Elokuussa oltiin taas kaveriporukalla mökillä ja samalla suoritettiin pieni näyttelyreissu Tervakoskelle. Viime vuonna tehtiin mökkireissu Forssan näyttelyn aikaan, mutta koska Forssan näyttelyä ei järjestetä joka vuosi, oli pakko valita mökkiviikonloppu jonkun toisen näyttelyn yhteyteen.
Tervakosken näyttelyssä tuomarina oli Leni Finne ja minä olin ilmoittanut näyttelyyn Junon. Juno sai EH:n (erittäin hyvä) ja arvostelu oli seuraavanlainen:
"Oikeat mittasuhteet, riittävä luusto. Oikealinjainen pää. Erinomaiset tummat silmät, valitettavan pehmeät korvat. Hieman kevyt alaleuka. Hyvä kaula & ylälinja. Oikean mallinen rintakehä. Etuasentoiset niukasti kulmautuneet eturaajat. Ok takakulmaukset. Hieman pehmeät ranteet. Hyväkuntoinen iho, liikkuu takaraajat rungon alla. Hieman ulkonevat kyynärpäät."
Leni kehui Junoa kovin ystävällismieliseksi kaveriksi, ja sitähän se onkin. Seuraavalle kehässäolijalle tuomari oli kuitenkin todennut, että Juno oli ollut liiankin avoin. :D Onhan se ihmisiä kohtaan epäxolomaisen rakastava, mutta mua se ei haittaa ollenkaan. Helpompaa on elämä koiran kanssa joka ei turhia epäile. :)
Nyt Juno jääkin sitten näyttelytauolle, en tiedä kuinka pitkäksi aikaa. Mätsäreissä sen kanssa meinaan kuitenkin käydä, ettei sen kehäkäytös pääse unohtumaan jos joskus vielä sen viralliseen näyttelyyn vien.
Vesta taas pääsee elämänsä toista kertaa viralliseen näyttelyyn, taas kerran SSKY:n erikoisnäyttelyyn parin viikon päästä. Viime vuonnakin oltiin siellä, silloin Vesta sai HYL:n (hylätty, koska turkki) Perunkarvattomien rotumääritelmää muutettiin elokuussa niin, että nyt karvalliset perulaiset ovat samalla viivalla nakujen kanssa, eli Vestakin on vihdoinkin kunnon perulainen! Paitsi että sen korvien pitäisi olla pystyt.. Mutta samapa tuo, aion sen kuitenkin mennä tuomarille näyttämään, koska pakkohan tuomareille on nyt esitellä mahdollisimman kattava kuva siitä millaisia nämä karvalliset voivat olla, näitä kun on monenlaisia ja ihan laidasta laitaan erilaisia korvia ja erilaisia turkkeja, väreistä puhumattakaan. Tulee menestystä tai ei, olen onnellinen perunkarvattomien puolesta. :) Meksikolaisilla saman muutoksen parissa jahkaillaan vielä, mutta eiköhän sekin jossain vaiheessa mene läpi.
keskiviikko 4. syyskuuta 2013
tiistai 2. heinäkuuta 2013
Hämeenlinna KR turistina & Tuusula KR 29.6.2013
Mulla oli taas pitkästä aikaa näyttelypitoinen viikonloppu. Lauantaina oli aivan liian aikainen aamuherätys, varsinkin siihen nähden etten saanut unta kun oli kuumaa ja kosteeta ja nukuin koko yönä ehkä 3-4 tuntia. Koko aamu menikin sitten aika perseelleen, mulla tuli kauhea kiire bussiin kun muistin bussin lähtöajan väärin ja jouduin sitten odottelemaan pysäkillä 10 minuuttia.. Kiireellisen lähdön takia unohdin vaihtovaatteet ja muutakin tavaraa kotiin, enkä olisi ehtinyt käymään enää uudestaan kotona sen 10 minuutin aikana, kun pysäkille on sen verran matkaa.
Noh, pääsin sitten Nurmijärvelle asti kaverin luokse, missä syötiin vähän aamupalaa ja lähdettiin sitten ajelemaan kohti Hämeenlinnaa. Heitettiin osoite navigaattoriin ja lähdettiin ajelemaan. Navigaattorilla ei vaan ollut hajuakaan että mihin me oltiin matkalla.. Näyttelypaikan sivuilla oleva osoite oli puutteellinen, eikä ajo-ohjeitakaan ollut. Ajettiin monta kertaa ihan vääriin paikkoihin, mutta loppujen lopuksi sitten löydettiin oikeaan osoitteeseen ja just ja just ehdittiin ihan ajoissakin paikalle.
Mulla ei ollut koiraa mukana Hämeenlinnassa, olin vaan turistina ja apukäsinä. Kisaamassa oli Junon veli Liam ja se oli ROP (rotunsa paras). Muita meksikonkarvattomia ei paikalla ollutkaan, eikä muitakaan nakuja. Kaksi keskikokoista perulaista oli ilmoitettu, mutta niitä ei näkynyt missään.
Näyttelypäivän päätteeksi käytiin ostamassa säkilliset koiranruokaa ja lähdettiin ajelemaan takaisin Nurmijärvelle, missä tapahtui pikainen ehostautuminen (ärsytti kun ne vaihtovaatteet unohtui) ja siitä jatkettiinkin matkaa Vihtiin, missä oli tarkoitus pitää kaverille yllätyssynttärit. Juhlakalu oli ehtinyt paikalle juuri ja juuri ennen meitä, harmi ettei päästy näkemään hänen ilmettä kun järjestettiin yllätysjuhlat! Hankimme porukalla kaverille lahjaksi hänen kauan kaipaamansa kasvihuoneen ja voi että miten onnellinen synttärisankari olikaan. :) Juhlat olivat oikein mukavat, tarjoilut hoidettiin nyyttärimeiningillä ja ruokaa oli PALJON!
Pääsin tapaamaan pitkästä aikaa myös hoitolaiseni Heklan. Voi että miten pieni muru olikaan kasvanut! Se sekosi ihan totaalisesti mut nähdessään. :D Käytiin myös tutustumassa kaverin puutarhaan ja voi että minkä aarteen siellä huomasin, jättipuskan raparperia!! Sain sieltä sitten muovikassillisen raparperinvarsia mukaani. :) Namsk! Lisäksi sain vielä pari säkillistä koiranruokaa ja muutaman pussin kissanruokaa palkaksi Heklan hoitamisesta. Niissä olikin hommaa kun raahasin kolme säkkiä koiranruokaa, kissanruuat ja raparperit kotiin. :D
Sunnuntaina oli vuorossa Tuusulan näyttely, mihin osallistuin Junon kanssa. En odottanut mitään ihmeellistä, mutta saatiin sentään ERI (erinomainen). Tuomarina oli ranskalainen Desserne Sylvie, joka arvosteli Junon näin:
"Strong boy, ear not well carried right side, correct head, bit heavy skull, correct mouth & neck & shoulder, very musculed, moves ok, needs more ring training"
Junon toinen korva ei millään malttanut nousta pystyyn vaikka miten houkuttelin. Tuomari ei kuitenkaan pitänyt sitä pahana asiana, sanoi vaan että korva voisi tosiaan olla parempi. SA (sertin arvoinen) jäi saamatta, koska Juno ei meinannut oikein keskittyä esiintymiseen. Ravissa se kärkkyi koko ajan kehän laidalla seisovia muita koiria, mutta ei sentään alkanut öykkäröimään. Junon sisko Anouk oli ROP ja toisen kaverin xolouros Fuego oli sitten VSP (vastakkaisen sukupuolen paras).
Loppupäivä menikin sitten odotellessa, kun mun kuskina ollut kaveri jäi koiransa kanssa ryhmäkehään. Meitä oli isohko porukka paikalla ja aika meni kyllä kuin siivillä. Aurinkokin paistoi täydeltä terältä ja oli lämmintä, melkein kuumaa! Onneksi oli aurinkorasvaa, onnistuin välttämään palamisen. :D
Noh, pääsin sitten Nurmijärvelle asti kaverin luokse, missä syötiin vähän aamupalaa ja lähdettiin sitten ajelemaan kohti Hämeenlinnaa. Heitettiin osoite navigaattoriin ja lähdettiin ajelemaan. Navigaattorilla ei vaan ollut hajuakaan että mihin me oltiin matkalla.. Näyttelypaikan sivuilla oleva osoite oli puutteellinen, eikä ajo-ohjeitakaan ollut. Ajettiin monta kertaa ihan vääriin paikkoihin, mutta loppujen lopuksi sitten löydettiin oikeaan osoitteeseen ja just ja just ehdittiin ihan ajoissakin paikalle.
Mulla ei ollut koiraa mukana Hämeenlinnassa, olin vaan turistina ja apukäsinä. Kisaamassa oli Junon veli Liam ja se oli ROP (rotunsa paras). Muita meksikonkarvattomia ei paikalla ollutkaan, eikä muitakaan nakuja. Kaksi keskikokoista perulaista oli ilmoitettu, mutta niitä ei näkynyt missään.
Näyttelypäivän päätteeksi käytiin ostamassa säkilliset koiranruokaa ja lähdettiin ajelemaan takaisin Nurmijärvelle, missä tapahtui pikainen ehostautuminen (ärsytti kun ne vaihtovaatteet unohtui) ja siitä jatkettiinkin matkaa Vihtiin, missä oli tarkoitus pitää kaverille yllätyssynttärit. Juhlakalu oli ehtinyt paikalle juuri ja juuri ennen meitä, harmi ettei päästy näkemään hänen ilmettä kun järjestettiin yllätysjuhlat! Hankimme porukalla kaverille lahjaksi hänen kauan kaipaamansa kasvihuoneen ja voi että miten onnellinen synttärisankari olikaan. :) Juhlat olivat oikein mukavat, tarjoilut hoidettiin nyyttärimeiningillä ja ruokaa oli PALJON!
Pääsin tapaamaan pitkästä aikaa myös hoitolaiseni Heklan. Voi että miten pieni muru olikaan kasvanut! Se sekosi ihan totaalisesti mut nähdessään. :D Käytiin myös tutustumassa kaverin puutarhaan ja voi että minkä aarteen siellä huomasin, jättipuskan raparperia!! Sain sieltä sitten muovikassillisen raparperinvarsia mukaani. :) Namsk! Lisäksi sain vielä pari säkillistä koiranruokaa ja muutaman pussin kissanruokaa palkaksi Heklan hoitamisesta. Niissä olikin hommaa kun raahasin kolme säkkiä koiranruokaa, kissanruuat ja raparperit kotiin. :D
Sunnuntaina oli vuorossa Tuusulan näyttely, mihin osallistuin Junon kanssa. En odottanut mitään ihmeellistä, mutta saatiin sentään ERI (erinomainen). Tuomarina oli ranskalainen Desserne Sylvie, joka arvosteli Junon näin:
"Strong boy, ear not well carried right side, correct head, bit heavy skull, correct mouth & neck & shoulder, very musculed, moves ok, needs more ring training"
 |
| © Isabella Fagerström |
 |
| © Isabella Fagerström |
Junon toinen korva ei millään malttanut nousta pystyyn vaikka miten houkuttelin. Tuomari ei kuitenkaan pitänyt sitä pahana asiana, sanoi vaan että korva voisi tosiaan olla parempi. SA (sertin arvoinen) jäi saamatta, koska Juno ei meinannut oikein keskittyä esiintymiseen. Ravissa se kärkkyi koko ajan kehän laidalla seisovia muita koiria, mutta ei sentään alkanut öykkäröimään. Junon sisko Anouk oli ROP ja toisen kaverin xolouros Fuego oli sitten VSP (vastakkaisen sukupuolen paras).
Loppupäivä menikin sitten odotellessa, kun mun kuskina ollut kaveri jäi koiransa kanssa ryhmäkehään. Meitä oli isohko porukka paikalla ja aika meni kyllä kuin siivillä. Aurinkokin paistoi täydeltä terältä ja oli lämmintä, melkein kuumaa! Onneksi oli aurinkorasvaa, onnistuin välttämään palamisen. :D
sunnuntai 16. joulukuuta 2012
Mätsärimenestystä, jee!
Olin eilen Vestan kanssa Petikossa Uudenmaan koiraharrastajien järjestämässä Match showssa. Mätsäri oli järjestetty hevostallin maneesissa ja siellä oli aika viileää. (Onneksi en ottanut Junoa mukaan!) Vestan mantteli oli unohtunut kotiin, mutta ei se onneksi palellut kun oltiin kuitenkin tuulelta suojassa. Ja oli siellä sen verran tilaa että sai koiraa liikutettua, ettei tarvinnut paikoillaan pönöttää koko aikaa.
Vesta kilpaili isojen aikuisten (rotukoirien) luokassa numerolla 10. Vestan parina oli kultainennoutaja. Vesta sai sinisen nauhan. Lopuksi kaikki saman luokan sinisen nauhan saaneet palasivat kehään. Yleensä tuomarit eivät kauheasti arvosta heille itselleen tuntemattomia rotuja, ja varsinkaan jos on kyseessä rotukoira joka ei näytä rotukoiralta ollenkaan. :D Ilokseni tuomari kuitenkin tuli palkintokassin kanssa meidän luo ja Vesta sijoittui neljänneksi! Jee! Vestan eka mätsärisijoitus ikinä. :) Olin aivan riemuissani ja Vestakin siinä innostui hyppelemään. Minun rakas hassu. <3
Paikalla oli myös kaveripariskunta englanninvinttikoirapentunsa kanssa. Laki sijoittui punaisen nauhan saaneiden isojen pentujen ykköseksi ja oli lopuksi BIS3. :) Jee! Vähän siinä meinasi tulla kylmä loppukehiä odotellessa, varsinkin hallin tyhjentyessä kun varsinaiset arvostelukehät oli ohi ja pudonneet koirakot lähtivät kotiin. Onneksi mulla oli lämpimät kengät ja hanskat. Kun sormet ja varpaat ei palele niin kylmää kestää paremmin!
Kaverini toi mulle mätsäriin lasikorun, minkä hän on itse tehnyt. Facebookissa oli kuvia hänen tekemistään koruista ja tämä yksi oli niin ihana että mun oli pakko saada se! :P Samalla tilasin toisen korun mihin tulee Vestan ja Junon kuva. :) En malta odottaa että näen millainen siitä korusta tulee!
Vesta kilpaili isojen aikuisten (rotukoirien) luokassa numerolla 10. Vestan parina oli kultainennoutaja. Vesta sai sinisen nauhan. Lopuksi kaikki saman luokan sinisen nauhan saaneet palasivat kehään. Yleensä tuomarit eivät kauheasti arvosta heille itselleen tuntemattomia rotuja, ja varsinkaan jos on kyseessä rotukoira joka ei näytä rotukoiralta ollenkaan. :D Ilokseni tuomari kuitenkin tuli palkintokassin kanssa meidän luo ja Vesta sijoittui neljänneksi! Jee! Vestan eka mätsärisijoitus ikinä. :) Olin aivan riemuissani ja Vestakin siinä innostui hyppelemään. Minun rakas hassu. <3
 |
| Vesta kotona palkintopystin kanssa |
Paikalla oli myös kaveripariskunta englanninvinttikoirapentunsa kanssa. Laki sijoittui punaisen nauhan saaneiden isojen pentujen ykköseksi ja oli lopuksi BIS3. :) Jee! Vähän siinä meinasi tulla kylmä loppukehiä odotellessa, varsinkin hallin tyhjentyessä kun varsinaiset arvostelukehät oli ohi ja pudonneet koirakot lähtivät kotiin. Onneksi mulla oli lämpimät kengät ja hanskat. Kun sormet ja varpaat ei palele niin kylmää kestää paremmin!
Kaverini toi mulle mätsäriin lasikorun, minkä hän on itse tehnyt. Facebookissa oli kuvia hänen tekemistään koruista ja tämä yksi oli niin ihana että mun oli pakko saada se! :P Samalla tilasin toisen korun mihin tulee Vestan ja Junon kuva. :) En malta odottaa että näen millainen siitä korusta tulee!
 |
| Pon & Zi-koru |
sunnuntai 9. joulukuuta 2012
Näyttelyvuoden huipennus, Voittaja-näyttelyt 8.-9.12.2012
Niin on tämä vuosi taputeltu pakettiin näyttelyiden osalta. Nyt viikonloppuna oli kaksi suurta näyttelyä, joita yleensä kutsutaan ihan vaan yleisnimellä "messari", koska näyttelyt järjestetään perinteisesti Helsingin messukeskuksessa. Eilen lauantaina oli Helsingin Voittaja -12 ja tänään Voittaja -12 näyttelyt. Messarin näyttelyt on monille näyttelyihmisille vuoden kohokohta, ja osanottajia tulee sankoin joukoin yleensä myös ulkomailta. Tänä vuonna näyttelyissä oli yhteensä n. 16 000 koiraa. Juno oli mukana Voittaja-näyttelyssä ja se kilpaili (viimeistä kertaa) juniorluokassa.
Tuomarina meillä oli Kirsi Honkanen. Alunperin piti olla romanialainen tuomari, mutta suuren koiramäärän vuoksi tuomarivaihdoksia jouduttiin tekemään ja meksikolaisille vaihtui suomalainen tuomari. Olisi ollut kivaa viedä Juno ulkomaalaiselle tuomarille, kun ollaan noilla suomalaisilla aika paljon käyty. En silti perunut Junon osallistumista vaikka sen olisi tuomarimuutoksen takia voinutkin tehdä, kun ei olla aiemmin tällä Honkasella oltu arvosteltavana. Tuomari sanoi Junosta seuraavaa:
"Kookas, vahvarakenteinen uros. Vahva uroksen pää. Huomattavan paljon hampaita karvattomalla koiralla. Vahva kuono-osa. Kaunis kaula. Ylälinja saa vielä kehittyä. Hyvä häntä. Tilava rintakehä. Hyvä raajaluuston vahvuus, kauttaaltaan riittävästi kulmautunut. Liikkuu hyvällä askelpituudella, mutta korkein etuaskelin. Paikoitellen hieman punoittava iho. Ystävällinen käytös."
Lopputuloksena laatuarvostelu EH (erittäin hyvä) ja Juno sijoittui luokassaan toiseksi. Olen hirmu ylpeä pojasta! Keskittyminen sillä meinasi olla vähän vaikeaa, kun se rakastui kovin erääseen keskikokoiseen juniornarttuun Dzhumaan, joka oli meidän matkassa näytelmöimässä. Kehässä ollessaan Juno haki kovasti katseellaan uutta "rakastaan" ja eihän sille namit maistuneet ollenkaan. Morsmaikun perään haikailun tuoksinnassa nylonpanta hiersi Junon kaulan ihan punaiseksi. Olihan se vähän hurjan näköinen, vaaleasta koirasta kun näkyykin nuo punaiset jäljet tosi selkeästi.. Selvittiin kuitennii esiintymisestä kunnialla. :)
Yksi hieno tapahtuma tänä viikonloppuna oli Junon karvallisen veljen hieno tulos tältä päivältä. Karvalliset xolot on Meksikossa jo hyväksytty osaksi rotua, mutta uusi rotumääritelmä on vielä käsiteltävänä FCI:ssä, joten se ei ole vielä virallisesti hyväksytty Suomessa. Eli periaatteessa karvallisuus on hylkäävä virhe vielä toistaiseksi. Bailey (tämä karvallinen veli siis) saikin eilen näyttelyssä HYL:n juurikin karvapeitteen vuoksi. Tänään meinasi koko porukalta pudota leuat lattiaan kun harmaan lapun sijaan kehäsihteeri näyttikin keltaista lappua!! Keltainen on H, eli hyvä, eli kolmanneksi paras laatuarvostelu! Tuomarin sanoja lainatakseni, koira oli kaikin puolin niin erinomainen ettei kehdannut antaa sille hylsyä pelkästään karvapeitteen vuoksi. Hienoa Kirsi Honkanen! :) Tällaisia tuomareita lisää, jotka ovat rodusta ajan tasalla!
Kokolailla olen hyvin tyytyväinen tämän vuoden saldoon. Sertejä ei saatu, mutta Juno on saanut pelkkiä ERI ja EH -laatuarvosteluita. :) Ja olihan se ekassa pentunäyttelyssään VSP-pentu! :) Täysin palkinnoitta ei tänä vuonna kuitenkaan jääty. Junoa muistettiin rotua harrastavan yhdistyksemme (nyt jo lopetetun sellaisen), Pemekan, pikkujouluissa Vuoden Aktiivikoiran ja Vuoden Symppiksen palkinnoilla. Aktiivikoirapalkinto tuli siitä hyvästä, että olen osallistunut Junon kanssa monenlaiseen toimintaan ja osoittanut että rodusta on tekijäksi kaikenlaiseen touhuun. Vuoden Symppis-palkinto jaettiin ensimmäistä kertaa ikinä. Mulla meinasi mennä roska silmään kun tajusin että minun pientä vaaleanpunaista possua on muistettu palkinnolla, kun se on niin hieno poika. <3
Pemeka on nyt kuollut ja kuopattu, mutta jatkossa koitamme saada eloa viralliseen rotuyhdistykseemme Sukaroon. :)
Tuomarina meillä oli Kirsi Honkanen. Alunperin piti olla romanialainen tuomari, mutta suuren koiramäärän vuoksi tuomarivaihdoksia jouduttiin tekemään ja meksikolaisille vaihtui suomalainen tuomari. Olisi ollut kivaa viedä Juno ulkomaalaiselle tuomarille, kun ollaan noilla suomalaisilla aika paljon käyty. En silti perunut Junon osallistumista vaikka sen olisi tuomarimuutoksen takia voinutkin tehdä, kun ei olla aiemmin tällä Honkasella oltu arvosteltavana. Tuomari sanoi Junosta seuraavaa:
"Kookas, vahvarakenteinen uros. Vahva uroksen pää. Huomattavan paljon hampaita karvattomalla koiralla. Vahva kuono-osa. Kaunis kaula. Ylälinja saa vielä kehittyä. Hyvä häntä. Tilava rintakehä. Hyvä raajaluuston vahvuus, kauttaaltaan riittävästi kulmautunut. Liikkuu hyvällä askelpituudella, mutta korkein etuaskelin. Paikoitellen hieman punoittava iho. Ystävällinen käytös."
Lopputuloksena laatuarvostelu EH (erittäin hyvä) ja Juno sijoittui luokassaan toiseksi. Olen hirmu ylpeä pojasta! Keskittyminen sillä meinasi olla vähän vaikeaa, kun se rakastui kovin erääseen keskikokoiseen juniornarttuun Dzhumaan, joka oli meidän matkassa näytelmöimässä. Kehässä ollessaan Juno haki kovasti katseellaan uutta "rakastaan" ja eihän sille namit maistuneet ollenkaan. Morsmaikun perään haikailun tuoksinnassa nylonpanta hiersi Junon kaulan ihan punaiseksi. Olihan se vähän hurjan näköinen, vaaleasta koirasta kun näkyykin nuo punaiset jäljet tosi selkeästi.. Selvittiin kuitennii esiintymisestä kunnialla. :)
Yksi hieno tapahtuma tänä viikonloppuna oli Junon karvallisen veljen hieno tulos tältä päivältä. Karvalliset xolot on Meksikossa jo hyväksytty osaksi rotua, mutta uusi rotumääritelmä on vielä käsiteltävänä FCI:ssä, joten se ei ole vielä virallisesti hyväksytty Suomessa. Eli periaatteessa karvallisuus on hylkäävä virhe vielä toistaiseksi. Bailey (tämä karvallinen veli siis) saikin eilen näyttelyssä HYL:n juurikin karvapeitteen vuoksi. Tänään meinasi koko porukalta pudota leuat lattiaan kun harmaan lapun sijaan kehäsihteeri näyttikin keltaista lappua!! Keltainen on H, eli hyvä, eli kolmanneksi paras laatuarvostelu! Tuomarin sanoja lainatakseni, koira oli kaikin puolin niin erinomainen ettei kehdannut antaa sille hylsyä pelkästään karvapeitteen vuoksi. Hienoa Kirsi Honkanen! :) Tällaisia tuomareita lisää, jotka ovat rodusta ajan tasalla!
Kokolailla olen hyvin tyytyväinen tämän vuoden saldoon. Sertejä ei saatu, mutta Juno on saanut pelkkiä ERI ja EH -laatuarvosteluita. :) Ja olihan se ekassa pentunäyttelyssään VSP-pentu! :) Täysin palkinnoitta ei tänä vuonna kuitenkaan jääty. Junoa muistettiin rotua harrastavan yhdistyksemme (nyt jo lopetetun sellaisen), Pemekan, pikkujouluissa Vuoden Aktiivikoiran ja Vuoden Symppiksen palkinnoilla. Aktiivikoirapalkinto tuli siitä hyvästä, että olen osallistunut Junon kanssa monenlaiseen toimintaan ja osoittanut että rodusta on tekijäksi kaikenlaiseen touhuun. Vuoden Symppis-palkinto jaettiin ensimmäistä kertaa ikinä. Mulla meinasi mennä roska silmään kun tajusin että minun pientä vaaleanpunaista possua on muistettu palkinnolla, kun se on niin hieno poika. <3
Pemeka on nyt kuollut ja kuopattu, mutta jatkossa koitamme saada eloa viralliseen rotuyhdistykseemme Sukaroon. :)
torstai 29. marraskuuta 2012
Paljon onnea Vesta!
Ensimmäinen ikioma koirani, Vesta, täytti tänään 5 vuotta. Niin nopeasti on aika mennyt, että välillä ihan hirvittää. Muistan edelleenkin ensimmäisen vierailun Vestan kasvattajan luokse. Ja sen, miten kasvattaja sanoi että vielä voin vaihtaa pentua (muut karvalliset narttupennut oli alustavasti varattu paitsi Vesta, mutta kahden muun nartun varaukset olikin ilmeisesti peruttu). Pentuja siinä tutkaillessani ja tarkkaillessani tulin siihen tulokseen etten muuta päätöstäni. Ja hyvä niin. Sain maailman ihanimman koiran. <3 Paljon onnea rakas!
 |
| Wanhan Wuoren Cõõuc Kualcc (WW Ruskan Väri) saamelaishenkisessä kuvassa ennen luovutusikää |
 |
| Ensimmäinen kuva Vestasta kotona |
 |
| Juno ja Vesta synttärikesteillä. Tarjolla maksalaatikko-raejuusto-rouhetikku-kakkua |
 |
| Virallinen synttärikuva |
keskiviikko 24. lokakuuta 2012
Kyllä Junoa nyt koetellaan
Ilmat kylmenee ja itse kullakin iho kuivuu. Mulla menee kädet, naama ja kantapäät talvisin ihan korpuksi ja sitten pitää rasvata ja kärsiä kirvelystä koko talven.. Junollakin alkaa korvankärjet taas kuivua ja rasvaamisesta huolimatta toisen korvan kärki aukesi. Ravistaessa korvat läpsyy niin voimakkaasti päätä vasten, että haavaa on vaikea saada umpeen kun se kerran aukeaa. Nyt on vaan ahkerasti rasvailtu ja toivotaan että haava ehtii umpeutua ennen kunnon pakkasia. Korvastakin kuitenkin tulee sitä verta vaikka vekki olisi pienikin. Ja sitä verta myös lentää joka paikkaan kun ravistuksetkin on sen verran voimakkaita..
Ostin Junolle Turun näyttelystä Hurtan fleecehaalarin. Haalari on tosi hyvä, mutta tänään lenkin jälkeen huomasin, että yksi sauma on hangannut Junon kintereen ihon rikki. Tutkailin haalaria lähemmin ja totesin että toisen takajalan lahkeen sauma on tosi kova yhdestä kohtaa, kun muissa lahkeissa saumat on pehmeät ja "litteät". Tässä yhdessä lahkeessa sauma on kova ja vähän kohollaan, ja se on hangannut Junon jalkaa. :/ Nyt pidetään sitten manttelia sen aikaa että iho paranee, onneksi vielä ei ole kauhean kylmä! Pitää varmaan ommella sauman päälle joku fleecesuikale, mikä ehkäisisi hiertymiä jatkossa.
Saatiin tänään terveisiä Ruotsista. Emma (ruotsalainen xolokasvattaja) oli alkusyksystä Suomessa käymässä ja hän suositteli Junolle kokokuristavaa näyttelypantaa. Suomesta emme oikeanlaista pantaa löytäneet, joten Emma lupasi etsiä minulle Ruotsista sellaisen ja postittaa sen tänne. Tänään se hihna sitten tuli. :) Nyt pitäisi vaan sitten treenata, kun joulukuussa on näyttely. Toivon mahdollisimman vähäsateisia päiviä, että voidaan treenata ulkona. Sisällä ei ole tilaa juosta. :S
Ostin Junolle Turun näyttelystä Hurtan fleecehaalarin. Haalari on tosi hyvä, mutta tänään lenkin jälkeen huomasin, että yksi sauma on hangannut Junon kintereen ihon rikki. Tutkailin haalaria lähemmin ja totesin että toisen takajalan lahkeen sauma on tosi kova yhdestä kohtaa, kun muissa lahkeissa saumat on pehmeät ja "litteät". Tässä yhdessä lahkeessa sauma on kova ja vähän kohollaan, ja se on hangannut Junon jalkaa. :/ Nyt pidetään sitten manttelia sen aikaa että iho paranee, onneksi vielä ei ole kauhean kylmä! Pitää varmaan ommella sauman päälle joku fleecesuikale, mikä ehkäisisi hiertymiä jatkossa.
Saatiin tänään terveisiä Ruotsista. Emma (ruotsalainen xolokasvattaja) oli alkusyksystä Suomessa käymässä ja hän suositteli Junolle kokokuristavaa näyttelypantaa. Suomesta emme oikeanlaista pantaa löytäneet, joten Emma lupasi etsiä minulle Ruotsista sellaisen ja postittaa sen tänne. Tänään se hihna sitten tuli. :) Nyt pitäisi vaan sitten treenata, kun joulukuussa on näyttely. Toivon mahdollisimman vähäsateisia päiviä, että voidaan treenata ulkona. Sisällä ei ole tilaa juosta. :S
lauantai 20. lokakuuta 2012
Vuoden viimeisiä näyttelyitä, Turku KV 20.10.2012
Oltiin tänään Junon kanssa Turussa. Matkaan lähdettiin Junon kasvattajan ja nuoren Meksikontuontinartun Charan kanssa. Hirmu kiva reissu oli, joskin aika raskas myös! Herätys ei ollut kovin aikainen, koska meidän kehä oli merkitty alkavaksi klo 12:45 ja kehässä oli hiukan päältä 20 shibaa ennen meidän vuoroa. Meidän piti siis olla paikalla viimeistään kahdeltatoista. Vähän myöhästyttiin kun lähtö venähti, mutta se ei haitannut ollenkaan. Vähän kyllä harmitti kun jäi näkemättä yksi Turun kaveri (oltiin koirapuistotuttuja kun asuin Turussa muutama vuosi sitten), se joutui lähtemään aikaisemmin näyttelystä pois kun sillä oli muuta menoa.
Tuomarina oli Christian Jouanchicot Ranskasta, joka tuomaroi myös Mastery-näyttelyssä Helsingissä syyskuun alussa. Taas kerran hän tykkäsi Junosta sen verran, että saatiin ERI. SA jäi saamatta, koska Juno oli tuomarin makuun liian iso. Arvostelu oli kyllä taas vaihteeksi oikein hyvä, kyllä olen tyytyväinen. :)
Correct bite. On the big size. Correct topline. Correct head with exc. proportions & lines. Very good ears. Very good front. Feet could be better. Correct chest for the age, but needs to develop more. Correct hind quarters. Correct tailset. Very good mover, but needs more drive. Keeps hunchy topline in the movement.
Tällä kertaa liikkeet oli hyvät! Jes! Vielä kun saisi Junon ravaamaan "täysillä tehoilla" ja selkä suorassa niin avot. :) Treeniä treeniä! Tämän näyttelyn jälkeen on vuorossa enää vaan Voittajanäyttely joulukuussa. Sen jälkeen ajattelin pitää taukoa ainakin talven yli.
Mä taas vaihteeksi vähän niinkuin vannoin etten ostaisi näyttelystä mitään. Joo en ostanut. Mitä nyt iPhonen suojakuori, kaksi monitoimitalutinta, purutikkupaketti ja fleecehaalari löytyi kassista kun kotiin tulin.. iPhonen suojakuori mulla olis kyllä ollut hankintalistalla muutenkin, kun vanha meni rikki, eikä se muutenkaan pysynyt paikoillaan yhtään, kun oli semmonen löysä kuminen lötkökuori. Tänään ostamani on hieno kirkkaanvihreä tassukuvioinen kuori, joka on kovempaa muovia ja se ei irtoa vahingossa, eikä kauhean helposti tahallaankaan. :) Ilman kuorta puhelin oli mun kuiville käpälille liian liukas. Nyt se ei putoile. Hurtalla oli näyttelyssä myyntipiste, missä vanhanmalliset fleecehaalarit maksoi vaan 5€. Ostin Junolle sellaisen, kun sillä on yksi mikä on liian iso. Nyt on sopivan kokoinen haalari talveksi! Samasta kojusta ostin myös purutikkupaketin kun halvalla lähti, 2€ sata tikkua. Monitoimitaluttimet on myös olleet hankintalistalla jo pitkään, nyt sain nekin hommattua kun kerrankin oli rahaa. Hollolan nahkapajan kojusta löytyi. :) Jeejee!
Huomenna menen katsomaan yhtä asuntoa. Löysin etuovesta ilmoituksen tosi kivasta rivarikaksiosta Nurmijärvellä. Pitäähän se käydä katsastamassa. :) Voi että miten mä odotankaan, että pääsen muuttamaan pois.. Suunnitelmissa se on ollut jo varmaan vuoden, kun en viihdy kaupungissa. Haluan vähän omaa rauhaa ja mahdollisuuden päästä pois ihmisten ilmoilta, mutta silti haluan asua kohtuullisen bussi/automatkan päässä pk-seudulta.
Tuomarina oli Christian Jouanchicot Ranskasta, joka tuomaroi myös Mastery-näyttelyssä Helsingissä syyskuun alussa. Taas kerran hän tykkäsi Junosta sen verran, että saatiin ERI. SA jäi saamatta, koska Juno oli tuomarin makuun liian iso. Arvostelu oli kyllä taas vaihteeksi oikein hyvä, kyllä olen tyytyväinen. :)
Correct bite. On the big size. Correct topline. Correct head with exc. proportions & lines. Very good ears. Very good front. Feet could be better. Correct chest for the age, but needs to develop more. Correct hind quarters. Correct tailset. Very good mover, but needs more drive. Keeps hunchy topline in the movement.
Tällä kertaa liikkeet oli hyvät! Jes! Vielä kun saisi Junon ravaamaan "täysillä tehoilla" ja selkä suorassa niin avot. :) Treeniä treeniä! Tämän näyttelyn jälkeen on vuorossa enää vaan Voittajanäyttely joulukuussa. Sen jälkeen ajattelin pitää taukoa ainakin talven yli.
Mä taas vaihteeksi vähän niinkuin vannoin etten ostaisi näyttelystä mitään. Joo en ostanut. Mitä nyt iPhonen suojakuori, kaksi monitoimitalutinta, purutikkupaketti ja fleecehaalari löytyi kassista kun kotiin tulin.. iPhonen suojakuori mulla olis kyllä ollut hankintalistalla muutenkin, kun vanha meni rikki, eikä se muutenkaan pysynyt paikoillaan yhtään, kun oli semmonen löysä kuminen lötkökuori. Tänään ostamani on hieno kirkkaanvihreä tassukuvioinen kuori, joka on kovempaa muovia ja se ei irtoa vahingossa, eikä kauhean helposti tahallaankaan. :) Ilman kuorta puhelin oli mun kuiville käpälille liian liukas. Nyt se ei putoile. Hurtalla oli näyttelyssä myyntipiste, missä vanhanmalliset fleecehaalarit maksoi vaan 5€. Ostin Junolle sellaisen, kun sillä on yksi mikä on liian iso. Nyt on sopivan kokoinen haalari talveksi! Samasta kojusta ostin myös purutikkupaketin kun halvalla lähti, 2€ sata tikkua. Monitoimitaluttimet on myös olleet hankintalistalla jo pitkään, nyt sain nekin hommattua kun kerrankin oli rahaa. Hollolan nahkapajan kojusta löytyi. :) Jeejee!
Huomenna menen katsomaan yhtä asuntoa. Löysin etuovesta ilmoituksen tosi kivasta rivarikaksiosta Nurmijärvellä. Pitäähän se käydä katsastamassa. :) Voi että miten mä odotankaan, että pääsen muuttamaan pois.. Suunnitelmissa se on ollut jo varmaan vuoden, kun en viihdy kaupungissa. Haluan vähän omaa rauhaa ja mahdollisuuden päästä pois ihmisten ilmoilta, mutta silti haluan asua kohtuullisen bussi/automatkan päässä pk-seudulta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)