Hämeenlinna KR turistina & Tuusula KR 29.6.2013

Mulla oli taas pitkästä aikaa näyttelypitoinen viikonloppu. Lauantaina oli aivan liian aikainen aamuherätys, varsinkin siihen nähden etten saanut unta kun oli kuumaa ja kosteeta ja nukuin koko yönä ehkä 3-4 tuntia. Koko aamu menikin sitten aika perseelleen, mulla tuli kauhea kiire bussiin kun muistin bussin lähtöajan väärin ja jouduin sitten odottelemaan pysäkillä 10 minuuttia.. Kiireellisen lähdön takia unohdin vaihtovaatteet ja muutakin tavaraa kotiin, enkä olisi ehtinyt käymään enää uudestaan kotona sen 10 minuutin aikana, kun pysäkille on sen verran matkaa.

Noh, pääsin sitten Nurmijärvelle asti kaverin luokse, missä syötiin vähän aamupalaa ja lähdettiin sitten ajelemaan kohti Hämeenlinnaa. Heitettiin osoite navigaattoriin ja lähdettiin ajelemaan. Navigaattorilla ei vaan ollut hajuakaan että mihin me oltiin matkalla.. Näyttelypaikan sivuilla oleva osoite oli puutteellinen, eikä ajo-ohjeitakaan ollut. Ajettiin monta kertaa ihan vääriin paikkoihin, mutta loppujen lopuksi sitten löydettiin oikeaan osoitteeseen ja just ja just ehdittiin ihan ajoissakin paikalle.

Mulla ei ollut koiraa mukana Hämeenlinnassa, olin vaan turistina ja apukäsinä. Kisaamassa oli Junon veli Liam ja se oli ROP (rotunsa paras). Muita meksikonkarvattomia ei paikalla ollutkaan, eikä muitakaan nakuja. Kaksi keskikokoista perulaista oli ilmoitettu, mutta niitä ei näkynyt missään.

Näyttelypäivän päätteeksi käytiin ostamassa säkilliset koiranruokaa ja lähdettiin ajelemaan takaisin Nurmijärvelle, missä tapahtui pikainen ehostautuminen (ärsytti kun ne vaihtovaatteet unohtui) ja siitä jatkettiinkin matkaa Vihtiin, missä oli tarkoitus pitää kaverille yllätyssynttärit. Juhlakalu oli ehtinyt paikalle juuri ja juuri ennen meitä, harmi ettei päästy näkemään hänen ilmettä kun järjestettiin yllätysjuhlat! Hankimme porukalla kaverille lahjaksi hänen kauan kaipaamansa kasvihuoneen ja voi että miten onnellinen synttärisankari olikaan. :) Juhlat olivat oikein mukavat, tarjoilut hoidettiin nyyttärimeiningillä ja ruokaa oli PALJON!

Pääsin tapaamaan pitkästä aikaa myös hoitolaiseni Heklan. Voi että miten pieni muru olikaan kasvanut! Se sekosi ihan totaalisesti mut nähdessään. :D Käytiin myös tutustumassa kaverin puutarhaan ja voi että minkä aarteen siellä huomasin, jättipuskan raparperia!! Sain sieltä sitten muovikassillisen raparperinvarsia mukaani. :) Namsk! Lisäksi sain vielä pari säkillistä koiranruokaa ja muutaman pussin kissanruokaa palkaksi Heklan hoitamisesta. Niissä olikin hommaa kun raahasin kolme säkkiä koiranruokaa, kissanruuat ja raparperit kotiin. :D

Sunnuntaina oli vuorossa Tuusulan näyttely, mihin osallistuin Junon kanssa. En odottanut mitään ihmeellistä, mutta saatiin sentään ERI (erinomainen). Tuomarina oli ranskalainen Desserne Sylvie, joka arvosteli Junon näin:

"Strong boy, ear not well carried right side, correct head, bit heavy skull, correct mouth & neck & shoulder, very musculed, moves ok, needs more ring training"

© Isabella Fagerström

© Isabella Fagerström

Junon toinen korva ei millään malttanut nousta pystyyn vaikka miten houkuttelin. Tuomari ei kuitenkaan pitänyt sitä pahana asiana, sanoi vaan että korva voisi tosiaan olla parempi. SA (sertin arvoinen) jäi saamatta, koska Juno ei meinannut oikein keskittyä esiintymiseen. Ravissa se kärkkyi koko ajan kehän laidalla seisovia muita koiria, mutta ei sentään alkanut öykkäröimään. Junon sisko Anouk oli ROP ja toisen kaverin xolouros Fuego oli sitten VSP (vastakkaisen sukupuolen paras).

Loppupäivä menikin sitten odotellessa, kun mun kuskina ollut kaveri jäi koiransa kanssa ryhmäkehään. Meitä oli isohko porukka paikalla ja aika meni kyllä kuin siivillä. Aurinkokin paistoi täydeltä terältä ja oli lämmintä, melkein kuumaa! Onneksi oli aurinkorasvaa, onnistuin välttämään palamisen. :D

Mätsärimenestystä, jee!

Olin eilen Vestan kanssa Petikossa Uudenmaan koiraharrastajien järjestämässä Match showssa. Mätsäri oli järjestetty hevostallin maneesissa ja siellä oli aika viileää. (Onneksi en ottanut Junoa mukaan!) Vestan mantteli oli unohtunut kotiin, mutta ei se onneksi palellut kun oltiin kuitenkin tuulelta suojassa. Ja oli siellä sen verran tilaa että sai koiraa liikutettua, ettei tarvinnut paikoillaan pönöttää koko aikaa.

Vesta kilpaili isojen aikuisten (rotukoirien) luokassa numerolla 10. Vestan parina oli kultainennoutaja. Vesta sai sinisen nauhan. Lopuksi kaikki saman luokan sinisen nauhan saaneet palasivat kehään. Yleensä tuomarit eivät kauheasti arvosta heille itselleen tuntemattomia rotuja, ja varsinkaan jos on kyseessä rotukoira joka ei näytä rotukoiralta ollenkaan. :D Ilokseni tuomari kuitenkin tuli palkintokassin kanssa meidän luo ja Vesta sijoittui neljänneksi! Jee! Vestan eka mätsärisijoitus ikinä. :) Olin aivan riemuissani ja Vestakin siinä innostui hyppelemään. Minun rakas hassu. <3

Vesta kotona palkintopystin kanssa

Paikalla oli myös kaveripariskunta englanninvinttikoirapentunsa kanssa. Laki sijoittui punaisen nauhan saaneiden isojen pentujen ykköseksi ja oli lopuksi BIS3. :) Jee! Vähän siinä meinasi tulla kylmä loppukehiä odotellessa, varsinkin hallin tyhjentyessä kun varsinaiset arvostelukehät oli ohi ja pudonneet koirakot lähtivät kotiin. Onneksi mulla oli lämpimät kengät ja hanskat. Kun sormet ja varpaat ei palele niin kylmää kestää paremmin!

Kaverini toi mulle mätsäriin lasikorun, minkä hän on itse tehnyt. Facebookissa oli kuvia hänen tekemistään koruista ja tämä yksi oli niin ihana että mun oli pakko saada se! :P Samalla tilasin toisen korun mihin tulee Vestan ja Junon kuva. :) En malta odottaa että näen millainen siitä korusta tulee!

Pon & Zi-koru

Näyttelyvuoden huipennus, Voittaja-näyttelyt 8.-9.12.2012

Niin on tämä vuosi taputeltu pakettiin näyttelyiden osalta. Nyt viikonloppuna oli kaksi suurta näyttelyä, joita yleensä kutsutaan ihan vaan yleisnimellä "messari", koska näyttelyt järjestetään perinteisesti Helsingin messukeskuksessa. Eilen lauantaina oli Helsingin Voittaja -12 ja tänään Voittaja -12 näyttelyt. Messarin näyttelyt on monille näyttelyihmisille vuoden kohokohta, ja osanottajia tulee sankoin joukoin yleensä myös ulkomailta. Tänä vuonna näyttelyissä oli yhteensä n. 16 000 koiraa. Juno oli mukana Voittaja-näyttelyssä  ja se kilpaili (viimeistä kertaa) juniorluokassa.

Tuomarina meillä oli Kirsi Honkanen. Alunperin piti olla romanialainen tuomari, mutta suuren koiramäärän vuoksi tuomarivaihdoksia jouduttiin tekemään ja meksikolaisille vaihtui suomalainen tuomari. Olisi ollut kivaa viedä Juno ulkomaalaiselle tuomarille, kun ollaan noilla suomalaisilla aika paljon käyty. En silti perunut Junon osallistumista vaikka sen olisi tuomarimuutoksen takia voinutkin tehdä, kun ei olla aiemmin tällä Honkasella oltu arvosteltavana. Tuomari sanoi Junosta seuraavaa:

"Kookas, vahvarakenteinen uros. Vahva uroksen pää. Huomattavan paljon hampaita karvattomalla koiralla. Vahva kuono-osa. Kaunis kaula. Ylälinja saa vielä kehittyä. Hyvä häntä. Tilava rintakehä. Hyvä raajaluuston vahvuus, kauttaaltaan riittävästi kulmautunut. Liikkuu hyvällä askelpituudella, mutta korkein etuaskelin. Paikoitellen hieman punoittava iho. Ystävällinen käytös."

Lopputuloksena laatuarvostelu EH (erittäin hyvä) ja Juno sijoittui luokassaan toiseksi. Olen hirmu ylpeä pojasta! Keskittyminen sillä meinasi olla vähän vaikeaa, kun se rakastui kovin erääseen keskikokoiseen juniornarttuun Dzhumaan, joka oli meidän matkassa näytelmöimässä. Kehässä ollessaan Juno haki kovasti katseellaan uutta "rakastaan" ja eihän sille namit maistuneet ollenkaan. Morsmaikun perään haikailun tuoksinnassa nylonpanta hiersi Junon kaulan ihan punaiseksi. Olihan se vähän hurjan näköinen, vaaleasta koirasta kun näkyykin nuo punaiset jäljet tosi selkeästi.. Selvittiin kuitennii esiintymisestä kunnialla. :)

Yksi hieno tapahtuma tänä viikonloppuna oli Junon karvallisen veljen hieno tulos tältä päivältä. Karvalliset xolot on Meksikossa jo hyväksytty osaksi rotua, mutta uusi rotumääritelmä on vielä käsiteltävänä FCI:ssä, joten se ei ole vielä virallisesti hyväksytty Suomessa. Eli periaatteessa karvallisuus on hylkäävä virhe vielä toistaiseksi. Bailey (tämä karvallinen veli siis) saikin eilen näyttelyssä HYL:n juurikin karvapeitteen vuoksi. Tänään meinasi koko porukalta pudota leuat lattiaan kun harmaan lapun sijaan kehäsihteeri näyttikin keltaista lappua!! Keltainen on H, eli hyvä, eli kolmanneksi paras laatuarvostelu! Tuomarin sanoja lainatakseni, koira oli kaikin puolin niin erinomainen ettei kehdannut antaa sille hylsyä pelkästään karvapeitteen vuoksi. Hienoa Kirsi Honkanen! :) Tällaisia tuomareita lisää, jotka ovat rodusta ajan tasalla!

Kokolailla olen hyvin tyytyväinen tämän vuoden saldoon. Sertejä ei saatu, mutta Juno on saanut pelkkiä ERI ja EH -laatuarvosteluita. :) Ja olihan se ekassa pentunäyttelyssään VSP-pentu! :) Täysin palkinnoitta ei tänä vuonna kuitenkaan jääty. Junoa muistettiin rotua harrastavan yhdistyksemme (nyt jo lopetetun sellaisen), Pemekan, pikkujouluissa Vuoden Aktiivikoiran ja Vuoden Symppiksen palkinnoilla. Aktiivikoirapalkinto tuli siitä hyvästä, että olen osallistunut Junon kanssa monenlaiseen toimintaan ja osoittanut että rodusta on tekijäksi kaikenlaiseen touhuun. Vuoden Symppis-palkinto jaettiin ensimmäistä kertaa ikinä. Mulla meinasi mennä roska silmään kun tajusin että minun pientä vaaleanpunaista possua on muistettu palkinnolla, kun se on niin hieno poika. <3

Pemeka on nyt kuollut ja kuopattu, mutta jatkossa koitamme saada eloa viralliseen rotuyhdistykseemme Sukaroon. :)

Paljon onnea Vesta!

Ensimmäinen ikioma koirani, Vesta, täytti tänään 5 vuotta. Niin nopeasti on aika mennyt, että välillä ihan hirvittää. Muistan edelleenkin ensimmäisen vierailun Vestan kasvattajan luokse. Ja sen, miten kasvattaja sanoi että vielä voin vaihtaa pentua (muut karvalliset narttupennut oli alustavasti varattu paitsi Vesta, mutta kahden muun nartun varaukset olikin ilmeisesti peruttu). Pentuja siinä tutkaillessani ja tarkkaillessani tulin siihen tulokseen etten muuta päätöstäni. Ja hyvä niin. Sain maailman ihanimman koiran. <3 Paljon onnea rakas!

Wanhan Wuoren Cõõuc Kualcc (WW Ruskan Väri)
saamelaishenkisessä kuvassa ennen luovutusikää

Ensimmäinen kuva Vestasta kotona

Juno ja Vesta synttärikesteillä.
Tarjolla maksalaatikko-raejuusto-rouhetikku-kakkua

Virallinen synttärikuva

Kyllä Junoa nyt koetellaan

Ilmat kylmenee ja itse kullakin iho kuivuu. Mulla menee kädet, naama ja kantapäät talvisin ihan korpuksi ja sitten pitää rasvata ja kärsiä kirvelystä koko talven.. Junollakin alkaa korvankärjet taas kuivua ja rasvaamisesta huolimatta toisen korvan kärki aukesi. Ravistaessa korvat läpsyy niin voimakkaasti päätä vasten, että haavaa on vaikea saada umpeen kun se kerran aukeaa. Nyt on vaan ahkerasti rasvailtu ja toivotaan että haava ehtii umpeutua ennen kunnon pakkasia. Korvastakin kuitenkin tulee sitä verta vaikka vekki olisi pienikin. Ja sitä verta myös lentää joka paikkaan kun ravistuksetkin on sen verran voimakkaita..

Ostin Junolle Turun näyttelystä Hurtan fleecehaalarin. Haalari on tosi hyvä, mutta tänään lenkin jälkeen huomasin, että yksi sauma on hangannut Junon kintereen ihon rikki. Tutkailin haalaria lähemmin ja totesin että toisen takajalan lahkeen sauma on tosi kova yhdestä kohtaa, kun muissa lahkeissa saumat on pehmeät ja "litteät". Tässä yhdessä lahkeessa sauma on kova ja vähän kohollaan, ja se on hangannut Junon jalkaa.  :/ Nyt pidetään sitten manttelia sen aikaa että iho paranee, onneksi vielä ei ole kauhean kylmä! Pitää varmaan ommella sauman päälle joku fleecesuikale, mikä ehkäisisi hiertymiä jatkossa.

Saatiin tänään terveisiä Ruotsista. Emma (ruotsalainen xolokasvattaja) oli alkusyksystä Suomessa käymässä ja hän suositteli Junolle kokokuristavaa näyttelypantaa. Suomesta emme oikeanlaista pantaa löytäneet, joten Emma lupasi etsiä minulle Ruotsista sellaisen ja postittaa sen tänne. Tänään se hihna sitten tuli. :) Nyt pitäisi vaan sitten treenata, kun joulukuussa on näyttely. Toivon mahdollisimman vähäsateisia päiviä, että voidaan treenata ulkona. Sisällä ei ole tilaa juosta. :S

Vuoden viimeisiä näyttelyitä, Turku KV 20.10.2012

Oltiin tänään Junon kanssa Turussa. Matkaan lähdettiin Junon kasvattajan ja nuoren Meksikontuontinartun Charan kanssa. Hirmu kiva reissu oli, joskin aika raskas myös! Herätys ei ollut kovin aikainen, koska meidän kehä oli merkitty alkavaksi klo 12:45 ja kehässä oli hiukan päältä 20 shibaa ennen meidän vuoroa. Meidän piti siis olla paikalla viimeistään kahdeltatoista. Vähän myöhästyttiin kun lähtö venähti, mutta se ei haitannut ollenkaan. Vähän kyllä harmitti kun jäi näkemättä yksi Turun kaveri (oltiin koirapuistotuttuja kun asuin Turussa muutama vuosi sitten), se joutui lähtemään aikaisemmin näyttelystä pois kun sillä oli muuta menoa.

Tuomarina oli Christian Jouanchicot Ranskasta, joka tuomaroi myös Mastery-näyttelyssä Helsingissä syyskuun alussa. Taas kerran hän tykkäsi Junosta sen verran, että saatiin ERI. SA jäi saamatta, koska Juno oli tuomarin makuun liian iso. Arvostelu oli kyllä taas vaihteeksi oikein hyvä, kyllä olen tyytyväinen. :)

Correct bite. On the big size. Correct topline. Correct head with exc. proportions & lines. Very good ears. Very good front. Feet could be better. Correct chest for the age, but needs to develop more. Correct hind quarters. Correct tailset. Very good mover, but needs more drive. Keeps hunchy topline in the movement.

Tällä kertaa liikkeet oli hyvät! Jes! Vielä kun saisi Junon ravaamaan "täysillä tehoilla" ja selkä suorassa niin avot. :) Treeniä treeniä! Tämän näyttelyn jälkeen on vuorossa enää vaan Voittajanäyttely joulukuussa. Sen jälkeen ajattelin pitää taukoa ainakin talven yli.

Mä taas vaihteeksi vähän niinkuin vannoin etten ostaisi näyttelystä mitään. Joo en ostanut. Mitä nyt iPhonen suojakuori, kaksi monitoimitalutinta, purutikkupaketti ja fleecehaalari löytyi kassista kun kotiin tulin.. iPhonen suojakuori mulla olis kyllä ollut hankintalistalla muutenkin, kun vanha meni rikki, eikä se muutenkaan pysynyt paikoillaan yhtään, kun oli semmonen löysä kuminen lötkökuori. Tänään ostamani on hieno kirkkaanvihreä tassukuvioinen kuori, joka on kovempaa muovia ja se ei irtoa vahingossa, eikä kauhean helposti tahallaankaan. :) Ilman kuorta puhelin oli mun kuiville käpälille liian liukas. Nyt se ei putoile. Hurtalla oli näyttelyssä myyntipiste, missä vanhanmalliset fleecehaalarit maksoi vaan 5€. Ostin Junolle sellaisen, kun sillä on yksi mikä on liian iso. Nyt on sopivan kokoinen haalari talveksi! Samasta kojusta ostin myös purutikkupaketin kun halvalla lähti, 2€ sata tikkua. Monitoimitaluttimet on myös olleet hankintalistalla jo pitkään, nyt sain nekin hommattua kun kerrankin oli rahaa. Hollolan nahkapajan kojusta löytyi. :) Jeejee!

Huomenna menen katsomaan yhtä asuntoa. Löysin etuovesta ilmoituksen tosi kivasta rivarikaksiosta Nurmijärvellä. Pitäähän se käydä katsastamassa. :) Voi että miten mä odotankaan, että pääsen muuttamaan pois.. Suunnitelmissa se on ollut jo varmaan vuoden, kun en viihdy kaupungissa. Haluan vähän omaa rauhaa ja mahdollisuuden päästä pois ihmisten ilmoilta, mutta silti haluan asua kohtuullisen bussi/automatkan päässä pk-seudulta.

Juno 1v!

Niin siinä kävi, että pieni vatipäinen kultapoikani täytti perjantaina vuoden. :) Hyvää syntymäpäivää Nunnu! Paljon on vuodessa koettu, ja vielä on paljon koettavaa ja opittavaa edessä.

Muistan ensitapaamiseni Junon kanssa. Olin alunperin kovasti sitä mieltä, että haluan narttupennun. Olin viime syksynä viikon kasvattajan luona hoitamassa 5-6 viikkoisia pennuja. Rankkaa oli, mutta sen viikon aikana rakastuin maskinaamaiseen possunväriseen poikapentuun.. Sain myöhemmin itse valita pentuni, ja siihen Mutanaamaksi (maskin takia) kutsuttuun pennunpalleroon sitten päädyinkin. Ei ole kaduttanut. Juno on niin "mun oloinen" koira, sopii meidän perheeseen kuin nenä päähän. :) Olet rakas, Nunnuka-mies! <3

Perjantaina meille tuli myös vieraita, kun Myrsky saapui meille taas lainaan määrittelemättömäksi ajaksi. Lisäksi eräs kaverini piipahti autonostomatkallaan meillä. Oli kiva nähdä sitäkin, kun muuten nähdään niin harvoin kun välimatkaa on enemmän kuin tarpeeksi, kaveri nimittäin asuu Joensuussa. Se toi Junolle lahjaksi kongin, missä on tuommosia kangassuikalejuttuja lelulla leikkimistä helpottamaan. Vesta tykästyi leluun kovasti ja pölli sen. Lopputulemana kangassuikale oli purtu poikki. Hienoa.

Junon lahja Vestan kovissa otteissa

Myrsky

Lauantaipäivä meni aika horroksessa. Nukuin aika pitkään, sitten kun olin päässyt sängystä ylös joskus puolen päivän aikaan, lenkitin koirat hyvinkin laiskahkon raahustuslenkin, minkä jälkeen kävin tämän joensuulaiskaverini kanssa Amarillossa syömässä. Oli namia minute steakia (kuten aina)! Illalla oli onneksi jo freesimpi olo, kun kuuden aikaan oli tarkoitus mennä toisen kaverin synttäreille Korsoon. Oli muuten aika eksoottinen paikka se Korso.. Bileet oli aika jees, tosin jatkoille ei lähdetty. En varmaan olis jaksanutkaan, kotiin päästyä käytin vaan koirat pikaisesti ulkona ja menin suoraan nukkumaan. Hyvin tuli uni. :)

Sunnuntaina meillä oli pentujen synttäritreffit. Tavattiin tuossa lähellä Jokiuoman puistossa ja käytiin ihastelemassa Kaivokselan rautamalmikaivoksia ja otettiin kuvia pennuista. Jokainen sai Baileyn (karvallinen uros) omistajalta rannekorut, missä on värin mukaan puuhelmet jokaiselle pennulle. Junon helmi on semmoinen possunpinkki. :)

Pentutreffien jälkeen lähdin vielä kaikkien koirien kanssa lenkille, minkä jälkeen oli vuorossa vierailu Junon kasvattajan luona. Meillä oli Foreverin tuote-esittelyilta. Tuote-esittelyn päätteeksi päästiin maistamaan aloe vera-mehua ja sitten tehtiin ostoksia. Itse ostin kahta erilaista suihketta, toisen lähinnä koirille ja toisen itselleni. Tosin sillä ei ole väliä vaikka käyttäisin itsekin esim. koirien suihketta, kun samaa tavaraa ne on. Ainoa ero on, että Aloe First-suihkeessa on mukana yrttejä, mitä taas ei ole Aloe Veterinary Formulassa. Suihkeiden lisäksi ostin Aloe Propolis Cremeä. Sen pitäisi auttaa kuivaan ja halkeilevaan ihoon. Mullahan on ongelmana talvi-iho, eli kämmenselät ja kantapäät kuivuu ja halkeilee tosi pahasti. Nytkin on yksi sormenpää halki, ja käsien iho alkaa olla paikoitellen kuivaa. Kantapäät on onneksi vielä pysyneet ehjinä, tosin ajattelin laittaa tuota voidetta jo ennaltaehkäisevästi, jos kantapäät vaikka pysyisivät halkeamatta koko talven. :)

Aloe First ja Veterinary Formula
(suutinosat vielä laittamatta)

Propolis Creme kuivalle iholle

Aloe vera-mehu
(tästä löytyi myös karpalo/omenan sekä
persikan makuiset vaihtoehdot)