein keskittyä esiintymiseen. Ravissa se kärkkyi koko ajan kehän laidalla seisovia muita koiria, mutta ei sentään alkanut öykkäröimään. Junon sisko Anouk oli ROP ja toisen kaverin xolouros Fuego oli sitten VSP (vastakkaisen sukupuolen paras).

Loppupäivä menikin sitten odotellessa, kun mun kuskina ollut kaveri jäi koiransa kanssa ryhmäkehään. Meitä oli isohko porukka paikalla ja aika meni kyllä kuin siivillä. Aurinkokin paistoi täydeltä terältä ja oli lämmintä, melkein kuumaa! Onneksi oli aurinkorasvaa, onnistuin välttämään palamisen. :D

Mätsärimenestystä, jee!

Olin eilen Vestan kanssa Petikossa Uudenmaan koiraharrastajien järjestämässä Match showssa. Mätsäri oli järjestetty hevostallin maneesissa ja siellä oli aika viileää. (Onneksi en ottanut Junoa mukaan!) Vestan mantteli oli unohtunut kotiin, mutta ei se onneksi palellut kun oltiin kuitenkin tuulelta suojassa. Ja oli siellä sen verran tilaa että sai koiraa liikutettua, ettei tarvinnut paikoillaan pönöttää koko aikaa.

Vesta kilpaili isojen aikuisten (rotukoirien) luokassa numerolla 10. Vestan parina oli kultainennoutaja. Vesta sai sinisen nauhan. Lopuksi kaikki saman luokan sinisen nauhan saaneet palasivat kehään. Yleensä tuomarit eivät kauheasti arvosta heille itselleen tuntemattomia rotuja, ja varsinkaan jos on kyseessä rotukoira joka ei näytä rotukoiralta ollenkaan. :D Ilokseni tuomari kuitenkin tuli palkintokassin kanssa meidän luo ja Vesta sijoittui neljänneksi! Jee! Vestan eka mätsärisijoitus ikinä. :) Olin aivan riemuissani ja Vestakin siinä innostui hyppelemään. Minun rakas hassu. <3

Vesta kotona palkintopystin kanssa

Paikalla oli myös kaveripariskunta englanninvinttikoirapentunsa kanssa. Laki sijoittui punaisen nauhan saaneiden isojen pentujen ykköseksi ja oli lopuksi BIS3. :) Jee! Vähän siinä meinasi tulla kylmä loppukehiä odotellessa, varsinkin hallin tyhjentyessä kun varsinaiset arvostelukehät oli ohi ja pudonneet koirakot lähtivät kotiin. Onneksi mulla oli lämpimät kengät ja hanskat. Kun sormet ja varpaat ei palele niin kylmää kestää paremmin!

Kaverini toi mulle mätsäriin lasikorun, minkä hän on itse tehnyt. Facebookissa oli kuvia hänen tekemistään koruista ja tämä yksi oli niin ihana että mun oli pakko saada se! :P Samalla tilasin toisen korun mihin tulee Vestan ja Junon kuva. :) En malta odottaa että näen millainen siitä korusta tulee!

Pon & Zi-koru

Näyttelyvuoden huipennus, Voittaja-näyttelyt 8.-9.12.2012

Niin on tämä vuosi taputeltu pakettiin näyttelyiden osalta. Nyt viikonloppuna oli kaksi suurta näyttelyä, joita yleensä kutsutaan ihan vaan yleisnimellä "messari", koska näyttelyt järjestetään perinteisesti Helsingin messukeskuksessa. Eilen lauantaina oli Helsingin Voittaja -12 ja tänään Voittaja -12 näyttelyt. Messarin näyttelyt on monille näyttelyihmisille vuoden kohokohta, ja osanottajia tulee sankoin joukoin yleensä myös ulkomailta. Tänä vuonna näyttelyissä oli yhteensä n. 16 000 koiraa. Juno oli mukana Voittaja-näyttelyssä  ja se kilpaili (viimeistä kertaa) juniorluokassa.

Tuomarina meillä oli Kirsi Honkanen. Alunperin piti olla romanialainen tuomari, mutta suuren koiramäärän vuoksi tuomarivaihdoksia jouduttiin tekemään ja meksikolaisille vaihtui suomalainen tuomari. Olisi ollut kivaa viedä Juno ulkomaalaiselle tuomarille, kun ollaan noilla suomalaisilla aika paljon käyty. En silti perunut Junon osallistumista vaikka sen olisi tuomarimuutoksen takia voinutkin tehdä, kun ei olla aiemmin tällä Honkasella oltu arvosteltavana. Tuomari sanoi Junosta seuraavaa:

"Kookas, vahvarakenteinen uros. Vahva uroksen pää. Huomattavan paljon hampaita karvattomalla koiralla. Vahva kuono-osa. Kaunis kaula. Ylälinja saa vielä kehittyä. Hyvä häntä. Tilava rintakehä. Hyvä raajaluuston vahvuus, kauttaaltaan riittävästi kulmautunut. Liikkuu hyvällä askelpituudella, mutta korkein etuaskelin. Paikoitellen hieman punoittava iho. Ystävällinen käytös."

Lopputuloksena laatuarvostelu EH (erittäin hyvä) ja Juno sijoittui luokassaan toiseksi. Olen hirmu ylpeä pojasta! Keskittyminen sillä meinasi olla vähän vaikeaa, kun se rakastui kovin erääseen keskikokoiseen juniornarttuun Dzhumaan, joka oli meidän matkassa näytelmöimässä. Kehässä ollessaan Juno haki kovasti katseellaan uutta "rakastaan" ja eihän sille namit maistuneet ollenkaan. Morsmaikun perään haikailun tuoksinnassa nylonpanta hiersi Junon kaulan ihan punaiseksi. Olihan se vähän hurjan näköinen, vaaleasta koirasta kun näkyykin nuo punaiset jäljet tosi selkeästi.. Selvittiin kuitennii esiintymisestä kunnialla. :)

Yksi hieno tapahtuma tänä viikonloppuna oli Junon karvallisen veljen hieno tulos tältä päivältä. Karvalliset xolot on Meksikossa jo hyväksytty osaksi rotua, mutta uusi rotumääritelmä on vielä käsiteltävänä FCI:ssä, joten se ei ole vielä virallisesti hyväksytty Suomessa. Eli periaatteessa karvallisuus on hylkäävä virhe vielä toistaiseksi. Bailey (tämä karvallinen veli siis) saikin eilen näyttelyssä HYL:n juurikin karvapeitteen vuoksi. Tänään meinasi koko porukalta pudota leuat lattiaan kun harmaan lapun sijaan kehäsihteeri näyttikin keltaista lappua!! Keltainen on H, eli hyvä, eli kolmanneksi paras laatuarvostelu! Tuomarin sanoja lainatakseni, koira oli kaikin puolin niin erinomainen ettei kehdannut antaa sille hylsyä pelkästään karvapeitteen vuoksi. Hienoa Kirsi Honkanen! :) Tällaisia tuomareita lisää, jotka ovat rodusta ajan tasalla!

Kokolailla olen hyvin tyytyväinen tämän vuoden saldoon. Sertejä ei saatu, mutta Juno on saanut pelkkiä ERI ja EH -laatuarvosteluita. :) Ja olihan se ekassa pentunäyttelyssään VSP-pentu! :) Täysin palkinnoitta ei tänä vuonna kuitenkaan jääty. Junoa muistettiin rotua harrastavan yhdistyksemme (nyt jo lopetetun sellaisen), Pemekan, pikkujouluissa Vuoden Aktiivikoiran ja Vuoden Symppiksen palkinnoilla. Aktiivikoirapalkinto tuli siitä hyvästä, että olen osallistunut Junon kanssa monenlaiseen toimintaan ja osoittanut että rodusta on tekijäksi kaikenlaiseen touhuun. Vuoden Symppis-palkinto jaettiin ensimmäistä kertaa ikinä. Mulla meinasi mennä roska silmään kun tajusin että minun pientä vaaleanpunaista possua on muistettu palkinnolla, kun se on niin hieno poika. <3

Pemeka on nyt kuollut ja kuopattu, mutta jatkossa koitamme saada eloa viralliseen rotuyhdistykseemme Sukaroon. :)