Juno 1v!

Niin siinä kävi, että pieni vatipäinen kultapoikani täytti perjantaina vuoden. :) Hyvää syntymäpäivää Nunnu! Paljon on vuodessa koettu, ja vielä on paljon koettavaa ja opittavaa edessä.

Muistan ensitapaamiseni Junon kanssa. Olin alunperin kovasti sitä mieltä, että haluan narttupennun. Olin viime syksynä viikon kasvattajan luona hoitamassa 5-6 viikkoisia pennuja. Rankkaa oli, mutta sen viikon aikana rakastuin maskinaamaiseen possunväriseen poikapentuun.. Sain myöhemmin itse valita pentuni, ja siihen Mutanaamaksi (maskin takia) kutsuttuun pennunpalleroon sitten päädyinkin. Ei ole kaduttanut. Juno on niin "mun oloinen" koira, sopii meidän perheeseen kuin nenä päähän. :) Olet rakas, Nunnuka-mies! <3

Perjantaina meille tuli myös vieraita, kun Myrsky saapui meille taas lainaan määrittelemättömäksi ajaksi. Lisäksi eräs kaverini piipahti autonostomatkallaan meillä. Oli kiva nähdä sitäkin, kun muuten nähdään niin harvoin kun välimatkaa on enemmän kuin tarpeeksi, kaveri nimittäin asuu Joensuussa. Se toi Junolle lahjaksi kongin, missä on tuommosia kangassuikalejuttuja lelulla leikkimistä helpottamaan. Vesta tykästyi leluun kovasti ja pölli sen. Lopputulemana kangassuikale oli purtu poikki. Hienoa.

Junon lahja Vestan kovissa otteissa

Myrsky

Lauantaipäivä meni aika horroksessa. Nukuin aika pitkään, sitten kun olin päässyt sängystä ylös joskus puolen päivän aikaan, lenkitin koirat hyvinkin laiskahkon raahustuslenkin, minkä jälkeen kävin tämän joensuulaiskaverini kanssa Amarillossa syömässä. Oli namia minute steakia (kuten aina)! Illalla oli onneksi jo freesimpi olo, kun kuuden aikaan oli tarkoitus mennä toisen kaverin synttäreille Korsoon. Oli muuten aika eksoottinen paikka se Korso.. Bileet oli aika jees, tosin jatkoille ei lähdetty. En varmaan olis jaksanutkaan, kotiin päästyä käytin vaan koirat pikaisesti ulkona ja menin suoraan nukkumaan. Hyvin tuli uni. :)

Sunnuntaina meillä oli pentujen synttäritreffit. Tavattiin tuossa lähellä Jokiuoman puistossa ja käytiin ihastelemassa Kaivokselan rautamalmikaivoksia ja otettiin kuvia pennuista. Jokainen sai Baileyn (karvallinen uros) omistajalta rannekorut, missä on värin mukaan puuhelmet jokaiselle pennulle. Junon helmi on semmoinen possunpinkki. :)

Pentutreffien jälkeen lähdin vielä kaikkien koirien kanssa lenkille, minkä jälkeen oli vuorossa vierailu Junon kasvattajan luona. Meillä oli Foreverin tuote-esittelyilta. Tuote-esittelyn päätteeksi päästiin maistamaan aloe vera-mehua ja sitten tehtiin ostoksia. Itse ostin kahta erilaista suihketta, toisen lähinnä koirille ja toisen itselleni. Tosin sillä ei ole väliä vaikka käyttäisin itsekin esim. koirien suihketta, kun samaa tavaraa ne on. Ainoa ero on, että Aloe First-suihkeessa on mukana yrttejä, mitä taas ei ole Aloe Veterinary Formulassa. Suihkeiden lisäksi ostin Aloe Propolis Cremeä. Sen pitäisi auttaa kuivaan ja halkeilevaan ihoon. Mullahan on ongelmana talvi-iho, eli kämmenselät ja kantapäät kuivuu ja halkeilee tosi pahasti. Nytkin on yksi sormenpää halki, ja käsien iho alkaa olla paikoitellen kuivaa. Kantapäät on onneksi vielä pysyneet ehjinä, tosin ajattelin laittaa tuota voidetta jo ennaltaehkäisevästi, jos kantapäät vaikka pysyisivät halkeamatta koko talven. :)

Aloe First ja Veterinary Formula
(suutinosat vielä laittamatta)

Propolis Creme kuivalle iholle

Aloe vera-mehu
(tästä löytyi myös karpalo/omenan sekä
persikan makuiset vaihtoehdot)

Hyvinkään ryhmänäyttely 16.9.2012

Tänään oltiin ryhmänäyttelyssä Hyvinkäällä. Päästiin kehään melkeinpä heti, Junoa ennen oli vain yksi kaanaankoira. En olisi todellakaan jaksanut odottaa yhtä kauan kuin eilen..

Tuomarina oli Eeva Resko, mukavan oloinen naisihminen. :) Juno pomppasi heti alkuunsa halimaan ja pusimaan tuomaria, ja tuomari sanoikin kovasti pitävänsä Junon avoimuudesta. Arvostelu kuului näin:

"Hyvän tyyppinen, hyvät mittasuhteet omaava uros. Hyvä pää ja ilme. Kaunis kaula. Hyvä runko ja luusto. Hieman painuneet ranteet ja litteät käpälät. Voisi olla tiiviimmät kyynärpäät. Hyvin kulm. takaa. Saisi kantaa itsensä paremmin liikkeessä & liikkua paremmin edestä ja takaa."

Tuloksena EH (erittäin hyvä), kuten eilenkin. Junon sisko Anouk sai sertin ja oli rotunsa paras. :) Paikalla oli myös eräs Nero-niminen uros, joka oli vastakkaisen sukupuolen paras ja sai kolmannen sertinsä tullen näin Suomen muotovalioksi. :)

Mun tarttis saada aikaiseksi virittää springeri kiinni pyörään, että pääsisi juoksuttamaan Junoa pyörän vierellä. Se olisi hyvää liikuntaa niin että se oppii samalla ravaamaan "normaalisti" ja kroppa muutenkin vahvistuu. Tuomari totesi, että Juno olisi muuten erinomainen, mutta liikkeissä on parantamisen varaa. Seuraava näyttely on lokakuussa Turussa. Se onkin sitten jo sisänäyttely. Niin se talvi taas tulee..

SSKY erikoisnäyttely 15.9.2012

Oltiinpas näytelmöimässä! Pitkä päivä oli, en ole koskaan ennen joutunut kykkimään näyttelyssä näin kauaa. Ja tämä oli vielä suht pieni näyttely! Saavuttiin näyttelypaikalle hiukan yhdentoista jälkeen, ja meidän rotujen vuoroa saatiin odotella varmaan pari kolme tuntia.. Melkoista rääkkiä se oli. Mulla oli tuoli mukana, mutta eipä sekään mua täysin pelastanut alaselkäkivulta. Kauhea jomotus!

Juno meni kehään ekojen joukossa. Heti alkuun tuomari mittasi Junon, tuloksena 62 cm!! Se on xoloilla maksimikoko, joten tästä isommaksi ei enää paranisi kasvaa.. Tuomari Harri Lehkonen arvosteli Junon seuraavanlaisesti:

"Koon ylärajalla oleva reippaasti esiintyvä uros. Maskuliininen pää, hyvät korvat. Lavat voisi olla viistommat. Hyvät takakulmaukset. Rungon tulee vahvistua. Liikkeessä pyöristää hieman lannetta. Taka-askel voisi olla pidempi. Melko hyväasentoinen häntä."

Juno sai EH:n (erittäin hyvä) ja oli junnu-urosten toinen.

Vesta oli ensimmäistä kertaa ikinä virallisessa näyttelyssä. Karvallinen versio perulaisista ei ole vielä hyväksytty rotumääritelmään, mutta ilmeisesti muutos on tekeillä. Päätin nyt kuitenkin ilmoittaa Vestan erkkariin ihan muuten vaan, että tuomaritkin vähän näkee millaisia nämä karvakaverit on. Mukana oli myös Vestan karvallinen Lupe-täti ja Junon karvallinen Bailey-veli. Kaikki kolme saivat HYL:n (eli hylätyn, karvojen takia). Arvostelut olivat silti kaikilla sen verran hienot, että niistä kannattaa olla ylpeä. Vesta todellakin esiintyi edukseen. Se malttoi seistä kauniisti ja ravasikin ihan tyytyväisenä vierellä, eikä alkanut pahemmin jarruttelemaan. Hajut sitä kovasti kiinnostivat, mutta onneksi saatiin edes jonkin verran kaunista ravia aikaiseksi. :) Vesta antoi mukisematta tuomarin katsoa hampaatkin! Vestasta Lehkonen totesi näin:

"Vahvarakenteinen narttu. Hyvä pää, ruusukorvat. Erittäin hyvin kulmautuneet raajat. Saisi olla mittasuhteiltaan neliömäisempi. Hyvä häntä, terveet liikkeet. Esiintyy rauhallisesti. Koska koira on kauttaaltaan karvoittunut, palkintosijaan vaikuttaen."

Hirmu hyvä arvostelu minusta! Tuomari totesikin, että jos Vestalla olisi pystykorvat, hivenen lyhyempi kroppa ja ei karvoja, se olisi saanut ERI:n. :) Minun kaunis tyttöni. <3

Nyt täytyy alkaa valmistautua illanviettoon. Meillä on meksikolaishenkiset iltamat Junon kasvattajan luona. Nammm meksikolaista ruokaa!! Kovin myöhään ei voi viipyä, kun huomenna olisi Junon kanssa vuorossa Hyvinkään ryhmänäyttely..

Yksi valvoo

No voi moro! Mulla on huomenna aikainen herätys ja tässä mä vielä luuhaan. Kävin palkkapäivän kunniaksi siskolan väen kanssa Amarillossa pöperöimässä ja sitten mentiin katsomaan Tediä. Ted alkoi vasta 23:15.. Leffa oli aika ennalta-arvattava, mutta oikein viihdyttävä siltikin. Nauroin taas ihan kauheasti. :)

Koska olin tänään tehokas, ehdin työpäivän ja leffareissun välissä myös pestä koirat huomista varten! Juno menee jo rutiinilla, mutta Vesta ei varmaan opi ikinä arvostamaan suihkuttelua.. Ennen koko pesun aloittamista Vesta seisoi suihkunurkassa ja tuijotti mua kuin piesty raukka. Suihkuttelun jälkeen annoin Vestan möyrytä pyyhkeessä, josko ikävä suihkuttelutapaus kuittaantuisi sillä. Vesta tykkää sukeltaa pyyhkeen sisään ja olla siellä sokkona. Sitten se ryömii ympäriinsä pyyhe silmillä ja örisee. Pönttöpää. <3

Älä tee tätä minulle! :(

Kävin ostamassa tänään retkituolin. Samalla reissulla ostin myös Frilly-lankaa. Se on semmoista jänskää "verkkolankaa", mistä voi tehdä hauskoja hörhelöhuiveja. Kunhan perehdyn tuon neulomiseen, niin tarkoituksena olisi tehdä siskolle ja äidille joululahjaksi hörhelökaulahuivit. Ja itselle myös, tosin ei joululahjaksi.

Kynsilakka alkaa kuivahtaa, pääsen vihdoinkin nukkumaan. :) Leppäkertut sai kyytiä ja tilalle tuli petrolinvihreät mustalla graffitilla. Värilakka jäi vähän turhan hailakaksi kun en jaksanut laittaa kahta kerrosta, mutta ei mahda mitään, en jaksa tehdä uusiakaan kun uni painaa silmää jo!

Laittelen huomenna tai sunnuntaina näyttelykuulumisia riippuen miten ehdin. Viikonloppuja!

Näyttelytreeniä

Töissä oli niin crappy päivä että mun piti päästä purkamaan äkäisyyttäni jollain reippaalla toiminnalla. Siispä otin koirat mukaan ja lähdettiin treenaamaan näyttelyjuttuja yhdelle entiselle autotienpätkälle, mistä harvemmin kulkee läpi ketään vaikka se aika keskeisellä paikalla "ihmisten ilmoilla" onkin.

Aloitin Junon kanssa. Juno on saanut useammaltakin tuomarilta palautetta epävakaasta ylälinjasta liikkeessä. Se tarkoittaa siis sitä, että Juno kyyristää selkää ravissa. Seuraavassa kuvassa näkyy aika hyvin miten selkä kaartuu hiukan.

© Tanja Paananen

Ravattiin Junon kanssa tietä edestakaisin ja vähän myös ympyrää. Aiemmin olen pitänyt Junolla näyttelyhihnaa kireällä, koska se lähtee niin helposti laukkaamaan. Nyt harjoiteltiin ravia löysässä hihnassa. Alkuun Juno tempoi ja pelleili minkä ehti, siispä me hypittiin ja pelleiltiin molemmat. Hauskuutteluhetken jälkeen Juno malttoikin jo paremmin keskittyä ja seisominenkin sujui mallikkaasti, vaikka mukana olikin turhan hajuttomia nameja. Yleensä ainoa mikä saa Junon tuijottamaan "seisotussormea" herkeämättä, on mahdollisimman haiseva eineslihapulla. Itse koiran kanssa juostessa oli vaikea nähdä miten Juno juoksi löysässä narussa, mutta mielestäni sen selkä oli suorempi ja askel pitempää kuin aiemmin on ollut. Otin puhelimellakin videokuvaa, mutta ei siitäkään mitenkään huippuhyvin näy ne liikkeet. Ideaaleinta olisi, jos olisi joku muu ottamassa videokuvaa kun minä juoksutan koiraa.

Vestan kanssa treenit meni oikein nätisti. :) Vesta osaa ravata hihnassa ja seisookin maltillisesti paikoillaan, eikä välttämättä tarvitse olla edes haisevia lihapullia, kunhan on jotain herkkua edes. Vesta on niin mun tyttö, tehdään me mitä vaan niin se on aina mielellään mukana. Paitsi jos pitää lähteä lenkille vesisateessa, mutta kukapa siitä tykkäisi.. Vesta sai harjoittelun jälkeen kipsutella vapaana jonkun aikaa, se kun osaa kuunnella ja pysyy lähellä. Juno olis varmaan juossut kolmostielle ja jäänyt ensimmäisen auton alle.. Siitä on nyt tullut niin iso poika (pääkopaltaan) että sen kanssa saa olla tarkkana! Eilen koirapuistossa kerrattiinkin luoksetuloa, menestys oli hyvin vaihtelevaa.

Kissat on taas ryhdistäytyneet ruoan varastamisessa. Ostan kissanruokapurkkeja aina muoviin käärityssä sixpackissa. Pojat ottaa aina siitä muovista kiinni ja heittää koko pinkan lattialle. Kai ne luulee, että ne purkit menee rikki siinä pudotuksessa.. Tänään ostin kauppareissulla pojille pari pikkupurkkia Shebaa, kun se oli alessa. Näyttelytreenistä palattuani purkit oli lattialla tallottuna ja pureskeltuina. Onneksi olivat sentään säilyneet ehjinä! Muuten olisin saattanut vähän suutahtaa ja pojat olisi taatusti jääneet ilman iltaruokaa tänään..

Runnotut purkit

Mastery-näyttely Helsinki 1.9.2012

Oltiin Junon kanssa näyttelemässä tänään. Mukana oli myös Junon Anouk-sisko ja kaksi muuta urosmeksikolaista. Lisäksi meidän kanssa samassa "näyttelyleirissä" oli muutama perulainen ja ns. vääränrotuinen, eli alaskanmalamuutti. :)

Junon vuoro oli ensimmäisenä ja meidät kutsuttiin kehään. Oltiin juuri asettauduttu edustusasemiin, kun tuomari ehdotti että olisko sittenkin tauon paikka (xolot merkitty alkavaksi klo 11, ja kello oli n. 20 vaille). No sittenhän se tauko pidettiin ja eiku Junolle takki takaisin niskaan ja odottelemaan sen 20 minuuttia että päästään uudestaan kehään.

Tuomari Christian Jouanchicot Ranskasta käpälöi Junon kovin tarkkaan. Se venytti ja vanutti Junon ihoa ja suunpieliä ja kopeloi sen läpikotaisin. Juno seisoi hienosti paikoillaan eikä väistänyt tuomaria ollenkaan. Ei Juno tosin ole ennenkään sitä tehnyt, joten hyvä vaan. :) Tuomarilla ollut vinkulelu oli Junon mielestä ihan huippu!

Tuloksena ERI mutta ei SA:ta, koska Junolla oli tuomarin mielestä liian lepsut etuliikkeet. Pidin siitä, että tuomari perusteli että miksi näin. Jotkut tuomarit ei perustele ja se on vähän tyhmää, jos arvostelu on täynnä pelkkää hyvää, mutta SA:ta ei tule. Vetelistä etuliikkeistä huolimatta arvostelu oli mun mielestä hirmu hyvä:

"Correct bite for the breed. Exc. construction & topline. Nice neck. Very good head, too much lips. Correct ears. Exc. eyes. Very good front & chest. Correct back angelations & tailset. Exc. skin & character. Loose in front in movement & topline could be better."

Mun ei pitänyt ostaa näyttelystä mitään, mutta kävihän siinä sitten niin, että sorruin shoppaamaan. Yhdessä kojussa oli paksuja isoja makuualustoja niin edullisesti, että yksi semmoinen tarttui matkaan. Se on niin iso, että siitä voi leikata kaksi pienempää palaa niin on molemmille koirille omat.

Nyt onkin sitten seuraavaan näyttelyyn taas pari viikkoa. Silloin ollaan koko viikonloppu reissussa, ensin Heinolassa ja sitten Hyvinkäällä. 15.9. on Heinolassa SSKY:n näyttely, mikä on muun muassa perulaisten ja meksikolaisten erikoisnäyttely. Sinne tulee 35 karvatonta, mutta mukaan mahtuu myös pari karvaisempaa yllättäjää. ;) 16.9. on Hyvinkäällä FCI 5:n ryhmänäyttely, sinne ollaan menossa myös.

Vestalla oli "tätilässä" kiva kyläilyreissu. Ensin sillä oli ollut vähän koti-ikävä, mutta kun se oli päässyt sohvalle kivojen ihmisten kaikkuun, niin johan oli ikävä unohtunut. Tänään kävin näyttelyn jälkeen hakemassa Vestan kotiin ja se melkein repesi liitoksistaan kun huomasi, että ovesta tulinkin minä eikä siskoni. :) Nyt on kotona kaksi tyytyväisen raukeaa koiraa.

Kun Vestasta tuli nivelrikkoinen

Vestan lonkka- ja kyynärkuvien lausunnot tuli tänään. Tuloksena kyynärät 0/0 (terveet) ja lonkat D/D (asteikko A-E). Jotenkin osasin aavistaa, että täysin terveet ei lonkat ole (ja sen takia Vestan kuvauksiin veinkin), mutta D:n lonkat oli silti aikamoinen ylläri. Raportissa on maininta, että Vestalla on asteen 2 kohtalainen arthrosis, eli nivelrikkoa/-kulumaa molemmissa lonkkanivelissä.

Tottakai mua harmittaa, mutta ei tässä auta jäädä murehtimaan. Kausikortti Helsingin koirauimalaan ja nivelvalmisteet on hankintalistalla. :) Olen onnellinen siitä, että muilta osin Vesta on kunnossa. Polvi- tai kyynärnivelongelmat olisi omasta mielestäni olleet ikävämpi juttu. Lihaskunnon ylläpitoa, nivelystävällistä liikuntaa ja iloista mieltä, niin eiköhän me tästä selvitä.

Minun rakas Vestu. <3