Näyttelytreeniä

Töissä oli niin crappy päivä että mun piti päästä purkamaan äkäisyyttäni jollain reippaalla toiminnalla. Siispä otin koirat mukaan ja lähdettiin treenaamaan näyttelyjuttuja yhdelle entiselle autotienpätkälle, mistä harvemmin kulkee läpi ketään vaikka se aika keskeisellä paikalla "ihmisten ilmoilla" onkin.

Aloitin Junon kanssa. Juno on saanut useammaltakin tuomarilta palautetta epävakaasta ylälinjasta liikkeessä. Se tarkoittaa siis sitä, että Juno kyyristää selkää ravissa. Seuraavassa kuvassa näkyy aika hyvin miten selkä kaartuu hiukan.

© Tanja Paananen

Ravattiin Junon kanssa tietä edestakaisin ja vähän myös ympyrää. Aiemmin olen pitänyt Junolla näyttelyhihnaa kireällä, koska se lähtee niin helposti laukkaamaan. Nyt harjoiteltiin ravia löysässä hihnassa. Alkuun Juno tempoi ja pelleili minkä ehti, siispä me hypittiin ja pelleiltiin molemmat. Hauskuutteluhetken jälkeen Juno malttoikin jo paremmin keskittyä ja seisominenkin sujui mallikkaasti, vaikka mukana olikin turhan hajuttomia nameja. Yleensä ainoa mikä saa Junon tuijottamaan "seisotussormea" herkeämättä, on mahdollisimman haiseva eineslihapulla. Itse koiran kanssa juostessa oli vaikea nähdä miten Juno juoksi löysässä narussa, mutta mielestäni sen selkä oli suorempi ja askel pitempää kuin aiemmin on ollut. Otin puhelimellakin videokuvaa, mutta ei siitäkään mitenkään huippuhyvin näy ne liikkeet. Ideaaleinta olisi, jos olisi joku muu ottamassa videokuvaa kun minä juoksutan koiraa.

Vestan kanssa treenit meni oikein nätisti. :) Vesta osaa ravata hihnassa ja seisookin maltillisesti paikoillaan, eikä välttämättä tarvitse olla edes haisevia lihapullia, kunhan on jotain herkkua edes. Vesta on niin mun tyttö, tehdään me mitä vaan niin se on aina mielellään mukana. Paitsi jos pitää lähteä lenkille vesisateessa, mutta kukapa siitä tykkäisi.. Vesta sai harjoittelun jälkeen kipsutella vapaana jonkun aikaa, se kun osaa kuunnella ja pysyy lähellä. Juno olis varmaan juossut kolmostielle ja jäänyt ensimmäisen auton alle.. Siitä on nyt tullut niin iso poika (pääkopaltaan) että sen kanssa saa olla tarkkana! Eilen koirapuistossa kerrattiinkin luoksetuloa, menestys oli hyvin vaihtelevaa.

Kissat on taas ryhdistäytyneet ruoan varastamisessa. Ostan kissanruokapurkkeja aina muoviin käärityssä sixpackissa. Pojat ottaa aina siitä muovista kiinni ja heittää koko pinkan lattialle. Kai ne luulee, että ne purkit menee rikki siinä pudotuksessa.. Tänään ostin kauppareissulla pojille pari pikkupurkkia Shebaa, kun se oli alessa. Näyttelytreenistä palattuani purkit oli lattialla tallottuna ja pureskeltuina. Onneksi olivat sentään säilyneet ehjinä! Muuten olisin saattanut vähän suutahtaa ja pojat olisi taatusti jääneet ilman iltaruokaa tänään..

Runnotut purkit